torstai 7. helmikuuta 2013

Tuhatvuotisen valtakunnan johtamisperiaatteista


* Kansaa kannustetaan ahkeruuteen, rehelliseen kilvoitteluun ja neuvokkuuteen
* Valtakunnassa tavoitteet korkealla, mutta heikoista pidetään huolta

* Jumalan johtamiskoulu kuninkaille
* Kuninkaat ovat uskollisia, nöyriä, kestäviä, rohkeita, lujakätisiä, armossaan kärsivällisiä ja rakastavat kansaansa
* Mooses, Joosua ja Daavid esimerkkeinä hyvästä johtajuudesta
* Uskovan hengellisen kasvun esikuva on Jerusalemin temppelin rakenne
* Yeshua HaMashiach, Jeesus Kristus antoi täydellisen esimerkin hyvästä johtamista



Tuhatvuotisen valtakunnan kulttuuri

Edellinen blogikirjoitukseni käsitteli tuhatvuotisen valtakunnan toiminnan ja talouden sekä johtamisen yleisperiaatteita, kuten Taivaan Isä oli ohjeeksi antanut. Tässä blogikirjoituksessani käsittelen tuhatvuotisen valtakunnan yhteiskunnan johtamisen periaatteita, talousjärjestelmän arvopohjaa sekä Jumalan johtamiskoulua. On päivän selvää, että tuhatvuotisessa valtakunnassa toiminta perustuu kristillisille arvoille. Kristillisyys sisältää myös seuraavia arvoja:
  • Ahkeruus, työmies ansaitsee palkkansa (2 Tess 3:7-13; 1. Kor. 9:8-18; Sananl. 6:6-11, 24:27-34, 26:16, 28:19),
  • Rehellinen kilvoittelu, joka mahdollistaa myös taloudellisen menestymisen, mitä ei saa kadehtia ja (Jes. 65:21-23, Sananl. 21:6)
  • Neuvokkuus yhteiskunnan rakentamisessa, millä rohkaistaan kansalaisia innovatiivisuuteen sekä kohtuulliseen riskin ottoon (Matt. 6:25-34; Sananl. 20:18, 28:2).
Tämä kaikki tuottaa nopeaa talouden kehittymistä sekä tulosta, joka tuo myös riittävän rahoituksen tasokkaaseen ja ilmaiseen koulutukseen sekä heikompiosaisten perustarpeista huolehtimiseen.

Pääkohdat taloudellisesta toiminnasta

Tuhatvuotisessa valtakunnassa saa menestyä taloudellisesti, jos kilvoittelee rehellisesti ja ahkeroi. Rehellisesti menestyvää ei saa kadehtia. Verotus on alempaa kuin Suomessa, mutta verot riittävät rahoittamaan julkiset sivistys- ja hyvinvointipalvelut. Alhaisempi verotus palkitsee ahkerasta työnteosta, riskinotosta sekä innovatiivisuudesta. Yhteiskunta kannustaa tavoittelemaan suuria tavoitteita sekä kannustaa riskinottoon. Innovatiivisuudesta palkitaan. Byrokratia pidetään kevyenä ja tuotanto perustuu suurimmaksi osaksi yrittäjyyteen. Jokaiselta toimijalta edellytetään rehellistä sekä vastuullista toimintaa. Lain rikkomisesta  rangaistaan nykyistä ankarammin. Heikompiosaisten perustarpeet tyydytetään.

Jan-Gunnar Eurell ja Per-Olof Eurell ovat kirjassaan, s. 225 'Raamatun talous - Käytännön käsikirja Jumalan mielen mukaiseen taloudenhoitoon' vertailee Jumalan ja paholaisen talousjärjestelmiä seuraavasti:
  • Jumalan talousjärjestelmässä pelisäännöt ovat: Uskoa Jumalaan, totella Jumalan lakeja, toimia Jumalan taloudenhoitajana, tehdä kovasti työtä, kasvaa kehityksen kautta, harjoittaa liiketoimintaa, joka perustuu asiakkaan hyötyyn ja lisäarvoon, palvella muita ja toimia rehellisesti.
  • Paholaisen talousjärjestelmän pelisäännöt ovat: Olla itse korkein auktoriteetti, asettaa itse omat lakinsa, pitää maata henkilökohtaisena omaisuutena (maaorjuus), pyrkiä maailmaan, jossa ei ole työtä, olla staattisessa tilassa, mutta alituisesti vaatia lisää, olla kaupallinen, vaatia enemmän itselleen ja tarkoitus pyhittää keinot. Paholaisen talousjärjestelmä sallii epärehellisyyden ja toisen kustannuksella elämisen sekä kunniattoman riiston.
Jumalan johtamiskoulu

Jumala nostaa kenet haluaa kuninkaaksi, presidentiksi, yritysjohtajaksi tai kirkon johtajaksi. Yleensä on niin, että organisaatio saa sellaisen johtajan kuin ansaitsee. Huono, syntinen kansa saa huonon johtajan. Mutta tuhatvuotinen valtakunta saa parhaat johtajat koko ihmiskunnan historian ajalta ja Jumalan kouluttaa heidät myös. Jumala on luonut heidät tähän tehtävään ja he ovat tehtävässä pelkästä armosta. 

Valiojoukkue
Jer. 3:15-17: "Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti. "Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: 'Missä on Herran liitonarkku?' Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä. Silloin Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan." 

Jesajan kirjan 31.-luvun lopussa kerrotaan, miten Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) saapuu Kuninkaana maan päälle ja valloittaa sen. Tämä jälkeen seuraavan luvun alussa kerrotaan, että maan päällä alkaa hallinto, joka hoitaa tehtävänsä hyvin ja kansojen johtaja ovat turvana kansalaisille.

Jes. 32:1-2:
 "Tulee aika, jolloin kuningas hallitsee vanhurskaasti ja ruhtinaat hoitavat tehtävänsä oikeuden mukaan. Silloin jokainen heistä on kuin turvapaikka myrskyn tullen, kuin suoja rankkasateen puhjetessa, kuin virvoittava vesi aavikolla, kuin kallionjärkäleen varjo helteen uuvuttamassa maassa." 

Raamatussa on esimerkkejä hyvistä ja huonoista johtajista. Kaikki Raamatun kertomukset johtajista on tarkoitettu olla opiksi ja esikuviksi tuleville sukupolville (2. Tim. 3:16). Myös näiden johtajien toiminta on usein esimerkkinä siitä, miten Jumala kouluttaa ja asettaa erilaisia henkilöitä korkeisiin johtotehtäviin myös tulevaisuudessa. Usein esimerkkeinä hyvistä johtajista ovat kuninkaat Daavid ja Salomo sekä Mooses ja Joosua. Koska kukaan ihminen ei ole täydellinen, niin näidenkin johtajien eräitä puutteita on mainittu opiksi tuleville sukupolville.

1. Piet. 5:2-4: "Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana."

Raamattu kertoo Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin esimerkin huonosta johtajasta. Hänellä oli pyrkimys omavoimaisuuteen. Saul ei totellut Jumalan ohjeita tarkasti. Kun profeetta Samuel ei enää välittänyt kapinalliselle Saulille Herran viestejä, niin Saul turvautui meedioon. Saul lankesi epäjumalanpalvelukseen ja hänen mielensä ahdistui. Saul myös alkoi kadehtimaan menestynyttä Daavidia. Saul yritti surmata Daavidin siinä onnistumatta. Jumala hylkäsi Saulin kuninkuuden ja Daavid voideltiin seuraavaksi kuninkaaksi. 

Raamattu kertoo myös siitä, kun Jumalalle uskolliset Daniel ja Mordokai (Esterin kirjassa) olivat tuomittu kuolemaan. Daniel selvisi hengissä leijonanluolasta ja heti sen jälkeen Danielin vihamiehet kuolivat leijonanluolaan. Sitten Danielista tehtiin Babylonian pääministeri. Mordokai sai hirttotuomion, mutta hirttopäivänä hirtettiinkin pääministerin tehtävää himoinnut vihamies ja Mordokaista tuli Persian pääministeri.

Mitä Jumala odottaa johtajiltaan

Mooses ja Paavali saivat korkean koulutuksen ennen tehtäväänsä. Siitä oli heille hyötyä. Mutta korkea koulutus ei ole aina välttämätöntä. Jeesuksen, Yeshuan opetuslapset olivat kouluja käymättömiä tavallisia ihmisiä, kalastajia jne. 

Yliopistot antavat hyviä valmiuksia, mutta joskus pitkä koulutus ja hyvä palkka saavat ihmisen liian omavoimaiseksi. Ihminen alkaa luulemaan, että hän tietää Jumalaa paremmin asiat ja ettei edes tarvitse Jumalaa mihinkään. Teologian tohtorit ovat tutkineet usein niin paljon kirjoituksia, että ovat saaneet väärää itseluottamusta siihen, mitä Raamatussa oikein lukee. Tämä on vienyt nämä tohtorit kehittämään ihan omia doktriineja niin, että kirkkokunnat ovat jakautuneet eri oppeihin ja omiin teologisiin poteroihin. Monet rikkaat yritysjohtajat ovat hurahtaneet suosioonsa ja vaurauteensa siten, että ovat hylänneet kokonaan Luojansa ja alkaneet elämään vain pinnallista tapakristillisyyttä oman etunsa takia.

Raamattu mainitsee, että Jeesuksen, Yeshuan jälkeen suurimmat johtajat ovat neljä kuusisiipistä johtajaa. Eräät teologit ja kirkkokunnat väittävät, että apostoleista Johannes ja Matteus olisivat neljän kuusisiipisten joukossa, mutta niin ei ole, koska Yeshuan valtaistuimen vieressä olevat paikat on varattu muille (Mark. 10:35-40). 12 apostolilla on korkea asema tuhatvuotsessa valtakunnassa, koska he saavat johtaa Israelin 12 sukukuntaa kuninkaina (maaherroina) (Luuk. 22:30),vaikka heillä on ollut tavallisen työläisen tausta. Tästä kertoo lisää artikkelini tuhatvuotisen valtakunnan hallintojärjestelmästä.

Luuk. 22:24-30: "Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille: "Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. 

"Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani. Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa."

Tuhatvuotista valtakunnan organisaatio on kuvattu Ilmestyskirjassa. Jeesuksen, Yeshuan alaiset johtajat on maasta lunastettuja ihmisiä, jotka ovat kaikki messiaanisia juutalaisia (Ilm 14:1-5). Kuninkaat osaavat meidän ajan teknologiaa ja yhteiskunnan toimintaa. Heillä kaikilla on erilaista taustaa sen perusteella, millaisen hallintoalueen ja roolin kuningasten neuvostossa antaa heille Kuninkaiden Kuningas Jeesus, Yeshua. Tuhatvuotinen valtakunta alkaa siitä, mihin meidän sukupolvemme aika päättyy, mutta tuhatvuotisessa valtakunnassa yhteiskunnan toiminta ja järjestys uusitaan kokonaan. 

Ilm. 14:1-3: "Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. Minä kuulin taivaasta äänen, joka oli kuin suurten vesien pauhu tai kuin ukkosen jylinä. Ääni, jonka kuulin, oli myös kuin harppujen helinää ja harpunsoittajien laulua. Valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä laulettiin uutta laulua, jota ei voinut oppia kukaan muu kuin nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maan päältä."

Kuninkaiden johtamisominaisuudet

Tuhatvuotisen valtakunnan johtajille koulutetaan seuraavat ominaisuudet:
  1. Uskollisuus
  2. Nöyryys
  3. Kestävyys
  4. Rohkeus
  5. Lujakätisyys
  6. Hyvä paimen, armossaan kärsivällinen
  7. Rakastavat kansaansa
Ensimmäinen ja tärkein ominaisuus Jumalan asettamille johtajille on tottelevaisuus ja uskollisuus Jumalalle. Jumala on koetellut heitä jo ennen syntymäänsä (Jer. 1:5) ja heidät on luotu varta vasten tehtäväänsä varten. Sen lisäksi Jumala kasvattaa näille johtajille kestävyyttä niin, että he joutuvat kävelemään läpi monen vastoinkäymisen ja tulen. Rannalla laulavat eksyttävät seireenit eivät saa näitä johtajia lankeamaan. Leijonan luola ei pelota heitä. Paholainen ei saa nujerrettua heidän uskollisuuttaan Jumalalle millään pahuudella, valheilla, ansoilla tai houkutuksilla.

Jumala koettelee myös jokaista kuningastaan siten, etteivät he ole alttiita saatanan valheille. Isebelin synti (Ilm. 2:20) oli epäjumalanpalvelus. Jos kuninkaan uskollisuus kestää niin, ettei kuningas lankea saatanan valheisiin, ei syö väärästä puusta, ei palvo neitsyt Mariaa jne., niin silloin osoittaa sellaista luotettavuutta, että voi istua Jumalan antamalle valtaistuimelle tuhatvuotiseen valtakuntaan (Ilm. 4:4). 

Tottelevaisuuden taustalla on nöyryys. Kun Mooses sai Faaraon yliopistossa korkean koulutuksen ja sen jälkeen korkean aseman, niin sen jälkeen piti oppia nöyryyttä. Mooses oli 40-vuotias, kun hän joutui pakenemaan Midialaisten maahan. Seuraavat 40 vuotta Mooses eli paimenena. Tämä hiljaisuus ja vaatimaton erämaaelämä karistivat Mooseksesta viimeisetkin rippeet omavoimaisuudesta ja tekivät Mooseksesta nöyrän. Korkea asema Faaraon hovissa ja yliopisto-opinnot muuttuivat nöyryydeksi ja kestävyydeksi. Sitä tarvittiin, kun Mooses joutui viemään Israelin nurisevan kansan erämaan koettelujen läpi luvattuun maahan.

Jeesuksen yksi nimistä on Hyvä Paimen. Paimenen elämä on Raamatussa esimerkkinä hyvästä johtajuudesta. Uskollisen paimenen tehtävänä on pitää hyvää huolta lampaista sekä tarvittaessa puolustaa rohkeasti lampaita pedoilta jopa oman henkensä uhalla. Daavid olikin nöyrä, mutta rohkea paimen nuorukaisena. Daavid oli oppinut nöyryyttä, koska osoitti Jumalan edessä nopeaa kykyä katua virheitään. Daavid jo nuorukaisena surmasi lampaiden päälle hyökänneet leijonan ja karhun, mikä karaisti Daavidin niin rohkeaksi, että uskalsi taistella suurta Goljattia vastaan (1. Sam. 17:34-37). Jumalan johtajat ovat sekä erittäin nöyriä että rohkeita

Matt. 20:25-28: "Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." 

Tuhatvuotisessa valtakunnassa kuninkaiden hallinto on luotettavaa, eivätkä he sorra kansaansa. He noudattavat lakia ja sääntöjä samalla tavalla, mitä vaativat kansaa noudattamaan:

Hes. 45:8: "..Minun ruhtinaani eivät silloin enää sorra kansaani.."

Vaikka Salomonin ei tarvinnut aloittaa paimenena, niin hänkin rentoutui siten, että lähti paimentamaan muutamaa lammasta maaseudulle pois pääkaupungin hulinasta. Meidän ajassa paimenta vastaava tehtävä voisi olla vaikka lastentarhan hoitaja. Sellaisestakin henkilöstä voi tulla ihan mikä tahansa johtaja Jumalan valtakuntaan.

Mooses lähetti 12 tiedustelijaa Kaanaanmaahan. Palattuaan tiedusteluretkeltä 10 heistä pelkäsi ja todisti, ettei maata voi valloittaa turvallisesti, vaikka Jumala oli luvannut maan heille. Joosua ja Kaleb olivat uskolliset tiedustelijat, jotka sanoivat, että Jumalan avulla maa saadaan vallattua. Kansa usko enemmistön antamaan ja Jumalan lupauksen vastaiseen lausuntoon. Siitä rangaistuksena erämaataivalta pidennettiin 40 vuoteen. Egyptistä lähti noin kolme miljoonaa israelilaista vanhuksine ja lapsineen. Yli 20-vuotiaista aikuisista perille pääsi ainoastaan kaksi, uskolliset ja rohkeat todistajat Joosua ja Kaleb (4. Moos. 14). Rohkea ja lujakätinen Joosua saikin johdettavaksi Israelilaiset, kun he saapuivat luvattuun maahan ja Joosuan johdolla Kaanaanmaa vallattiin.

Joosua 1:6-7: "Ole rohkea ja luja. Sinä saat jakaa israelilaisille tuon maan: minä olen luvannut sen heidän omakseen valalla, jonka vannoin heidän esi- isilleen. Ole vain rohkea ja ole luja. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt."

Johtajakoulu muokkaa vapaata omaa tahtoa ja kasvattaa johtajuutta

Jumala luo johtajat valtakuntaansa. Hän antaa heille sen viisauden ja tiedon, mitä tehtävässä tarvitaan (Jaak. 1:5, 1. Kun. 5:9-14). Toisten osa on käydä kouluja ja toisille riittää pelkkä elämän kokemus. Jumala näki Daavidissa hyvä sydämen. Daavid oli ahkera, musikaalinen, viihtyi ulkoilmassa ja oli rohkeasti surmannut leijonan sekä karhun. Vuosien ajan Jumala oli Daavidin ainoa keskustelukumppani. Jumala valmisti Daavidia kuninkaaksi.

Jumala ohjaa suoraan omia kuninkaitaan, joten heidän ei tarvitse ajatella yhtään sitä, miten itse yksin pärjäisi tehtävässään. Jooas (Daavidin sukua) nousi kuninkaaksi 7-vuotiaana ja myöhemmin teki uskonpuhdistuksen Juudan valtiossa (Etelä-Israel). Daavid kukisti Goljatin teini-ikäisenä ja nosti Israelin valtion kukoistukseen. Daavidin poika Salomo pyysi ja sai viisautta. Hänellä oli paljon vaimoja, jolloin Davidin suvun perimä lisääntyi kansan keskuudessa. Jooas, Daavid ja Salomo hallitsivat 40 vuotta kukin, kuten hallitsi Mooseskin Israelia erämaataipaleen aikana. Kuningas Asa hallitsi pidempään 41 vuotta (1. Kun. 15:10). Ussia ja Asarja hallitsivat 52 vuotta (2. Kun. 15:1-2, 2. Aik. 26:3-4).

1. Kun 15:11-14: "Asa teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, kuten hänen esi-isänsä Daavid. Hän puhdisti maan haureutta harjoittavista pyhäkköpalvelijoista ja toimitti pois kaikki isiensä tekemät epäjumalanpatsaat. Hän jopa riisti isänsä äidiltä Maakalta kuningataräidin aseman, koska tämä oli pystyttänyt iljettävän kuvan asera-tarhaan. Asa kaatoi tämän iljetyksen ja poltti sen Kidroninlaaksossa. Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu. Asa oli silti koko elinaikansa täydestä sydämestään Herralle uskollinen."

Mutta mikä vaatii johtajakoulua, on ihmisen vapaa oma tahto. Ihmisen tulee oppia tottelevaiseksi sekä uskollisiksi ja osoittaa se pitkään kestäneissä koetteluissa. Johtajan on opittava nöyräksi Jumalan edessä. Silloin heidän tulee osoittaa luottavansa siihen, että saavat kaiken armosta Jumalalta. Heillä ei saa olla mitään pyrkimyksiä omavoimaisuuteen. Rakkauskin kumpuaa vapaasta omasta tahdosta. Kaiken mitä he tekevät kuninkaan tehtävässä, he tekevät Jumalalle.

Taivaassa kaikki ovat nöyriä, joten johtaminen ei tarvitse olla siellä kovaa kurinpitoa. Tuhatvuotisessa valtakunnassa kuitenkin pidetään kovempaa kuria, kuin nykyään länsimaissa. Jokainen kuningas on vastuussa Kuninkaiden Kuninkaalle johtamisensa laadusta, mutta kansalta edellytetään ohjeiden noudattamista ja kuninkaan kunnioitusta. Erämaavaelluksen aikana Israelin kansa välillä nurisi tai jopa teki syntiä. Siitä seurasi joko sitä, että saivat rakkaudellista apua ylhäältä tai sitten syntien jälkeen koviakin rangaistuksia.

Ilm. 2:26-28 (RK): "Joka voittaa ja loppuun asti ot­taa vaarin minun teoistani, sille minä annan vallan hallita pakanoita. Hän on paimentava heitä rautai­sella sauvalla, hän särkee heidät kuin saviastiat. Sen vallan minäkin olen saanut Isältäni. Ja minä annan hänelle aamu­tähden."

Palava rakkaus ohjaa tuhatvuotisen valtakunnan johtajia

Kuninkaat joutuvat tekemään joskus raskaita päätöksiä rangaistuksista. Silloin päätöksentekoon ei saa vaikuttaa katkeruus tai viha, vaan päätöksenteko tulee tehdä levon kautta. Kun kuninkaan sydämessä roihuaa palava rakkaus, niin kuninkaan itsetunnosta tulee terve. Hän pystyy tekemään oikeassa mittasuhteessa päätöksiään. Rakkaus karistaa kuninkaasta pelon tunteita ja tekee hänet rohkeaksi. Rakkaus antaa voimia armolle.

Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Hyvä parisuhde aviopuolisojen välillä antaa voimia puolisoille toimia vaativissakin olosuhteissa. Kuningas Daavidilla ja kuningas Salomonilla oli useita vaimoja. Kaikkia vaimoja pitää rakastaa ja kohdella tasapuolisesti sekä tarvittaessa sovitella vaimojen ja anoppien ristiriitoja. Samalla tavalla kuninkaiden tuli kohdella rakastavasti ja tasapuolisesti kaikkia kansan osia. Kaikki ei kuitenkaan mennyt avioliittojen osalta hyvin. Daavid teki kuitenkin sitä syntiä, että meni koskemaan toisen miehen vaimoon ja Salomo nai ulkomaalaisia epäjumalia palvelevia vaimoja Jumalan asettamasta kiellosta huolimatta (1. Kun. 9:1-13). Kuningas ei saa olla ahne niin, että hänen sydämensä kääntyy pois Jumalasta ottaessaan liian monta vaimoa ja vielä epäjumalia palvelevia vaimoja sekä liikaa sellaista ylellistä omaisuutta, jota hän ei tarvitse (5. Moos. 17:16-17).

Psalmi 45 kuvaa kuningas Salomon hovia. Siinä on kuvattu hyviä johtamisperiaatteita, mutta myös kuningattaren roolia sytyttää kuninkaassa rakkaus. Psalmin kertomus on esikuva, miten Kristuksen ja morsiusseurakunnan välinen rakkaus toimii. Miehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan ja vaimon kunnioittaa miestään (Ef. 5:21-33).

Ps. 45: 3-13: "Kuningas, olet kaunein ihmisten joukossa, sinun huulesi puhuvat suloisia sanoja. Siunatkoon Jumala sinua iäti! Vyötä miekka kupeellesi, sankari, pukeudu valtaan ja loistoon. Nouse taisteluun totuuden ja oikeuden puolesta, aja köyhän asiaa. Tehköön oikea kätesi pelottavia tekoja. Olkoot nuolesi terävät, kansat alistukoot valtaasi, pettäköön vihollistesi rohkeus!
 

Sinun valtaistuimesi on niin kuin Jumalan, se pysyy ikuisesti, sinun valtikkasi on oikeuden valtikka. Sinä rakastat oikeutta ja vihaat vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on nostanut sinut veljiesi joukosta ja voidellut sinut riemun öljyllä. Vaatteesi tuoksuvat mirhalta, aaloelta ja kassialta. Norsunluupalatseista kaikuu sinun iloksesi kielisoitinten musiikki. Hovisi kaunistuksena on kuninkaiden tyttäriä, kuningatar seisoo oikealla puolellasi yllään Ofirin kultaa.
  

Kuule, tyttäreni, kuuntele neuvoani. Unohda kansasi, unohda isäsi suku. Sytyttäköön kauneutesi kuninkaan! Hän on sinun herrasi. Kumarru hänen eteensä, sinä Tyroksen prinsessa. Maan rikkaat pyrkivät lahjoillaan sinun suosioosi." 

Kuningaskoulun lopputyö

Profeetta Hoosean tarina on sellainen, jota voisi pitää ylimpien johtajien koulun lopputyönä, pro graduna. Nimet Hoosea ja Joosua tarkoittavat 'Jahve pelastaa' eli Jumala pelastaa.

Hoosea sai Jumalalta ohjeen mennä naimisiin syntisen porttonaisen kanssa. Tämä kuvastaa sitä, että niin kuin Hoosean tuli rakastaa likaista naista, niin Jumalakin rakastaa syntisiä ihmisiä. Hoosea sai porton kanssa kolme lasta. Lasten nimien merkitykset kertovat, että ensimmäinen oli kuriton, toinen ei-rakastettu ja viimeinen ei ollut edes Hoosean oma lapsi. Tämä kuvaa sitä, että Jumalalle rakas kansa voi loukata Häntä todella syvästi. Tarina myös kuvaa sitä, että Jumala on armossaan hyvin kärsivällinen, kun Hoosea ei edes kolmen lapsen jälkeen, tilanteen koko ajan huonontuessa hylännyt vaimoaan. Kun vaimo karkasi takaisin ilotaloon ja loukkasi entistä syvemmin Hooseaa, niin Jumala käski Hoosean ostaa vaimo takaisin. Niin Jeesuskin kiipesi vapaaehtoisesti ristille kärsimään hyvin tuskallisen ja häpeällisen kuoleman, jotta saisi sovitettua ihmisten likaisimmat synnit.

Jumala taivutti uskotonta vaimoa palaamaan takaisin miehensä luo. Jumala otti vaimolta pois hyvinvoinnin. Vaimon elämästä tuli vaivalloista orjantappuroissa rämpimistä. Vaimo ei saanut vierailta miehiltä toimeentuloa tai lahjoja. Vaimo alkoi miettiä, että hänen olisi parempi olla aviomiehensä Hoosean kanssa (Hoos. 2:9).

Hoosea vei vaimonsa erämaahan ja puhui hänelle suloisesti (Hoos. 2:16-17). Hoosea suostutteli vaimonsa takaisin kaikella kauniilla. Vaimo palasi Hoosean luo. Hoosea antoi anteeksi. Mutta Hoosean tarinassa vaimo ei selvinnyt ilman rangaistusta tämän jälkeen. Hoosea rankaisi vaimoaan sillä, ettei ollut vaimonsa kanssa tekemisissä määrättyyn aikaan (Hoos. 3:3). Tämä vastasi vertauskuvallisesti Israelin rangaistusta määräaikaiseen pakkosiirtolaisuuteen. Rangaistus oli välttämätön, jotta vaimo oppisi elämään ilman syntiä. Vaimon kunnioitus ja uskollisuus alkoivat palaamaan Hooseaa kohtaan. 

Samalla tavalla tuhatvuotisessa valtakunnassa kuninkaat pitävät kansasta huolta niin, että synneistä seuraa joskus kovakin rangaistus, jottei kansa jatka pahoilla teillään. Kuten on kirjoitettu niin, jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa (Hepr. 12:6). Rangaistuksen jälkeen mennyt annetaan anteeksi ja kuninkaan velvollisuus on rakastaa kansaansa edelleen. Näin Hooseankin piti rakastaa tätä vaimoa, vaikka oli loukannut häntä hyvin syvästi. Niin Jeesuskin haluaa antaa anteeksi ja unohtaa likaisimmatkin synnit niille, jotka katuvat Hänen edessään syntejään.

Tämän koulun voisi kiteyttää niin, että johtajan tulee rakastaa likaista ja syntistä kansaansa. Hänen pitää olla kärsivällinen armossaan. Hänen tulee rankaista tarvittaessa kovallakin kädellä pahuudesta, jottei pahuus jatkuisi, mutta sen jälkeen johtajan on annettava anteeksi, unohdettava menneisyys ja kyettävä kaiken tämän jälkeen rakastamaan kansaansa. Ei ole helppo asia oppia ja kestää kaikkea tätä. Mutta niin on rakastanut ja anteeksi antanut Herramme Jeesus Kristuskin.

Elämän koettelut kasvattavat meissä kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuo toimintaan harkitsevuutta, itsehillintää ja itsekuria, mutta ei poista mahdollisuutta nopeaan toimintaan. Kärsivällisyys tuottaa täydellisen teon.

Jaak. 1:3-4 (1933/38): "tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." 

Esikuvien merkitys johtamisessa ja sen oppimisessa 

Yksi Jumalan nimistä on Jahve/Jehovah Nissi, joka tarkoittaa Herra on minun sotalippuni. Raamatun aikana sotajoukot toimivat aivan toisella tavalla, miten nykyajan armeijaa johdetaan. Sotapäällikön ja alapäälliköiden johtamispaikat oli merkitty lipulla, jonne lähetit ja alipäälliköt tulivat hakemassa käskynsä. Armeijan osastot marssivat järjestyksessä oman yksikkönsä lipun perässä. Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, niin kansaa johdatti marsseillaan päivällä pilvi ja yöllä tulipatsas (2. Moos. 13:21-22). Israelin sukukunnat marssivat ja leiriytyivät myös sukukunnittain sukunsa tunnuksen johdattamana (4. Moos. 2:2, 34).

2. Moos. 17:15: "Sitten Mooses rakensi alttarin ja antoi sille nimeksi "Herra on minun sotalippuni." 

Johtaja on kuin lampaiden paimen, joka kulkee joukkonsa edessä. Paimenen seuraaminen tarkoittaa johtajan tottelemista. Lampaat tuntevat paimenensa äänen ja lampaat eivät tottele vieraan paimenen ääntä. Tämä johtajan tien seuraaminen tekee joukosta valtakunnan, jolla on kuningas.

Joh. 10:1-5, 11-13: "Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä...

.."Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista."

Johtamisessa on erittäin tärkeää se, että johtaja antaa omalla elämällään esimerkin alaisilleen. Tehkää niin, kuin minä annan teille esimerkkiä. Tällaisen esimerkin meille antoi Jeesus.

Joh. 13:13-15: "Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille."


Jeesus on tiet, totuus ja elämä. Tie tarkoittaa tapaa elää. Ensimmäisiä kristittyjä kutsuttiin "sen tien vaeltajiksi", koska he noudattivat Jeesuksen antamaa esimerkkiä (Apt. 9:2). Tien kulkeminen tarkoittaa paimenen seuraamista sitä tietä pitkin, minne hän meidät johdattaa. Hyvä johtaja ei vaadi alaisiltaa yhtään enempää, mitä hän ei ole itse tehnyt. Hyvä johtaja näytään oman esimerkkinsä kautta alaisilleen, mitä hän heiltä odottaa. Jumala tuli ihmiseksi maan päälle näyttämään meille täydellisen esimerkin siitä, miten meidän tulee elää.

Joh. 14:6: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."

Johtajuus Jumalan valtakunnassa, esimerkkinä Mooses

Israelin kansa oli kasvanut Egyptin vauraudessa kahden miljoonan ihmisen suureksi kansaksi.  Faarao halusi itseään palvottavan jumalana ja Israelilaiset olivat omalle Jumalalle uskollisia. Saatanan kätyri Faarao päätti tuhota Israelin kansan ja aloitti surmaamalla esikoisvauvoja. Israelin kansan orjuus muuttui vainoksi. 

Silloin esille astui Jumalan valitsema johtaja Mooses. Hän oli jo 80 vuoden ikäinen ja vielä puhevikainen, mutta se ei estänyt sitä, miksi Jumala valitsi Mooseksen. Tämä korostaakin sitä, ettei ruumiin voimien heikkous eikä edes puhevika estä johtajuutta, kun johtajan kouluttaa ja häntä auttaa itse Jumala. Kyse oli Mooseksen tiedoista, taidoista ja johtajuudesta sekä erityisesti siitä, että Mooses edusti Jumalan valtakuntaa.

Jumala toimi niin, että Hän käytti johtajaa kuljettamaan kansaansa. Mooses varoitti Faaraota vitsauksista ja vaati Israelin kansalle vapautta muuttaa pois. Jumala toteutti Egyptin ja faaraon kurittamisen. Nämä vitsaukset pehmittivät egyptiläisiä niin, että vitsausten jälkeen egyptiläiset halusivat päästä eroon israelilaisista. Israelin kansalle vitsaukset olivat myös merkkinä, että nyt on parempi seurata Moosesta tai täällä käy huonosti. Egyptiläisten esikoispoikien surman jälkeen Israelin kansa lähti pakoon kohti luvattua maata Mooseksen johdolla.

Israelin kansa teki aavikolla harhautusliikkeen ja pysähtyi Kaislameren rannalle. Faaraon sotajoukot olivat saavuttamassa israelilaisia ja Jumalan pilvipatsas pysäytti armeijan. Mooses kohotti kätensä ja meri jakautui kahtia, jolloin kansa pääsi pakenemaan meren yli kuivin jaloin. Faaraon armeija ajoi takaa israelilaisia meren pohjaa pitkin. Mooses kohotti uudestaan kätensä ja vedet syöksyivät faaraon armeijan päälle tuhoten sotajoukot.

Israelin kansa oli nyt Siinain niemimaan alueella eikä paluuta taaksepäin ollut. Selän takana oli meri, faaraon armeijan linnoitusketju sekä vihamielinen faaraon armeija. Israelin kansa oli nyt Jumalan armon varassa matkalla kohti luvattua maata. Kansan ei ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata johtajaansa. Mooses löi sauvalla kallioon ja kalliosta alkoi juosta vettä kansalle. Jumala antoi taivaasta laskeutua mannaa ruuaksi. Kun kansa nurisi huonosta ruuasta, niin Jumala antoi taivaasta tippua viiriäisiä liharuuaksi.

Jumala antoi Moosekselle Siinain vuorella kymmenen käskyä. Mooses toi ne kansalle, mutta kansan odottaessaan johtajaansa vuorelta oli päättänyt valmistaa egyptiläisen epäjumalan, kultaisen vasikan. 3000 väärää pappia surmattiin ja leeviläisistä tehtiin pappisheimo. 

Mooses johdatti kansan luvatun maan rajalle, mutta kansa taas osoitti epäuskoa Jumalan lupaukselle luvatusta maasta. Kansa meni uskomaan 10 tiedustelijan pelkurimaiseen todistukseen, ettei Kaanaanmaata voi turvallisesti valloittaa. Kaksi tiedustelijaa Joosua ja Kaleb sanoivat, että Jumalan avulla tämäkin onnistuu, mutta kansa uhkasi kivittää Joosuan ja Kalebin (4. Moos. 14:10). Jumala päätti, ettei tästä epäuskollisesta sukupolvesta (yli 19 vuotiaat aikuiset, 4. Moos. 14:29-32) pääse kukaan perille Joosuaa ja Kalebia luukuun ottamatta ja erämaataipale pidennettiin 40 vuoden mittaiseksi. Heidän lapsensa pääsivät kyllä perille.

Erämaataipaleen aikana kansa nurisi ja teki syntiä. Mooseksen tehtävä oli johtaa tällaista hankalaa kansaa, joka myös riiteli keskenään. Mutta Jumala auttoi myös Moosesta johtamisessa. Kun kansa arvosteli Moosesta, niin Mooses oli niin nöyrä, ettei puolustanut itseään, vaan antoi Jumalan rangaista. Korah liittolaisineen asettui avoimesti kapinaan Moosesta vastaan. Jumala löi taivaasta tulta, joka poltti kapinoivien miesten teltat ja pakenemaan onnistuneet kapinnalliset maa nielaisi (4. Moos. 16). Israel oli erämaassa myös täysin Jumalan armon ja huolenpidon varassa erämaassa. Heillä ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin seurata Moosesta.

Kansa nurisi taas huonosta ruuasta kiertäessään Edomin maata (4. Moos. 21:4-9) ja uhkasi palata takaisin Egyptiin. Silloin Jumala lähetti myrkkykäärmeitä puremaan israelilaisia ja suuria määriä ihmisiä kuoli. Kansa katui syntiään ja pyysi apua Moosekselta. Jumala käski Moosesta tekemään käärmeen kuvan tangon päähän ja jokainen, joka katsoo tätä ristin muotoista tankoa paranee käärmeen myrkystä. Tämä tanko oli esikuva Jeesuksen, Yeshuan ristille. Tässä toistui ihan sama kaava kuin uudessa liitossa, ensin katumus sen jälkeen pelastus.

Myöhemmin matkalla Mooseksen piti puhua kalliolle, jotta sieltä alkaisi virrata vettä. Mooses ei totellut Jumalaa, vaan löi sauvallansa kallioon. Kun johtaja ei tarkasti noudattanut Jumalan ohjeita, niin Mooseskaan ei päässyt luvattuun maahan asti. Hän sai kyllä nähdä tämän ihanan maan vuorilta (4. Moos. 20:1-12). Joosuan tehtäväksi tuli johdattaa kansa luvattuun maahan.

Johtajuus Jumalan valtakunnassa, esimerkkinä Joosua

Joosuksella oli sama hepreakielinen nimi kuin Jeesuksella (Yehoshua eli Yeshua). Joosua oli lujakätinen johtaja, joka antoi esikuvaa siitä, että Yeshua, Jeesus on toisessa tulemuksessa vahva ja voittoisa Juudan Leijona.

Israelin kansa saapui Jordanjoelle kevättulvien aikana. Israelilaisia oli suuri joukko ja  joen ylittäminen karjan ja telttojen kanssa oli mahdotonta. Jumala auttoi Joosuaa taas niin, että Jordanjoen virtaus tyrehtyi seinämäksi ja Israel pääsi ylittämään joen. Näin uusi sukupolvi sai nähdä uudelleen saman ihmeen, mitä heidän vanhempansa näkivät, kun Jumala halkaisi Kaislameren pakoreitiksi.

Kaanainmaassa asui kuitenkin muita kansoja. Suurikokoiset amorilaiset olivat täydellisen pahuuden ja irstauden vallassa. Nyt tämän kansan synnin määrä oli tullut täyteen ja Israelin tehtävä oli tuhota kansa kokonaan. Israel joutui vielä taistelemaan siitä, että sai itselleen luvatun maan. Nyt oli oltava rohkeita, koska selän takana oli ylittämätön virta.

Joosua osoitti rohkeutta sekä lujakätisyyttä johtaessaan Israelin kansaa ja Jumala auttoi (Joosua 1:6-7). Jerikon linnoituksen muurit sortuivat Jumalan avulla. Raekuurot tuhosivat vihollisia. Danin sukukunta ei osoittanut riittävää rohkeutta ottaakseen, eikä onnistunut valloittamaan omaa aluettaan ja sen lisäksi syyllistyi myöhemmin epäjumalanpalvelukseen kuningatar Isebelin aikana. Sen takia Jumala erotti Danin sukukunnan Israelin heimoista.

Tälläkin Joosuan tarinalla on yksi opetus virheestä. Joosua teki gibeonilaisten (Filistea, nykyinen Gaza) kanssa rauhansopimuksen, eikä kysynyt ensin neuvoa Jumalalta. Näin Joosua tuli petkutetuksi valheella siitä, missä gibeonilaiset asuivat (Joosua 9). Joosuan olisi tullut tuhota tämä kansa, mutta nyt jäi vaihtoehdoksi vain se, että gibeonilaiset saivat palvella jatkossa israelilaisia orjina.

Yeshua HaMashiach, Jeesus Kristus antoi täydellisen esimerkin

Jumalamme tuli ihmiseksi sovittamaan syntimme Golgatalla. Mutta se ei ollut ainoa syy. Hän tuli näyttämään meille esimerkkiä siitä, miten tulee elää (Joh 14:6-7). Yeshuan, Jeesuksen seuraaminen ei tarkoita pelkästään hänen kannattamista tai jäsenyyttä seurakunnassa. Se tarkoittaa elämistä samalla tavalla, miten Yeshua, Jeesus eli. Yeshua, Jeesus sanoi, ettei Hän tullut kumoamaan lakia ja profeettoja vaan tottelemaan niitä (Matt. 5:17-20). Lähetyskäskyssä Hän kehotti menemään kaikkien kansojen luokse, myös pakanakansojen luokse ja opettaa heitä noudattamaan kaikkea sitä, mitä Hän opetti opetuslapsilleen (Matt 28:19-20). 

Jumala näytti ihmiselle esimerkkiä siitä, miten hyvä paimen toimii. 
Hyvä paimen:
  • Kulkee laumansa edellä (Joh. 10:4-5)
  • Näyttää omalla toiminnalla esimerkkiä (Joh. 14:6-7)
  • Ei aseta muille sellaisia sääntöjä, mitä hän ei ole itse valmis tottelemaan ja tottelee niitä sääntöjä itse, joita edellyttää laumansakin noudattavan (Matt. 5:17-20, 23:4-6)
  • Toimii samalla tavalla, mitä puhuu (Matt. 23:1-3)
  • Ei luovuta eikä pakene vaikeuksien edessä (Hepr. 5:7-9)
  • On nöyrä johtaja (Joh. 13:12-15)
  • Pitää alaisistaan hyvää huolta ja on valmis jopa uhrautumaan heiden edestä (Joh. 15:13-15) 
Joh. 13:12-15: "Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille."

Jerusalemin temppelin tilat ovat esikuva ihmisen hengellisestä kasvusta (Hes. 43:10-12)

Kuten on kirjoitettu, niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, mutta suuri niistä rakkaus (1. Kor. 13:13). Taivaan Isä on meidän elämänkoulumme rehtori. Hän odottaa, että me opimme ja kasvamme Hänen tahtonsa tekemisessä. Kaikki alkaa uskoon tulosta ja synnin tekemisen lopettamisesta eli parannuksen tekemisestä. Sen jälkeen asetumme elämänkoulun opetuslapsiksi. Otamme Raamatun käteen ja opiskelemme tuntemaa Isämme Taivaassa. Monissa elämän koettelemuksissa uskoamme mitataan ja vahvistetaan. 2. Pietarin kirjeessä on luettelo niistä portaiden askelista, joita meidän tulee kiivetä, jotta rakkaus meissä tulisi täydelliseksi.

2. Piet. 1:5-10 (RK): "Pyrkikää juuri siitä syystä innok­kaasti osoittamaan

uskossanne hyvei­tä, 
hyveissä ymmärrystä,  
ymmärryksessä itsehillintää, 
itse­hillinnässä kärsivällisyyttä, 
kärsivälli­syydessä jumalanpelkoa,  
jumalanpelossa veljesrakkautta ja
veljesrakkaudessa rakkautta kaikkia kohtaan.  


Jos teillä on nämä ja ne yhä enen­tyvät, ne eivät anna teidän olla toimet­tomia eivätkä hedelmättömiä Herram­me Jeesuksen Kristuksen tuntemises­sa. Mutta se, jolla ei näitä ole, on sokea ja likinäköinen. Hän on unohtanut puhdistuneensa entisistä synneis­tään. Pyrkikää sen tähden, veljet, yhä innokkaammin tekemään kutsumisen­ ne ja valintanne lujaksi. Jos näin teette, ette koskaan lankea."


David Pawson, Raamattu Avautuu II, s.335

Nämä askelmat on kirjoitettu myös ilmestysmajan eli Israelin erämaavaelluksen aikana olleeseen telttamajan, telttatemppelin tilojen rakenteeseen ja käyttöön. Johanneksen evankeliumissa on seitsemän luonnehdintaa Yeshuasta (Jeesuksesta) ja ne sopivat ilmestysmajan toimintoihin.

Esipihalla
1. Ilmestysmajan portti; Minä Olen lammasten ovi (Joh. 10:7)
2. Polttouhrialttari; Minä Olen hyvä paimen (Joh. 10:11)
3. Vaskiallas vedellä pesua varten; Minä Olen tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6)

Pyhäkössä
4. Seitsenhaarainen öljykynttilä; Minä Olen maailman valo (Joh. 8:12)
5. Näkyleipäpöytä; Minä Olen elämän leipä (Joh. 6:35, Beethelem tarkoittaa ‘leivän huone’)
6. Suitsutusalttari; Minä Olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri (Joh. 15:1)

Kaikkein Pyhin
7. Jumalan valtaistuin, liitonarkku;  Minä Olen ylösnousemus ja elämä (Joh. 11:25)

Ilmestysmajan rakenne Israelin kansan erämaavaelluksen aikana

Ilmestysmajaan käytiin sisälle Juudan sukukunnan kohdalla olevasta sisäänkäynnistä, portista, joka osoitti itään. Yeshua (Jeesus) on ainoa nimi, joka tuo pelastuksen (Apt. 4:12) ja Hän on portti, ovi elämään. Sisäänkäynnin jälkeen ensimmäiseksi tuli esipihalla vastaan polttouhrialttari. Tämä on esikuvat Yeshuan (Jeesuksen), Juudan Leijonan ristillä tekemästä veriuhrista ja usko siihen on ensimmäinen askel kohti pelastumista. Sen jälkeen papit menivät vaskialtaalle pesemään kädet ja jalat vedellä, joka on esikuva kasteesta, joka otetaan vastaan sen jälkeen, kun uskominen on alkanut ja syntejä on pyydetty anteeksi katuen.

Ilmestysmajan läntisessä päädyssä, siis osoittaen itään päin, oli toinen teltta ja jota kutsuttiin pyhäköksi. Pyhäkön tila on esikuva sille, että kun ihminen on saanut uskon ja ottanut kasteen, niin sen jälkeen elämä tulee pyhittää. Siellä paloi koko ajan seitsenhaarainen öljykynttilä. Seitsemän valoa symboloivat Jumalan seitsemää Henkeä, jotka antava elämänsä pyhittäneelle seitsemän lahjaa (Jes. 11:2, Ilm. 4:5), jotka ovat Herran Henki, viisauden Henki, ymmärryksen Henki, taidon Henki, voiman Henki, totuuden tuntemisen Henki ja Herran pelon Henki.

Näkyleipäpöydällä oli 12 leipää edustaen Israelin 12 sukukuntaa. Näkyleivät oli happamattomia leipiä. Hapanjuuri symboloi syntiä, joka leviää koko taikinaan. Happamattomuus symboloi parannusta synneistä. Näkyleipäpöydällä oli myös astia juomauhria varten, mikä oli yhdessä näkyleivän kanssa esikuva ehtoolliselle, kuten oli myös happamattoman leivän syönti ja viinin juonti pääsiäisaterialla (3. Moos. 23:5-8). Suitsutusalttarin miellyttävän tuoksuinen savu on esikuva siitä, kun rukouksemme nousevat Jumalan luo taivaaseen. Rukoileva ihminen antautuu Pyhän Hengen johdatettavaksi, jolloin ihminen haluaa seurata tietä, totuutta ja elämää.

Tämä teltan perällä oli kaikkein pyhin, jossa oli liitonarkki, mitä vartioivat kaksi kerubia. Jumalan valtaistuin oli liitonarkin kansi, jota kutsuttiin armonistuimeksi. Tilassa ei ollut valaistusta, mutta sieltä loisti koko ajan kirkas valo. Jumalan halusi asua keskellä Israelia. Tilaan sai tulla vain ylipappi ja hänkin kerran vuodessa suuren sovituksen päivänä. Tämä on esikuva siitä, että lopulta uskovan elämä saavuttaa kirkkauden ja ihminen pysyy kiinni totisessa viinipuussa sekä tekee hyvää hedelmää.

Ilmestysmajan tilat olivat esikuva elämän pyhittämisestä ja kirkastamisesta. Kun Jeesus, Yeshua kuoli ristillä, niin temppelin kaikkein pyhintä erottanut esiriippu repesi kahtia merkiksi siitä, että nyt Jumalan luo voi tulla kaikki ihmiset. Uuden liiton aikana ihmisen ruumiista tuli Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 16:19), jolloin Jumala haluaa oman asuinsijansa kaikkien ihmisten sydämiin, josta loistaisi kirkkaus. Sinä päätät, haluatko Pyhän Hengen tulevan asumaan sydämeesi.

Kaikkivaltias Luoja haluaa meiltä uskollisuutta, rakkautta ja kirkkautta

Luoja on luonut meidät omaksi kuvaksi, omiksi lapsiksi ja haluaa meiltä ensisijaisesti seuraavia asioita:

1. Uskoa ja uskollisuutta

Meille on luotu vapaa oma tahto. Ilman vapaata omaa tahtoa emme pysty rakastamaan eikä rakkaus olisi aitoa. Kun haluamme totella Herraa, niin osoitamme, että vapaa oma tahtomme haluaa alistua Pyhän Hengen hallintavaltaan ja haluaa tehdä Taivaan Isän tahdon. Koska olemme erehtyväisiä, niin vilpitön ja nöyrä yrittäminen riittää. Näin tämä usko osoittaa, että voimme elää vapaan taivaassa Luojamme kanssa, koska vapaa oma tahtomme on tehdä Luojan tahto.

Eräs keskeinen osa uskoa on se, että hyväksymme Jumalan sellaisena kuin Hän on, sellaisena kuin Raamattu Hänet kuvaa ja uskomme vapaasta omasta tahdosta kaiken sen, mitä Raamatussa opetetaan. Meidän tulee luottaa Yeshuaan.

2. Rakkautta

Meidän tulee kyetä aidosti rakastamaan Taivaan Isää. Kun ensin uskomme Luojan olevan olemassa ja alamme olemaan uskollisia Hänelle, niin silloin pystymme luottamaan ja rakastamaan Isäämme Taivaassa. Rakastumme Luojaamme, kun uskon kautta ymmärrämme kaiken hyvän tulevan Häneltä. Kun rakastamme Luojaamme, niin myös rakastamme Hänen muitakin lapsia eli jokaista lähimmäistämme. Kaikki se mitä teemme lähimmäisille, niin teemme Taivaan Isälle.

Luuk. 10:27: "..Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

3. Kirkkautta

Tämä tarkoittaa sitä, että elämme pyhää elämää ja osoitamme aitoa arvonantoa Luojallemme. Ylityksen saa aikaa rakkautemme Luojaamme.

Arvostusta voi osoittaa kertomalla toisille ihmisille, mitä kaikkea hyvää Luoja on meille antanut, miten kauniin luonnon Hän on luonut, miten läheinen ja rakas Hän on meille jne. Ylistää voi laulamalla, mutta myös arkisesti ilmaisemalla arvonantoa jokaisella sanalla, eleellä ja ilmeellä. Taivaan Isä pitää myös siitä, että häntä ylistetään rukouksessa ihan kahden kesken.

Arvonantoa on myös se, että kiitämme Luojaamme ruuasta aina, kun aterioimme. Kaikki kiitollisuus Luojaa kohtaan on ylistämistä. Kirkkautta on myös se, että häpeilemättä tunnustamme toisille uskomme Yeshuaan. Kirkkautta on myös alttius julistaa evankeliumia kaikille ihmisille.

Kun annamme koko elämämme Yeshualle, niin annamme mieluisan uhrin Luojallemme. Hänkin antoi ruumiinsa ja verensä meidän hyväksi.

Pyhä Henki tulee asumaan meissä ja ohjaa meitä. Löydämme rauhan, rakkauden ja pysyvän onnen. Niin kirkkaus loistaa meissä.

Room. 12: 1-2: “Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”

Kol. 1:27: “Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.”

Kolossalaiskirjeessä käytetty sana kirkkaus tulee kreikankielisestä sanasta ‘doxa’, joka tarkoittaa kunniaa, ylistystä, mielipidettä, tuomiota. Kirkkaus on sitä, että annamme kunnian Jeesukselle, Yeshualle, ylistämme Häntä ja suustamme ilmaisemat mielipiteemme ovat Raamatun mukaisia. Kun opimme tuntemaan Jumalan entistä paremmin, niin silloin muutumme lähemmäs Jeesuksen, Yeshuan persoonaa ja mielipiteemme tulevat lähemmäs Jumalan mielipiteitä. Kirkkaus tuomitsee synnin, koska pyhyydessä ei ole syntiä.

Jumalan pyhä armeija on valiojoukkue

Joelin kirja kertoo, millainen on Jumalan johtama pyhä armeija. Tässä kuvataan niitä tavallisia ihmisiä, jotka saarnaavat evankeliumia tottelevaisina Herralleen. He eivät edes pelkää sitä, että heidät surmataan sanajulistamisen johdosta. He toimivat Elian tapaan. Juudan Leijonan Yeshua HaMashiachin johdolla tämä joukko valloittaa maapallon ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Taas kerran käy niin, että antikristuksen valtakunnan muurit sortuvat ja valtakunta valloitetaan, kuten Joosua valloitti Israelin armeijan kanssa Jerikon kaupungin (Joos. 6).

Joel 3:1-2: "Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä."

Tällä valiojoukolle on ominaista:
  • He ovat hyvin rohkeita
  • Heillä kuulakin on selvä oma tehtävänsä
  • He etenevät tavoitteeseensa päättäväisesti
  • He eivät sysi työtovereitaan eivätkä riitele keskenään
  • Joukko toimii hyvässä järjestyksessä
  • Jumala johtaa itse tätä joukkoa
  • Jumala, Juudan Leijona auttaa heitä suurilla voimilla
Joel. 2:7-11: "Ne ryntäävät eteenpäin kuin soturit, kiipeävät muurille kuin sankarit. Kukin kulkee tietään suoraan, yksikään ei poikkea suunnastaan. 

Ne eivät sysi toinen toistaan, kukin tietää oman tiensä. 

Ne syöksyvät keihäiden välitse, etenevät hyvässä järjestyksessä.

Ne hyökkäävät kaupunkiin, ryntäävät muurille, kiipeävät taloihin, tunkeutuvat ikkunoista sisään kuin varkaat. Maa järisee niiden edessä, taivas vapisee. Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu. 

Herra itse johtaa sotajoukkoa jylisevällä äänellään. Valtava on hänen sotaväkensä, väkevä hänen käskynsä toteuttaja. Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen. Kuka sen kestää?"

Matka kohti tuhatvuotista valtakuntaa

Jerusalemissa aloittaa työnsä kaksi säkkipukuista profeettaa (Ilm. 11:1-14). He tulevat johdattamaan Ilmestyskirjan ahdistusten aikoina Jumalan apuun turvautuvat ihmiset Jumalan valtakuntaan samalla toimintamallilla, jolla Israel johdatettiin pois Egyptistä luvattuun maahan. Tässä suuressa sadonkorjuussa kääntyy uskoon suuria määriä Jumalan lapsia. Jumalan valtakunnan Kuninkaat tasoittavat tien Kuningasten Kuninkaalle, Juudan Leijonalle, Jeesus Kristukselle, Yeshua HaMashiachille saapua voittajana Öljymäelle Jerusalemiin. Uusi Jerusalem on jo tulossa kohti maata. 

Israelista tulee jälleen kerran luvattu maa kaikille niille, jotka turvautuvat Jeesukseen Kristukseen, Yeshua HaMashiachiin. Babyloniasta tulee poistua (Ilm. 18:4) ja muuttaa luvattuun maahan, Israeliin. Egypti ja Babylonia symboloivat maailmaa, jotka ovat elämä maallisten himojen vallassa, syntiset porttokirkot sekä antikristuksen aikana Israelin ulkopuoliset alueet. Kun antikristus on astunut esille, niin Israelista tulee luvattu maa, johon on muutettava heti. Pelastuksen ovi ei ole kauaa auki ja ovi pamahtaa kiinni ennen Jeesuksen, Yeshuan näkyvää paluuta Öljymäelle, Jerusalemiin.

Joel 3:5: "Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

Matt. 10: 6-8: "Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa."