torstai 11. huhtikuuta 2013
Armon saa se, joka tekee parannuksen
*Mitä on Jumalan armo?
*Ansioton Rakkaus Meidän Osaksemme
*Emme voi hyvittää omilla teoillamme syntejä pois
*Ainoastaan usko Jeesukseen ja uskollisuus Hänelle sovittaa synnit pois
*Emme saa armoa, jos jatkamme tahallaan syntistä elämää - synnin tekeminen tulee lopettaa
*Elämän koettelemukset muokkaavat meitä kauniiksi astioiksi
*Mitä eroa on olla lain alla tai armon alla
Armon saaminen edellyttää synnin tekemisen lopettamista
Jumalan armo tarkoittaa sitä, että Hän hyväksyy lapsensa sellaisena, kuin hän on. Se on ansaitsematonta suosiota, jonka Jumala antaa rakkaudesta lastaan kohtaan.
Armoa saa se, joka luottaa Jeesukseen Kristukseen, Yeshua HaMashiachiin. Armon saa ilmaiseksi, mutta sen saaminen on ehdollista. Armon saaminen edellyttää sitä, että ihminen luopuu syntisestä elämästään ja alkaa elämään pyhää elämää. Emme voi lepyttää Jumalaa ylistämisellä tai hyvän tekemisellä, jos teemme tahallaan syntiä. Parannuksen teko lepyttää Jumalan.
Room. 6:16: "..Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."
Jer. 18:10: "Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut."
3. Moos. 26:3, 9, 46: "Jos te elätte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni... ..Minä pidän voimassa teille antamani lupaukset... ..asettaen ne israelilaisten kanssa solmimansa liiton ehdoiksi."
Eräs kuuluisa rikollisjärjestö alkoi lahjoittamaan kalliita joululahjoja suurelle joukolle köyhiä perheitä. Ulospäin tämä näkyi mittavana hyväntekeväisyytenä, mutta nämä joululahjat eivät kuittaa järjestön tekemiä rikoksia pois. Ihminen ei voi hyvittää omilla teoillaan syntejään pois. Saamme synnit anteeksi ainoastaan armosta. Vain katuminen Jeesuksen Kristuksen, Yeshua HaMashiachin edessä ja rikosten tekemisen lopettaminen kuittaa synnit pois.
Jumala oli kieltänyt kuningas Saulia ja hänen joukkojansa ottamasta sotasaalista voitettuaan vihollisen. Saul joukkoineen otti kuitenkin sotasaalista ja uhrasi parhaa osan viholliselta otetusta karjasta Jumalalle. Jumala ei hyväksynyt tätä tekopyhää hyväntekeväisyyttä ja erotti kuningas Saulin tehtävästään (1. Sam. 15:1-11).
1. Sam. 15:22-23 (RK): "Silloin Samuel sanoi:”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva, sillä kapinointi on taikuuden syntiä ja niskoittelu kotijumalien palvelusta. Koska sinä olet hylännyt Herran sanan, myös hän on hylännyt sinun kuninkuutesi."
Katolinen kirkko on erehtynyt kaupallistamaan armon. Maksamalla aneita tai tekemällä hyvitysteon saisi anteeksi. Näin ei ole, koska Jeesus on sovittanut ristillä meidän synnit ja anteeksi saaminen edellyttää ainoastaan katumista Jeesuksen edessä sekä luottamista siihen, että Jeesuksen sovitusveri puhdistaa meidät synnistä. Emme voi Jumalan edessä tehdä mitään hyvitystekoja synnin korjaamiseksi. Ainoastaan Jeesuksen armollinen sovitusveri puhdistaa synnit pois.
Meidät pelastaa usko, uskollisuus ja luottaminen
Joh. 3:16 "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Alkukielisessä tekstissä sana usko on tarkoittanut kuitenkin luottamista. Tämä tarkoittaa enemmän kuin pelkkä uskominen. Kreikan kielinen sana usko tarkoittaa myös uskollisuutta. Monet seurakunnat ovat erehtyneet korostamaan sitä, että pelkkä järjellinen uskominen siihen, että Jumala on olemassa toisi pelastuksen. Näin helpolla emme pääse.
Joh. 3:36: "Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään."
Meidän tulee olla Jeesukselle uskollisia ja luottaa Häneen. Usko Jeesukseen tunnustetaan sanoilla, mutta usko osoitetaan Taivaan Isälle teoilla. Uskoa ei ole ilman sanoja ja tekoja yhtä aikaa.
Jaak. 2:18-26: "Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä.
Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."
Jos lapsi ei usko vanhempiaan, hän on tottelematon. Samalla tavalla, jos ihminen ei tottele Taivaan Isään, niin ihminen ei usko Jumalaan. Ihmisellä ei ole uskoa, ellei hän tottele.
Hepr. 3:17-19: "Keille Jumala oli vihoissaan neljäkymmentä vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jäivät autiomaahan. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko."
Armo edellyttää parannuksen tekoa syntisestä elämästä
Raamattu on selkeäsanainen sen suhteen, että Jeesukselle tulee olla uskollinen. Pyhän Hengen voimaan tulee luottaa. Meidän tulee tehdä parhaamme, että luovumme syntisestä elämästä. Armoa ei saa, jos tekee tahallaan syntiä armon varassa. Nimikristityn tietoinen ja itsekäs syntielämä erottaa hänet armollisesta yhteydestä Jumalaan. Tahallinen synnin teko on valinta palvella maailman ruhtinasta. Meidän täytyy totella Jeesusta.
Hepr. 5:8-9: "Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia."
Jes. 1:18-20: "..Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut."
Pelkkä kaste ei riitä siihen, että saa synnit anteeksi. Pietari vastaa, että täytyy tehdä parannus syntisestä elämästä. Sitä tarkoittaa sana kääntykää. Kun ihminen tulee uskoon, niin siihen liittyy tahallisen synnin teon lopettaminen.
Apt. 2:38: "Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen."
Taivaan Isän tahdon tekemiseen kuuluu, että kun olemme katuneet syntejämme, niin meidän tulee itse pyytää kastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntimme annettaisiin anteeksi. Tästä aiheesta on lisää artikkelissa: 'Tehkää parannus ja ottakaa uskovien upotuskaste, niin saatte syntinne anteeksi'.
Parannus (kääntyminen) tarkoittaa syntien tunnustamista ja syntisen elämän hylkäämistä sekä mielen muuttumista, jossa uskova ajattelee uudella tavalla, Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Parannuksen teko tarkoittaa sitä, että luovumme ajattelemasta asioita omasta näkökulmastamme. Sen tilalla alamme ajattelemaan Jumalan näkökulmasta. Toimimme Jumalan tahdon mukaisesti kaikissa tilanteissa siten. Terve Jumalan pelko ja Jumalan tunteminen johdattavat meitä siten, ettemme tee enää syntiä.
Apt. 3:19-20, 26 (1933/38): "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen... ..Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne."
Apt. 26:20: "..minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy."
Synti tarkoittaa jokaista tekoa, laiminlyöntiä ja ajatusta, joka on Taivaan Isän tahdon vastainen. Syntiä on myös kaikki se, mikä erottaa ihmisen Taivaan Isästä. Sen takia meidän tulee ryhtyä uskollisiksi opetuslapsiksi ja alkaa opiskelemaan Raamattua, jotta osaamme lopettaa synnin teon ja oppisimme tuntemaan Isämme Taivaassa. Uskominen tarkoittaa tässäkin kohtaa uskollisuutta eli Raamatussa opetetun mukaista elämää. Kasteen pyytäminen ja vastaanottaminen on uskoon tulon jälkeen uskollisuutta sekin, joka tulee tehdä. Jos ei usko, siis usko eikä ole uskollinen Jeesukselle, niin tuomitaan kadotukseen eli helvettiin ikuisiksi ajoiksi.
Mark. 16:15-16 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. "
Kun Paavali puhuu armon alla olemisesta, hän tarkoittaa Jumalan tahdon mukaista elämää uskossa Yeshua HaMashiachiin (Jeesukseen Kristukseen). Kun henkilö luopuu synnin tekemisestä ja kääntyy noudattamaan Yeshuan elämän esimerkkiä, hän saa armoa, koska hänen aiemman elämän synnit on sovitettu hänen uskonsa takia. Pelastuminen edellyttää sekä Jumalan tahdon tekemistä että uskoa Yeshua HaMashiachiin (Matt. 7:21). Armon alla oleminen ei vapauta noudattamasta lakia, koska armon alla ei saa enää tehdä syntiä. Jos joku Jeesuksen Kristukseksi tunnustanut jatkaa laittomuudessa elämistä, hän ei ole armon alla vaan tuomion alla (Matt. 7:23 1933/38).
Room. 6:14-16: "Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."
Yeshua paransi 38 vuoteella maanneen sairaan Betesdan (merkitsee 'armon huone') altaalla, joka on lähellä Jerusalemin temppeliä ja kaupungin Lammasporttia (Joh. 5:1-8). Sen jälkeen Yeshua sanoi parantuneelle, ettei hän saa enää tehdä syntiä, ettei hänelle kävisi pahemmin kuin tulla takaisin vuodepotilaaksi. Mikä olisi pahempaa kuin pysyvä sairaus vuodepotilaana? Sellainen on tuomio tuliseen järveen.
Joh. 5:13-14: "Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."
Apt. 3:19 (1933/38): "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,"
Luuk. 13:3 (1933/38): "..ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
Mitä on synnin tekeminen, jonka tekemisen Paavali kielsi armon alla? Lain rikkominen on syntiä, jota ei saa tehdä armon alla. Apostoli Johannes opettaa, että jokainen joka rikkoon lakia vastaan, tekee syntiä. Jokainen tarkoittaa myös pakanoita (ei-juutalaisia). Lain rikkominen on aina syntiä.
1. Joh. 3:4: "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista."
Jaak. 2:9 (1933/38): "..mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia."
Kerran kuulin erään keskustelun, jossa henkilö meni pyhäpäivänä ostoksille. Pappi nuhteli häntä siitä, ettei koko pyhäpäivää saa käyttää alennusmyynneissä kiertämiseen. Tämä henkilö vain totesi, ettei tuosta tarvitse välittää, koska synnit saa anteeksi joka tapauksessa. Väärin - tällä tavalla ei kristitty voi toimia jokaisen asian kohdalla. Olemme heikkoja ja kaikessa emme onnistu, mutta armon varassa tietoinen synnin teko kaikissa kohdissa ei ole mahdollista. Emme voi ajatella niin, että teen nyt rikoksen ja sitten voin käydä rippikopissa ja sen jälkeen taas jatkaa samaan tahtiin.
Matt. 7:21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."
Ilmestyskirja kertoo, että Taivaaseen pääsee vain ne, jotka tottelevat Taivaan Isän käskyjä. Ne jotka tekevät valhetta tai uskovat valhetta eivät pääse Taivaaseen.
Ilm. 22:14-15 (Biblia): "Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät. Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorintekiät ja murhaajat, ja epäjumalan palveliat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekevät."
Ilm. 21:27: "Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan."
Ilm. 21:8 (1933/38): "Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa..."
Uskovat sanovat Herra, Herra. Tämä kohta tarkoittaa uskoviksi itseään ajattelevia. Mutta kaikki Jeesukseen uskovat eivät pääse taivaaseen. Taivaaseen pääsee vain ne, jotka tekevät parhaansa, etteivät tee syntiä. Ne uskovat, jotka jatkavat tahallista syntielämää, eivät pääse taivaaseen. Viisaat neitsyet pyhittävät elämänsä ja tekevät Taivaan Isän tahdon. Viisaat neitsyet ovat kuuliaisia Jumalan Pojalle, Jeesukselle ja he pääsevät taivaaseen.
Tyhmät neitsyet voivat käydä kirkossa, tunnustaa uskonsa, mutta eivät halua noudattaa Taivaan Isän käskyjä. Tyhmät neitsyet eivät hyväksy Taivaan Isän sanoja sellaisena, kuin Hän on ne tarkoittanut. Tyhmät neitsyet eivät pääse taivaaseen.
Hepr. 10:26-27 (1933/38): "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat."
Ihminen ei pysty elämään erehtymättä. Ihminen pystyy kuitenkin tekemään parhaansa, ettei tekisi syntiä. Ylhäältä uudesti syntynyt sekä elämänsä pyhittänyt ihminen haluaa tehdä Taivaan Isän tahdon ja pystyy luopumaan tahallisesta synninteosta. Jos erehdymme, niin omatunto kolkuttaa, tunnustamme tekemämme synnit, pyydämme anteeksi Jeesukselta ja opimme erehdyksestämme.
Jes. 55:7 (1933/38): "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta."
Sananl. 28:13: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon."
1. Joh. 1:9: "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Tit. 2:11-12: "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa..."
Emme ole uudesti ylhäältä syntyneitä, jos haluamme aiempaan tapaan tehdä asioita, jotka ovat syntiä. Silloin meiltä puuttuu terve Jumalan pelko. Tällainen syntielämä on itsekästä ja tottelematonta, tyhmän neitsyen elämää.
Eräässä seurakunnassa puhuttiin niin, että me voimme elää armosta armoon. Se antaisi mahdollisuuden siihen, ettei meidän tulisi välittää synneistämme, koska pelkkä armo riittäisi pelastukseen. Jeesus sanoi selvästi, että syntisestä elämästä tulee luopua, muuten on tuhon oma.
Luuk. 13:1-3: "Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan -- samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."
Uusi liitto ulotti kaikille maapallon kansoille mahdollisuuden pelastua. Mutta pelastus tulee ainoastaan ja vain Jeesuksen, Yeshuan kautta (Ap.t. 4:10-12).
Ap.t. 10:34-35: "Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa."
Emme ole täydellisiä ja saamme aina armoa, kun kadumme
Herran pyhä ehtoollinen on hetki, jolloin muistamme, mitä Jeesus on meidän edestä tehnyt. Ennen sitä meidän tulee miettiä hetki, mitä syntejä olemme tehneet ja pyytää rukouksessa ne anteeksi. Kun säännöllisesti teemme näin, niin opimme elämään parempaa elämää ja pääsemme eroon aina paremmin syntisestä elämästä. Jeesus haluaa vilpitöntä ja lannistumatonta yrittämistä. Kenenkään ei tarvitse tehdä täydellistä suoritusta, koska se on meille kaikille mahdotonta.
Matt. 18:21-22: "Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus."
Jeesus vastaa Pietarille, että meidän tulee antaa anteeksi ei 7 kertaa vaan 77 kertaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vilpittömästi katuva saa aina anteeksi. Sen takia voimme luottaa pelastukseen, jos pyhitämme elämämme, kadumme säännöllisesti rukouksessa syntejämme ja teemme parhaamme, ettemme tekisi syntiä sekä annamme myös muille anteeksi, jotka katuen pyytävät rikkomuksiaan anteeksi.
Pyhä elämä
Armon saaminen edellyttää, että pyhitämme elämämme. Raamatussa öljy on Pyhän Hengen symboli. Talvella päivä on lyhyt ja vuorokausi pimeä. Silloin Jeesus sanoi:
Joh. 8:12: "Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."
Raamatussa on vertaus viidestä tyhmästä ja viidestä viisaasta neitsyestä. Neitsyt symboloi Jeesuksen morsiamiksi haluavia, jotka ovat uskossa. Viisaat neitsyet olivat ottaneet öljyastian lamppuaan varten. Kun sulhanen tuli yllättäen yöllä, heillä saivat lamppuunsa valon loistamaan yön pimeydessä ja pääsivät valmiina Karitsan hääjuhlaan taivaaseen.
Tyhmillä neitsyillä ei ollut mukana ollenkaan öljyastiaa, joten he eivät saaneet lamppuja sytytettyä. He eivät halunneet elää pyhää elämää. He jäivät Karitsan hääjuhlan ulkopuolelle. He oli järjellinen usko Jeesukseen ja saattoivat silloin tällöin osallistua rituaalinomaisesti kirkon tilaisuuksiin. Mutta he eivät loistaneet pyhitetyn elämän valoa. Valon sammuttaa rakkaudettomuus Jumalaan ja lähimmäisiin, tietoinen tottelemattomuus eli syntielämä, anteeksiantamattomuus lähimmäisten rikkeistä katkerana, laiskuus olla opiskelematta Raamatun sanaa opetuslapsina, oman uskon häpeäminen muiden ihmisten edessä jne.
Matt. 25:1-12: "Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.
Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin.
Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä."
Älkää uskoko sellaisia valheita, ettei sinun tarvitse muuttua olenkaan päästäksesi taivaaseen. Jotkut mainostavat sitä, että voit jatkaa sellaisena kuin olet siis tehdä samoja syntejä kuin ennen ja kuulemma pääsisit taivaaseen. Niin ei ole. Sinun tulee lopettaa synnin tekeminen, jotta pääsisit taivaaseen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo aivan selvästi sen, miten pääset taivaaseen:
Matt. 19:16-19: "Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Luoja ei halua särkeä meitä
Raamatussa on kuuluisa vertaus savenvalajasta (Jeremia 18). Se tarkoittaa sitä, että Jumala on savenvalaja, joka haluaa muovata savesta eli tässä vertauksessa lapsestaan kauniin astian. Jos ihminen ei halua taipua kauniiksi astiaksi, kuten saven tulee silloin taipua, niin Jumala ei voi muuta kuin tehdä astiasta arkisempi eli helpommin taivutettava astia. Jos savi paaduttaa sydämensä kovaksi, niin Jumala ei voi taivuttaa siitä astiaa, vaan rikkoo sen palasiksi ja heittää savenpalat gehenaan (kaatopaikalle - kadotukseen).
Vertauksen opetus on se, että savi voi omalla vapaalla omalla tahdollaan päättää, haluaako tulla Jumalan taivutettavaksi. Joskus taivuttaminen vaatii työtä ja vaivaamista. Elämän vaivoissa ja vastoinkäymisissä Jumala taivuttaa saven sellaiseksi, että astian saa taivutettua Jumalalle haluamaksi kauniiksi astiaksi. Vain meidän Kaikki Valtias Luojamme voi tietää sen, miten vapaalla omalla tahdolla varustettu ihminen taivutetaan, jotta siitä tulisi kaunis astia Jumalan valtakuntaan.
Jumala ei kuitenkaan särje sellaista lastaan, joka turvautuu Jumalaan. Jumala ajattelee aina parasta lapsistaan ja haluaa hyvää heille. Vaivaaminen voi joskus olla tarpeen, jotta vapaa oma tahto jalostuisi ja ihminen oppisi välttämään eteen tulevat eksytykset ja ansat.
Johanna Kurkela - Sua särkyä anna mä en
"Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en"
Terve Jumalan pelko on Taivaan Isän rakastamista ja halua olla loukkaamatta Häntä
Ylhäältä uudesti syntynyt kristitty täyttyy öljyllä eli Pyhällä Hengellä. Näin kristitystä tulee Jeesuksen valo maailmaan. Öljy on öljylampun polttoaine ja se symboloi ihmisen ulospäin loistamaa kirkasta pyhitetyn elämän valoa. Lamppu voi palaa kirkkaasti ja kauan, jos lampun öljysäiliö on täynnä.
Jumalalla on seitsemän Henkeä ja yhden Hengen nimi on Jumalan pelko.
Sananl. 9:10 "Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta."
Kun kristitty syntyy ylhäältä uudesti, niin hän saa terveen Herran pelon. Tämä ei tarkoita sitä, että pelkäisi Jumalaa paetakseen vaan sitä, ettei uskalla loukata omaa rakasta Isäänsä Taivaassa. Silloin kun huomaa loukanneensa omaa Taivaan Isäänsä, niin ihmiselle syntyy synnin tuntoa. Omatunto alkaa kolkuttamaan. Tällöin meillä on aina mahdollisuus polvistua rukoilemaan meille niin rakasta Jeesusta ja pyytää vilpittömästi anteeksi erehdystämme ja saamme sen aina anteeksi.
Ps. 147:11 (1933/38): "Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa."
Katua voi tunnustamalla ääneen syntinsä
Jos koemme, että olemme tehneet jotain raskaampaa syntiä, niin voimme mennä papin puheille ja tunnustaa suullisesti syntimme papille. Voimme tehdä sen myös toiselle kristitylle. Syntien tunnustaminen johtaa siihen, että Jeesus Kristus antaa meille anteeksi, jos vilpittömästi kadumme syntiä emmekä ole syyllistyneet Pyhän Hengen pilkkaan.
Jaak. 5:16: "Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan."
Rippi on ensimmäisellä kerralla aina kova paikka. Luotanko pappiin? Miten uskallan tunnustaa? Rippi on kuitenkin hyvin vapauttava kokemus, koska silloin voi ääneen puhua ulos sen tuskan, mikä vaivaa omaa tuntoa. Kokenut pappi osaa myös ohjata ja lohduttaa katuvaa kristittyä. Papeilla on ehdoton rippisalaisuus ja he ovat tottuneet kuulemaan monenlaisia asioita.
Katoliset käyvät säännöllisesti ripillä. Synnin ääneen tunnustamiseen papille tottuu ja sen huomaa erittäin hyväksi tavaksi tutkiskella syntejään ja tehdä parannus synnistä. Kun rippikopista kömpii pois, niin silloin voi kokea syvää rauha siitä, että tunnustanut synnit. Jeesus Kristus antaa anteeksi synnit tunnustaneelle oli ripin kuunnellut sitten pappi tai jokin muu uskoveli. Jos olemme tehneet sellaista syntiä, että olemme eksyttäneet kokonaista ihmisjoukkoa harhapoluille, niin voimme julkisesti ripittäytyä tälle samalle joukolle.
Joh. 20:21-23: "Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
Kun pappi tai muu uskonveli julistaa sinulle syntiesi anteeksiannon, niin se pätee taivaaseen asti vain, jos Pyhä Henki on käskenyt ripin vastaanottanutta julistamaan syntien anteeksiannon. Tätä tarkoittaa Jeesuksen sanat tässä yhteydessä, että ottakaa Pyhä Henki. Johanneksen evankeliumin kohta siitä, että ripin vastaanottanut voisi kieltää anteeksiannon on huomion arvoinen. Tätä kohtaa on historian aikana käytetty väärin, kun paavit ovat julistaneet poliittisia vastustajiaan tai Jumalalle uskollisia uskonpuhdistajia kirkon kiroukseen. Tällainen ei tietysti päde taivaassa. Kielto saada anteeksi on käytännössä sama asia, kuin kadotustuomion kuuleminen jo ennen kuolemaansa. Sekin pätee taivasten portilla vain silloin, kun Pyhä Henki on käskenyt Jumalan palvelijaa sellaisen ilmoittamaan syntiä tehneelle. Yksittäisellä ihmisellä ei ole toimivaltaa omin päin julistaa kadotustuomioita, mutta Jumala käyttää profeettojaan julistamaan ne sana, jotka Jumala on käskenyt heidän puhua. Kyse on silloin siitä, että syntiä tehneestä tulee varoittava esimerkki muille, jotteivät he tekisi samalla tavalla syntiä omaksi turmiokseen.
Ripin vastaanottavan tulee kiinnittää huomiota siihen, että katuuko ripittäytyvä. Jos ripittäytyvät kerran viikossa katuu samaa syntiä, niin ottaako tämä ripittäytyvä ollenkaan todesta sitä, että synnistä tulee tehdä parannus? Jos tällaista havaitsee, niin ripin vastaanottavalla henkilöllä on velvollisuus ottaa puheeksi asia. Jos ripittäytyvä on tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa, niin tällaista syntiä ei saa anteeksi.
En käsittele tässä sen enempää Pyhän Hengen pilkkaa. Pyhän Hengen pilkassa on kyseessä tahallinen ja törkeä teko, johon ei uudesti ylhäältä syntynyt kristitty vahingossa lankea. Jumala ei halua heittää helvettiin sellaista rakasta lastaan, joka vilpittömästi etsii ja tottelee Häntä parhaan kykynsä mukaisesti.
Eräiden kirkkokuntien messuissa lausutaan synnintunnustuksen jälkeen kreikan kielellä "Kyrie eleison", joka tarkoittaa Herra armahda.
Mister Mister - Kyrie
Kyrie eleison (Herra armahda)
Kyrie eleison
Kyrie
The wind blows hard
Against this mountainside
Across the sea into my soul
It reaches into where I cannot hide
Setting my feet upon the road
My heart is old
It holds my memories
My body burns a gemlike flame
Somewhere between
The soul and soft machine
Is where I find myself again
Kyrie eleison
Down the road that I must travel
Kyrie eleison
Through the darkness of the night
Kyrie eleison
Where I'm going, will you follow
Kyrie eleison
On a highway in the light..
Jumalan armo johdattaa meidät tekemään hyviä tekoja ja luopumaan synnistä
Kun olemme saaneet osallisuuden pelastuksesta, niin olemme silloin Jeesuksen ruumiin jäseniä. Meidän ruumis on Herran temppeli. Emme silloin jatka tietoisesti ja tahallisesti pahoja tekoja. Silloin ahkeroimme hyviä tekoja.
Tit. 2:11-15: "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.
Näin sinun tulee puhua, kehottaa ja nuhdella kaikella arvovallalla, eikä kenenkään pidä väheksyä sinua."
Jumala palkitsee taivaassa hyvät teot ja uskollisuuden. Saamme suuremman onnen ja paremman osa taivaassa, mitä paremmin olemme eläneet maallisen elämämme. Jos voitamme maalliset himot ja mammonan vallan, niin Jumala voi palkita myös maallisen taipaleen aikana nöyrän lapsensa. Jumalassa kiinni pysyvä ja elämänsä onnea muualta kuin mammonasta etsivä voi saada suuria palkintoja jo maan päällä. Mammona ei turmele tällaista ihmistä, koska ihminen tyydyttyy ainoastaan rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäisiin ihmisiin.
Matt. 6:19-21: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi."
Lakihenkisyys verrattuna armo
Yksi eniten väärin ymmärretty kirja Raamatussa on Paavalin kirje galattalaisille. Sitä käytetään väärin kumoamaan lakia, jota Paavali ei ole kumonnut. Jotta kirjeen sisältö aukeaa oikein, niin se pitää lukea kokonaan ja ymmärtää, mikä kirjeen alkuperäinen tarkoitus on. Kirje on hyvin hengellinen ja se syvällisesti pohtii uskon peruskysymyksiä (esim. Gal. 5:16-26). Sen takia kirjettä on helppo ymmärtää väärin ja myös väärinkäyttää (2. Piet. 3:15-16).
Paavali moittii galattalaisia siitä, että he ovat nopeasti luopuneet Jeesuksesta Kristuksesta ja palanneet takaisin juutalaisuuteen (Gal. 1:6). Paavali jopa toteaa, että alkuseurakunnan sisälle oli soluttautunut valeveljiä vakoilemaan ja heidän tavoitteenaan oli kääntää kristityksi kääntyneet juutalaiset takaisin juutalaisiksi (Gal. 2:4).
Mitä tarkoittaa se, että emme ole enää lain alla? Paavalin aikana lain alla oleminen tarkoitti vanhan liiton juutalaisuutta, joka ei uskonut Jeesukseen Kristukseen. Paavali ei arvostellut lain alla olevia juutalaisia lain noudattamisesta vaan uskon puutteesta.
Gal. 2:15: "Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita."
1. Kor. 9:21-22: "..voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä.."
Vapaus laista tarkoittaa sitä, ettemme ole enää orjia vaan Jeesus Kristus on vapauttanut orjat lapsen asemaan. Raamatun aikana orjan asema yhteiskunnassa parani huomattavasti, kun hän vapautui vapaaksi ihmiseksi. Isän poika tai tytär on perheessä paremmassa asemassa, kuin perheen orjat. Lapsi on vapaa ja hänellä on oikeus perintöosuuteen, mutta lapsella on velvollisuus totella Taivaan Isän käskyjä.
Gal. 4:4-7: "Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta."
Lain orjuudella Paavali tarkoittaa juutalaisuutta ilman Messiasta (Gal. 3:2). Vapaudella laista Paavali tarkoittaa uskoa Jumalan Poikaan, joka pelastaa ja tekee meistä Taivaan Isän lapsia, jolla on oikeus perintöosuuteen Taivasten valtakunnassa. Raamatun aikana juutalaisia kutsuttiin myös ympärileikatuiksi ja pakanoita ympärileikkaamattomiksi. Paavali käytti näitä samoja käsitteitä puhuessaan yleisölle. Paavali tarkoitti ympärileikkauksella juutalaisuutta ja ympärileikkaamattomalla pakanaa (Ef. 2:11).
Kun emme ole enää lain alla vaan armon alla, niin tämä ei tarkoita sitä, että saamme rikkoa lakia vastaan. Paavali ei anna kirjeessä lupaa rikkoa lakia vastaan (Gal. 2:17-18; 3:21, 24; 6:1), vaan Paavali kehottaa noudattamaan lakia. Paavali jopa opetti, että pakana, joka noudattaa lakia, tuomitsee juutalaisen, joka ei noudata lakia (Room. 2:27). Jos joku Jeesuksen Kristukseksi tunnustanut jatkaa laittomuudessa elämistä, hän ei ole armon alla vaan tuomion alla.
Gal. 3:21: "Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki!.."
Gal. 4:21: "Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo?"
Room. 3:31: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo."
Room. 2:27: "Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia."
1. Kor. 7:19: "On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen."
Ef. 4:17-18: "Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita. Heidän tuntonsa on turtunut, ja he ovat heittäytyneet irstailuihin sekä kaikenlaiseen saastaisuuteen ja ahneuteen. Mutta ei teille ole Kristuksesta tällaista opetettu, jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on. Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää."
Mikä ero on lakihenkisyydellä ja armolla? Raamatussa ei mainita ollenkaan sanaa lakihenkisyys. Se on kirkon oma määritelmä. Lakihenkisyys tarkoittaa jokaisen säännön noudattamista, jotta pelastuisi taivaaseen (Gal. 5:4). Tämä on vain puolitotuutta, koska olemme joka tapauksessa rikkoneet jotain sääntöä, niin emme voi pelastua tekemällä yksin lain tekoja. Emme voi myöskään itse ansaita pelastusta, emmekä hyvittää syntejä pois tekemällä hyviä tekoja. Lakihenkisyys korostaa ihmistä itseään ja ihmisen omia tekoja. Lakihenkisyys on lain noudattamista (perinteinen juutalaisuus) ilman uskoa ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Paavali on aina noudattanut lakia moitteettomasti (Apt. 25:8, 28:17), mutta ennen kääntymystään kristityksi hän vainosi kristittyjä ja noudatti lakia ilman uskoa Messiaaseen.
Fil. 3:5-6: "Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton."
Paavali kuvailee, mitä eroa on juutalaisella ja Kristukseen uskovalla juutalaisella eli messiaanisella juutalaisella. Perinteinen juutalainen yrittää pelastua noudattamalla lakia ilman uskoa Messiaaseen, mutta messiaaninen juutalainen uskoo Jeesukseen Kristukseen ja sen lisäksi noudattaa lakia. Paavali täsmensi, ettei Jeesus ole synnin palveluksessa ja kristityt eivät voi rikkoa lakia vastaan. Paavali kirjoittaa näin, koska hän taivuttelee juutalaisia hyväksymään Jeesuksen Messiaaksi.
Gal. 2:15-17: "Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita. Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki!"
Lakihenkinen ihminen on eräänlainen konservatiivi, joka noudattaa kaikkia sääntöjä, mutta ei oikein jaksa uskoa Jeesukseen tai hyväksyä Jeesusta esimiehekseen. Juhlapyhien rituaalien suorittamisella on tärkeämpi merkitys kuin se, että elää sen hengen mukaisesti ne juhlat, miten Jumala on tarkoittanut juhlat vietettäväksi (Gal. 4:9-11). Lakihenkinen henkilö hyväksyy kyllä säännöt ja toteuttaa niitä omaksi edukseen. Lakihenkinen ihminen yrittää pakottaa muut ihmiset heidän mieleisiin tekoihin väittämällä, että se olisi Jumalan tahto (vert. Gal. 6:11-13). Vapaus laista tarkoittaa myös sitä, ettei teidän pidä joutua toisen ihmisen orjaksi heidän mielitekojen tottelemiseksi, vaan teillä on vapaus tehdä Taivaan Isän tahto, joka on kirjattu Raamattuun. Lakia voidaan käyttää myös väärin, jos sitä sovelletaan eri tavalla, kuin mihin se on alun perin tarkoitettu (1. Tim. 1:8-11).
Gal. 5:13-21: "Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.
Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa."
1. Kor. 7:20-24: "Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana. Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama. Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja. Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi! Veljet, jokainen pysyköön Jumalan edessä siinä osassa, jossa oli kutsun saadessaan."
Taivaaseen pelastava usko on sitä, että uskoo Jeesukseen ja uskoo Jeesusta. Taivaaseen pelastava usko johtaa siihen, että tottelee Jeesusta, koska uskoo Jeesuksen olleen kuolleista ylösnoussut Messias sekä hyväksyy Jeesuksen esimiehekseen ja kuninkaakseen. Taivaaseen pelastava usko johtaa siihen, että ihminen luottaa pelastuvansa Taivaaseen vaikka joutuisi kuolemaan uskonsa takia.
Lakihenkisyys kumpuaa ihmisten keksimistä säännöistä, joita Jumala ei ole antanut
Syntinen lakihenkisyys tulee selvästi esille eräissä ortodoksijuutalaisissa synagogissa. He ovat laatinet hyvin tarkat säännöt mm. siitä, miten rukousliina tulee taitella pään ympärille. Eri synagogissa on eri säännöt liinan taittelemiseksi. Jos joku ei taittele liinaa synagogan päättämällä tavalla, niin hän ei pääse sisälle. Raamatussa ei ole sääntöjä rukousliinojen taittelemisesta, joten nämä säännöt ovat omavaltaisia ihmisten keksimiä turhia taakkoja. Jumala haluaa, että me rukoilemme omassa huoneessamme Isäämme Taivaassa (Matt. 6:5-13) ja rukousliinoja pään ympärillä ei tarvita.
Eräässä suomalaisessa seurakunnassa kirkkoherra huomautti kirkon penkillä istunutta, ettei täällä saa istua jalat ristissä, kun pakanat sellaista tekevät. Hän myös huomautti, ettei saa rukoilla kädet kohotettuna ilmaan, koska vain pappi saa niin tehdä. Tulee kuulemma vain ristiä kädet. Nämä ovat myös ihmisen itse keksimiä lakihenkisiä sääntöjä, joita ei ole Raamatussa. Jumala haluaa läheistä ja vilpitöntä suhdetta lapsien kanssa eikä sitä, että teemme rituaaleja, joita ei ole määrätty Raamatussa. Fariseusten väärä lakihenkisyys tulee hyvin esille heidän arvostelussa siitä, että Jeesus paransi vammaisen sapattina:
Luuk. 6:6-11: "Eräänä toisena sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. Lainopettajat ja fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus sapattina, sillä he etsivät tilaisuutta nostaakseen syytteen häntä vastaan. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä. Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Nouse ja tule tänne eteen." Mies nousi paikaltaan ja astui esiin. Jeesus sanoi: "Vastatkaa minulle: kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tuhota ihminen?" Hän katsoi heitä kaikkia ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen. Tämä sai lainopettajat ja fariseukset mielettömän raivon valtaan, ja he rupesivat suunnittelemaan, mitä tekisivät Jeesukselle."
Jeesuksen esimerkki opettaa meille, ettei sapattina tarvitse laittaa sairaalaa kiinni, kuten fariseukset saattaisivat vaatia. Sairaalan päivystys, teho- ja vuodeosastot voivat tehdä työtä pelastaakseen ihmisten henkiä. Mutta sairaalassa ei saa tehdä sapattina kiireettömiä leikkauksia (esim. kauneuskirurgiaa) tai määräaikaistarkastuksia.
Fariseukset olivat keksineet sellaisen säännön, että pienikin hierominen sormilla on työntekoa, joka muka rikkoisi sapattikäskyä vastaan. Tämä juutalaisten lainopettajien keksimä sapattisäännön lisäys menee taas sellaiseen ääripäähän, ettei sillä ole mitään tekemistä Raamatun opetuksen kanssa sapatista. Jeesus paransi sapattina sokean miehen niin, että hän sylkäisi maahan ja teki syljestä tahnan, jota levitti miehen silmiin (vert. Ilm 3:18) ja mies sai näkönsä takaisin peseydyttyään Siiloan altaassa. Fariseukset väittivät, ettei Jeesus voi olla Jumalan mies, kun hän ei noudattanut lainopettajien keksimiä turhia sääntöjä. Fariseukset hakivat oikeasti kaikenlaisia tekosyitä vastustaa Jeesuksen vanhurskasta opetusta.
Joh. 9:13-17: "Mies, joka oli ollut sokea, vietiin fariseusten luo. Oli sapatti, kun Jeesus teki tahnan ja avasi miehen silmät. Myös fariseukset kysyivät mieheltä, kuinka hän oli saanut näkönsä, ja mies kertoi: "Hän pani tahnaa silmilleni, sitten kävin pesulla, ja nyt minä näen." Silloin jotkut fariseuksista sanoivat: "Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä." Toiset taas sanoivat: "Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?" Tästä syntyi kiistaa, ja siksi he kysyivät taas sokealta: "Mitä mieltä sinä itse olet hänestä? Sinunhan silmäsi hän avasi." Mies vastasi: "Hän on profeetta."
Jeesus nuhteli fariseuksia lakihenkisyydestä, mutta ei kumonnut lakia
Jeesus arvosteli usein fariseuksia heidän lakihenkisyydestään. Heidän uskonnon harjoittaminen oli tekopyhää. He näyttelivät hurskasta, mutta heidän sydän ei ollut hurskas (Matt. 23:25). Jeesus arvosteli fariseuksia suhteellisuuden tajun puutteesta. Fariseukset nipottivat koko ajan pienistä asioista, mutta katsoivat sormiensa läpi isot vääryydet (Matt. 23:24).
Paavali kirjeissään monesti varoittaa, ettei voi pelastua lain teoilla. Tämä on usein tulkittu siten väärin, että Raamattu olisi kumonnut lain. Näin ei ole. Jeesus itse täsmentää monta kertaa, ettei ollut tullut kumoamaan lakia (Matt. 5:17-20, 23:1-3; Luuk. 16:16-17), johon Paavali itsekin yhtyi (Room. 3:31, 1. Tim. 1:8, Apt. 21:24). Paavali varoittaa, ettei meidän tule palata takaisin sellaiseen farisealaiseen juutalaiseen uskontoon, joka perustui tekopyhään itsensä vanhurskauttamiseen, josta puuttui usko Messiaaseen, Jeesukseen.
Jotkut kristityt, mm. Martti Luther ovat nähneet ristiriidan Paavalin ja Jaakobin kirjoituksissa. Jaakob korosti, että pelastumiseen vaikuttaa myös ihmisen teot.
Paavali korosti sitä, mihin ihmiset uskoivat.
Jaak. 2:20, 24, 26: "Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?.. ..Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.. ..Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."
Ilmeinen ristiriita syntyy mielessä, jos ei tunne Raamatun kirjoitusten alkuperäistä tarkoitusta ja niitä olosuhteita, mitä varten kirjeet oli kirjoitettu. Jaakob ojensi niitä, jotka ajattelivat, että kunhan vain uskoi Jeesukseen, ei ollut väliä miten eli. Paavali ojensi niitä, jotka ajattelivat, että jos noudatti Mooseksen lakia, oli aivan sama mihin uskoi. Paavalin ja Jaakobin kirjoitukset eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa, vaan täydentävät toisiaan. Jos ottaa vain toisen näkökulman ja yleistää sen koskemaan niitäkin tilanteita, mitä Raamattu ei tarkoita, syntyy puolitotuus, joka on iso valhe.
Raamatun aikana juutalaisuus oli sidoksissa etniseen alkuperään ja merkitsi ihmisten arjessa enemmän elämäntapaa, kuin jonkin tietyn oppikäsityksen ylläpitämistä. Juutalaisuudessa on valitettavasti ollut tärkeämpää elämäntavan noudattaminen kuin, mihin uskoo. Juutalaisilla oli tapana ylpeillä, että he pelastuvat varmasti, koska heidät on ympärileikattu. Juutalaisten lainopettajien itse kirjoittamat sananlaskut kuuluivat: "Koska olemme ympärileikattuja, emme joudu alas helvettiin" ja "Jokaisella ympärileikatulla on osa tulevassa valtakunnassa." Ollakseen juutalainen ei tarvitse edes uskoa Jumalaan, koska juutalaisen seurakunnan johdolle riittää kääntymykseen pelkästään Mooseksen lain mukainen elämäntapaa ja juhlaperinteiden noudattaminen (video). Juutalaiset luulevat voivansa pelastua noudattamalla lakia ilman, että tunnustaisivat Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) Jumalan Pojaksi ja Messiaaksi. Kun Paavali puhuu lain tekojen kautta pelastumisesta, niin kyseessä juutalaisuus, joka kieltää Kristuksen. Lain alla oleva kuvittelee pelastuvansa yksin lain käskyillä ilman uskoa Yeshua HaMashaichiin. Sellainenkin on itse asiassa lain rikkomista, koska laki ennusti Messiaasta Yeshuasta, mihin uskominen on lain noudattamista. Juutalaiset eivät halua alistua Yeshuan HaMashiachin alaisiksi, mutta he haluavat alistua lain pykälien alaisiksi vaikka ilman uskoa Jumalaan, mihin ei voi perustaa pelastustaan. Tästä Paavali varoittaa.
Room. 9:31-33 (RK): "Sitä vastoin Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että se ei perustunut uskoon vaan tekoihin. Israelilaiset näet loukkaantuivat kompastuskiveen, niin kuin on kirjoitettu: "Minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, mutta joka uskoo häneen, ei joudu häpeään." (kompastuskivi, kulmakivi ja huippukivi tarkoittavat Jeesusta Kristusta; 1. Piet. 2:4-10, Jes. 8:13-15, 28:16)
Jeesus opetti, että Johannes Kastajaan asti julistettiin lakia ja profeettoja. Siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, koska Messias oli tullut, mutta Jeesus täsmensi, ettei se tarkoita sitä, että laki olisi kumottu. Taivasten valtakunnassa vaaditaan edelleen lain kaikkien sääntöjen noudattamista.
Luuk. 16:16-17 (RK): "Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne sisälle. Mutta ennemmin katoaa taivas ja maa kuin häviää yksikään lain piirto."
Emme voi itse keksiä sellaista jumalaa, joka pelastaisi meidät. Vain meidät luonut Jumala voi pelastaa meidät taivaaseen ja saamme armosta anteeksi synnit. Silloin emme ole itse ansainneet pelastusta. Olemme saaneet sen armosta. Armo on jotain sellaista hyvää, jota emme ole ansainneet ja saamme sen ilmaiseksi sen takia, että Luojamme rakastaa meitä.
Gal. 2:16-21: "Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.
Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan."
Lakihenkinen rukous on sellainen, että: "Taivaan Isä anna minulle tätä, koska olen ollut niin hyvä, niin uskollinen, niin tottelevainen jne." Kuulostaa vähän itsekkäältä, eikä vain. Teemme hyviä tekoja rakkaudesta Taivaan Isään ja emme voi vaatia vastinetta Taivaan Isältä (Luukas 18:9-14).
Rukoilemme oikein kun pyydämme näin: "Taivaan Isä pyydän sinulta armoa, että saisin tämän." Taivaan Isä tietää kaiken sinusta ja myös sinun hyvät tekosi. Taivaan Isä palkitsee uskollisen lapsensa siten, kuin mitä Hän ihan itse päättää. Isä rakkaus tarkoittaa myös sitä, että voimme saada Häneltä paljon, vaikka emme olisi ansainneet mitään. Se on Taivaan Isä rakkautta ja armoa omaa lastaan kohtaan.
Joskus Raamatussa on vastakkaisia ohjeita, jotka vain soveltuvat eri tilanteisiin. Lakihenkinen ihminen lukee Raamattua ymmärtämättä sen sisältöä, valitsee väärin ja usein itsekkäästi kuin fariseus konsanaan. Kun luemme Raamattua ja elämme sen mukaisesti pyhää elämää, niin opimme tuntemaan Taivaan Isän. Meillä tulee niin läheinen suhde Häneen, että tiedämme mitä asioita Hän hyväksyy, mitä ei ja silloin valitsemme oikein. Jeremian kirja kertoo tästä uudesta tulevasta liitosta, Jeesuksen sovitustyöstä ristillä, jossa Jumala kirjoittaa ihmisten sydämeen lakinsa:
Jer. 31:33-34: "..Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
Kerran kuulin seurakunnassa, kun eräs kertoi avioerostaan ja siitä, että menee uudelleen naimisiin. Toinen henkilö poimi yhden yksittäisen kohdan Raamatusta ja sanoi, että kun nai toisen hylkäämän ihmisen, niin tekee huorin. Hän ei edes selvittänyt, että onko se toinen henkilö laittomasti hylätty tai että oliko Raamatun valossa jotain laillista perustetta eroon tai että oliko hän edes oikein ymmärtänyt, mitä näillä lukuisilla avioeroa käsittelevillä Raamatun kohdilla on tarkoitettu. Tämä on sitä lakihenkisyyttä ja väärää uskonnollisuutta.
David Pawson on sanonut opetusohjelmassaan 'Uusi testamentti avautuu, Jaakobin kirje', että lakihenkinen kuvittelee pelastuvansa hyvien töiden ansiosta, kuriton kuvittelee pelastuvansa ilman hyviä tekoja, mutta oikea vapaus lähtee siitä, että pelastumme tekemään hyviä tekoja. Ylhäältä uudesti syntynyt muuttaa elämäntapaansa. Hän katuu sekä lopettaa tahallisen syntielämän ja elää sen jälkeen Jeesuksen esimerkin mukaista elämää. Usko ei ole pelkästään uskontunnustuksen julistamista, vaan myös toimintaa uskonsa mukaisesti (Jaak. 2:18-22).
Ef. 2:8-10: "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut."
1. Joh. 3:4-6: "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä."
Laura Maria - Ansioton rakkaus
"..Etsinyt oon minäkin, saanut paljon hyvääkin
mut yksi vain, yksi vain täytti kaipauksen
Ansioton rakkaus, minun osakseni
kelvoton sai armon, pestiin likainen puhtaaksi
Eksynyt sai löytää, sinun luoksesi
silloin tulin viimein kotiin, kun minut ansioton rakkaus kohtasi.."
Lakia tulee joka tapauksessa noudattaa
Emme voi jättää noudattamasta lakia. Jeesus ei tullut muuttamaan yhtään kohtaa laista, vaan toteuttamaan sitä eli tottelemaan lakia. Nyt noudatamme lakia parhaan kykymme mukaan, koska haluamme täyttää Taivaan Isän tahdon. Silloin meidän erehdyksemme pestään puhtaaksi Jeesuksen sovintoverellä.
Matt. 5:17-20: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."
Jeesus ei siis tullut esimerkiksi muuttamaan Mooseksen kirjassa olevaa käskyä siitä, miten meidän tulee viettää Jumalan säätämiä juhlapyhiä. Uusi testamentti kertoo, ettei meidän pitäisi välittää juhlapyhistä. On kuitenkin väärin ymmärretty tuo kohta, jos siirrämme juhlapyhien paikat. Tämä kohta tarkoittaa sitä, ettei juhlapyhiä pidä viettää enää juutalaisina. Ne tulee viettää Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen kristittyinä, jolloin annamme kunnian Jeesukselle.
Kol. 2:16-17: " Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis." (sana 'vain' puuttuu alkutekstistä)
Paavalikin opetti niin, että lakia tulee noudattaa, jotta kelpaisi Jumalalle (olisi vanhurskas).
Room. 2:12-13: "Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia."
Paavali opetti roomalaiselle seurakunnalle, jossa oli kristityksi kääntyneitä pakanoita ja juutalaisia, että lakia noudattavat pakanat tuomitsevat ne juutalaiset, jotka rikkovat lakia vastaan (Room. 2:27). Paavali siis puhui niistä uskovista pakanoista, jotka noudattivat Vanhan testamentin käskyjä. Paavali vaati lain noudattamista ja varoitti siitä, että uskova voi menettää pelastuksensa, jos rikkoo lakia vastaan (Room. 6:15-16, 7:12).
Pelastumisen edellytyksistä
Alla olevassa opetusvideossa luetaan niitä Raamatunkohtia, jotka käsittelevät pelastumista. Sen jälkeen Herra puhuu Mikaelin suun kautta aiheesta.
Apt. 2:38 (1933/38): "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
Mark. 16:16 (1933/38): "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Elämän koettelut
Kun Jumala taivuttaa meitä kauniiksi astiaksi niin, kävelemme puhdistavan tulen läpi. Kun elämämme koettelemuksissa pirstoutuneet elämän palaset kootaan entistä kauniimmaksi mosaiikkikuvaksi, niin tämä on sitä Jumalan parasta armoa, koska silloin vapaa oma tahtomme muovautuu paremmaksi.
Vahvistumme lyhyen elämämme aikana koettelemuksissa. Vanha kansanviisaus sanoo: "Se mikä ei tapa, se vahvistaa." Opimme vastoinkäymisissä paremmiksi ihmisiksi. Saamme niissä lisää hyödyllistä elämänkokemusta. Saavutamme näin tulevassa elämässämme suuremman onnen, joka kestää läpi iäisyyden Jumalan valtakunnassa.
Jos lankeamme syntiin, niin Jumala haluaa varoittaa siitä. Jos se ei auta, niin Hän kurittaa. Tämä kaikki on kuitenkin meidän parhaaksi, jotta oppisimme karttamaan syntiä. Kurituksen jälkeen on viisasta katua syntejä ja tehdä parannus niistä, jolloin synnit saa anteeksi.
Valitusvirret 3:31-33: “Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.”
Väärä armo
Monet kirkossa käyvät seurakuntalaiset sanovat, että: "Jeesus täytti lain ja sen takia lakia ei tarvitse noudattaa". Tässä on paha väärinkäsitys. Tällaista ei Raamattu opeta. Lailla tarkoitetaan viittä Mooseksen kirjaa. Vanhassa testamentissa on useita profetioita tulevasta Messiaasta. Yeshua (Jeesus) oli lain ja samalla myös koko Vanhan testamentin Messias profetioiden täyttymys (päämäärä). Toista Messiasta ei enää tule, koska Yeshua on nyt Messias. Oikea toteamus asiasta olisi: "Jeesus oli lain Messias profetoiden täyttymys". Tästä asiasta näemme, miten huonoa hedelmää on papisto ja muut raamatunopettajat tehneet, koska yleisöllä on tässä tärkeässä asiassa väärä käsitys. Yleisö menee harhaa, koska yleisö ei lue kunnolla Raamattua havaitakseen pappien väärän opetuksen.
Monet piispat ja virkapapit puhuvat nykyään seurakunnissa korvasyyhyyn vain sellaista, mitä ihmiset haluavat kuulla, jottei kirkollisveronmaksaja eroa kirkosta. He eivät puhu helvetistä, kun kukaan ei halua kuulla siitä. He vääristävät totuutta siten, että Jumalan armo ja rakkaus tarkoittaa sitä, ettei Jumala kurita ketään, voit elää vanhaa syntielämää ja mitään parannusta ei tarvitse perimmiltään syntinen ihminen tehdä, kun kaikki synnit saa anteeksi. He selittävät kuin saippuoidut poliitikot, ettei niistä Raamatun kohdista tarvitse välittää, jotka ovat tämän ajan yleisen mielipiteen vastaisia. Eräs virkapappi on kirjoittanut valheellisen kirja siitä, että kaikki ihmiset pelastuvat taivaaseen ja helvettiä ei olisi olemassa.
Nämä piispat ja virkapapit eivät tunne Jumalaa ja poimivat Raamatun teksteistä vain osan lauseista, heille mieleiset jakeet, jolloin totuus vääristyy. Silloinhan jokainen ihminen voisi elää kuin piru, mutta tällaiset teologian maisterit ja tohtorit eksyttävät ihmisiä tielle helvettiin, he opettavat uskovat tyhmiksi neitsyiksi, joille ovi Karitsan hääjuhlaan suljetaan (Matt. 7:21-23, 18:6, 25:1-12).
Matt. 23:13: "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät."
Herra sanoo suomalaisille Tukholman profetiassa 28.5.1984: "..Mutta nyt, hyvinvoinnin, rikkauden ja yltäkylläisyyden päivinä, te kirkkojenne etummaisina olevat, teidän tehtävänänne tuntuu olevan häväistä minun sanani.." (vertaa Mal. 2:1-9)
Raamattu ennustaa lopun ajoille tällaista: 1. Piet. 4:17: "On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta.."