Jumalan Sana annetaan heille, jotka haluavat sitä noudattaa, mutta Sana otetaan pois niiltä, jotka eivät sitä noudata

 

 

• Jumala on asettanut Israelin pappisvaltakunnakseen, jonka haltuun on annettu Sana
• Juutalaisten äidinkieli ei ollut Uuden testamentin aikana aramea vaan heprea
• Uusi testamentti on kirjoitettu alun perin hepreaksi ja vasta sen jälkeen käännetty muille kielille - Paavalin kirjeiden virheelliset lainaukset laista ja profeetoista osoittava, että kirjeitä on käännetty huonosti ja tarkoitushakuisesti
• Uusi testamentti on koottu yhdeksi kirjaksi vasta viimeisinä vuosisatoina tuhansista toisiinsa nähden eroavista käsikirjoitusten paloista, koska alkuperäisiä käsikirjoituksia ei ole enää saatavilla
• Uudessa testamentissa on ilmeisiä sisäisiä ristiriitoja, jotka osoittavat siihen tulleen paljon käännös- ja kopiointivirheitä, mikä johtuu kirkon tekemästä kelvottomasta työstä
• Juutalaisten ylläpitämä Vanha testamentti on säilynyt alkuperäisenä paljon paremmin, vaikka se on vanhempi ja kolme kertaa pidempi kuin Uusi testamentti 
• Kuten Jumalan Poika profetoi, Elia tulee vielä kerran ja laittaa kaiken kohdalleen

Jumala ilmoittaa itsestään Sanansa kautta

Sana on annettu juutalaisille

Kristinusko ei ole passiivista Jumalan kuvan katselua tai patsaan ylistämistä vaan Jumalan Sanan opiskelua ja noudattamista. Kristinusko on messiaanista juutalaisuutta, joka poikkeaa muista uskonnoista siten, ettei Jumala salli valmistaa itsestään kuvaa tai patsasta, koska Hän haluaa ilmoittaa itsestään Sanansa kautta (2. Moos. 20:3-6, 5. Moos. 4:12-19, Apt. 24:14; lisää artikkelissa). Kun Israel kohtasi Jumalan Siinain (Horebin) vuorella, kansa ei nähnyt Jumalan hahmoa, mutta kuuli sanat. Kansa ei nähnyt Jumalan kasvoja, joten kansan piti keskittyä siihen, mitä Jumala halusi heille sanoa.

 

5. Moos. 4:12-15: "Herra puhui teille tulen keskeltä. Sanat te kuulitte, mutta hänen hahmoaan te ette voineet nähdä; kuulitte vain hänen äänensä. Hän ilmoitti teille liittonsa ehdot, kymmenen käskyn lain, jota teidän tulee noudattaa, ja kirjoitti käskyt kahteen kivitauluun. Minun hän käski opettaa teille kaikki lait ja säädökset, että eläisitte niiden mukaisesti siinä maassa, jonka menette ottamaan haltuunne. "Sinä päivänä, jona Herra puhui teille Horebilla tulen keskeltä, te ette nähneet minkäänlaista hahmoa…"

 

Apt. 24:14, 28:23: (Paavali sanoo kristinuskosta): "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon... ..Aamuvarhaisesta iltamyöhään Paavali todisti heille Jumalan valtakunnasta ja selitti sitä. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen." 

 

Roomalaiskatolisessa kirkossa on adoraatio-rituaali, missä asetetaan alttarille yksi ehtoollisleipä, jota seurakunta kumartaa ja palvoo, koska he uskovat Jeesuksen olevan läsnä leivässä. Katoliset myös kumartavat jokaista vastaan tulevaa Jeesusta esittävää krusifiksia tai patsasta, vaikka Jeesus olisi neitsyt Marian sylissä, jolloin he kumartavat myös neitsyt Mariaa. Ortodoksit kumartavat ja suuteleva ikoneja, joiden he uskovat olevan "ikkuna taivaaseen", minkä kautta saa yhteyden Jumalaan. Tämän kaiken on Jumala kieltänyt (5. Moos. 4:15-19). Kristinuskon tunnus on risti, mutta se ei ole varsinainen jumalankuva. On eri asia esittää opetuksellisessa tarkoituksessa, miltä näyttää enkeli tai ristiinnaulittu mies, onhan Herran temppelissä esim. kerubien ja leijonien kuvia, mutta niitä ei kumarreta eikä palvota (1. Kun. 6:23-35, 7:36; Hes. 45:16-25). Jumala on kieltänyt valmistamasta sellaista jumalankuvaa tai patsasta, jonka kautta pyritään saamaan yhteys Jumalaan sitä kumartamalla, suutelemalla tai rukoilemalla. Jumalaan saa yhteyden rukoilemalla omassa huoneessa, eikä rukouksen avuksi tarvita mitään Jumalaa esittävää kuvaa, eikä sellaista saa edes olla (Matt. 6:6).

 

5. Moos. 27:15: "Kirottu on jokainen, joka veistämällä tai valamalla valmistaa jumalankuvan tai teettää itselleen sellaisen kuvan ja palvoo sitä salassa, sillä se on Herralle iljetys..." 

 

Sananl. 28:9: "Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus."   

 

Matt. 6:6: "Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."   

 

Raamatussa sanotaan, että Herra on Kirkas Aamutähti ja Aurinko, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että taivaalla näkyvä aurinko olisi Jumala (Ps. 84:11, Ilm. 22:16). Kyse on kielikuvasta, joka kertoo Jumalan kirkkaudesta ja suuruudesta. Raamattu kieltää kumartamasta ja rukoilemasta mitään taivaankappaleita. Jumala on kieltänyt auringon nousun aikana tehtävät aurinkotervehdykset ja muun auringonpalvonnan. Kristus ei ole roomalainen jumala sol invictus (voittamaton aurinko), vaikka piispa Eero Huovinen sellaista väittää juhannussaarnassaan 'Auringonpalvontaa' (Kirkko ja Kaupunki 17.6.2014). Herran asettama viikkolepopäivä on sapatti, eikä se ole roomalaisten aurinkopäivä sunnuntai (sun-day, lisää artikkelissa). 

 

5. Moos. 4:15-19: "..Pitäkää sen tähden tarkoin huoli siitä, ettette lankea tekemään minkäänlaista patsasta tai muuta jumalankuvaa, jolla olisi miehen tai naisen hahmo tai maan päällä elävän eläimen tai taivaalla lentävän linnun hahmo tai maassa ryömivän matelijan tai alhaalla vesissä elävän kalan hahmo. Kun kohotatte katseenne taivasta kohden ja näette auringon, kuun ja tähdet, taivaan kaikki joukot, älkää langetko niiden lumoihin, älkää kumartako älkääkä palvoko niitä..."

 

Jes. 24:23: "Kuu kalpenee, aurinko häpeää, kun Herra Sebaot hallitsee Siionin vuorella ja Jerusalemissa ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille." 

  

Mooses teki Herran käskystä vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän ristinmalliseksi kuvaksi, jotta käärmeen pureman saanut saattoi katsoa vaskikäärmeen suuntaan ja tulla terveeksi uskonsa tähden. Israelilaiset alkoivat myöhemmin palvoa vaskikäärmettä nehustan-nimisenä jumalana, mikä oli esineen alkuperäisen tarkoituksen vastaista ja epäjumalanpalvelusta. Esineen käyttötarkoituksen muutos johti siihen, että siitä tuli syntinen kuva, joten kuningas Hiskia tuhosi sen.

 

4. Moos 21:8-9: "Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon". Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon."

 

2. Kun. 18:3-6 (1933/38): "Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan. Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeläisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjänsä, jotka Herra oli antanut Moosekselle."

 

Vain Jumalan Sanan kautta voi oppia tuntemaan Jumalan, koska Hän on persoona, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27). Kun tuntee Jumalan, tietää, mitä Jumala tahtoo ihmisen tekevän. Paimen tuntee omikseen ne lampaat, jotka noudattavat Hänen Sanaansa (Nah. 1:7, Matt. 7:21-23, Joh. 10:27, 1. Kor. 8:3). Kristuksen seuraaminen on Hänen Sanansa kuulemista ja noudattamista. Vain ne kristityt tuntevat Jumalan, jotka noudattavat Hänen Sanaansa.

Joh. 10:27-28: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän..."

 

Joh. 17:6-8 (RK): "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet antanut minulle, on sinulta, sillä minä olen antanut heille ne sanat, jotka sinä annoit minulle..."

 

1. Joh. 2:3-6: "Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli."

Jumalan luonto ja tahto ovat pysyviä, joten Hänet voi oppia tuntemaan Sanansa kautta. Jumalan tahto on kirjoitettu kirjaan, koska Hän ei muuta koko ajan mieltään, kuten tavalliset ihmiset tekevät. Jumala voi kuitenkin muuttaa tuomion armahdukseksi, jos ihminen muuttuu, mutta armon saamisen periaatteet eivät muutu (2. Moos. 20:6, Apt. 3:19-26). Jumala on järjestyksen Jumala, joka toimii ennalta ilmoittamiensa periaatteidensa mukaisesti (1. Kor. 14:33-34).

 

Room. 2:17: "Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää."

Ps. 40:7-8: "Siksi minä sanoin: "Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni."

 

Matt. 5:17-18: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut."

1. Sam. 15:29: "Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu."

 

4. Moos. 23:19: "Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?"

Ps. 89:35 (1933/38): "En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt."

 

Mal. 3:6: " -- Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet."

 

Jaak. 1:17: "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi."

 

Hepr. 6:17: "Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu."

 

Ps. 111:7: "Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, hänen säädöksensä eivät muutu."

Alussa Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli (1. Moos. 1:3). Jumala loi maailman sanomalla. Sanat kertovat Jumalan tahdosta, minkä seurauksena maailma syntyi. Johanneksen evankeliumi alkaa opetuksella, että Sana on Isän oikealla puolella istuva Poika (Joh. 1:1-3, Apt. 7:56, 1. Piet. 3:22). Sana on Jumalan oikea käsi, jonka kautta Jumala johtaa koko luomakuntaansa (Dan. 7:13-14; Matt. 11:27, 28:18). Heprealaiskirje alkaa kertomalla, miten profeetat olivat Jumalan suu, mutta nyt Jumala oli puhunut ihmisille Poikansa kautta.

 

Hepr. 1:1-3 (1933/38): "Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,"

 

Kun Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) tuli maailmaan, kansa sai nähdä ihmiseksi tulleen Jumalan. Jakeessa Joh. 1:1 lukee suomalaisissa käännöksissä "Sana oli Jumala", mutta alkutekstissä sanojen järjestys on kuitenkin päinvastainen: "Jumala oli Sana", mikä tarkoittaa, ettei Sana voi olla Jumalan luona oleva toinen Jumala, vaan Sana on itse Jumala. Jae on käännetty oikein mm. Lutherin käännöksessä "Gott war das Wort" (Jumala oli Sana). Alkukertomuksessa kerrotaan, miten Jumala loi maailman sanomalla ja Jumala oli tämä Sana (1. Moos. 1). Yeshua on Jumalan Sana, jonka sanojen noudattaminen puhdistaa ihmisen (Joh. 12:48-50, Ef. 5:25-27, Ilm. 19:13). 

Joh. 1:1-3, 14: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä…   ..Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta…   ..Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet."

Joh. 1:1 (Luther 1545): "Im Anfang war das Wort, und das Wort war bei Gott, und Gott war das Wort."

Ef. 5:25-27: "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä."

On ihmisiä, joilla on suuri halu etsiä Jumalaa noudattaakseen Jumalan käskyjä. Joka todella haluaa noudattaa Jumalan käskyjä, hänelle Jumalan Sana ilmoitetaan. Joka Sanaa noudattaa, hän pysyy kiinni Kristuksessa. Jumala antaa Pyhän Henkensä niiden sydämiin, jotka todella haluavat noudattaa Jumalan käskyjä. 

 

Joh. 14:21: "Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

Apt. 5:32: "Me olemme kaiken tämän todistajat -- samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat." 

Luuk. 11:9-13: "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

Ilm. 3:20: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän."

Jer. 31:31-34: "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."

1. Joh. 2:24-27: "Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän. Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka tahtovat johtaa teitä harhaan. Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä."

 

Joka ei halua Sanaa noudattaa, häneltä Sana otetaan pois 

 

Vaikka Jumalan Sana on annettu juutalaisten haltuun, aika ajoin he hylkäsivät Jumalansa ja alkoivat palvomaan vääriä jumalia. Se johti jopa siihen, ettei kansa tuntenut enää edes Mooseksen lakia. Epäjumalanpalvelusta harjoittavalta kansalta oli otettu Jumalan Sana pois, ettei se pelastuisi.

 

Matt. 13:10-15: "Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?" Jeesus vastasi: "Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: -- Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä." 

Valit. 2:6, 9: "Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä. Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi kuninkaan ja papit... ..enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta."  

 

Jumala on kuitenkin ollut liitossaan uskollinen ja antanut Sanansa takaisin uudelle sukupolvelle, jotta se omaksuisi Sanan ja alkaisi noudattaa sitä. Kuningas Jooaksen isä Aamon ja isoisä Manasse olivat tuoneet Juudaan paljon epäjumalanpalvelusta (2. Aik. 33). He kuolivat ja Jooas pääsi kuninkaaksi vain 8-vuotiaana. Hän ryhtyi 15-vuotiaana hävittämään epäjumalien alttareita ja kuvia (2. Aik. 34:1-3). Sitten hän alkoi kunnostamaan Jerusalemin temppeliä, jolloin temppelistä löytyi kirjakäärö, jossa oli Mooseksen laki, mistä se sukupolvi ei tiennyt mitään. Jumala armahti juutalaisia ja antoi Sanansa takaisin kansalleen. Kuningas Jooas luki koko kansalleen lain kirjan ja he vannoivat yhdeessä Jehovan edessä noudattavansa sitä. 

 

2. Aik. 34:14-21, 29-33: "Mutta kun Herran temppeliin tuodut rahat otettiin esiin, löysi ylipappi Hilkia kirjan, jossa oli Herran Moosekselle antama laki. Hilkia sanoi kirjuri Safanille: "Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan." Ja hän antoi kirjan Safanille. Safan vei kirjan kuninkaalle ja sanoi: "Palvelijasi ovat tehneet kaiken, mikä on annettu heidän tehtäväkseen. He ovat ottaneet esiin Herran temppeliin kertyneet rahat ja antaneet ne korjaustöiden valvojille ja työntekijöille." Sitten kirjuri Safan kertoi kuninkaalle, että pappi Hilkia oli antanut hänelle kirjan. Hän luki kirjan kuninkaalle. Kun kuningas kuuli, mitä laissa sanottiin, hän repäisi vaatteensa. Hän sanoi Hilkialle sekä Safanin pojalle Ahikamille, Miikan pojalle Abdonille, kirjuri Safanille ja hovimiehelleen Asajalle: "Menkää kysymään Herralta, mitä meidän nyt on tehtävä, kun tämä kirja on löytynyt. Kysykää sitä sekä minun että kaikkien muidenkin Israelin ja Juudan asukkaiden puolesta. Herran viha on ankarana yllämme, koska isämme eivät ole noudattaneet hänen sanojaan eivätkä ole eläneet kaikessa sen mukaisesti kuin tähän kirjaan on kirjoitettu."..     

 

..Kuningas kutsui koolle kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat. Hän meni Herran temppeliin, ja hänen kanssaan menivät kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, papit ja leeviläiset ja koko kansa, niin ylhäiset kuin alhaiset. Hän luki heidän kuultensa kaiken, mitä temppelistä löytyneessä liiton kirjassa sanottiin. Sitten kuningas nousi korokkeelle ja teki Herran edessä liiton. Sen mukaan heidän tuli seurata Herraa ja kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan noudattaa hänen käskyjään, määräyksiään ja säädöksiään. Näin he täyttäisivät sen, mitä kirjassa oli liitosta sanottu. Hän otti liittoon Jerusalemin ja myös Benjaminin alueen asukkaat. Kaikki he sitoutuivat noudattamaan Jumalan, isiensä Jumalan, liiton käskyjä. Josia hävitti kauhistuttavat epäjumalankuvat kaikilta israelilaisten alueilta ja sai kaikki Israelin asukkaat palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa. Koko hänen elinaikanaan he eivät luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta."

On myös sellaisia ihmisiä, jotka kyllä haluavat harrastaa uskontoa, mutta eivät halua noudattaa Jumalan käskyjä. Jos joku ei halua noudattaa Jumalan Sanaa, hänet Jumala paaduttaa. Paaduttaminen tarkoittaa sitä, ettei hän kykene enää ymmärtämään Jumalan Sanaa oikein tehdäkseen Jumalan tahdon ja saadakseen pelastuksen (Jes. 6:9-13, Matt. 7:21-23, Mark. 4:12). Paholaisen levittämät valheet sokaisevat uskovia niin, ettei valheeseen rakastuneet ihmiset enää kykene näkemään asioita oikein, minkä johdosta he omaksuvat väärän evankeliumin (Joh. 8:44). Joka ei Sanaa noudata, hän irtoaa Kristuksesta ja putoaa maahan kuin viinipuusta leikattu huono oksa, joka lopulta kuivuu ja heitetään tuleen palamaan (Matt. 3:8-12, Joh. 15:1-14).

2. Moos. 18:15: "Mutta kun farao näki, että vitsaus oli ohi, hän paadutti sydämensä eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin."

Joh. 8:43-45: "Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon. Te olette lähtöisin saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden."

Ps. 119:142, 151: "Sinun oikeamielisyytesi on ikuinen, sinun lakisi on totuus…    ..Sinun käskyissäsi on totuus."

Matt. 7:22-23 (1933/38): "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."

Sananl. 28:9: "Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus."

Paatunut uskova haluaa saada Pyhän Hengen, mutta ei kuitenkaan saa, vaan saakin tilalle eksyttävän hengen, jotta hän ajautuisi eroon Jumalan Sanasta mm. Paavalin kirjeiden vääristelyn, väärien profetioiden ja väärien ihmeiden kautta (Matt. 7:15-23, 24:24; 2. Piet. 3:15-17). Jumalan Sanan mukaan totuus on kirjoitettu Mooseksen lakiin (Ps. 119:142, Matt. 5:17-18, Apt. 24:14, Room. 2:18). Väärät profeetat pyrkivät nimenomaan väärentämään Raamattua, jotta seurakunta ei oppisi tuntemaan Kristusta oikein ja Hänen käskyjään noudattamaan. Eksytys ja paaduttaminen ovat rangaistuksia niille, jotka rakastavat valhetta (2. Tess. 2:9-12). Sellainen uskova ei paadu, joka torjuu kaikki valheet, koska hän rakastaa totuutta (Jaak. 4:7). Tästä teemasta kertoo lisää artikkeli: 'Sillä maailmassa on monta väärää profeettaa'.

Jes. 6:9-10, 13: "Hän sanoi: -- Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi…    ..Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa, vielä sekin raastetaan maasta, kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi. Mutta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku."

Room. 9:18: "Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo."

Kuningas Saul on varoittava esimerkki Jumalan käskyjä rikkovasta miehestä, josta Pyhä Henki poistui ja tilalle tuli paha henki. Jumala salli myös eksyttävien henkien johdattavan pahaa tehneen kuningas Ahabin sotaan, jotta hän kuolisi. 

2. Kor. 11:3-4: "Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte."

1. Sam. 16:14-15: "Herran henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä. Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Huomaathan, että Jumalan lähettämä paha henki ahdistaa sinua."

1. Kun. 22:20-23, 37-38: "Ja Herra sanoi: 'Kuka eksyttäisi Ahabin, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?' Yksi vastasi yhtä, toinen toista, kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä eksytän hänet.' 'Millä tavoin?' kysyi Herra. Henki vastasi: 'Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.' Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!"..    ..Näin kuningas kuoli. Hänen ruumiinsa vietiin Samarian kaupunkiin, ja hänet haudattiin sinne. Vaunut huuhdeltiin Samarian kaupungin ulkopuolella vesialtaalla, missä portot peseytyivät, ja koirat nuolivat hänen verensä, niin kuin Herra oli sanonut."

On valitettavasti sellaisia ihmisiä, jotka suorastaan vihaavat Jumalan käskyjä. On sellaisia, jotka herjaavat kristittyjä hihhuleiksi ja nauravat heille (Matt. 5:22). Joku voi sanoa olevansa kristitty, mutta hän pilkkaa Mooseksen lakia, koska hän vihaa sitä. Yeshua (Jeesus) opetti Vuorisaarnassaan, miten tulee suhtautua sellaisiin koiriin ja sikoihin, jotka pilkkaavat uskovia ja pyhää lakia. Heille ei pidä antaa helmiä, mikä tarkoittaa esim. sitä, ettei pidä antaa sellaisille pastoreille kolehtia, jotka puhuvat Mooseksen lain noudattamista vastaan (Matt. 7:19-20). Jos joku pilkkaa Kristukseen uskovia, hänelle ei pidä sen enempää julistaa pyhää evankeliumia, koska silloin pilkkaaja saa vain lisää aihetta tehdä pahaa uskoville. Yeshua käski pudistamaan pölyt jaloista tuomion merkiksi ja lähtemään pois.

Matt. 7:6: "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä."

Room. 7:12 (1933/38): "Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä."

Matt. 10:14-15: "Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki."

Joh. 12:48-50: "Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän..."

Kielten sekoittaminen eristi kansat toisistaan ja myös Jumalasta

Ihmisten synnillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, heidät ajettiin pois Paratiisista, jottei he saaneet enää syödä elämän puusta ja voineet elää ikuisesti. Jumala tuhosi koko ihmiskunnan vedenpaisumuksella Nooan perhettä lukuun ottamatta. Siitä huolimatta Nooan jälkeen tulleet sukupolvet eivät halunneet noudattaa Jumalan käskyjä. Itämaisissa pakanauskonnoissa on ollut tapana rakentaa rakennuksia epäjumalanpalvelusta varten, jotta pakanapapit voisivat olla lähempänä taivaan tähtiä, mitä he palvoivat. Horoskoopit ja astrologia perustuvat samaan noituuteen, minkä Raamattu kieltää.

5. Moos. 17:2-5: "Jos jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, joku mies tai nainen tekee syntiä Herraa vastaan, rikkoo hänen liittonsa ja ryhtyy vastoin hänen kieltoaan palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia tai aurinkoa, kuuta tai taivaan tähtien joukkoja, teidän tulee tutkia asia tarkoin heti, kun olette saaneet siitä tiedon. Jos käy ilmi, että tällainen iljettävä teko todella on tapahtunut Israelissa, teidän on vietävä pahantekijä kaupungin portille ja kivitettävä hänet kuoliaaksi."

Jer. 44:19, 23: "Naiset sanoivat: "Me olemme uhranneet Taivaan kuningattarelle ja tuoneet hänelle juomauhreja yhdessä miestemme kanssa. Olisimmeko me vastoin miestemme tahtoa valmistaneet Taivaan kuningattarelle uhrikakkuja, joissa on hänen kuvansa, ja tuoneet hänelle juomauhreja?"..    ..Onnettomuus, joka teitä nyt on kohdannut, johtuu siitä, että te uhrasitte Taivaan kuningattarelle ja siten teitte syntiä Herraa vastaan. Ette noudattaneet Herran tahtoa, ette eläneet hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan."

Babyloniassa alettiin rakentamaan korkeaa tornia epäjumalanpalvelusta varten. Rakentajat puhuivat samaa kieltä, joten suuren rakennusprojektin organisoiminen oli mahdollista. Tällä kertaa Jumala ei tuhonnut ihmiskuntaa uudelleen, mutta teki suuren voimateon sekoittamalla tornin rakentajien kielet. Kun kansat eivät enää puhuneet samaa kieltä, se esti kansoja tekemästä yhteistyötä ja suuren tornin rakentaminen tuli mahdottomaksi. Monet kansat lähtivät vaeltamaan uusille asuinalueille ja kielimuuri eristi heidät toisistaan. Kukin kansa omaksui omat pakanalliset elämäntapansa ja uusia uskontoja syntyi. Pakanakansat olivat kadottaneet yhteyden Jumalan Sanaan ja ajautuneet kauas Jumalasta.

1. Moos. 11:1-9: "Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: "Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan." Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: "Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta." Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan."

Jes. 14:12-15: "Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja." Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi." Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun."

Ihmiskunnan historiassa on harvinaista, että joku on saanut tietoonsa väärentämättömän ja alkuperäisen Jumalan Sanan. Nooan ja kielten sekoittamisen jälkeen oli sukupolvia, jotka olivat erossa Jumalasta. Jumala etsi uskollista ihmistä ja löysi sellaisen Abrahamista. Abrahamin uskollisuus johti siihen, että hänen siemenestä tulisi siunaus myös muillekin kansoille, jotka uskovat Jumalan Sanaa. Jumala vei Abrahamin pois Babyloniasta, jotta Abraham saattoi hylätä babylonialaisen elämäntavan ja olla siemenenä uudelle kansalle, jolle Jumala opettaisi lakinsa. Abrahamin suku Israel oli Jumalan valinta Hänen pappisvaltakunnaksi, jolle Jumala uskoisi Sanansa.

1. Moos. 22:18-19 (1933/38): "Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." Sitten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan."

2. Moos. 19:5-6: "Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille."

1. Piet. 2:9: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa."

Kristinusko levisi ensimmäisellä ja toiselle vuosituhannella Eurooppaan ja muillekin mantereille. Saattaisi kuvitella, että monet saivat kuulla Jumalan Sanaa, mutta vain hyvin harva sitä sai kuulla. Keskiajalla tavallinen kansa pakotettiin sunnuntaisin osallistumaan roomalaiskatolisen kirkon jumalanpalveluksiin, mutta niissä luettiin latinan kielistä Raamattua ja messukirjaa. Unilukkarit herättelivät niitä, jotka eivät jaksaneet kuunnella latinankielisiä puheita. 

 

Latinankielisissä ehtoollisen asetus­sanoissa pappi sanoo "Hoc est corpus (meum)", joka merkitsee "Tämä on (minun) ruumiini". "Filiokkus" muistuttaa latinan sanaa "filii", joka merkitsee poikaa. Suuri osa läsnä olleista seura­kunta­laisista ei niiden merkitystä tuntenut, mutta tiesi, että kirkon opin mukaan papin lausuessa nuo sanat tapahtui jotakin ihmeellistä. Viihdeartisteina toimivat taikurit ottivat nämä taikasanoikseen "hokkus pokkus filiokkus". Suomessakin toimii lastentaikuri Hokkus Pokkus, joka on esiintynyt mm. luterilaisen kirkon lastentapahtumassa. Kuvaannollisesti hokkuspokkus voi merkitä myös käsittämätöntä puhetta. Sen lyhentymänä on syntynyt myös englannin kielen huijausta tarkoittava sana 'hoax'.

 

Saatanan yksi nimistä on lucifer, jota mm. vapaamuurarit palvovat (lisää artikkelissa). Nimi tulee roomalaiskatolisen kirkon latinalaisesta Raamatusta Vulgatasta (Jes. 14:12). Tämän takia myös luterilaisessa kirkossa vihitään vuosittain 13.12. Lucia-neito, joka on roomalaiskatolinen pyhimys. Kyseessä on valonkantajien palvominen, mikä tulee siitä, että saatana tekeytyy valon enkeliksi.

 

Jes. 14:12: "Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja."

Jes. 14:12 (Vulgata): "quomodo cecidisti de caelo lucifer..."

 

2. Kor. 11:13-14: "Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse saatanakin valon enkeliksi." 

 

Kansa oli eksytetty hylkäämään Jumalan käskyt ja noudattamaan roomalaiskatolisen kirkon Jumalan lain vastaisia perinnäissääntöjä. Tavallinen kansa ei päässyt lukemaan Raamattua, koska ne olivat vain papiston hallussa olevia latinankielisiä kirjoja. Painokoneen keksimisen ja protestanttisen reformaation jälkeen Raamatut tulivat kaiken kansan saataville ja useat huomasivat, etteivät roomalaiskatoliset papit olleet opettaneet Raamattua oikein. 

Porttokirkko on väärentänyt Jumalan Sanaa

Nykyään on lähes kaikilla mahdollisuus lukea omalla kielellään Raamattua, jonka saa ilmaiseksi ladattua vaikka puhelimeen (esim. And Bible-sovellus). Useissa maissa on hankaloitettu merkittävästi Jumalan Sanan julistamista. Eräissä maissa valtio ja sen valvonnassa oleva valtionkirkko pitävät huolen, ettei Jumalan Sanaa voi noudattaa vapaasti. Jos valtionkirkon pappi saarnaa ja vaatii noudattamaan kiellettyjä kohtia Raamatusta, hänet erotetaan virasta (esim. Room. 1:24-32, 1. Tim. 2:11-12 ja 1. Kor. 14:32-38). Raamattua on yritetty väärentää koko sen historian aikana joko muuttamalla tekstiä, tekemällä huono käännös tai vaikuttamalla seurakuntaan sellaisen Raamatun opetuksen kautta, millä pyritään kumoamaan Raamatun opetus jollakin verukkeella. Jumala moitti kirjanoppineita Herran lain väärentämisestä profeetta Jeremian kautta.

 

Jer. 8:5-10: "Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin -- eivät he puhu niin kuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt!" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt. Kuinka te voitte väittää: "Me olemme viisaita, meillä on Herran laki." Totisesti, lainopettajien kynä on väärentänyt Herran lain! Onnettomasti käy noille viisaille, he joutuvat ymmälle ja heidät vangitaan. He ovat hylänneet Herran sanan -- mitä viisautta heillä muka olisi! Niinpä minä annan heidän vaimonsa vieraille ja heidän peltonsa valloittajille. He kaikki, pienimmästä suurimpaan, hankkivat väärää voittoa. Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa."

 

Seurakuntia pakotetaan noudattamaan valtion poliittisia päätöksiä, vaikka ne olisivat Raamatun vastaisia. Suomessakin on nostettu syyte oikeusistuimessa Raamatun julkisesta lainaamisesta. Eräissä maissa on selvästi pyrkimys sensuroida Raamattua ja asettaa se osittaiseen käyttökieltoon. Tästä asiasta kertoo lisää artikkeli: 'Suomen tuomion perusteet'. 

 

Mark. 4:14-15 (1933/38): "Kylväjä kylvää sanan. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan." 

Israelin kuningas Jojakin poltti Jeremian kirjoittaman kirjakäärön, mistä Herra vihastui ankarasti. Jojakimille ilmoitettiin, ettei hänen biologisista jälkeläisistään kukaan saa enää istua Daavidin valtaistuimella kuninkaana, mikä oli päätös Daavidin pojan Salomon sukuhaaran kuninkuudelle. Salomon sukuhaaran tilalle tuli Daavidin pojan Natanin biologinen sukuhaara, jonka biologinen jälkeläinen Yeshua oli äitinsä Marian kautta (Luuk. 3:31). Yeshua on kuitenkin adoption kautta myös Salomon kuninkuuden perillinen, koska Yeshuan kasvatti-isä (ei biologinen isä) Joosef oli Salomon sukuhaarasta (Matt. 1:6, 16). Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Miksi juutalaisilla ja kristityillä on eri käsitys Messiaasta?'  

Jer. 36:21-36: "Kuningas lähetti Jehudin hakemaan kääröä, ja tämä nouti sen kirjuri Elisaman huoneesta. Jehudi luki kirjakäärön kuninkaan kuullen koko hovin läsnä ollessa. Kuningas asui silloin talvipalatsissaan; käsillä oli jo vuoden yhdeksäs kuukausi. Hänen edessään hehkui hiililämmitin. Aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, kuningas leikkasi ne irti kirjurinveitsellä ja heitti hiillokseen. Näin koko käärö paloi tuhkaksi. Vaikka kuningas ja hänen hovinsa miehet kuulivat, mitä kääröön oli kirjoitettu, yksikään heistä ei pelästynyt eikä repäissyt vaatteitaan. Elnatan, Delaja ja Gemarja vetosivat kyllä kuninkaaseen, ettei tämä polttaisi kääröä, mutta kuningas ei välittänyt heidän pyynnöistään. Hän antoi pojalleen Jerahmeelille sekä Serajalle, Asrielin pojalle, ja Selemjalle, Abdeelin pojalle, käskyn vangita kirjuri Baruk ja profeetta Jeremia. Mutta Herra ei antanut heidän kätköpaikkansa paljastua. Sen jälkeen, kun kuningas oli polttanut kirjakäärön, jonka Baruk oli Jeremian sanelun mukaan kirjoittanut, profeetalle tuli tämä Herran sana: "Ota toinen käärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka olivat edellisessäkin käärössä, siinä jonka Juudan kuningas Jojakim poltti. Sano Juudan kuninkaalle Jojakimille: Näin puhuu Herra: Sinä poltit ensimmäisen kirjakäärön ja sanoit Jeremialle: 'Miksi olet kirjoittanut, että Babylonian kuningas tulee tänne, tuhoaa tämän maan ja tekee lopun sen ihmisistä ja eläimistä?' Sen tähden minä, Herra, sanon sinusta, Jojakim, joka olet Juudan kuningas, tämän sanan: Yksikään sinun jälkeläisistäsi ei tule istumaan Daavidin valtaistuimella. Sinun ruumiisi paiskataan ulos, ja se saa virua päivät paahteessa ja yöt kylmyydessä. Minä rankaisen sinua, sinun jälkeläisiäsi ja palvelijoitasi teidän rikoksistanne. Teitä kaikkia, myös Jerusalemin asukkaita ja Juudan kansaa, kohtaa se tuho, jolla minä olen uhannut mutta jonka kukaan ei uskonut tulevan." Jeremia otti uuden käärön ja antoi sen kirjuri Barukille, Nerian pojalle. Tämä kirjoitti siihen Jeremian sanelun mukaan kaikki ne sanat, jotka olivat Juudan kuninkaan Jojakimin polttamassa kirjakäärössä. Lisäksi siihen kirjoitettiin paljon muita samankaltaisia ennussanoja."

Jumalan Sana uskottiin juutalaisten haltuun

Monilla on sellainen käsitys, että on olemassa vain yksi Raamattu, minkä he uskovat olevan erehtymätöntä Jumalan Sanaa. Jos tarkoitetaan niitä käsikirjoituksia, jotka on alun perin kirjoitettu, kyseessä on erehtymätön Jumala Sana, jossa ei ole mitään ristiriitoja muihin Pyhiin Kirjoituksiin nähden. Mooseksen laki on oikea ja täydellinen.

 

Ps. 18:30: "Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas..."

 

Ps. 119:160 (RK): "Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti."  

 

Ps. 19:7: "Herra on antanut täydellisen lain..."

 

Room. 7:12 (1933/38): "Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä." 

 

Raamattu on yksi yhtenäinen kokonaisuus, jonka on alun perin kirjoittanut Jumalan profeetat ja todistajat Pyhän Hengen innoittamana. Jumala oli asettanut Pyhän Henkensä Mooseksen sydämeen, minkä vuoksi Mooses saattoi kertoa Jumalan säädökset ihmisille ja kirjoittaa ne ylös myöhemmille sukupolville. Paavali julisti Pyhässä Hengessä myös Mooseksen kirjoittamia sanoja pakanakansoille, joita Mooses oli Jumalalta aikoinaan saanut.

Jes. 63:11 (1933/38): "Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä;"

Ps. 40:7-9: "Siksi minä sanoin: "Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni." Minä julistan sinun vanhurskauttasi temppeliin kokoontuneelle kansalle, en lakkaa siitä puhumasta. Herra, sinä tiedät sen!"

Apt. 24:14 (Paavali sanoo): "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,"

2. Tim. 3:16: "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään." 

Raamatun tekstit on alun perin kirjoitettu papyrukselle ja pergamentille, jotka eivät säily ikuisesti. Vanhoja käsikirjoituksia on tuhoutunut myös rakennusten tulipaloissa ja niitä on jopa tahallaan poltettu rovioissa. Papyrus valmistetaan Egyptissä kasvaneesta papyruskaislasta, joka ei kestä kulumista eikä kosteutta, jolloin ne helposti homehtuvat. Pergamentti kestää papyrusta paremmin, koska se on valmistettu lampaan tai naudan nahasta. Pergamentti yleistyi 300-luvulta lähtien, mutta se on papyrusta paljon kalliimpaa, minkä takia sitä käytettiin paljon vähemmän kuin papyrusta. Kirjoituksia on jouduttu koko ajan uusimaan kopioimalla niitä käsin uusiin kirjakääröihin ja arkkeihin. Työ on vaivalloista, tarkkuutta vaativaa ja hyvin kallista.

Jumalan Sanaa alettiin kirjallisesti dokumentoimaan Mooseksen aikana. Mooses oli saanut korkean opetuksen faaraon hovissa, joka hyödynsi Egyptissä kasvanutta papyrusta kaunokirjallisuudessa, opetuksessa, historian kirjoituksessa, kirjanpidossa ja maan hallinnossa. Israel lähtiessään Egyptistä vei mukanaan kirjoitustaidon, mistä alkoi Jumalan Sanan kirjaaminen papyrukselle. Aluksi Jumala itse kirjoitti kymmenen käskyn lain kivitauluihin, jotka sijoitettiin liiton arkkiin, mikä viestii lain muuttumattomuudesta. Sen jälkeen Mooses kirjasi Jumalan antaman lain papyrukselle. 

Mooseksen laki käski Israelin kuninkaan kirjoittamaan itselleen kopion laista Jerusalemin temppelissä olevasta virallisesta lain kopioista. Papyruskääröt kuluvat käytössä, jotta kuningas ei voinut käyttää isänsä kopiota, vaan hänen piti kirjoittaa itselleen oma kopionsa. Tämä oli välttämätöntä, jotta hän voisi lakia opiskella ja sitä noudattaa. Kirjan kopioiminen jo sinänsä opettaa kuninkaalle lakia ja kasvattaa pilkun tarkkaan lain noudattamiseen, koska hänen tuli itse kopioida laki pilkun tarkasti. Tämä oli Jumalan tapa kasvattaa prinssistä lain tunteva kuningas.

5. Moos. 17:18-20: "Valtaistuimelle noustuaan hänen on teetettävä itselleen jäljennös tästä laista, joka on leeviläispappien huostassa. Hänen tulee pitää laki hallussaan ja lukea sitä koko elämänsä ajan, että hän oppii pelkäämään Herraa ja tarkoin noudattamaan kaikkia tämän lain käskyjä ja määräyksiä. Kun hän näin tekee, hän ei käy kopeaksi veljiään kohtaan eikä poikkea lain käskyistä oikealle eikä vasemmalle. Hän ja hänen jälkeläisensä saavat kauan hallita Israelia."

Joos. 8:32: "Ebalinvuorella Joosua jäljensi israelilaisten nähden kiviin sen lain, jonka Mooses oli kirjoittanut."

Joos. 1:1-2, 6-8: "Palvelijansa Mooseksen kuoltua Herra sanoi Joosualle, Nunin pojalle, Mooseksen apulaiselle: "Palvelijani Mooses on kuollut. Sinun on nyt vietävä Israelin kansa Jordanin yli siihen maahan, jonka minä sille annan…   ..Ole rohkea ja luja. Sinä saat jakaa israelilaisille tuon maan: minä olen luvannut sen heidän omakseen valalla, jonka vannoin heidän esi- isilleen. Ole vain rohkea ja ole luja. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi."

Leeviläinen papisto ylläpiti kirjoituksia ja ne ovat säilyneet hämmästyttävän muuttumattomina vuosituhansien aikana. Vaikka Malakian kirjassa ilmoitetaan papiston erottamisesta virasta syntiensä takia, niin papisto on sitäkin tekstiä kopioinut pilkun tarkasti Jumalan pelossa. Juutalaisilla on tapana käsitellä tekstejä pedantisti ja kopioita tarkastetaan useiden henkilöiden voimin pilkun tarkasti.

5. Moos. - Aleppo koodeksi

Noin vuodelta 900 peräisin oleva heprealainen Aleppo koodeksi on kaikkein tarkin kopio Vanhan testamentin kirjoituksista. Tähän saatiin vahvistus, kun Qumranin luolasta löytyi saviruukkuihin säilöttyjä Raamatun kirjoituksia 200-luvulta eKr. asti. Aleppo koodeksi on lähes identtinen Qumranista löytyneisiin kirjoituksiin verrattuna, jotka ovat noin tuhat vuotta vanhempia. Tämä osoittaa, että juutalaiset kirjanoppineet ovat ylläpitäneet Pyhiä Kirjoituksia pilkun tarkasti. Vanhasta testamentista on olemassa vain muutamia heprealaisia tekstilaitoksia, jotka eroavat toisistaan vain vähän. Tekstilaitoksista voi sen lisäksi löytää eräitä sisäisiä ristiriitoja ilmeisten kopiointivirheiden aiheuttamana, mutta yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Vanha testamentti on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Kristittyjen Raamatut perustuvat Leningrad koodeksi, jonka vanhin kopio on vuodelta noin 1000 jKr. Sen lisäksi on Septuaginta, joka on kreikan kielelle käännetty Vanha testamentti. 

Uusi testamentti on koottu lukuisista toisistaan ristiriitaisista käsikirjoitusten kopioista

Monilla on myös sellainen käsitys, että jokin nykyään myynnissä oleva Raamatun painos perustuisi alkuperäiseen Raamattuun. Siinä he erehtyvät. Yksikään saatavilla oleva Raamattu ei perustu täsmällisesti alkuperäisiin Pyhiin Kirjoituksiin, koska niitä ei ole ollut enää saatavilla. Raamattu on koottu lukuisista alkutekstien kopioin kopioista, joita on matkan varrella myös käännetty eri kielille. Kielen käännökset ovat hävittäneet tärkeää tietoa, mikä käy ilmi vain alkutekstistä. 

Pala 2. Kor. 11-12, noin 200 jKr.

Vaikka Uusi testamentti on kirjoitettu paljon myöhemmin kuin Vanha testamentti ja Uusi testamentti on pituudeltaan vain kolmannes Vanhaan testamenttiin verrattuna, niin Uudesta testamentista on paljon enemmän toisiinsa nähden eroavia käsikirjoituksia. Erot johtuvat joko tahattomista kopiointivirheistä tai kirjurien tekemästä tahallisesta toimitustyöstä. Uudesta testamentista on olemassa noin 25000 eri kielistä käsikirjoitusta, joista noin 6000 on kreikankielisiä. Käsikirjoitukset eivät ole identtisiä ja niissä voi olla paljonkin eroja. Monet käsikirjoitukset ovat huonokuntoisia paloja Uuden testamentin eri kirjoista, joita on tallella toiselta vuosisadalta lähtien, mutta suurin osa niistä on kirjoitettu keskiajalla. Varianteista suurin osa on ilmiselviä kirjoitusvirheitä, jotka on helppo ratkaista. Seuraavaksi suurin osa on sanajärjestyksen vaihtoja, synonyymejä, prepositioiden lisäyksiä ja muita niin pieniä muutoksia, että niitä on vaikea esittää käännöksessä. Sen lisäksi on eroja, jotka johtuvat sanojen lisäämisestä tai poistamisesta. Joskus pienetkin muutokset tekstissä voivat muuttaa lauseen tarkoituksen toiseksi, joten pienilläkin muutoksilla voi olla suurikin merkitys.

On ilmeistä, että juutalaiset kirjanoppineet ovat pitäneet paljon paremmin huolta Pyhistä Kirjoituksistaan kuin katoliset munkit, jotka kopioivat tekstejä joskus varsin leväperäisesti. Juutalaisen papiston kulttuuriin kuului pilkun tarkka Jumalan Sanan kunnioittaminen, kun eteläeurooppalainen kulttuuri on ollut huolimatonta, välinpitämätöntä ja joskus jopa epärehellistä Raamatun väärentämistä. 

5. Moos. 12:32: "Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään."

Luuk. 16:17: "Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää."

Matt. 5:17-19: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi."

Rikkinäinen puhelin

Monet tuntevat leikin rikkinäinen puhelin. Ensimmäinen kuiskaa jonkin lauseen vierustoverilleen, joka kuiskaa sen seuraavalle. Kun viesti on kulkenut ympäri, niin lopuksi verrataan, mitä ensimmäinen oli sanonut ja miten paljon se oli muuttunut matkan varrella. Näin on käynyt matkan varrella Uudesta testamentista tehdyille kopioille. Uuden testamentin kopioiden virheisiin on vaikuttanut myös huonot työskentelyolosuhteet katolisissa luostareissa ja alkeellinen teknologia tekstin käsittelyssä. Ei ollut sähkölamppuja, silmälaseja, kopiokoneita eikä tietokoneita. Kopioita kirjoitettiin sulkakynällä siinä auringonvalossa, mitä ikkunaluukuista pilkahti ja sen jälkeen oltiin kynttilöiden varassa eteenkin talvella. Ruttoepidemiat saivat katoliset papit ja munkit uskomaan sellaista salaliittoteoriaa, että tauti johtui myrkytetyistä kaivovesistä, minkä takia he joivat vain olutta ja viiniä. Kirkon paastosääntöihin keksittiin sellainen kiertotie, että leipä syötiin nestemäisessä muodossa valmistamalla viljasta olutta. Jatkuva humalatila ei lisää mitenkään kopiointityön tarkkaavaisuutta. Martti Luther heitti jopa mustepulloja päin seinää, kun hän näki demoneita (artikkeli). Juutalaiset papit eivät tehneet työtään juovuksissa, koska Mooseksen laki kielsi pappeja ankarasti tulemasta Jehovan eteen juovuksissa.   

3. Moos. 10:9 "Kun aiotte mennä pyhäkkötelttaan, te ette saa juoda viiniä ettekä muita juovuttavia juomia, et sinä eivätkä poikasi. Muuten te kuolette. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava sukupolvesta toiseen."

Hes. 44:21: "Viiniä pappien ei ole lupa juoda silloin kun heidän on mentävä sisempään esipihaan."

Tit. 1:7: "Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija,"

Uuden testamentin mukaan jo silminnäkijät olivat kirjoittaneet tietoja ylös Yeshuan (Jeesuksen) puheista ja teoista (Luuk. 1:1-2, 1. Joh. 1:1). Luukkaan evankeliumi on kirjoitettu pian Yeshuan jälkeen, koska Paavali lainaa jaetta Luuk. 10:7 sanoen sen olevan osa Pyhiä Kirjoituksia (1. Tim. 5:18). Uuden testamentin kirjoitukset ovat syntyneet kaikki ennen vuotta 70 jKr. 

 

1. Tim 5:18: "Sanotaanhan kirjoituksissa: "Älä sido puivan härän suuta" ja "Työmies on palkkansa ansainnut."

 

Luuk. 10:7: "Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut."

 

Mitä myöhemmin on Raamatun kirjasta tehty kopio, sen alttiimpi se on ollut keräämään virheitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että mitä varhaisempi kopio on, sitä luotettavampi se on. Teologian tohtori Juha Pakkala kertoo, että monia muutoksia on tehty käsikirjoituksiin jo varhaisessa vaiheessa. Uuden testamentin teksteille on 200 ensimmäisen vuoden aikana voinut tapahtua jo paljonkin, koska vasta sen jälkeen on alkanut löytyä käsin kirjoitettuja kopioita Pyhistä Kirjoituksista. Kopioiden luotettavuus ei perustu yksin niiden ikään. Luotettavuuteen vaikuttaa mm. onko kyseessä käännös toiselle kielelle, mitä kopiossa lukee, mistä kopio on löytynyt ja kuka on kopion tehnyt. Sen takia vanhempi kopio ei automattisesti syrjäytä nuorempaa kopiota. Vanhan testamentin kirjoitukset on dokumentoitu luotettavammin kuin Uuden testamentin, mikä antaa keinon selvittää, mikä Uudessa testamentissa on alkuperäistä Jumalan Sanaa (artikkeli). 

Dosentti, teologia tohtori Juha Pakkala on kirjoittanut Tiede-lehdessä 4/2015:

"Historiasta ei löydy aikaa, jolloin olisi ollut olemassa vain yksi, kaikille sama Raamattu. Kriittinen Raamatun tutkimus osoittaa, että koko kirja on syntynyt pitkän muunteluprosessin tuloksena. Johtolankoja tarjoavat vanhat, toisistaan poikkeavat käsikirjoitukset, joista osa on laadittu jo ennen ajanlaskun alkua, vuosisatoja ennen kuin meidän tuntemamme Raamattu sai muotonsa…    ..Kaikille tehdyille muutoksille löytyy luonnollinen selitys: Raamatun ikä ja syntytapa. Tekstejä piti kopioida sukupolven välein, koska silloiset kirjoitusmateriaalit, kuten pergamentti ja papyrus, haurastuivat nopeasti. 

Kopioita tehneet kirjurit eivät suinkaan aina tyytyneet vain jäljentämään lukemaansa, vaan he tekivät omia huomautuksiaan ja lisäyksiään käsikirjoitusten marginaaleihin ja rivien väleihin. Niistä ne siirtyivät osaksi virallista tekstiä, kun seuraavan sukupolven kirjurit vuorollaan laativat kopioita. Kirjurit saattoivat myös valikoida kohtia pois silloin, kun koko käsikirjoitusta kopioitiin uudelleen. Myöhemmät jäljentäjät eivät poistoja palauttaneet, koska he eivät aina edes tienneet asioita kadonneen. Keskeisin syy muokata tekstejä olivat yhteiskunnassa tai teologiassa tapahtuneet muutokset. Etenkin poistoja on selvästi tehty opillisin perustein…   

..Suurin osa muutoksista on tehty Raamatun alkutaipaleella. Aktiivisen korjaustyön päättyminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei Raamattu olisi myöhemminkin muuttunut. Raamattua on käännetty antiikin ajoista, ja jokainen käännös on muuttanut tekstiä, kun kääntäjät ovat tavoitelleet asiayhteyksiin sopivia ilmaisuja. Ajankohtaistaminen ja tulkitseminen on jatkunut myös Raamatun selitysteoksissa ja muussa kirjallisuudessa."

Uusi testamentti on jouduttu kokoamaan sirpalemaisista tiedoista vertailemalla lähteitä ja valitsemalla todennäköisin oikea teksti. Tämä työ ei ole onnistunut täydellisesti, koska tekstiin on jäänyt ilmeisiä sisäisiä ristiriitoja, jotka osoittavat, ettei tekstilaitokset ja käännökset perustu täsmällisesti alkuperäisiin kirjoituksiin. Tekstikritiikki on tieteenala, jossa eri käsikirjoituksia vertailemalla pyritään löytämään alkuperäinen lukutapa. Vielä 2000-luvulla painetuista kirjoista löytyy erinäisiä kirjoitusvirheitä, vaikka kyseiset tekstit kulkevat monen tarkastajan kautta ja apuna toimivat tietokoneet. Tekstikriitikon tehtävä on näin ollen selvittää, mikä dokumenteista vastaa tarkimmin alkuperäistä tekstiä. Tekstikritiikissä on omat pelisääntönsä siitä, miten asia voidaan selvittää.

 

Uusi testamentti ei ole ollut alun perin yksi yhteen sidottu kirja. Seurakunnissa on ollut useita kirjoja, jotka ovat olleet erillisiä kirjakääröjä tai nippu erillisiä kirja-arkkeja. Johannes Guttenberg keksi 1450-luvulla painokoneen, minkä seurauksena ensimmäinen painokoneella valmistettu ja kirjaksi sidottu Raamattu ilmestyi vuonna 1455. Kirjan valmistamisen hinta laski huomattavasti, joten Raamattu ja myös Lutherin kirjat yleistyivät tavallisen kansan keskuudessa. Tämän takia piti Raamattua varten koota eri lähteistä Uuden testamentin kirjoitukset, mikä ei ollut ollenkaan helppo ja yksinkertainen tehdä. Sen takia on olemassa suuri määrä kreikankielisiä tekstilaitoksia ja niistä tehtyjä käännöksiä, koska ei ole ollut yksimielisyyttä, mitkä sanat ovat olleet alkuperäisiä.

Ristiriitainen tieto paljastaa virheet ja väärennökset

Matteuksen evankeliumi n. 250 jKr.

Uuden testamentin kokoaminen keskiajan lopulla oli kuin palapelin kokoamista huonokuntoisista paloista. Työtä voi verrata vaativaan vanhan repaleisen maalauksen restaurointiin. Jostakin Raamatun jakeesta saattaa olla tallella joitakin kirjaimia lauseesta. Sen takia Raamatun alaviitteessä lukee joskus näin: "Käännös perustuu vioittuneen alkutekstin luotettavimpaan korjausehdotukseen." Koska käsikirjoitukset eroavat toisistaan, niin liikkeellä on paljon virheellisiä ja myös väärennettyjä käsikirjoituksia. Kaikki muinaiset tekstit eivät ole aitoja.

 

Raamatun käsikirjoituksia tutkivaa ja kääntävää teologia voi verrata taitavaan konservaattoriin. Suomalaisilla on se vika, että he ovat liian sinisilmäisiä ja luottavat asiantuntijoihin sekä virkapappeihin liikaa. He kuvittelevat, että jokainen asiantuntija tekee työnsä vilpittömästi, mutta niin ei ole asian laita. Taidekonservaattori osaa korjata vanhan maalauksen, joten hänelle voi joskus tulla kiusaus käyttää ammattitaitoaan valmistaakseen väärennetyn taulun, jos kauppa ei käy muuten riittävän hyvin. Parhaat taiteen väärentäjät ovat usein konservaattoreita. Monilla teologeilla on ollut myös suuri kiusaus muutella Raamatun käsikirjoituksia muuttaakseen kristinuskoa mielensä mukaiseksi (Matt. 5:19-20, 2. Piet. 3:15-17).

 

Jer. 8:8-9, 14: "Kuinka te voitte väittää: "Me olemme viisaita, meillä on Herran laki." Totisesti, lainopettajien kynä on väärentänyt Herran lain! Onnettomasti käy noille viisaille, he joutuvat ymmälle ja heidät vangitaan. He ovat hylänneet Herran sanan -- mitä viisautta heillä muka olisi!.. ..Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa meidät, juottaa meille myrkyllistä vettä, koska olemme tehneet syntiä Herraa vastaan."

  

Kaikkien taiteen keräilijöiden taito ei riitä arvioimaan teosten aitoutta, joten he ostavat taideteoksia tunnetuista taide- ja huutokaupoista, jotta he voisivat luottaa taiteen aitouteen. Suomessa on paljastunut järjestelmällistä väärennetyn taiteen myymistä tunnettujen taidekauppiaiden välityksellä. Kauppias tuntee asiakkaansa ja myy ensin hänelle aitoa taidetta, jotta heidän välille syntyy luottamussuhde. Seuraavaksi taidekauppias myy epävarmalle asiakkaalleen väärennetyn teoksen (IL 12.1.2017 ja 11.7.2018, Yle 31.10.2018 ja 28.8.2019).

 

2. Tim. 3:1-9: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia! Nämä näet tunkeutuvat koteihin ja kietovat valtaansa syntien rasittamia, monenlaisten oikkujensa riepottelemia naisparkoja, jotka ovat aina alttiita uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta. Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tuollaiset villitsijät vastustavat totuutta. He ovat menettäneet järkensä, ja heidän uskonsa on kelvoton. Mutta kauan he eivät menesty, sillä heidän järjettömyytensä paljastuu pian kaikille, kuten noille kahdellekin kävi." 

 

Asiantuntijoiden mukaan jopa viidesosa Suomen markkinoilla olevasta vanhasta kuvataiteesta on väärennettyä. Väärennettyä taidetta virtaa erityisesti Venäjältä ja Ruotsista (Yle 12.1.2012 ja 7.5.2018). Jos teos paljastuu myöhemmin väärennökseksi, taulun ostanut häpeää tulleensa huijatuksi ja vaikenee asiasta. Yksityishenkilöitä myös kiristetään ja uhkaillaan, etteivät he tekisi ilmoitusta väärennöksistä. Itärajan takana taidehistorian tutkijoita salamurhataan, jottei järjestäytyneen rikollisuuden myymää taidetta voi paljastaa väärennökseksi. Taidekaupassa vallitsee Omertan laki. Kun joku toinen taidekauppias huomaa kollegansa myyvän väärennettyä taidetta, siitä vaietaan. Kukaan ei puhu toisista mitään. Kaikki vaikenevat taiderikoksista, koska muuten koko alan maine menisi ja kaikki kärsisivät (HämS 9.1.2017 ja 12.1.2020).

 

Ilm. 3:15-19: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!"  

 

Saudi-Arabian kuningasperhe antoi vuonna 2017 presidentti Donald Trumpille lahjaksi kaksi arvokasta turkisviittaa, jotka oli valmistettu tiikerin ja gepardin turkiksista. Myöhemmin paljastui, että viitat olivat väärennöksiä, mikä oli hyvin noloa saudien kuningasperheelle, joka lienee tullut myös huijatuksi (DM 11.10.2021). Abu Dhabin kulttuuri- ja turismivirasto osti Christie's-huutokaupasta maailman kalleimman taulun 450 miljoonalla dollarilla, joka esittää Jeesusta. On mahdollista, että virasto on ostanut taulun tuntemattoman henkilön lukuun, joksi on epäilty Saudi-Arabian kruununprinssiä Mohammad bin Salmania. Nyt asiantuntijat arvelevat, ettei Leonardo da Vinci ole koskaan maalannut taulua vaan pikemminkin joku hänen apulaisista, minkä takia taulun arvo on romahtanut (CNN 11.12.2017, Gravitas 17.11.2021). 

 

Saksan Baijerin osavaltio on roomalaiskatolista aluetta. Baijerin kuninkaalla oli käytössä mm. Munchenin kesä- ja talvipalatsi sekä Neuschwansteinin linna, joka tunnetaan Wald Disneyn Prinsessa Ruususen linnan esikuvana, jotka ovat mykistävän hienoja. Kuninkaan talvipalatsissa Residenzissä on tietenkin aarrekammio, missä on arvokkaita taide-esineitä ja kultaisia kruunuja koristeltuina arvokkailla jalokivillä. Kävijää voi hämmentää se, että kaikkein raskaimpien panssariovien takana ei ole aarrekammio vaan pyhäinjäännösten näyttelytilat. Pyhäinjäännökset on asetettu yleensä hyvin arvokkaisiin rasioihin, mutta niiden rahallinen arvo ei perustu rasioihin vaan pyhimyksen luunpalaan tai muuhun reliikkiin, joita katoliset pitävät korvaamattoman arvokkaina. Baijerin herttua William V (1548-1626) keräsi paavin luvalla reliikkejä, koska katoliset uskovat saavansa niiden kautta yliluonnollista voimaa, vaikka Raamattu kieltää kääntymästä vainajahenkien puoleen (3. Moos. 19:31, 20:6). Reliikkien joukossa on myös Johannes Kastajan pääkallo, jonka ristiretkeläinen toi Konstantinopolista Muncheniin vuonna 1206 (artikkeli). Tämän lisäksi roomalaiskatolinen kirkko rakensi 1200-luvulla Ranskaan Amiensin kaupunkiin kateedralin pelkästään sen takia, että sielläkin oli Johannes Kastajan pääkallo (artikkeli). Kolmas Johannes Kastajan pääkallo on Roomassa San Silvestro in Capite -kirkossa (artikkeli). Roomalaiskatoliset uskovat paavin olevan erehtymätön, joten he voisivat kysyä paavilta, miksi roomalaiskatolisen kirkon organisaatiossa on kolme Johannes Kastajan pääkalloa sen lisäksi, että neljäs on kuulemma Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa Umayyadin moskeijassa (artikkeli).

Laskutoimituksen 1+1 tulos ei ole 3. Uskomalla ei laskun lopputulos muutu mihinkään. Jumala on Totuuden Henki ja Jumala puhuu aina totta. Jos Raamatussa olisi vastaavan kaltainen ilmiselvä ristiriita, se tarkoittaisi sitä, että joku on muuttanut Raamattua erehdyksessä tai tahallaan. Se Raamatun käännös ei ollutkaan virheetön ja alkuperäiseen käsikirjoitukseen perustuva. Neljää Johannes Kastajan pääkalloa ei voi olla olemassa, eikä yhdenkään pääkallon aitoutta ole muutenkaan todistettu (artikkeli). Tämä todistaa, ettei paavi ole erehtymätön. Tarinat reliikeistä ovat satua.

 

Joh. 16:7-8: "Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio."  

 

Joh. 8:32: "Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." 

Raamattu opettaa koettelemaan profetiat ja kaiken opetuksen. Karismaattisilla ja herännäiskristityillä on usein ongelmana liiallinen herkkäuskoisuus. Uskoon tullut kiinnittyy joihinkin uskomuksiin eikä kykene myöhemmin hylkäämään niitä, vaikka ne osoittautuisivat ilmiselviksi valheiksi. Eräässä seurakunnassa pastori kertoi, että kadonnut liitonarkku olisi piilossa Temppelivuoren alla olevassa luolassa. Yleisössä oli mies, joka vastasi pastorille, että Jeremian kirjan mukaan Jumalan valtaistuimena ollut liitonarkku on tuhoutunut babylonialaisten ryöstäessä temppelin, eikä uutta liitonarkkua enää rakenneta. Eräs nainen oli uskonut legendaa piilotetusta liitonarkusta eikä hyväksynyt miehen huomautusta. Nainen alkoi itkemään ja huusi miehelle takaisin, että hän saa uskoa miten haluaa ja saa uskoa, että liitonarkku on piilossa edelleen. Kristinusko on uskomista totuuteen. Valheesta ei voi tulla totuutta vaikka kuinka uskoisi.

Jer. 3:16-18: "Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: 'Missä on Herran liitonarkku?' Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä. Silloin Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Niinä päivinä Juudan heimo liittyy Israelin heimoon, ja yhdessä ne tulevat pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin omaksi teidän isillenne."

2. Aik. 36:17-19: "Herra antoi Babylonian kuninkaan hyökätä Juudan asukkaiden kimppuun. Hän surmasi heidän nuoret miehensä temppelissä, hän ei säästänyt nuorukaisia eikä neitoja, ei vanhoja eikä raihnaita. Kaikki hän antoi Babylonian kuninkaan käsiin. Ja kaikki temppelin esineet, suuret ja pienet, temppelin aarteet sekä Juudan kuninkaan ja hänen johtomiestensä kalleudet kuningas vei Babyloniin. Babylonialaiset polttivat Jumalan temppelin, hajottivat Jerusalemin muurit, polttivat kaikki sen palatsit ja tuhosivat sen kalleudet."

Jumalan Sanalle tottelemattomat ovat menettäneet Sana

Temppelin tuhoutuminen merkitsi paljon muutakin kuin Israelin kansan keskeisen symbolin menetyksen. Temppelin liitonarkussa oli kiviset lain kirjat, jotka tuhoutuivat samalla, kun liitonarkun kulta ryöstettiin. Temppeli lopulta poltettiin, mikä tuhosi temppelissä säilytettävät lain ja profeettojen kirjakääröt. Jumala Sana ei kuitenkaan lopullisesti hävinnyt, koska maaseutujen synagogissa oli kopioita laista ja profeetoista. Iso osa Israelin kansasta vietiin pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan, mikä merkitsi orjuutta ja eroa Jumalan Sanasta. Babyloniassa ei noudatettu Mooseksen lain mukaisia juhlapyhiä eikä muitakaan lain säädöksiä, joten kansa joutui todella ahtaalle. Sapattia ja juhlapyhiä oli vaikea pitää. Synagogia ei ollut ainakaan koko kansalle, joten Israel joutui eroon Jumalan Sanasta. Pakkosiirtolaisuuden aikana muutama sukupolvi menetti yhteyden Jumalan Sanaan. Tämä vastaa samaa kuin ihmisen karkotus Paratiisista ja pelastuksen menettämistä.

Aam. 8:11-14: " -- Koittaa aika -- sanoo Herra Jumala -- jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä. Kauniit neitoset ja nuoret miehet nääntyvät niinä päivinä janoon. Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeen ja sanovat: "Niin totta kuin Danin jumala elää!" tai: "Kautta Beerseban pyhän matkan!" -- he kaatuvat eivätkä enää nouse."

Kun 70 vuotta kestänyt rangaistus oli ohi, Israelin kansa pääsi palamaan takaisin kotimaahansa jälleenrakentamaan temppeliä. Osa juutalaisista halusi palata takaisin kotimaahansa ja lähteä etsimään yhteyttä Jumalaansa Jehovaan. Israeliin palannut kansa ei tuntenut enää Mooseksen lakia, joten ylipappi Esra luki ja opetti lakia kansalle muiden pappien kanssa. Kansa oli niin iloinen kuullessaan Mooseksen lain lukemista, että he alkoivat itkeä ilosta. Ilo Herrassa tarkoittaakin iloa kuulla Jumalan Sanaa lain kautta (Neh. 8:9). Psalmi 119 on pisin psalmi ja se on suuri Mooseksen lain ylistys, jossa kerrotaan, miten paljon kansa rakastaa Jehovan lakia. Kovia kokenut kansan jäännös oli tullut takaisin kotiinsa ja saanut uudestaan yhteyden Jehovaan.

Neh. 8:1-3, 8-12: "Kansa kokoontui nyt yksissä tuumin Vesiportin aukiolle ja pyysi Esraa, lainopettajaa, tuomaan Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin...   ..He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä. Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö." Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: "Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne." Leeviläisetkin tyynnyttivät kansaa sanoen: "Olkaa levollisia! Tämä päivä on pyhä. Älkää olko murheissanne." Ja kaikki lähtivät aterioimaan, ja he lähettivät maistiaisia ja viettivät suurta ilojuhlaa, sillä he olivat ymmärtäneet sen, mitä heille oli puhuttu."

Ps. 119:97-100: "Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi."

Paluu kotimaahan ja temppelin jälleenrakentaminen ei palauttanut kaikkea takaisin. Daavidin valtaistuimella ei istunut enää ketään Daavidin jälkeläistä, eikä temppelissä ollut enää edes liitonarkkua. Israel odotti Messiaan tulemista ja oli sen ajan käytännössä ulkopuolisen suurvallan miehittämä maakunta. Israelia hallitsi vuorotellen Babylonia, Persia, Kreikka ja Rooma. Israel on saanut todellisen itsenäisyyden takaisin vasta vuonna 1948, jolloin nykyinen Israel itsenäistyi, mutta vieläkään Jerusalemissa ei ole temppeliä eikä Daavidin Poikaa Israelin Kuninkaana. Vielä kerran Israel joutuu pakkosiirtolaiseksi ja saa 3,5 vuoden määräajaksi hallitsijakseen antikristuksen, mikä sekin on rangaistus kansan uskottomuudesta Jehovah Yeshualle (Herralle Jeesukselle), mistä kertoo lisää artikkeli: 'Jaakobin piina kestää 42 kuukautta'.

Juutalaiset eivät puhuneet äidinkielenään arameaa vaan hepreaa

Kirjanoppineet teologit ovat kautta historian yrittäneet väärentää Jumalan Sanaa monilla eri tavoin. Yksi tehokas tapa väärentää on tehdä se pikkuhiljaa kielenkäännöksen yhteydessä, jolloin lukija ei huomaa väärennöstä. Teologisessa tiedekunnassa opetetaan pappisopiskelijoille, että Jeesuksen aikana heprea oli hävinnyt puhekielenä ja juutalaiset puhuivat äidinkielenä arameaa, mutta kirjanoppineet puhuivat synagogissa hepreaa. Tämä ei pidä paikkansa. Uuden testamentin synnyn aikoihin juutalaiset puhuivat äidinkielenään nimenomaan hepreaa.

 

Juutalainen hovimies Aristeas kirjoitti Egyptin Aleksandriassa kirjeen Filokrateelle, joka korjasi myös tämän väärinkäsityksen kirjoittamalla, ettei se pidä paikkansa, että juutalaiset olisivat puhuneet arameaa (syyrian kieltä) vaan omaa kieltään tarkoittaen hepreaa. Raamattu kertoo, että aramean kieli poikkesi hepreasta niin paljon, ettei syyrialaiset ja juutalaiset ymmärtäneet toistensa kieliä (Jes. 36:11-13). Kirje on ajoitettu 100-luvulle eKr., jota Josefus on myös lainannut teoksessaan 'Antiquities of the Jews' (Wikipedia). Aristean kirjeen kohta 11 sanoo seuraavaa (käännös englanniksi):

"For in the Jews’ land they use a writing of their own (just as Egyptians have their system of letters) as well as a language peculiar to themselves. It is commonly thought that they use the Syrian language’, but this is an error: it is another dialect." 

Uusi testamentti ilmoittaa selvästi, että juutalaisten puhekieli oli hepreaa. Kun Paavali oli tullut lähetysmatkoiltaan takaisin Jerusalemiin, hän alkoi puhua hepreaa, jolloin kansa hiljeni kuuntelemaan häntä, koska Paavali puhui juutalaisille heidän äidinkielellään. Jotkut väittävät, että Uusi testamentti tarkoittaisi heprean kielellä heprealaisten puhumaa aramean kieltä, mutta se ei voi pitää paikkansa, koska Uusi testamentti ei käytä ollenkaan aramean kieltä merkitsevää kreikan sanaa 'syristi' (sanakirja), jota Septuaginta käyttää puhuessaan aramean kielestä (2. Kun. 18:26, Jes. 36:11). Sen sijaan Uusi testamentti käyttää sanaa 'hebrais', joka merkitsee heprean kieltä (sanakirja).

Apt. 21:39-22:3: "Paavali vastasi: "Minä olen juutalainen, kotoisin Kilikian Tarsoksesta, jonka kaikki varmaankin tuntevat. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle." Komentaja suostui tähän. Paavali asettui portaille seisomaan ja viittasi kädellään, ja kaikki vaikenivat. Hän alkoi puhua heille heprean kielellä: "Veljet ja isät! Kuulkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni." Väkijoukko hiljeni entisestään kuullessaan hänen puhuvan hepreaksi, ja Paavali jatkoi: "Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa…"

 

Mistä tiedämme, että Paavalin puhuma heprea oli nimenomaan hepreaa eikä mitään muuta heprealaisten puhumaan kieltä? Yeshua (Jeesus) osasi jo 12-vuotiaana hepreaksi kirjoitetut lain ja profeetat niin hyvin, että lainopettajat hämmästelivät Hänen osaamistaan. Tämä osoittaa, että Yeshuan äidinkieli oli heprea. Aikuiseksi kasvettuaan Yeshua luki seurakunnalle Jesajan kirjaa hepreaksi, mikä todistaa, että kansan yleiskieli oli heprea.

 

Luuk. 2:41-42, 46-48: "Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli... ..Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." 

 

Luuk. 4:16-17: "Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:" 

Uudessa testamentissa kansa puhuttelee Yeshua heprean kielellä Rabbiksi, joka merkitsee opettaja (esim. Matt. 26:49; Mark. 9:5; Joh. 1:49, 11:8). Jostain syystä jakeessa Joh. 20:16 on aramealainen sana Rabbuuni, joka selitetään kuitenkin olevan hepreaa. Kansanjoukot huusivat Yeshualle hepreaksi "Hoosianna", joka merkitsee 'oi auta' (Matt. 26:19, Ps. 118:25-26). Uudessa testamentissa on paljon hepreankielisiä sanoja, vaikka sitä on käännetty useiden kielien kautta uusille kielille (Youtube-video). Kun Yeshua ilmestyi Paavalille Damaskokseen johtavalla tiellä, Hän puhui Paavalille hepreaa, koska se oli kummankin äidinkieli.

Joh. 1:38: "Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: "Mitä te haluatte?" He vastasivat: "Rabbi" -- se merkitsee: opettaja -- "missä sinä asut?"

 

Joh. 3:2: "Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."

 

Joh. 20:16: "Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" -- se on hepreaa ja merkitsee: opettajani."

 

Matt. 26:19: "Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: -- Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!"

 

Ps. 118:25-26: "Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan."

 

Apt. 26:14: "Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.'"

 

Fil. 3:5 (Paavali sanoo): "Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista..."

 

Matteuksen evankeliumissa on erittäin merkittävät jae, joka myös osoittaa, että Yeshuan vanhempien äidinkieli oli heprea. Enkeli käski antaa poikalapselle nimen Yeshua, koska Hän pelastaa, mikä ilmaistaan hepreaksi yhdellä sanalla 'yoshia'. Vain heprean kielellä lause on järkevä. Poikalapsen nimi on Yeshua, koska yoshia. Raamatussa on muutenkin paljon vastaavankaltaista kielileikkejä ja runollisuutta, jonka voi ymmärtää vain kirjoitusten alkukielellä hepreaksi.

Matt. 1:27: "Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."

 

Apostolien teoissa on kohta, jonka heprealainen ymmärtää paljon paremmin kuin suomalainen. Pietari sanoi, ettei ole muuta nimeä, mikä pelastaisi, kuin Yeshua, joka tarkoittaa pelastaa tai pelastajaa. Heprealaisessa sanaleikissä on paljon viisautta. Jumalan Pojan nimi on Yeshua, koska se on ainoa Sana, joka pelastaa. Jakeen Jes. 45:15 kolme viimeistä sanaa ovat perusmuodossa Elohim Israel Yasha (Biblehub). Jakeessa 1. Sam. 14:39 löytyy sanat perusmuodossa Jehovah Yasha Israel (Biblehub). Tämän vuoksi Jumalan yksi nimistä on Jehovah Yeshua (Herra Jeesus), joka merkitsee 'Minä Olen Pelastaja'.

Apt. 4:10, 12: "..se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä... ..Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." 

 

Jes. 45:15: "..Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja!"

 

1. Sam. 14:39: "Niin totta kuin Herra, Israelin pelastaja, elää..."

 

1. Sam. 14:39 (American Standard): "For, as Jehovah liveth, who saveth Israel..." 

 

Yeshua opetti heprean kielellä, että te kuolette synteihinne, jos ette usko Hänen olevan Jehovah (suomeksi 'Minä Olen'). Tämä asia ei tule esille Johanneksen evankeliumin suomalaisista käännöksistä, koska heprealainen nimi Jehovah on käännetty kahdeksi sanaksi 'minä olen'. Tosin 1992-käännöksen alaviitteessä lukee: "Tekstin ilmaus "minä olen se joka olen" viittaa Jumalan nimeen "Minä-olen", 2. Moos. 3:14." Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Johannes Kastaja todisti: Jumalan Poika on Jehovah'.

 

Joh. 8:23-24, 28 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne...    ..Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen..."

 

Joh. 13:19 (1933/38): "Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se."

 

2. Moos. 3:14 (1933/38): "Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."

 

Israelilainen sekeli 68 jKr

Juutalaiset nousivat kapinaan Roomaa vastaan 60- ja 130-luvulla, jolloin Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi ja laski liikkeelle omia kolikoita, mutta roomalaiset kukistivat kapinat muutamassa vuodessa. Kolikoiden tekstit on kirjoitettu hepreaksi. Sanoja ei ole kirjoitettu edes aramealaisilla kirjaimilla vaan muinaisilla paleo-heprealaisilla kirjaimilla. Vieressä olevassa 68 jKr. julkaistussa yhden sekelin kolikossa lukee hepreasta suomeksi käännettynä "Sekeli, Israel. Vuosi 3" ja kääntöpuolella "Jerusalem, Pyhä" (artikkeli ja opetusvideo). Qumranin luolista löytyneistä teksteistä 90 % on kirjoitettu hepreaksi mukaan lukien arkielämän ohjeet aina ruuan valmistusta varten, mikä todistaa heprean olleen juutalaisten puhekieli (Youtube-video). Sen lisäksi on löytynyt mm. kenraali Simon Bar Kokhba hepreaksi alaisilleen kirjoittamia kirjeitä vuodelta 135 jKr. (tutkielma ja Youtube-video). Tietoisina näistä löydöksistä Oxford Dictionary of the Christian Church kirjoittaa kolmannessa painoksessa 1997: "[Hepreaa] käytettiin edelleen puhuttuna ja kirjoitettuna kielenä Uuden testamentin aikana."

 

Kahdeksasosan sekeli 69-70 jKr.

Juutalaiset julkaisivat 69-70 jKr. myös kahdeksasosa sekelin pronssikolikon, jossa lukee paleo-heprealaisilla kirjaimilla 'Herut Zion', joka merkitsee suomeksi 'Siionin vapaus'. Sen lisäksi kolikkoon on merkitty vuosi 4. Qumranin luolasta on löytynyt paleo-heprealaisia kirjoituksia, jotka on ajoitettu 200 eKr. - 100 jKr. Tämä vahvistaa kolikoiden kanssa sen, ettei Israelista ollut hävinnyt heprean puhekieli eikä edes paleo-heprealainen kirjoitus. 

 

Juutalainen historioitsija Josefus teki kirjoituksissaan eron heprean ja aramean kielten välille (Flavius Josephus, Antiquities of the Jews - Book X, 1.2). Josefus kertoi puhuneen Jerusalemin kansalle heprean kielellä, mikä todistaa juutalaisten puhuneen hepreaa vuonna 70 jKr. (Flavius Josephus, The Wars of the Jews, 6.96):

"Upon this Josephus stood in such a place where he might be heard, not by John only, but by many more, and then declared to them what Caesar had given him in charge, and this in the Hebrew language."

Kun Yeshua ristiinnaulittiin, roomalaiset merkitsivät tuomion syyn ristiin hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Jos aramean kieli olisi ollut vallitseva kieli juutalaisten keskuudessa, se olisi mainittu. Vaikka aramea on sukulaiskieli heprealle samalla tavalla kuin suomi ja viro ovat sukulaiskieliä, juutalaiset eivät puhuneet arameaa. Roomalaisten sotilaiden äidinkieli oli latina. Israelissa kävi kauppiaita Välimeren rantakaupungeista, joista monet puhuivat kreikkaa. Joillakin juutalaisilla oli sen sekä heprealainen nimi että myös kreikkalainen tai roomalainen nimi. Paavalin heprealainen nimi oli Saul Tarsolainen (שאול התרסי‎‎, Šaʾul HaTarsi). Etunimi on kreikaksi Pavlos ja latinaksi Paulus, josta tulee suomalainen nimi Paavali. Paavali ei siis saanut uutta nimeä, vaan hänellä oli sen ajan tavan mukaan myös roomalainen nimi.

Joh. 19:20: "Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi."

Apt. 6:1: "Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa."

Apt. 13:9 (2017): "Saul, myös Paavaliksi kutsuttu…"

Eräät ovat väittäneet, Yeshuan puhuneen äidinkielenään arameaa, koska Markuksen evankeliumissa siteerataan Yeshuan puhetta ristillä arameaksi "Elohi, Elohi, lema sabaktani". Sen jälkeen kerrotaan, että kansa luuli Yeshuan huutavan profeetta Eliaa avuksi. Tässä on ilmiselvä ristiriita. Aramealainen sana 'Elohi' ei merkitse 'Elijahu' eikä sen nimen lyhennelmää 'Elia'. Kyseessä täytyy olla evankeliumin kopiointiin tai kääntämiseen liittyvä virhe. Asia selviää vertaamalla Markuksen evankeliumia Matteuksen evankeliumiin, missä lainataan Yeshuaa heprean kielellä oikein kolme sanaa: "Eeli, Eeli, lama". Hepreassa 'Eli' voidaan ymmärtää myös Elian nimeksi. Yeshua luki Psalmi 22:ssa olevia sanoja hepreaksi, mikä kertoo psalmin olevan Messias profetia. Yeshuan sanat osoittavat, että Hänen äidinkielensä oli heprea ja Markuksen evankeliumiin kopioihin on myöhemmin tullut jostain syystä arameaksi käännetyt sanat (opetusvideo). On mahdollista, että Markuksen kreikkalainen evankeliumi on käännetty hepreasta arameaksi ja siitä kreikaksi, jolloin evankeliumiin on jäänyt aramealaiset käännökset Yeshuan heprealaisista sanoista (myös Mark. 5:41, 7:34). Johanneksen kreikkalainen evankeliumi on ilmeisesti käännetty hepreasta, koska kääntäjä on lisännyt käännökseen heprealaisten nimien merkitykset (mm. Joh. 1:41, 9:7, 19:17, 20:6).

Mark. 15:34-35: "Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat paikalla olevista sanoivat: "Kuulkaa, hän huutaa Eliaa."

Matt. 27:46-47: "Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa."

Ps. 22:1, 8, 27-31: "..Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana…  .."Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"..  ..Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä, mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt."

Matt. 27:41-43: "Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan -- pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika."

Jumala on antanut Sanansa heprealaisille, joka on vasta sen jälkeen käännetty kreikaksi

Teologisessa tiedekunnassa opetetaan pappisopiskelijoille, että Uusi testamentti on alun perin kirjoitettu kreikaksi. Tämäkään ei pidä paikkansa. Edellä mainittu jae Matt. 1:27 pikemminkin viittaisi siihen, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu alun perin hepreaksi. Se on hyvin loogista, koska Yeshua käski viemään evankeliumin kaikille ihmisille aloittaen Jerusalemista. Sen takia Israelin kansa tarvitsi myös hepreankielisen Uuden testamentin. Raamatussa ilmoitetaan, että Jumalan Sana on annettu Israelin kansalle, joten Jumala Sana on silloin annettu hepreaksi.

Luuk. 24:46-47 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Room. 3:1-2: "Mitä etuja sitten on juutalaisilla, ja mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille."

Tuhatvuotisessa rauhanvaltakunnassa kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemin temppeliin opiskelemaan lakia (Jes. 2:2-4). Miten se onnistuu, jos kaikki kansat puhuisivat edelleen eri kieliä? Raamattu antaa viitteitä siitä, että silloin kaikki kansat puhuvat hepreaa, joten on mahdollista, että Jumala peruuttaa kielten sekoituksen ja palauttaa yhden kielen kaikille ihmisille, kuten on pääteltävissä Sefanjan kirjan profetiasta (Sef. 3:9). Tätä tukee myös Jesajan kirjan ilmoitus, että silloin Egyptin kaupungeissa kansa puhuu äidinkielenään hepreaa ja silloin on Egyptissä jopa Jehovan alttari. Egyptiläiset ja syyrialaiset palvelevat yhdessä Jehovaa ja vierailevat toistensa luona, mikä viittaa myös siihen, että Syyriassakin puhuttaisiin hepreaa.

Sef. 3:9 (2017): "Silloin annan kansoille puhdistetut huulet, niin että ne kaikki huutavat avuksi Herran nimeä ja palvelevat häntä yhdessä."

Sef. 3:9 (Darby Bible, 1890): "For then will I turn to the peoples a pure language, that they may all call upon the name of Jehovah, to serve him with one consent."

Jes. 19:18-19, 23-24: "Sinä päivänä Egyptissä on oleva viisi kaupunkia, jotka puhuvat heprean kieltä ja vihkiytyvät Herran Sebaotin omiksi. Niiden joukossa on Ir-Heres. Sinä päivänä Herralla on oleva alttari keskellä Egyptin maata ja pyhä kivi sen rajalla…   ..Sinä päivänä avautuu valtatie Egyptistä Assyriaan, ja assyrialaiset tulevat käymään Egyptissä ja egyptiläiset Assyriassa, ja egyptiläiset ja assyrialaiset palvelevat yhdessä Herraa. Sinä päivänä Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata."

Matteus julkaisi myös kirjoitetun evankeliumin heprealaisten keskuudessa heidän omalla kielellään, kirjoittaa Irenaus kirjassaan 'Harhaoppeja vastaan' (noin 175-185 jKr). Origenes kertoi 200-luvulla, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa Kesareassa hepreaksi, ja se käännettiin heti kaikille kielille. Samaa kertoo myös Jerome (382 jKr), jonka mukaan Matteus kirjoitti evankeliumin hepreaksi, mutta se käännettiin myös muille kielille. Matteuksen evankeliumista on löytynyt hepreankielinen versio Shem Tov, joka juutalaisen raamatuntutkija Nehemia Gordonin mukaan ei voi olla käännös kreikasta vaan pikemminkin alkutekstiin perustuva (Shem Tov). Klemens Aleksandrialainen (n. 150- n. 215) on esittänyt perimätiedon, että heprealaiskirje on kirjoitettu hepreaksi ja sen jälkeen käännetty kreikaksi (Risto Santala, Paavali ihmisenä ja opettajana, 1994, s. 71). Epiphanius kertoo 300-luvulla, että Apostolien tekoja ja Johanneksen tekstejä luettiin heprealaisten kielellä. 

 

On ilmeistä, että kaikki Uuden testamentin kirjat on kirjoitettu ensiksi hepreaksi, mutta niitä on sen jälkeen heti käännetty monille eri kielille. Kreikka ei ole alkukieli vaan yksi käännöskieli aramean, latinan, koptin ja muiden kielten kanssa. Vaikka Paavali ja Pietari osoittivat kirjeitään ulkomailla asuneille juutalaisille ja pakanoille, ne on kuitenkin kirjoitettu ensiksi hepreaksi ja vasta sitten käännetty muille kielille. Raamatuntutkijat (esim. kielitieteilijä Charles C. Torrey) ovat kiinnittäneet huomiota, että kreikankielisen Ilmestyskirjan kielioppi on hyvin puutteellinen. Johannes tuskin kirjoitti kirjaa huonolla kreikalla, vaan kyse on pikemminkin siitä, että kirjan kreikkalainen käännös on tehty puutteellisesti. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että Ilmestyskirja ilmoittaa nimiä sekä hepreaksi että kreikaksi, mikä viittaa siihen, että kirjoitettaessa kreikkalaista käännöstä on tekstiin jätetty myös heprealaiset nimet. Ilmestyskirjasta voimme myös päätellä, että Taivaassa puhutaan hepreaa. Neljä olentoa ja 24 vanhinta sanoivat "Aamen. Halleluja!", mikä on heprean kieltä (Ilm. 19:4).

 

Ilm. 9:11: "Kuninkaanaan niillä oli syvyyden enkeli, hepreankieliseltä nimeltään Abaddon, kreikankieliseltä Apollyon."

 

Ilm. 16:16: "Henget kokosivat kuninkaat paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon." 

 

Ilm. 19:4: "Kaksikymmentäneljä vanhinta ja ne neljä olentoa heittäytyivät kasvoilleen Jumalan eteen ja osoittivat kunnioitustaan hänelle, joka istuu valtaistuimella. He sanoivat: -- Aamen. Halleluja!" 

 

Kreikasta käännetyissä Matteuksen evankeliumeissa sanotaan, että Jeesus käski noudattaa Mooseksen lakia fariseusten opetusten mukaisesti (Matt. 23:1-3). Käsky koskee kaikkia kristittyjä myös pakanoita (Matt. 28:19-20). Tässä on erikoista se, että Yeshua (Jeesus) muuten arvosteli fariseuksia siitä, etteivät he noudata Mooseksen lakia vaan lain vastaisia perinnäissääntöjään, joilla he kumoavat Mooseksen lakia (esim. Mark. 7:1-13, Matt. 5:19-20). Heprealaisessa Matteuksen evankeliumissa ilmoitetaan, että Yeshua käski noudattaa Mooseksen lakia fariseusten opetusten mukaisesti, mutta ei kuitenkaan heidän omien säädöstensä mukaisesti (esim. Talmud, "suullinen laki"). Fariseukset saattoivat opettaa lakia oikein, mutta kun he alkoivat opettaa Mooseksen lain sijasta omia perinnäissääntöjä, Yeshua kielsi noudattamasta niitä. Heprealainen teksti vastaa paremmin Yeshuan muuta opetusta (esim. Matt. 5:17-20). Raamatun mukaan Mooseksen laki on kevyt noudattaa, mutta fariseusten lain vastaiset perinnäissäännöt ovat raskas taakka (1. Joh. 5:3).

 

Matt. 23:1-4 (1933/38): "Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa."

 

Matt. 23:1-4 (Shem Tov / Tuomas Levänen): "Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat viisaat ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän säädöstensä ja tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He ovat vaatimassa, ja sitovat kokoon raskaita taakkoja, joita ihmiset eivät voi kantaa, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa."

 

1. Joh. 5:3: (1933/38): "Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;" 

Aramealainen käännös noin 1000 jKr.

Uuden testamentin aramealaiset käännökset todistavat, ettei niitä ole käännetty kreikasta vaan hepreasta, joka on ollut Uuden testamentin alkukieli. Kreikan kielessä on yksi merkittävät puute, mikä todistaa tämän asia, koska kreikka hävittää hyvin tärkeää tietoa kirjoituksista. Heprealaiset sanat Jehovah ja Adon käännetään kreikaksi samalla sanalla 'Kyrios'. Jehovah on Jumalan erisnimi, mikä voi olla vain Jumalalla, joka on yksi ja ainoa. Adon merkitsee kaikenlaisia ylempiä auktoriteetteja, joka käännetään suomeksi herra. Jumala voi olla Adon (Herra), mutta samaa sanaa adon (herra) käytetään myös esim. herrasmiehistä, ylemmistä upseereista ja Raamattu käskee vaimojakin kutsumaan aviomiestään herraksi (1. Piet. 3:5-6). Ei ole ollenkaan samantekevää, mitä sanaa kulloinkin käytetään. Aramean kielessä on eri sanat Jehovalle (MarYa) ja Adonille (Mar). Koska aramealainen Uusi testamentti Peshitta on käännetty hepreasta, tekstissä on säilynyt tieto, milloin kyseessä on Jehovah ja milloin Adon. Jos teksti olisi käännetty kreikasta, tätä tieto ei olisi välittynyt aramealaisiin teksteihin. Peshittassa on 215 kertaa mainittu Jehovan nimi Uuden testamentin eri kirjoissa ja muuten on käytetty Adonia (herraa). Aramean kielinen kulttuuri ei ole kuitenkaan jäänyt vaille kreikkalaisen kulttuurin vaikutteita. Aramealaisessa käännöksessä on muutamia lainasanoja kreikasta. Aramean kielessä sana laki on 'oraita', mutta Peshittassa on käytetty lainasanaa 'nomosa' (kreikaksi 'nomos'). Samoin arameassa on liittoa tarkoittava sana 'kiyam', mutta aramealaisessa tekstissä on käytetty kreikkalaista lainasanaa 'diatheke'. Tämä ei osoita, että aramealainen käännös olisi tehty kreikkalaisen tekstin pohjalta, mutta kertoo kreikkalaisen kulttuuri vaikutuksesta alueella, joka oli Aleksanteri Suuren aikana kuulunut Kreikkaan.

 

Yksi hyvin merkittävät havainto voidaan tehdä aramealaisesta Peshittasta. Luukkaan evankeliumissa sanotaan, että syntynyt poikalapsi on Yeshua (Pelastaja), joka on Messias Jehovah (Herra). Suomalaisessa käännöksessä olennainen tieto häviää kielen käännökseen, koska vastaavat sanat ovat suomeksi: "Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra". Paavalin kreikkalaisille osoittamassa kirjeessä näkyy sama asia. Jakeessa 1. Kor 8:6 on suomalaisessa käännöksessä "yksi Herra, Jeesus Kristus", mutta aramean kielen kautta tiedämme Paavalin kirjoittaneen "yksi Jehovah Messias Yeshua" (artikkeli).

Luuk. 2:11: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra."

Luuk. 2:11 (Peshitta tr. English): "For there is born for you today, The Saviour, who is MarYa Meshikha {The Lord Jehovah, The Anointed One}, in the city of David." 

Jos Uuden testamentin kirjoitukset on kirjoitettu alun perin hepreaksi, miksi roomalaiskatolinen kirkko ei ole ylläpitänyt heprealaisia kirjoituksia kopioimalla niitä säännöllisesti? Danielin profetia antaa tähän vastauksen. Antikristus tulee muuttamaan lain ja juhla-ajat (Dan. 7:25). Roomalaiskatolinen kirkko on halunnut poistaa kaiken juutalaisuuden kristinuskosta ja sen myötä myös heprean kielen, joten kirkko ei ottanut heprealaisia kirjoituksia viralliseksi pohjaksi kääntää Raamattua, eikä edes kreikkalaisia käännöksiä, vaan otti latinan kielelle käännetyn Vulgatan viralliseksi Raamatuksi. Sen lisäksi kirkko on asettanut katekismuksensa Raamatun edelle, mikä kumoaa käytännössä lähes kaikki Jumalan käskyt. Kirkko ei ole nähnyt vaivaa heprealaisten kirjoitusten ylläpitämiseksi, vaan on ylläpitänyt vain latinalaisia ja kreikkalaisia käännöksiä. Heprean kielen hylkääminen ja kirjoitusmateriaalin rajallinen säilyvyys lopulta johti siihen, ettei heprealaisia käsikirjoituksia ole juurikaan tallella.

Dan. 7:25: "Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain…"

Jer. 8:8-9, 14: "Kuinka te voitte väittää: "Me olemme viisaita, meillä on Herran laki." Totisesti, lainopettajien kynä on väärentänyt Herran lain! Onnettomasti käy noille viisaille, he joutuvat ymmälle ja heidät vangitaan. He ovat hylänneet Herran sanan -- mitä viisautta heillä muka olisi!.. ..Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa meidät, juottaa meille myrkyllistä vettä, koska olemme tehneet syntiä Herraa vastaan."

2. Tess. 2:8-12 (1933/38): "niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen."

Varhaisia heprealaisia kirjoituksia on myös tuhottu tarkoituksella. Rooman keisari Diocletianus määräsi vuonna 303 kristittyjen kirkot tuhottaviksi, heidän pyhät kirjansa poltettavaksi ja kristittyjen erottamisen valtion viroista ja armeijasta. Vainot lakkasivat vasta vuonna 313, kun keisari Konstantinus Suuri julisti joukon asetuksia, jotka takasivat uskonrauhan valtakunnassa.

 

Lännen kirkossa käytettiin 300-luvulta alkaen lähes yksinomaan latinankielisiä raamatunkäännöksiä. Vasta renessanssin myötä humanistit alkoivat kiinnostua Uuden testamentin kreikkalaisista teksteistä luullen niitä alkuteksteiksi. Varhaisin kirjamarkkinoille päätynyt kreikankielinen Uuden testamentin editio ilmestyi 1516, jonka toimitti Erasmus Rotterdamilainen. Tämän jälkeen useita muitakin editioita alkoi ilmestyä. Renessanssin oppineilla oli käytössään lähes yksinomaan yhteen bysanttilaiseen tekstityyppiin kuuluvia käsikirjoituksia. Niinpä näille editioille vakiintui yhtenäinen teksti, jota alettiin nimittää "yleisesti hyväksytyksi tekstiksi" eli latinaksi Textus receptus. 1600–1700-lukujen arvovaltaiset raamatunkäännökset (mm. King James Version ja suomalainen Biblia) perustuvat Uuden testamentin osalta Textus Receptukseen. Vaikka se nousi yleisesti hyväksytyksi tekstiksi, tietämys Uuden testamentin tekstihistoriasta parani kaiken aikaa. Uusia käsikirjoituksia löydettiin ja otettiin tutkijoiden käyttöön. 1600-luvulla ilmestyikin jo editioita, joissa Textus Receptukseen oli lisätty vanhemmista käsikirjoituksista löytyneitä vaihtoehtoisia lukutapoja. Tämän jälkeen on julkaistu useita uusia tekstilaitoksia, jotka eroavat toisistaan.

Papin myllynkivikaulus (kuva)

Luterilaisuus on kotoisin Saksasta, joka on suhtautunut jo Martti Lutherin ajoista alkaen vastenmielisesti kaikkeen juutalaisuuteen, vaikka kristinusko on alun perin messiaanista juutalaisuutta (lisää artikkelissa). Natsi-Saksa omaksui paljon Lutherin juutalaisvastaisia ajatuksia (lisää artikkelissa). Luterilainen kirkko pyrki poistamaan Raamatusta "judaismin" ja heprean kielen, minkä vuoksi kirkon teologit ovat halunneet sitoutua kreikan kieleen, vaikka se ei ole Raamatun alkukieli. Tanskan luterilainen kirkko meni niin pitkälle, että se poisti Uuden testamentin 2020-käännöksestä sanan Israel lähes kokonaan, koska kirkko ei hyväksy nykyistä Israelin valtiota. Kreikkalaisessa käsikirjoituksessa on Israel mainittu 60 kertaa ja tanskalaisessa käännöksessä 59 niistä on korvattu jollakin kiertoilmaisulla (Sk 28.4.2020). Tanskan luterilaisen kirkon pappien virka-asun kauluksessa onkin myllynkivi (Kk 20.1.2022; Matt. 18:6). Ylen toimittaja Olli Ainola kirjoittaa (MOT 27.9.1999):

"MOT valottaa Suomen kirkon suhteita kansallissosialistiseen Saksaan kaksiosaisessa ohjelmassa. Maanantaina 27. syyskuuta esitettävässä ohjelman ensimmäisessä osassa osoitetaan, että johtavat suomalaiset teologit omaksuivat oppeja, joita käytettiin ja kehitettiin Hitlerin Saksassa ja joiden tarkoituksena oli tukea kansallissosialismia ja juutalaisvainoja...   ...Arjalaisen raamatunselityksen tärkein tavoite oli kieltää kristinuskon juutalainen alkuperä...     ..Kristinuskon arjalaistamiseen kuului myös juutalaisvaikutuksen kitkeminen uskonnosta. Esimerkiksi ”amen” piti kieltää, koska se oli hepreaa. Uusi testamentti pyrittiin todistamaan alkuperältään kreikkalaiseksi. Ja kun evankeliumissa oli aiemmin sanottu suoraan ja kursailematta, että Jeesus oli ”juutalainen”, kansallissosialistisessa raamatunkäännöksessä Jeesuksesta sanottiin, että hän oli ”kotoisin Juudeasta”."

Paavali ei lainannut lakia ja profeettoja virheellisesti, mutta myöhemmät käännökset ovat niin tehneet

 

Kirjassa 'The State of New Testament Studies: A Survey of Recent Research' (2019) on teologian apulaisprofessori Matthew W. Bates artikkeli 'The Old Testament in the New Testament'. Bates huomaa, ettei Paavali lainaa lauseita Vanhasta testamentista sanatarkkoina kopioina. Batesin mukaan Paavali ei lainaa pääsääntöisesti hepreankielistä tekstiä vaan sen kreikankielistä käännöstä Septuagintaa, joka paikoitellen poikkeaa alkutekstistä. Tosin ei ole olemassa yhtä Septuagintaa vaan lukuisat versiot poikkeavat toisistaan. Paavali ei tunnu olevan kiinnostunut lainauksen tarkasta sanamuodosta, vaan käyttää pohjatekstiä suurpiirteisesti, mikä on tarkoitushakuista. Batesin mukaan lainausten epätarkkuus ei ole vahinko vaan tietoinen strategia (kirjakommentaari).

 

Teologian tohtori Katja Kujanpää on tutkinut Paavalin Vanhasta testamentista lainaamia jakeita ja tehnyt samoja havaintoja Batesin kanssa. Kujanpään mukaan Paavali lainaa Vanhan testamentin tekstejä omaan retoriikkaansa sopivasti, ei välttämättä sanatarkasti. Katja Kujanpää kertoo, miten Paavalilla oli tapana lainata Jumalan sanaa väärin, mihin toki vaikutti sekin, että hän teki sen muistinvaraisesti ja ilman kirjallisia lähteitä. Kujanpään mukaan niihin aikoihin kirjakääröjä ei ollut niin vain saatavissa, ja teksti opittiin ulkoa kuulemalla synagoogissa (pro gradu, 2012). Kujanpään tekemässä johtopäätöksessä on olennainen virhe. Vaikka yleensä kansalle ei ollut kotona Raamatun kirjakääröjä, niin Paavalilla ja hänen opetuslapsellaan Timoteuksella oli Vanhan testamentin kirjat pergamenttikääröinä (1. Tim. 4:13, 2. Tim. 4:13). Jos kirjoituksia ei ollut mukana, hänellä oli mahdollisuus käydä synagogassa tarkistamassa ne. Paavali ei joutunut lainaamaan lakia muistinvaraisesti.

1. Tim. 4:13: "Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta ahkerasti siihen saakka, kun tulen."

2. Tim. 4:13: "Tuo mukanasi myös viittani, jonka jätin Troakseen Karpoksen luo, sekä kirjat, ennen kaikkea pergamenttikääröt."

Julkaisussa 'Septuaginta Uudessa testamentissa: Tapausesimerkkinä Paavali' (2018) Katja Kujanpää kirjoittaa:

"..Paavali on varsin epäluotettava tekstitodistaja. Hänellä on kiistatta taipumus lainausten sanamuotoa suunnilleen joka toisessa tapauksessa. Hän jättää sanoja pois, lisää niitä, vaihtaa ilmausten paikkaa lainauksissa, korvaa sanoja toisilla ilmaisuilla, muuttaa kieliopillisia muotoja esimerkiksi yksiköstä monikkoon tai monikosta kolmannesta persoonasta toiseen ja yhdistää lainauksia niin että niistä tulee yksi kokonaisuus, joskus jopa yksi virke…    ..Vaikka suurin osa lainauksista on mitä ilmeisimmin peräisin Septuagintasta, on muutama poikkeustapaus, jossa Paavalin lainaama sananmuoto on lähempänä masoreettista tekstiä. Tällön herää kysymys, kääntääkö Paavali kenties itse hepreasta."

Kirjassa 'Kiveen hakattu? Pyhät tekstit ja perinteet muutoksessa' (toim. Martti Nissinen ja Leena Vähäkylä) Katja Kujanpää kirjoittaa (s. 39-40):

"Kirjeessään Rooman seurakunnalle Paavali lainaa Habakukin kirjaa: "Kuten on kirjoitettu: 'Uskosta vanhurskas saa elää'" (Room. 1:17). Monin paikoin hänen lainauksensa kuitenkin poikkeaa siitä sanamuodosta, jonka suomalainen raamatunlukija löytää omasta Vanhasta testamentistaan. Esimerkiksi Habakukin jae on vuoden 1992 käännöksessä seuraavassa muodossa: "Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena" (Hab. 2:4).Osa eroavaisuuksista selittyy sillä, että kreikaksi kirjoittava Paavali lainaa yleensä kirjoituksia niiden kreikankielisen käännöksen eli Septuangintan mukaan. Kirkkoraamatun Vanha testamentti sen sijaan on käännetty suomeksi suoraan alkukielestä eli hepreasta. Useissa kohdin Paavalin lainaukset kuitenkin poikkeavat myös Septuagintan sanamuodosta...   ..on syytä pohtia, onko Paavali muuttanut lainauksen sanamuotoa vahingossa vai tietoisesti."

Room. 1:17: "Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."

 

Hab. 2:4: "..Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena."

 

Hab. 2:4 (American standard, 1901): "Behold, his soul is puffed up, it is not upright in him; but the righteous shall live by his faith." [Alaviitteessä: Or in his faithfulness] 

 

Hab. 2:4: (NIV, 1978): "See, the enemy is puffed up; his desires are not upright - but the righteous person will live by his faithfulness - "

 

Raamatussa uskolla tarkoitetaan nimenomaan uskollisuutta (faithfulness; sanakirja). Pelastukseen ei riitä, että sanoo uskovansa Jeesukseen, jos ei tee Jumalan tahtoa (Matt. 7:21-23). Vanhurskas usko on uskollisuutta Juutalaisten Kuninkaalle Yeshua HaMashiachille, mikä on silloin totta, kun noudattaa Kuninkaan käskyjä (Joh. 15:13-14, Jaak. 2:14-16). Juutalaisen ajattelun mukaan usko ei tule ensisijaisesti siitä, mitä sanoo, vaan siitä mitä tekee. Tämän vuoksi Paavali puhui myös uskonkuuliaisuudesta, joka tarkoittaa Jumalan käskyjen noudattamista (Room. 1:5, 16:26). Sanat kuulla ja kuuliainen tarkoittavat myös tottelemista. 

 

Ilm. 2:10 (1933/38): "..Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." 

 

Jaak. 2:18, 20-22, 24, 26: "Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani... ..Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi... ..Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.... ..Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."

 

Hepr. 5:8-9: "Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia." 

 

Room. 1:5: "ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen." 

 

Room. 16:26 (1933/38): "mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi," 

 

Katja Kujanpään pro gradun (s. 34-38) mukaan Paavali oli lisännyt lain ja profeettojen teksteihin sanoja tukeakseen teologiaansa. Kun Jesaja sanoo "joka uskoo, ei horju", niin Paavali oli lisännyt sen eteen yhden korostavan sanan: "yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään". Sanan πᾶςli-sääminen lainauksen Jes. 28:16 alkuun (Room. 10:11) tuo merkittävää lisätukea Paavalin jakeessa Room. 10:12 seuraavalle väitteelle, että pelastuksen perusteet ovat samat kaikille. 

Room 10:11: "Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."

Jes. 28:16: "Siksi Herra Jumala sanoo näin: -- Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju."

Room. 10:12: "Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen."

Katja Kujanpää ottaa esille myös jakeen Room. 10:13, jossa siteerataan Joelin kirjaa aloittamalla sanalla "jokainen", mikä lupaisi pelastuksen jokaiselle pelkällä uskontunnustuksella ilman muita vaatimuksia. Kujanpään mielestä lainaus on valittu tarkoitushakuisesti, koska Joelin kirjan lupaus ei ole universaali (kaikkia koskeva) vaan koskee vain Israelin kansaa, mikä ei käy ilmi Paavalin tekstistä. Toisaalta Paavali on kuitenkin oikeassa, koska pakanat on kutsuttu liittymään Israelin kansaan (Room. 11; Kol. 3:11; 2. Moos. 12:48; Jes. 14:1, 56:6-8). Ensimmäisen lauseen jälkeen täsmennetään pelastuvien joukoksi lisäksi ne, jotka ovat saaneet Jehovalta kutsun. Jos joku helluntailainen herätyssaarnaaja lupaa jokaiselle pelastuksen, joka vain huutaa Herran nimeä avuksi, niin kannattaa huomata, ettei tämä ole täsmälleen sitä, mitä Raamattu opettaa. Jehovan nimeä pitää rukoilla avuksi, mutta sen lisäksi edellytetään Taivaan Isän tahdon tekemistä uskossa Yeshua HaMashiachiin (Matt. 7:21-23, Room. 10:9-10).

Room. 10:13: "Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." 

Joel 2:32: "Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

 

Room. 8:29-30: "Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa." 

Matt. 7:21: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."

 

Miika 3:4: "Kun te huudatte avuksenne Herraa, hän ei vastaa teille. Hän peittää teiltä kasvonsa, koska tekonne ovat pahat." 

Katja Kujanpään ja Matthew W. Batesin johtopäätöksissä on olennaisia virheitä. Paavalin tekstitodistukset eivät ole epäluotettavia, mutta Uuden testamentin tekstilaitokset ovat. Kujanpää ja Bates eivät ota huomioon oikein, että tekstilaitoksissa olevat Paavalin kirjoitukset eivät ole alkuperäisiä vaan kreikaksi käännettyjä kopion kopioita. Alun perin Paavali ei ole lainannut lakia ja profeettoja väärin. Jos Paavali olisi niin tehnyt, hän olisi rikkonut Mooseksen lakia ja Yeshuan käskyä olla muuttamatta laista pilkkuakaan, jolloin Paavali ei olisi ollut kelvollinen profeetta (5. Moos. 12:32-13:5; Matt. 5:17-20, 7:15-23).  

5. Moos. 12:32-13:4: "Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään. "Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan."

Matt. 5:19: "Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi."

Kuten Kujanpään kirjoituksesta käy ilmi, on viitteitä siitä, että Paavali siteerasi lakia ja profeettoja heprealaisista teksteistä. Sen jälkeen lainauksia käännettiin kreikaksi hyödyntämällä Septuagintassa olevia käännöksiä mutta ei kuitenkaan aina, jolloin käännökset eivät noudattaneet Septuagintaa sanatarkasti. Kujanpää on siinä oikeassa, että Paavalin teksteissä olevia lain ja profeettojen lainauksia on muutettu subjektiivisten mielipiteiden mukaisesti, mutta Paavali ei ole sitä tehnyt. Raamattu nimenomaan ilmoittaa, että Paavali julisti Jumalan Sanaa väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta (2. Kor. 2:17). Sen sijaan omia palveluja kaupittelevat leipäpapit alkoivat väärentää Jumalan Sanaa.

 

2. Kor. 2:17: "Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta."  

Pietari on varoittanut kirjeessään, että eräät opettajat vääristelevät Paavalin tekstejä laittomuudeksi (rietasten eksymys = laittomuus, lawless, laglös). Kujanpään ja Batesin esille ottamista kohdista näkyy juuri tällainen Paavalin tekstien vääristely, mitä Paavalin jälkeen tulleet leipäpapit ovat tehneet ja tekevät edelleen, mistä kertoo lisää artikkeli: 'Leipäpappi opettaa korvasyyhyyn'.

2. Piet. 3:15-17 (1933/38): "ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,"

2. Piet. 3:17: (Green's Literal): "Then beloved, you knowing beforehand, watch lest being led away by the error of the lawless you fall from your own steadfastness." (kreikan sana 'athesmos' merkitsee laittomuutta, joka tulee sanoista 'a' jotain vastaan ja 'thesmos' laki [Douglas Maurice MacDowell: The Law in Classical Athens, s. 43-45])

2. Piet. 3:17 (Folkbibeln): "..var på er vakt, så att ni inte dras med i de laglösas villfarelse och förlorar ert fäste."

Vanhan testamentin kohdalla ei ole sitä ongelmaa, että heprealaiset kirjoitukset olisivat kokonaan kateissa. Vain Danielin ja Esran kirjassa on eräitä osia arameaksi, mikä johtunee siitä, että kirjoitukset ovat ajoittuneet Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan ja heprealaisia alkutekstejä ei ole enää tallella vaan ainoastaan niiden aramealaiset kopiot. Tosin Esterin kirja on kirjoitettu hepreaksi, vaikka se kertoo pakkosiirtolaisuuden takia Persiassa asuneista juutalaisista. 

Vanhasta testamentista on kuitenkin tehty kreikankielinen käännös Septuaginta. Käännös on monessa suhteessa erikoinen. Käännös on tehty 200-luvulla eKr. Egyptin Aleksandriassa, minne oli muuttanut juutalaisia ilmeisesti mm. kaupankäynnin takia, koska Egypti tuotti paljon viljaa ja papyrusta vientimarkkinoille. Jumala oli nimenomaan kieltänyt juutalaisia palaamasta takaisin Egyptiin, mutta joku houkutti heitä palaamaan takaisin (Jer. 42:13-17, 44:26-30). Tarinat Egyptin kuninkaan Ptolemaios II Filadelfoksen määräyksestä tehdä käännös ja seitsemästäkymmenestä ihmeellisen taitavasta kääntäjästä, jotka saivat aikaiseksi täsmälleen samanlaiset käännökset, ovat keksittyjä. Legendan tarkoituksena on ollut vahvistaa Septuagintan asemaa ja auktoriteettia. Septuagintaan kuului myös lisäyksiä Psalmeihin, Danielin ja Esterin kirjaan sekä apogryfikirjoja (esim. Sirakin ja Viisauden kirja), mitä ei ole heprealaisessa Raamatussa. Uusi testamentti ei lainaa niitä ollenkaan, mikä osoittaa, etteivät ne ole alun perin olleet Vahassa testamentissa. Juutalainen historioitsija Josefus, oli Jerusalemin temppelissä palvelleen papin poika, joka kirjassaan 'Apionia vastaan' (n. 97 jKr.) luettelee heprealaiset Vanhan testamentin kirjat, mitkä hänen mukaansa säilytettiin temppelissä pappien tarkoin vartioimana. Sen perusteella tiedämme Septuagintassa olleen Raamattuun kuulumattomia tekstejä. Septuaginta ei ole kaikkein luotettavin Vanhan testamentin kirjoitusten lähde sen alkuperän ja vaihtelevan laatuisten kielenkäännösten takia, minkä takia sen avulla ei voida luotettavasti arvioida heprealaisten kirjoitusten mahdollista myöhempää muuttumista. Monien Raamattujen Vanha testamentti on käännetty suurimmaksi osaksi hepreankielisestä Leningrad koodeksista.

5. Moos. 17:16: "Kuningas ei saa pitää hevosia suurin määrin eikä lähettää väkeään Egyptiin hankkimaan sieltä hevosia, sillä Herra on sanonut teille: 'Älkää enää milloinkaan palatko tätä tietä!'"

Jer. 42:13-17: "Älkää lähtekö tästä maasta. Älkää uhmatko Herran, Jumalanne, käskyä! Älkää sanoko: 'Ei! Me menemme Egyptiin, missä meidän ei tarvitse nähdä sotaa eikä kuulla sotatorven ääntä. Siellä meiltä ei puutu ruokaa, sinne me haluamme jäädä.' Jos te todella aiotte näin tehdä, kuulkaa, mitä Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo. Näin hän varoittaa teitä, jotka vielä olette jäljellä Juudassa: 'Jos te suuntaatte kulkunne kohti Egyptiä etsiäksenne sieltä turvapaikkaa, niin miekka, jota te nyt pelkäätte, tavoittaa teidät sielläkin ja nälkä, josta nyt olette huolissanne, seuraa teitä Egyptiin saakka. Siellä te kuolette! Jokainen, joka menee Egyptiin ja asettuu sinne asumaan, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Yksikään ei vältä sitä onnettomuutta, jonka minä annan teitä kohdata.'"

On olemassa kristillisiä lahkoja, jotka eivät hyväksy Paavalin kirjeitä mm. edellä mainitusta syistä. He kokevat myös, että Paavali kumosi Jeesuksen opetuksen, mikä on väärä tulkinta. Helsingissä liikkuu katusaarnaaja, joka on repinyt Paavalin kirjeet Raamatusta pois. Sivujen poistaminen on varsin yksipuolista ja valikoivaa, koska käännös- ja kopiointivirheistä aiheutuvia epäselvyyksiä on muuallakin Raamatussa. Paavalin kirjeet ovat Pyhiä Kirjoituksia siinä missä muukin Raamattu, joten niissä olevia epäselviä kohtia tulee käsitellä samalla tavalla muiden Raamatun kirjojen kanssa. Paavali ei myöskään kumonnut Yeshuan (Jeesuksen) opetuksesta yhtään kohtaa. Paavalin kirjeet ovat hyvin vaikeatajuisia, minkä vuoksi niitä on vääristelty monilla eri tavoin lain kumoamiseksi (2. Piet. 3:15-17). Tämän takia monille on tullut väärä kuva, mitä esimerkiksi Galatalaiskirje oikeasti opettaa, josta kertoo lisää artikkeli: 'Mitä voimme oppia Galatalaiskirjeestä?'

Apt. 25:8: "Paavalin saavuttua kerääntyivät Jerusalemista tulleet juutalaiset hänen ympärilleen ja ahdistivat häntä monin raskain syytöksin. He eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään syytöksiään toteen. Paavali kiisti ne sanoen: "Mitään väärää en ole tehnyt, en juutalaisten lakia, en temppeliä enkä keisaria vastaan." 

 

Room. 3:31: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo." 

 

Raamatun kääntäminen ei paranna tekstiä vaan huonontaa sitä

Mooseksen laissa ei ole missään kielletty lausumasta Jehovan nimeä, pikemminkin käsketty huutamaan Jehovan nimeä avuksi. Siitä huolimatta kreikkalaisesta Septuagintasta on poistettu Jehovan nimi kääntämällä sana 'Kyrios'. Koska Adon käännetään myös 'Kyrios’, ei voida enää tietää, milloin teksti tarkoittaa vain Jumalalle kuuluvaa nimeä Jehovah ja milloin Adonia. Jumala nimen hävittäminen kirjoituksista pois ei ole oikeaa kääntämistä vaan pikemminkin Raamatun vääristelyä, mikä on tehty ovelasti kielen käännöksen yhteydessä. Ongelmaa ei olisi, jos Jumalan nimiä ei olisi yritetty kääntää ollenkaan, kuten ei muutenkaan ole tapana kääntää erisnimiä. Juutalaisten ja muidenkin kristittyjen kirkkokuntien keskuudessa on ollut kummallinen pyrkimys poistaa Jehovan nimi kirjoituksista muuttamalla se joksikin toiseksi, jottei Jehovan nimeä voisi huutaa avuksi. Tämä ei ole kuitenkaan onnistunut, koska mm. karaiittijuutalaiset eivät ole koskaan kieltäneet Jehovan nimen lausumista, minkä takia he ovat aina käyttäneet nimeä harjoittaessaan uskontoaan, ja masoreettijuutalaiset ovat merkinneet heprealaisiin kirjoituksiin vokaalimerkit nimen oikeaa lausumista varten. Myös Paavali kehotti kristittyjä huutamaan Jehovan nimeä avuksi (Room. 10:13). Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Johannes Kastaja todisti: Jumalan Poika on Jehovah'.

Joel. 2:32: "Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

Joel. 2:32 (Green's Literal): "For it shall be, all who shall call on the name of Jehovah shall be saved…"

Room. 10:13: "Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." 

Kristittyjen keskuudessa on lahkoja, jotka ovat sitoutuneet johonkin Raamatun käännökseen, mitä he pitävät alkuperäisenä ja virheettömänä, minkä vuoksi lahko ei hyväksy mitään muuta käännöstä. Yhdysvalloissa King James Version on saavuttanut eräiden kristittyjen silmissä tämän aseman mm. King James Version Only -liikkeessä. King James Version ei ole kuitenkaan virheetön. Käännös kertoo Ahasjan tuleen Israelin kuninkaaksi 22-vuotiaana (2. Kun. 8:26), mutta toisessa paikassa iäksi sanotaan 42 vuotta (2. Aik. 22:2).

2. Kun. 8:26 (King James Version): "Two and twenty years old was Ahaziah when he began to reign; and he reigned one year in Jerusalem. And his mother's name was Athaliah, the daughter of Omri king of Israel."

2. Aik. 22:2 (King James Version): "Forty and two years old was Ahaziah when he began to reign, and he reigned one year in Jerusalem. His mother's name also was Athaliah the daughter of Omri."

 

Osin samat, osin eri ihmiset puolustavat erehtymättömänä 1500-luvun tieteellistä laitosta nimellä Textus Receptus, tai sitten bysanttilaista tekstimuotoa. Ensiksikään näiden tekstien sisältö ei ole yksiselitteinen. Nykyään kaupassa myytävät King James Version -käännökset eivät ole täsmälleen samanlaisia kuin alkuperäinen laitos. Yksi kappale vuoden 1611 laitosta löytyy nykyään Internetistä skannattuna, mutta valitettavasti jo vuonna 1611 tehtiin useampi keskenään erilainen painos, joissa on eri virheet. 

Painovirhe 2. Moos. 20:14 (KJV, 1631)

Robert Barker and Martin Lucas julkaisivat vuonna 1631 King James Versionista painoksen, jossa oli hyvin nolo painovirhe. Jakeessa 2. Moos. 20:14 luki: "Thou shalt commit adultery". Käskystä "älä tee aviorikosta" oli jäänyt pois sana "älä", joten jakeessa luki "tee aviorikos" (IS 11.2.2011). King James Versionin (1611) jälkeen on julkaistu siitä paranneltu versio American Standard (1901) ja siitä edelleen paranneltu versio New American Standar (1971), jota monet asiantuntijat pitävät parhaana, mutta nekään eivät ole virheettömiä.

 

Bysantin tekstilaitos puolestaan määritetään useimmiten ottamalla enemmistölukutavat keskiaikaisista kopioista. Kaikkia kopioita ei kuitenkaan toistaiseksi käytetä vertailussa, joten tämä teksti voi muuttua tulevaisuudessa. Textus Receptus -versioita taas on olemassa useita sen mukaan, kuka laitoksen toimitti ja minkä vuoden painos valitaan. Lisäksi King James Version ei ole Textus Receptuksen suora käännös. Se seuraa kymmenissä kohdissa Textus Receptuksen sijasta latinankielistä Vulgataa – KJV Only -liikkeen vihaaman katolisen kirkon virallista Raamattua (Cross Section: 'Onko Raamattu muuttumaton?').

Suomessa on myös kristittyjä lahkoja, jotka ovat sitoutuneet 1933/38-käännökseen ja Bysantin tekstilaitokseen, joita he pitävät alkuperäisenä virheettömänä Jumalan Sanana. Nämä lahkot arvostelevat voimakkaasti 1992-käännöstä ja muita tekstilaitoksia liberaaleiksi väännöksiksi, joita he eivät suostu edes tutkimaan. Menemättä sen enempää tähän kiistelyyn mukaan voidaan todeta, että kaikissa tekstilaitoksissa ja niistä tehdyissä käännöksissä on omat hyvät ja huonot puolensa, minkä takia kaikki käännökset ovat jossain suhteessa väännöksiä myös 1933/38. Ei ole kuitenkaan hedelmällistä jakaa Raamatun käännöksiä virheettömiksi ja väännöksiksi, koska asia on ei ole näin mustavalkoinen. Jos sitoutuu fanaattisesti johonkin käännökseen tai tekstilaitokseen, ei löydä totuutta. 1933/38-käännös on joissakin jakeissa parempi kuin 1992-käännös ja sitten toisissa jakeissa 1992 on parempi kuin 1933/38. Käännösten ja tekstilaitosten paremmuus vaihtelee jakeittain. Joskus 1933/38 ja 1992 eivät ole kumpikaan onnistuneet löytämään riittävän oikeaa käännöstä, jolloin paras käännös voi löytyä esim. Bibliasta (1645 ja 1776), Raamattu Kansalle -käännöksestä (2012) tai 2017-käännöksestä. Joskus tilanne on sellainen, että täytyy etsiä vastausta esim. englanninkielisistä käännöksistä. Kun kieli muuttuu, Raamatun tutkimus lisääntyy ja löydetään vanhempia käsikirjoituksia, tulee tarve tehdä uusi tekstilaitos ja siitä uusi käännös. Vaikka uusissa käännöksissä onnistutaan parantamaan joitakin kohtia, on tavallista, että jotkut toiset kohdat muuttuvat huonommiksi. Tämän takia on olemassa paljon toisistaan poikkeavia tekstilaitoksia ja käännöksiä sekä mielipiteitä, mikä on paras käännös.

 

Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thurén on sanonut, että suomalaiset 1933/38 ja 1992 -käännökset ovat perinnekäännöksiä, jotka perustuvat lähinnä Lutherin saksalaiseen käännökseen. Mainituissa suomalaisissa käännöksissä on jakeita, jotka eivät vastaa kreikkalaista alkutekstiä, koska kirkolliskokous ei hyväksynyt alkutekstin mukaista käännöstä, vaan halusi kirkon perinteen mukaisen tekstin (YouTube-video). Tätähän voisi kutsua Raamatun tahalliseksi väärentämiseksi ja sitähän se on.

 

1933/38 ei ole suinkaan täydellinen käännös. Psalmi 8 on Messias profetia, mikä kertoo Ihmisen Pojasta, joka tarkoittaa ihmiseksi tullutta Jumalaa (Jes. 9:6). 1933/38 kertoo Ihmisen Pojasta, että "teit hänestä lähes jumal'olennon", vaikka Raamatun mukaan Ihmisen Poika on Jumala (Ps. 8:6; Joh. 1:1-14, 20:28-29). 2017-käännöstä voi pitää 1933/38-käännöksen paranneltuna versiona. 2017 kertoo, että "Jumala, hylkäät hänet vähäksi aikaa", joka lähestyy totuutta, mutta ei ole heprealaisen tekstin alkuperäinen tarkoitus. Oikea käännös löytyy tässä tapauksessa Heprealaiskirjeestä, joka kertoo, että Ihmisen Poika oli vähän aikaa enkeleitä alempi. Sanat "teit hänestä lähes jumal'olennon" on parempi kääntää "lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi" (Hepr. 2:7 vert. Fil. 2:6-11). Ruotsalainen Folkbibeln (1998) kääntää sanat "lyhyeksi aikaa annoit hänen olla alempi kuin Jumala". Jakeessa esiintyvä heprealainen sana 'elohim' voi tarkoittaa Jumalaa, jumalolentoa, enkeliä, tuomaria tai muuta vaikutusvaltaista henkilöä (lisää artikkelissa). 

 

Ps. 8:5-6 (1933/38): "niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;"

Ps.8:5-6 (2017): "mikä on ihminen, että häntä muistat, tai Ihmisen Poika, että pidät hänestä huolen? Kuitenkin sinä, Jumala, hylkäät hänet vähäksi aikaa, mutta seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella." 

 

Ps. 8:5-6 (Folkbibeln, 1998): "En liten tid lät du honom vara ringare än Gud..." 

[(En liten tid) För temporal innebörd av "litet", dvs "en liten tid", se Ps 37:10, Jer 51:33, Hos 1:4 och Hebr 2:7.]

 

Hepr. 2:6-9: "Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: -- Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, panit kaiken hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla"..."

Raamatun tekstilaitosten ja käännösten uudistamista voisi verrata homehtuneen talon peruskorjaamiseen, missä tehdään niin paljon rakennusvirheitä, että taloon tulee uusia kosteusvaurioita korjauksia tehdessä. Turun kaupungin Pääskyvuoren koulu on kauniilla, mutta jyrkällä rinnetontilla. Koulu aloitti toimintansa syksyllä 1961 ja uudisosa, ns. yläsiipi valmistui 1973 kattamaan kasvavan oppilasmäärän tilatarpeen. Koulussa havaittiin vakavia homevaurioita. Rinnettä alas valunut sadevesi pääsi jostain syystä koulun rakenteisiin. Korjauskustannukset arvioitiin niin suuriksi, että koulun purkamista ja uudelleen rakentamista ehdotettiin. Poliitikot kuitenkin päättivät peruskorjata koulun, mikä tapahtui vuosina 2002-2004. Kouluun tuli heti uusia homevaurioita ja alasiipi suljettiin uudelleen korjauksia varten vuonna 2007. Tämänkään jälkeen ei homeongelmat poistuneet, vaan syksyllä 2015 alasiipi suljettiin ja eristettiin muusta koulusta kokonaan. Alasiiven luokat ahtautuivat yläsiipeen. Vasta tämän jälkeen ymmärrettiin, että koulun vanhempi siipi tulee purkaa pois ja sen tilalle rakentaa uudisrakennus (TS 18.4. ja 10.11.2017). Tosiasioiden tunnustaminen on joskus kivuliasta, mutta jos joku on mennyt korjauskelvottomaksi, se täytyy korvata uudella. 

Matt. 16:11-12: "Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta." Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt varoa leipätaikinan hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta."

 

1. Kor. 5:6-8: "..Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa."

Joh. 3:2-7: "Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'"

 

Raamatunkääntäjät ovat kumonneet lakia huonoilla käännöksillä ja suoranaisilla väärennöksillä

 

Suomalaisista Raamatuista voi löytää myös suoranaisia väärennöksiä. Yksi sellainen kohta löytyy Markuksen evankeliumin luvusta 7, missä Yeshua kertoo kirjanoppineille fariseuksille, ettei pesemättömillä käsillä syöminen saastuta ruokaa syömäkelvottomaksi, koska se käsien kautta suuhun tullut tomu puhdistuu ja ulostuu ruuansulatuksessa. Fariseukset olivat laatineet perinnäissäännön, jonka mukaan jos ei sormenpäitä kasta rituaalinomaisesti vesiastiaan, silloin ei saa syödä, koska ruuasta tulee saastaista rituaalin puuttumisen takia. Fariseusten perinnäissääntö oli raskas taakka, koska laissa ei ole käskyä pestä käsiä, vaikka se muuten on hygieenistä. Jakeeseen Mark. 7:19 on tehty väärennös 1933/38-käännöksestä alkaen, jossa Yeshuan sanojen tarkoitus muutetaan siten, että Yeshua olisi sallinut kaikkien ruokien syömisen mukaan lukien sianlihan. Jakeeseen on myöhemmin lisätty sanat "Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi", joista kolmea ensimmäistä sanaa ei ole edes alkutekstissä (Biblehub). Valveutuneen kristityn pitäisi tässä kohtaa verrata tekstiä Vuorisaarnan sanoihin, ettei Yeshua (Jeesus) tullut kumoamaan vaan noudattamaan lakia (Matt. 5:17-19). Paavali myös kielsi korinttilaisia pakanauskovia koskemasta saastaiseen ja vaati heiltä lihan (ruumiin) puhtautta lainaamalla Jesajan kirjaa (2. Kor. 6:17-7:1, Jes. 52:11). Yksikään Vanhan testamentin Messias profetia ei ilmoita, että Messias kumoaisi lain vaan ilmoittaa selvästi, että Messias tulee palauttamaan kansan lainkuuliaisuuden, mistä kertoo lisää artikkeli: 'Juudan Leijona on Hallitsija, joka palauttaa oikeuden maailmaan'. Sen takia on mahdoton ajatus, että Yeshua olisi antanut luvan syödä saastaista ruokaa lain ruokasäädösten vastaisesti. Bibliassa on jae käännetty alkutekstin mukaisesti.

Mark. 7:19 (1933/38): "Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi."

Mark. 7:19 (Biblia, 1776): "Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain." 

Matt. 5:17-18: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut."

5. Moos. 14:8: "Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin."

2. Kor. 6:17-7:1 (1933/38): "Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."

Raamattua voidaan väärentää lisäämällä yksi pieni sana, jolloin lauseen tarkoitus menee päinvastoin. Jakeeseen Kol. 2:17 on lisätty sana "vain", mitä ei ole käsikirjoituksessa. Paavali puolustaa kyseisessä kohdassa kolossalaisia pakankristittyjä, jotka olivat alkaneet viettämään Mooseksen lain mukaisia juhlapäiviä sapattia ja uudenkuunjuhlaa (vert. Ef. 4:17-22). Muut kolossalaiset olivat alkaneet arvostelemaan kristittyjä, etteivät he pitäneet vanhoja tapojaan, joten Paavali kirjoitti, ettei pakanauskovia saa seurakunnan ulkopuoliset tuomita juhlapäivien viettämisen takia, koska seurakunta (ruumis) on Kristuksen oma (Room. 12:4-8, 1. Kor. 12:12). Paavali tarkoittaa jakeissa Kol. 2:16-17 olevassa kreikkalaisessa pitkässä lauseessa, ettei seurakunnan ulkopuoliset kolossalaiset saa tuomita seurakunnan jäseniä, mutta Kristuksen seurakunta saa tuomita, jos sapattia ja uudenkuunjuhlaa ei noudateta (1. Kor. 5:12-13). Lisäämällä yksi Paavalin kirjeeseen kuulumaton sana on saatu aihe opettaa, ettei lain mukaisten juhlien noudattamatta jättämisestä tule tuomiota, koska juhlat ovat vain tulevan varjoa. Todellisuudessa Paavali tarkoittaa, että juhlia pitää viettää, koska ne ovat esikuvia (varjokuvia) Yeshuan tuhatvuotisesta rauhanvaltakunnasta. Biblia kääntää tämän asian oikein, mutta 1933/38-käännöksessä on väärennös jakeessa Kol. 2:17.

 

Kol. 2:16-17 (Biblia): "Älkään siis kenkään teitä tuomitko ruasta eli juomasta, taikka määrätyistä pyhäpäivistä, ei uudesta kuusta, eikä sabbateista, Jotka ovat tulevaisten varjo, mutta itse ruumis on Kristuksessa."

 

Kol. 2:17 (King James Version): "Which are a shadow of things to come; but the body is of Christ."

 

Kol. 2:16-17 (1933/38): "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." (alkutekstissä ei ole sanaa "vain")

 

Jakeessa Room. 10:4 on kumottu lakia tekemällä väärä käännös. Kreikkalainen sana 'telos' voi tarkoittaa loppua, lopputulosta tai päämäärää. Uudessa testamentissa sanaa käytetään asiayhteydessä, missä tarkoitetaan nimenomaan päämäärää. Risto Santala kirjoittaa kirjassaan 'Paavali ihmisenä ja opettajana' (1994, s. 147):

"Roomalaiskirje 10:4 sanoo: "Kristus on lain päämäärä (kreikaksi "telos") vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Samaa käsitettä käyttäen Paavali kirjoittaa 1. Tim. 1:5: "Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta."

Yeshua ei lopettanut lakia, vaan Yeshua oli lain Messias profetioiden päämäärä. Uskon loppuminen (telos) ei johda pelastukseen, vaan uskon päämäärä (telos) on sielujen pelastus (1. Piet. 1:9). Myös Aapeli Saarisalo on kääntänyt tämän asian oikein.

Room. 10:4 (1933/38): "Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." 

Room. 10:4 (Aapeli Saarisalo): "Sillä Kristus on lain päämäärä vanhurskaudeksi jokaiselle uskovalle."

1. Piet. 1:9 (1933/38): "sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen."

Roomalaiskirjeen lukua 10 on käännetty suomeksi muutenkin huonosti. Paavalin sanottua, että Kristus on lain päämäärä, hän jatkaa, että miten vanhurskaus ja elämä tulee lain noudattamisesta, jolloin hän siteeraa sanoja jakeesta mm. 3. Moos. 18:5 (vert. Room. 10:5 ja 2:13 ja Joh. 12:49-50). Sen jälkeen suomalainen käännös sanoo "Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin" (Room. 10:6), jolloin lukija voi luulla, että nyt Paavali puhuu jotain Mooseksen lakia vastaan, mutta sitä Paavali ei kuitenkaan kirjoittanut. Jakeessa Room. 10:6 on kreikan sana 'de' käännetty 'mutta', joka tulisi kuitenkin kääntää tässä asiayhteydessä 'ja' (Biblehub). Paavali siteeraa lakia kohdasta 5. Moos. 30:11-14, jossa sanotaan lain olevan helppo täyttää, joten Paavali ei erota vaan yhdistää nämä kaksi lain opetusta toisiinsa. Lopuksi Paavali sanoo, että hän julistaa tätä Mooseksen lakiin kirjoitettua uskon sanaa siis uskollisuutta Jumalan Sanalle (Apt. 28:23, Ilm. 19:13).

 

Room. 10:5-8 (1933/38): "Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme."

 

3. Moos. 18:5: "Pitäkää minun lakini ja käskyni. Jokaiselle, joka niitä noudattaa, ne antavat elämän. Minä olen Herra."

 

5. Moos. 30:11-14 (1933/38): "Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?' Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: 'Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?' Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää." 

 

Room. 2:27 (1933/38): "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja."

Suomalaisessa käännöksessä lukee jakeessa Room. 3:28: "ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman (choris) lain vaatimia tekoja". Paavali on edellisen luvun jakeessa 2:13 kirjoittanut, että vain lakia noudattavat ovat vanhurskaita, joten miksi Paavali kirjoittaa ristiriitaisesti ja omaa opetustaan vastaan? 

Room. 2:13: "Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia."

Jakeessa Room. 3:28 on käännösvirhe. Kreikan sana 'choris' voi merkitä asiayhteydestä riippuen joko ilman tai lisäksi (sanakirja). Tuleeko Paavalin mukaan ihminen vanhurskaaksi uskosta ilman lain tekoja vai lain tekojen lisäksi? Sama sana 'choris' on jakeissa Matt. 14:21 ja 15:38 merkityksessä lisäksi. Yeshuaa ei ollut kuuntemassa tuhansia miehiä ilman vaimoja ja lapsia vaan vaimojen ja lasten lisäksi (choris). Vanhurskaus edellyttää uskon lisäksi lain tekoja, koska ilman niitä ei ole uskollisuutta (Jaak. 2:24, 26). Jos joku haluaa pitäytyä sellaisessa käännösratkaisussa, että Paavali olisi halunnut sanoa, että vanhurskaudessa usko syrjäyttää lain teot, niin Paavali lopuksi selventää asiaa sanomalla, ettei usko syrjäytä lakia (Room. 3:31). Tämän perusteella tiedämme, ettei Paavali tarkoita sitä, että ihmisestä voisi tulla vanhurskas ilman lain noudattamista (Room. 2:13).

Jaak. 2:24, 26: "Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella…    ..Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."

Matt. 14:21: "Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia."

Matt. 15:38: "Syömässä oli neljätuhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia."

2. Kor. 11:28: "Kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista." (lisäksi = choris)

Room. 3:31: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo."

Kun Paavalin vaikeatajuisia kirjeitä tutkitaan tarkoin, ne eivät todellisuudessa vapautta pakanauskovia eivätkä juutalaisia Mooseksen lain noudattamisesta eivätkä kumoa laista yhtään kohtaa, mistä kertoo lisää artikkeli: 'Mitä voimme oppia Galatalaiskirjeestä?'

Uuden testamentin tekstien sisäinen vertaaminen osoittaa, ettei mikään käännös perustu alkuperäiseen käsikirjoitukseen

Jumalan Sana on täydellistä ja virheetöntä. Jumalan Sanassa ei ole sisäisiä ristiriitoja eikä epäjohdonmukaisuuksia. Jos ristiriitoja havaitaan, kyseessä ei ole alkuperäinen Jumalan Sana. 

 

Ps. 18:30: "Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas..." 

 

Ps. 12:6: "Herran sanat ovat todet ja puhtaat, kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea, joka hohtavana juoksee sulattimesta." 

 

Ps. 119:160 (RK): "Sinun sanasi on kokonaan totuus, ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti."

Joh. 17:17: "Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus."

 

Maallikko pystyy ymmärtämään Raamatun sisäisellä vertaamisella, ettei nykyisissä tekstilaitoksissa voi olla alkuperäistä tekstiä, eikä nykyiset käännöksetkään perustu edes kreikkalaiseen tekstilaitokseen. Uuden testamentin sisältämä informaatio on vuosisatojen kuluessa korruptoitunut (vioittunut) niin, ettei alkutekstiä pystytä enää selvittämään olemassa olevista käsikirjoituksista. Valitettavasti on niin, että kaikki tekstilaitokset ja käännökset ovat väännöksiä mutta kukin omalla tavallaan. Otetaan esille muutama esimerkki, mikä todistaa tämän asian.

Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan kahdessa paikassa, kun Yeshua (Jeesus) ilmestyi Paavalille ja hänen matkatovereilleen Damaskokseen vievällä tiellä. Toisessa kohdassa matkatoverit näkivät Yeshuan kirkkauden, mutta eivät kuulleet ääntä. Toisessa kohdassa he kuulivat äänen, mutta eivät nähneet Yeshuaa. Tässä on sovittamaton ristiriita, mikä ei ole kiinni tekstilaitoksesta tai käännöksestä. Tämä virhe johtuu tekstin kääntämisen tai kopioinnin aikana tapahtuneesta kirjoitusvirheestä.

Apt. 9:7 (1933/38): "Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet."

Apt. 22:9 (1933/38): "Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui."

Matteuksen evankeliumi lainaa Sakarjan kirjaa, mutta väittää profetian olevan Jeremian kirjasta. Hepreankielisessä Matteuksen evankeliumissa (Shem Tov) ei ole tätä virhettä, mutta kreikaksi käännettyihin käsikirjoituksiin virhe on tullut käännöksen tai kopioinnin yhteydessä.

Matt. 27:9 (1933/38): "Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,"

Sakarja 11:12-13 (1933/38): "Sitten minä sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta". Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. Ja Herra sanoi minulle: "Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet". Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle."

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että ylipappi Abjatar tarjosi Daavidille ja hänen miehilleen näkyleipiä syötäväksi, kun muuta ruokaa ei ollut. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan toisin, että näkyleivät antoi miehille Abjatarin isä Ahimelek, joka oli Daavidin aikana ylipappina (1. Sam. 21:1-6, 2. Sam. 8:15-17). On todennäköistä, että Markuksen evankeliumia kopioitaessa tai käännettäessä on siihen tullut jokin virhe.

1. Sam. 21:1, 6 (1933/38): "Ja Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin...   ..Niin pappi antoi hänelle pyhää leipää; sillä siellä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka oli siirretty pois Herran edestä, että sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät."

1. Sam. 22:20: "Vain yksi Ahitubin pojan Ahimelekin pojista pääsi pakoon. Hänen nimensä oli Abjatar. Hän pakeni Daavidin luo"

Mark. 2:25-26 (1933/38): "Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?"

On näyttöä siitä, että käsikirjoituksiin on myöhemmin lisätty sanoja, koska selityksiin on tullut virheitä. Markuksen evankeliumi kertoo lainaavansa profeetta Jesajaa, mutta lainaa Malakiaa ja vasta sen jälkeen Jesajaa, joten maininta Jesajasta on myöhemmin lisätty käsikirjoitukseen (Jes. 40:3, Mal. 3:1). Biblia (1776) perustuu eri käsikirjoituksiin ja tekstilaitoksiin kuin myöhemmät käännökset. Biblia kertoo lainaavansa profeettoja nimeltä mainitsematta, joten Bibliassa tieto on oikea ja 1933/38-käännöksessä virheellinen.

Mark. 1:2-4 (Biblia): "Niinkuin prophetaissa kirjoitettu on: katso, minä lähetän minun enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees. Huutavan ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi. Johannes kasti korvessa ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi." 

 

Mark. 1:2-4 (1933/38): "Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi". "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'", niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi."

 

Mal. 3:1 (1933/38): "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot."

 

Jes. 40:3 (1933/38): "Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme."

Apostolien teot väittää, että Jaakobin perheen muuttaessa Egyptiin heitä oli 75 henkeä. Mooseksen lain mukaan heitä oli vähemmän 70 henkeä.

Apt. 7:14 (1933/38): "Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä."

2. Moos. 1:5: "Joosef oli jo entuudestaan Egyptissä. Jaakobille syntyneitä jälkeläisiä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä."

Matteuksen evankeliumi alkaa Yeshuan sukuluettelolla (Matt. 1:1-17). Kun sukuluetteloa verrataan Vanhan testamentin tietoihin, siitä puuttuu useita nimiä. Kuningas Joramin jälkeläiset Ahasja, Jooas ja Amasja ovat jääneet välistä pois (2. Kun. 8:24, 1. Aik. 3:11-12). Vanhan testamentin sukuluettelossa Sealtielin poika on Pedaja, jonka poika on Serubbabel, jonka poika on Hananja. Matteuksen evankeliumin sukuluettelosta puuttuu Pedajan nimi kokonaan ja Serubabbelin pojaksi ilmoitetaan Abiud, jota ei mainita Vanhan testamentin sukuluettelossa ollenkaan (1. Aik. 3:17-21, Matt. 1:12-13).

 

Matt. 1:12-13 (1933/38): "Babyloniin siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel; Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor;"

1. Aik. 3:17-21 (1933/38): "Ja vangitun Jekonjan pojat olivat: hänen poikansa Sealtiel, Malkiram, Pedaja, Senassar, Jekamja, Hoosama ja Nedabja. Ja Pedajan pojat olivat Serubbaabel ja Siimei. Ja Serubbaabelin pojat olivat Mesullam ja Hananja, ja heidän sisarensa oli Selomit; vielä Hasuba, Oohel, Berekja, Hasadja ja Juusab-Hesed, kaikkiaan viisi. Ja Hananjan pojat olivat Pelatja ja Jesaja, Refajan pojat, Arnanin pojat, Obadjan pojat ja Sekanjan pojat."

 

Tämän lisäksi sukupolvien lukumäärä Daavidista pakkosiirtolaisuuden aikaan on myös merkitty väärin (Matt. 1:17). Matteuksen evankeliumissa on sukupolvia pakkosiirtolaisuuden ajasta Yeshuaan yhteensä 13, mutta jae Matt. 1:17 väittää sukupolvia mainitun 14. Tähän on annettu sellainen selitys, että joku evankeliumia kopioinut kirjuri on yrittänyt väkisin sovittaa sukupolvien lukumäärät kolmeen 14 sukupolven ryhmään, mikä viittaa numerologiaan ja kabbalaan. Joillakin on ollut uskomus, että Messias syntyisi 2x14=28 sukupolven päästä Daavidista, koska Daavid oli 14. sukupolvi Abrahamista. Näin ei voi tehdä ennustuksia. Uutta testamenttia kopioitaessa nimiä on poistettu, lukutietoja muutettu tai lisätty ja nekin väärin. 

 

Matt. 1:17 (1933/38): "Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea." 

 

Joku voi myös sanoa, että Luukkaan evankeliumissa oleva Yeshun sukuluettelo eroaa Matteuksen evankeliumissa olevasta, mutta Luukkaassa se on Hänen äitinsä Maria kautta ja Matteuksen evankeliumissa se on kasvatti-isän Joosefin kautta (Luuk. 3:23-38). Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Miksi juutalaisilla ja kristityillä on eri käsitys Messiaasta?'  

Evankeliumit kertovat ristiriitaisesti, kuka kantoi Yeshuan ristin Golgatalle. Matteuksen ja Markuksen evankeliumien mukaan ristin kantoi Yeshuan puolesta Simon kyreneläinen (Matt. 27:32, Mark. 15:21-22). Johanneksen evankeliumin mukaan Yeshua kantoi itse ristinsä (Joh. 19:17). Eräät raamatunopettajat ovat yrittäneet antaa ristiriitaan väkinäisen selityksen väittämällä, että Yeshua kantoi ristiään Pilatuksen palatsista ulos tullessaan, mutta lopun matkasta ristin kantoi Simon kyreneläinen. Johanneksen evankeliumi kuitenkin kertoo, että Yeshua kantoi itse ristinsä Golgatalle asti. Yeshua opetti, että jokaisen on kannettava oma ristinsä ja seurattava Häntä, joten on todennäköistä, että Johanneksen evankeliumi kertoo tapahtuman oikeammin (Luuk. 14:27).

 

Matt. 27:31-32 (1933/38): "Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä."

 

Mark. 15:21-22 (1933/38): "Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä. Ja he veivät hänet paikalle, jonka nimi on Golgata, se on käännettynä: pääkallonpaikka." 

 

Joh. 19:17 (1933/38): "Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi."

 

Luuk. 14:27 (1933/38): "Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni."

Yeshua sanoi, että Hän joutuu juomaan maljan, millä Hän viittasi nimenomaan kivuliaaseen ristiinnaulitsemiseen (Mark. 10:39, Joh. 18:11; vert. Ilm. 14:19, 19:15). Viimeisellä aterialla ehtoollisen nauttimisen jälkeen Yeshua profetoi kuitenkin, että vastedes Hän ei juo viinipuun antia ennen kuin kuolemansa jälkeen Taivaassa (Matt. 26:29). Johanneksen evankeliumin mukaan hieman ennen kuolemaa Yeshualle tarjottiin hapanviiniä, jonka Hän joi. Selitys ristiriitaan saattaa olla, että Yeshua olisi tarkoittanut ehtoollisen yhteydessä juotavaa viiniä eikä hapanviiniä, mutta hapanviinissäkin on viinipuun antia. Markuksen evankeliumin mukaan ennen ristiinnaulitsemistaan Yeshualle tarjottiin viiniä, mutta Hän kieltäytyi juomasta sitä. Sen lisäksi Yeshualle tarjottiin viiniä hieman ennen kuolemaansa, mutta Markuksen evankeliumi ei kerro Yeshuan juoneen sitä, vaan sen sijaan huutaneen kovaa. Janoa kärsivälle Yeshualle tarjottiin kaksi kertaa viiniä kiusauksena, mutta Markuksen evankeliumin mukaan Hän ei kuitenkaan juonut tarjottua viiniä.

Mark. 10:38-39: "Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?" "Voimme", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät."

Joh. 18:11: "Mutta Jeesus sanoi Pietarille: "Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?"

Matt. 26:29 (1933/38): "Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."

Joh. 19:28-30 (1933/38): "Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano". Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."

Mark. 15:22-23, 36-37 (1933/38): "Ja he veivät hänet paikalle, jonka nimi on Golgata, se on käännettynä: pääkallonpaikka. Ja he tarjosivat hänelle mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei sitä ottanut…   ..Ja muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hänet alas". Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä."

  

Matteuksen evankeliumin mukaan kaksi ristinryöväriä pilkkasivat Yeshuaa, mutta Luukkaan evankeliumin mukaan vain toinen heistä pilkkasi ja toinen puolusti.

 

Matt. 27:44 (1933/38): "Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa." 

 

Luuk. 23:39-43 (1933/38): "Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." 

 

Evankeliumi kertovat ristiriitaisesti, mitä Yeshua sanoi viimeisinä sanoina: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni" vai "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" vai "Se on täytetty". Psalmi 22:2 löytyy sanat (Matt. 27:46): "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Psalmi 31:5 löytyy vastaavasti sanat (Luuk. 23:46): "Sinun käsiisi minä uskon henkeni..." Yksi mahdollinen vaihtoehto on, että Yeshua lausui ensin sanoja Psalmi 22:sta ja 31:stä, minkä jälkeen Hän sanoi "Se on täytetty" ja antoi henkensä (Joh. 19:30).

Luuk. 23:44-46 (1933/38): "Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni". Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."

Matt. 27:45-50 (1933/38): "Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta". Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan". Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä."

Joh. 19:14-16, 28-30 (1933/38): "Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!" Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari". Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen...  ..Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano". Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."

Evankeliumien ilmoitus kellonajoista on myös ristiriitainen. Johannes kertoo ristiinnaulitsemisen alkaneen kuudennella tunnilla, kun muut evankeliumit kertovat Yeshuan ristiinnaulitsemisen alkaneen kolmannella tunnilla (valoisa päivä oli jaettu 12 tuntiin/hetkeen). Tähän on yritetty antaa sellaisia väkinäisiä selityksiä, että kyse olisi eri kulttuureissa olleista erilaisista ajanlaskuista, mutta apostolit olivat kaikki juutalaisia, joilla oli sama ajanlasku. Virheet ovat ilmeisiä, jotka johtuvat kopiointivirheistä ja sanojen muuttelusta. Jos Yeshuan ristiinnaulitseminen noudatti pääsiäiskaritsan uhraamisen aikataulua, Johanneksen evankeliumin ilmoitus on oikea. Johannes oli ainoa opetuslapsista, joka oli tullut Golgatalle katsomaan ristiinnaulitsemista. Muut opetuslapset olivat paenneet.

Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa ilmoitetaan eri sanoilla, mitä Golgatan ristiin oli kirjoitettu tuomion syyksi. Juutalaisten kulttuurissa harrastettiin akrostikonien tekemistä, joten on mahdollista, että Johanneksen evankeliumissa oleva ilmoitus vastaa ristillä lukenutta tietoa, koska sanojen alkukirjaimet muodostavat heprean kielellä Jehovan nimen (YHVH [=YHWH]: Yeshua HaNazri VeMelech HaYehudim). Tästä asiasta kertoo lisää artikkeli: 'Johannes Kastaja todisti: Jumalan Poika on Jehovah'.

 

Joh. 19:19 (1933/38): "Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas."

 

Luuk. 23:38 (1933/38): "Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."

Matt. 27:37 (1933/38): "Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas."

Evankeliumit kertovat ristiriitaisesti, mitä Magdalan Maria näki tyhjän haudan luona. Kertomuksissa on paljon eroja. Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit kertovat, että kivi on vieritetty aiemmin pois ja Maria tapasi kaksi enkeliä haudan sisällä. Markuksen evankeliumin mukaan tyhjän haudan sisällä oli yksi nuori enkeli. Matteuksen evankeliumi kertoo yhden enkelin tulleen Marian nähden vierittämään kiven pois ja puhutelleen Mariaa kiven päällä istuen. Johanneksen evankeliumi kertoo Marian nähneen lisäksi ylösnousseen Yeshuan, joka lähetti hänet opetuslasten luokse viemään sanaa, mutta Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa enkeli puhui Marialle. Kaiken lisäksi jakeessa Joh. 20:15 (1933/38) kelvoton käännös, joka väittää Magdalan Marian oleen Yeshuan vaimo. Kreikkalainen sana 'gune' voi merkitä vaimoa tai naista, ja tässä asiayhteydessä oikea käännös on 'nainen', kuten King James Version ja 1992 kääntävät sanan (sanakirja). Kutsuuhan Maria Häntä Rabbiksi, joka merkitsee opettajaa ja sananmukaisesti suurta (Joh. 20:16). Heprealaiskirje ilmoittaa, ettei Jumalan Pojalla ollut biologisia jälkeläisiä (Hepr. 7:3). Yeshua oli tehtävänsä vuoksi naimaton mies (Matt. 19:12, 1. Kor. 7:25-27).

 

Matt. 28:1-8 (1933/38): "Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut." Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa."

 

Mark. 16:1-8 (1933/38): "Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?" Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi'." Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys, eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät."

 

Luuk. 24:1-9 (1933/38): "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'." Niin he muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille."  

 

Joh. 20:1, 11-18 (1933/38): "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta... ..Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut. Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet". Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet". Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja. Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö". Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut."   

 

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa on Isä meidän -rukous mutta eri tavalla. Luukkaan evankeliumin rukouksessa on viisi pyyntöä ja Matteuksen evankeliumissa on seitsemän pyyntöä (Matt. 6:9-15, Luuk. 11:2-4). Matteuksen evankeliumissa pyydetään saamaan velat anteeksi, kun Luukkaassa pyydetään syntejä anteeksi. Vaikka kummassakin versiossa velkojen anteeksisaaminen liitetään myös syntivelkojen anteeksisaamiseen, erolla on kuitenkin suurempi merkitys, mitä äkkiseltään voisi kuvitella. Mooseksen laissa on säädös yleisestä velkojen anteeksiannosta joka seitsemäs vuosi (5. Moos. 15:1-2). Rukous opettaa juutalaisella tavalla antamaan toisille anteeksi ei vain rikkomuksia vaan myös säädettynä sapattivuotena velat. Tämän esikuvan mukaisesti Jumalan Poika on lunastanut omansa ja maksanut omalla verellään heidän puolesta kaikki syntivelat pois (1. Piet. 1:18-19).

 

Matt. 6:12 (1933/38): "ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;"

 

Luuk. 11:4 (1933/38): "ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme..."

 

5. Moos. 15:1-2: "Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. Siitä on säädetty näin: Jokainen, joka on antanut toiselle lainan, luopukoon sen takaisin perimisestä. Lainan antaja ei saa enää vaatia velan suoritusta lähimmäiseltään, toiselta israelilaiselta, sillä Herran kunniaksi on julistettu velkojen anteeksianto." 

 

Kol. 2:13-14: "Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin." 

 

Voisi kuvitella olevan selvää, ketkä olivat Yeshuan 12 opetuslasta. Evankeliumit ja Apostolien tekojen kirja ilmoittavat opetuslasten nimet, mutta luettelot eivät täsmää keskenään. Johanneksen evankeliumi mainitsee Natanielin, jota muut luettelot eivät mainitse (Joh. 1:45-51, 21:2). Matteuksen ja Markuksen evankeliumien nimiluetteloissa on Lebbeus, jolla oli lisänimi Taddeus (Matt. 10:2-4, Mark. 3:14-19). Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien tekojen kirjassa mainitaan vastaavasti Juudas Jaakobin poika, mitä ei mainita muissa luetteloissa (Luuk. 6:14-16, Apt. 1:13). Jotkut ovat arvelleet, että Lebbeuksen toinen nimi olisi ollut Juudas Jaakobin poika, mutta hänen lisänimekseen mainitaan Taddeus, joten kyseessä on kaksi eri henkilöä. On kuitenkin todennäköistä, että Simon Kananeuksen lisänimi on Simon Kiivalija. Tätä kysymystä käsitellään lisää artikkelissa: 'Esteristä tuli uusi kuningatar Vastin tilalle'. 

 

Matt. 10:2-4 (1933/38): "Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi."

 

Mark. 3:14-19 (1933/38): "Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan, ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän nimen hän antoi Simonille - ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi."  

 

Joh. 21:2 (1933/38): "Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä."

 

Joh. 6:64-66: "Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko." Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi. Hän jatkoi: "Juuri siksi sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo." Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan."

Luuk. 6:13-16 (1933/38): "Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen: Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja."

Apt. 1:13 (1933/38): "Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika."

 

Apt. 1:24-26: "Sitten kaikki rukoilivat: "Herra, sinä joka tunnet kaikkien sydämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut astumaan tähän palvelutehtävään ja apostolin virkaan, josta Juudas luopui mennäkseen sinne, minne kuului." Sen jälkeen he heittivät miehistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiakselle. Näin hänet valittiin ja liitettiin kahdentenatoista apostolien joukkoon."

  

Ensimmäinen Johanneksen kirje antaa ohjeen, miten tunnistaa eksyttävät henget (1. Joh. 4:2-3). Kirjeen suomalaisesta käännöksestä voi saada sellaisen kuvan, että jos henki tunnustaa Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) lihaan tulleeksi, se olisi varma merkki, että profetia on Jumalasta. Raamatussa on kuitenkin esimerkkejä, että pahat henget ovat tunnustaneet Jumalan Pojan ja jopa evankeliumin oikeaksi (Apt. 16:16-18, Mark. 3:11, Jaak. 2:19-20). On syytä pitää mahdollisena, että jakeessa 1. Joh. 4:2 on joko epätarkka käännös tai käsikirjoituksen kopioon tullut jokin muutos. Se on selvä asia, että Pyhä Henki ja Jumalan enkelit tunnustavat aina Yeshua HaMashiachin lihaan tulleeksi (ihmiseksi tulleeksi Jumalaksi), mitä Johanneskin on tarkoittanut. Kuten edellä on myös todettu, Paavalin Vanhan testamentin lainaukseen on myöhemmin lisätty sana "yksikään" (Room. 10:11, Jes. 28:16), joten jos jakeeseen 1. Joh. 4:2 olisi lisätty sana "jokainen", se selittäisi väärinkäsityksen. 

 

1. Joh. 4:2-3 (1933/38): "Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa."

 

Mark. 3:11: "Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!"

 

Mark. 5:7: "ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!"

Jaak. 2:19-20: "Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?" 

 

Apt. 16:16-18 (1933/38): "Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan. Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien". Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä."

 

Kuoliko Juudas Iskariot hirttämällä itsensä vai hyppäämällä jyrkänteeltä alas? Tämä ongelmaan on yritetty antaa väkinäisiä selityksiä esim., että Juudas olisi yrittänyt hirttää itsensä, mutta olisi kuitenkin pudonnut jyrkänteeltä alas tai hänen ruumiinsa olisi heitetty kaupungin muurilta alas ennen sapatin alkamista. Uusi testamentti ei yritä selittää tätä näin monimutkaisesti, vaan antaa kaksi toistaan ristiriitaista kuolinsyytä Juudakselle, josta toinen on myöhemmin virheellisesti lisätty teksteihin. Yeshua ajoi saastaiset siat jyrkänteeltä alas järveen, joten on johdonmukaista, että samalla tavalla kadotuksen lapsi Juudas Iskariot hyppäsi kalliolta alas syvyyteen ikuiseen tuleen.

Matt. 27:5 (1933/38): "Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi."

Apt. 1:18-19 (1933/38): "Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi."

Jes. 14:11, 15 (1933/38): "Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, sinun harppujesi helinä; sinun allasi ovat vuoteena madot, toukat ovat peittonasi…   ..sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan."

Matt. 8:31-32: (1933/38): "Niin riivaajahenget pyysivät häntä sanoen: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan". Ja hän sanoi niille: "Menkää". Silloin ne lähtivät heistä ja menivät sikoihin. Ja katso, koko lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui veteen."

Joh. 17:12 (1933/38): "Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen."

Vastaavia Uuden testamentin sisäisiä ristiriitoja on myös muitakin. Yksi merkittävimmistä on jakeet  1. Joh. 5:7 ja Matt. 28:19, joihin on myöhemmin lisätty sanat kolminaisuudesta. 1933/38-käännöksestä alkaen jakeesta 1. Joh. 5:7 on poistettu kolminaisuuden sanat, koska niistä ei ole mitään historiallisia todisteita. Tämä erikoinen asia tunnetaan myös nimellä 'Johannine Comma', joka selvittää, miksi Textus Receptus tekstilaitokseen saatiin ujutettu sellaisia sanoja, mitä ei ollut koskaan missään kreikkalaisessa käsikirjoituksessa. Jakeessa Matt. 28:19 kolminaisuus on edelleen mainittu, vaikka esim. Eusebios on omissa kirjoissaan monta kertaa lainannut Matt. 28:19 ilman kolminaisuutta sanoilla: "Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimeeni." Myös hepreankielisessä Matteuksen evankeliumissa (Shem Tov) jakeissa on sama tieto ilman kolminaisuutta. Nikean kirkolliskokouksen jälkeen Eusebios alkoi lainaamaan samoja jakeita muuttuneessa muodossa, mikä viittaa siihen, että kirkolliskokouksessa vahvistettiin muutos kastekaavaan. Kyse ei ole siitä, etteikö Jumalaa voi kuvata Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, joka on yksi ja sama Jumala, koska niin ilmoitetaan mm. jakeissa 2. Kor. 13:14 ja Ilm. 1:4-6. Kyse on siitä, miten uskovien upotuskaste tulee toimittaa.

2. Kor. 13:14: "Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!"

1 Joh. 5:6-8 (Biblia): "Tämä on se, joka vedellä ja verellä tulee, Jesus Kristus, ei ainoastansa vedellä, vaan vedellä ja verellä. Ja Henki todistaa, että Henki on totuus. Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat: Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat."

1 Joh. 5:6-8 (1933/38): "Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä."

Matt. 28:19 (1933/38): "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"

Matt. 28:19 (Kuten Eusebios lainasi jaetta): "Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimeeni."

Yeshua käski kastamaan omassa nimessään, miten apostolit myös toimivat. Roomalaiskatoliseen kirkkoon oli tullut oppikiistoja, minkä takia mm. kaste muutettiin siten, että alettiin kastamaan vauvoja, kaste annettiin kolme kertaa peräkkäin toistettavalla veden valelurituaalilla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kirkko tarvitsi tukea tälle muutokselle, minkä takia sanoja lisättiin Yeshuan lähetyskäskyyn jakeeseen Matt. 28:19, jolloin Matteuksessa oleva lähetyskäsky tuli ristiriitaiseksi Luukkaan evankeliumissa olevan lähetyskäskyn (Luuk. 24:46-47) ja Apostolien teoissa olevien kastekäskyjen kanssa (mm. Apt. 2:38, 10:48, 19:5; Kol. 3:17). Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Tehkää parannus ja ottakaa uskovien upotuskaste, niin saatte syntinne anteeksi'.

Luuk. 24:46-47: "Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Apt. 2:38 (1933/38): "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Apt. 10:48 (1933/38): "Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..."

Apt. 19:5 (1933/38): "Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen." 

1. Kor. 6:11: "Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta."

 

Joh. 16:23-24: "Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen." 

Kol. 3:17 (1933/38): "Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa."

Joskus koko lauseen tarkoitus voi olennaisesti muuttua, jos kahteen kreikkalaiseen sanaan tulee parin kirjaimen muutos. Ilmestyskirjan jakeessa 22:14 on alun perin asetettu pelastuksen ehdoksi Jumalan käskyjen pitäminen, mikä vastaa myös samaa ilmoitusta jakeessa Ilm 14:12 ja Yeshuan Vuorisaarnassa (Matt. 7:21). On mahdollista, että tekstiä kopioitaessa joku on erehtynyt muutamasta kirjaimesta, koska Ilmestyskirjassa on kerrottu Jumalan pyhien pesseen vaatteensa Karitsan veressä (Ilm. 7:14). Koska Ilmestyskirja on käännetty kreikaksi hepreasta, niin sen takia lause puhuu käskyjen tekemisestä, kuten Vuorisaarna puhuu Taivaan Isän tahdon tekemisestä (Matt. 7:21). Ilmestyskirjan aramealainen teksti jakeesta 22:14 on Tuomas Leväsen mukaan suomeksi: "Siunaukset niille, jotka tekevät hänen käskyjään; heillä on oleva valta elämän puuhun, ja he saavat astua sisään kaupungin porteista." Tämä vahvistaa sen, että Biblia ja 2017-käännös noudattavat jakeen alkuperäistä tarkoitusta.

 

Bysantin tekstilaitos ja Textus Receptus:
μακαριοι οι ποιουντες τας εντολας αυτου = autuaita ne, jotka pitävät hänen käskynsä

Nestle, Wescott ja Hort:
μακαριοι οι πλυνοντες τας στολας αυτων = autuaita ne, jotka pesevät omat vaatteensa

 

Ilm. 22:14 (1933/38): "Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!"

 

Ilm. 22:14 (Biblia, 1776): "Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät."

 

Ilm. 22:14 (Peshitta, tr. English): "Blessed are they who do his commandments, that they may have a right to the tree of life, and may enter through the gates into the city."

 

Ilm. 7:13-15: "Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: -- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen."

Matt. 7:21: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."

Joh. 12:49-50: "En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."

Ilm. 14:12: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen."

Biblia (1776) perustuu Textus Receptukseen. Myöhemmissä käännöksissä tekstilaitos perustuu vanhempiin käsikirjoituksiin. Yhden kreikkalaisen ο-kirjaimen jääminen pois tai lisääminen on muuttanut koko sanan ja siten muuttanut lauseen sanomaa jakeessa Ilm. 1:5. Joku voi ajatella, että on se ja sama pestäänkö synnit pois vai vapautetaanko synneistä. Vaikka lopputulos on sama, niin synneistä vapauttaminen ja peseminen ovat kuitenkin käsitteinä eri asioita. Syntiä tekevät ovat synnin orjia, mutta vapaat eivät enää tottele syntiä (Joh. 8:32-34, Room. 6:14-16). Syntien peseminen liittyy enemmän syntien anteeksisaamiseen (Apt. 22:16).

Textus Receptus:

λυσαντι = pessyt

Nestle, Wescott ja Hort:

λουσαντι = vapauttanut

Ilm. 1:5 (Biblia): "..joka meitä rakasti ja on meitä verellänsä meidän synneistämme pessyt,"

Ilm. 1:5 (1933/38): "..Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä"

Ilm. 1:5: "..Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme,"

 

Ilm. 1:5 (Peshitta, tr. English): "..who hath loved us, and released us from our sins by his blood;"

Joh. 8:34: "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja."

Room. 6:16: "Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."

Vanha testamentti on säilynyt hyvin, mutta ei ole säästynyt kokonaan muuttumiselta

Kuten tässä artikkelissa on osoitettu, Raamatusta on olemassa lukuisia määriä toisistaan poikkeavia kopioita ja käännöksiä, joista mikään nykyään jaossa oleva versio ei perustu alkuperäisiin Raamatun käsikirjoituksiin. Edellä on siteerattu erityisesti 1933/38-käännöksessä olevia sisäisiä ristiriitoja sen osoitukseksi, ettei sekään käännös perustu alkuteksteihin. Vaikka Vanha testamentti on vanhempi ja kolme kertaa pidempi kuin Uusi testamentti, niin Vanha testamentti on säilynyt paljon tarkemmin alkuperäisenä. 

Kokonaan Vanha testamentti ei ole säästynyt muutoksilta. On muutamia kohtia, joissa on ristiriitaisia tietoja. Yksi sellainen on, kuka antoi Daavidille käskyn laskea armeijan vahvuus ja mikä oli laskennan tulos. Koska Israel sai rangaistuksen vahvuuslaskennan johdosta, on perusteltua päätellä, että 1. Aikakirjan ilmoitus vastaisi tarkemmin alkuperäistä käsikirjoitusta.

2. Sam. 24:1, 9 (1933/38): "Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda"…    ..Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä."

1. Aik. 21:1, 5 (1933/38): "Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin…    ..Ja Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli yksitoistasataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä."

 

Raamatussa on myös kaksi erilaista tietoa Daavidin parhaasta sotilaasta, kuinka paljon hän surmasi vihollisia. Riippuen kirjasta luku on joko 800 tai 300 (2. Sam. 23:8, 1. Aik. 11:10-11). Samoin Raamattu kertoo ristiriitaisesti, kuinka monta hevosmiestä Daavid otti sotavangiksi. Vankeja oli joko 700 tai 7000. 

 

2. Sam. 8:4 (1933/38): "Ja Daavid otti häneltä vangiksi tuhat seitsemänsataa ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet; ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi." 

 

1. Aik. 18:4 (1933/38): "Ja Daavid otti häneltä tuhat vaunuhevosta, seitsemäntuhatta ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä, ja Daavid katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet; ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi."

 

Samoin Raamatussa on ilmoitettu ristiriitaisesti, maksoiko Daavid Araunalle puimatantereesta 50 sekeliä hopeaa vai 600 sekeliä kultaa. Oikea luku lienee 1. Aikakirjassa mainittu 600 sekeliä kultaa, koska tilan arvo ei voi olla niin halpa kuin 50 sekeliä hopeaa (vert. Sak. 11:12).

 

2. Sam. 24:24 (1933/38): "Mutta kuningas sanoi Araunalle: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta, sillä minä en uhraa Herralleni, Jumalalleni, ilmaiseksi saatuja polttouhreja". Niin Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä."

 

1. Aik. 21:24-25 (1933/38): "Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta; sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria". Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa."

 

Temppelin pyhäkön ulko-oven vieressä oli kaksi pronssista pylvästä, joiden korkeudesta Vanhan testamentin kirjat antavat ristiriitaista tietoa. Pylväät olivat joko 18 tai 35 kyynärää korkeita.

 

2. Aik. 3:15 (1933/38): "Ja hän teki temppelin eteen kaksi pylvästä, kolmenkymmenen viiden kyynärän korkuista..."

 

1. Kun. 7:15 (1933/38): "Hän teki vaskesta kaksi pylvästä. Toinen pylväs oli kahdeksantoista kyynärän korkuinen..." 

 

Jer. 52:21 (1933/38): "Pylväistä oli toisen pylvään korkeus kahdeksantoista kyynärää..."

 

Jumala kirjoitti kymmenen käskyä kivitauluihin, joten Mooseksen laissa pitäisi olla kivitaulujen teksti sanatarkasti. Kymmenen käskyä löytyvät laista kahdesta eri kohtaa, joissa tekstit eroavat toistaan (2. Moos. 20:1-17, 5. Moos. 5:6-21). Toisesta Mooseksen kirjasta on jäänyt pois sapattikäskyn tarkoitus, mikä löytyy viidennestä Mooseksen kirjasta. Tieto lain käskyn tarkoituksesta on tärkeää, jotta käskyä osaa noudattaa sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. 

 

2. Moos. 20:8-11: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."

 

5. Moos 5:12-15: "'Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin. Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää."

 

Mark. 2:27: "Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten."

 

1. Tim. 1:8: "Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti."

Pietarin kirjeessä siteerataan Sananlaskujen kirjasta kahta kohtaa, joista vain toinen löytyy Vanhan testamentin Sananlaskuista. On epäselvää, onko Sananlaskuista jäänyt myöhemmin pois kyseinen siteeraus vai Pietarin kirjeeseen lisätty sanat: "Pesty sika rypee rapakossa". Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että jos ei ole muuta tietoa, on parempi luottaa ensisijaisesti Vanhan testamentin teksteihin, koska ne ovat säilyneet Uuden testamentin tekstejä paremmin.

2. Piet. 2:22 (1933/38): "Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa"."

Sananl. 26:11: "Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään."

 

Paavali kertoi Moosesta vastustaneista Janneksesta ja Jambreksesta, jotka olivat juutalaisen perimätiedon mukaan faaraon taikureita (2. Moos. 7:10-12). Tiedon pitäisi olla 2. Mooseksen kirjassa, mutta sitä ei siellä ole.

 

2. Tim. 3:8 (1933/38): "Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä." 

 

Juudaksen kirje lainaa profeetta Eenokkia, mutta sellaista tekstiä ei ole 1. Mooseksen kirjassa, missä sen pitäisi olla. Internetissä on jaossa pitkiä Eenokin kirjoja, mutta niissä on niin paljon kyseenalaista ja ristiriitaista tekstiä, ettei niitä voi pitää aitoina. Eenokin profetia on sikäli mielenkiintoinen, että se on annettu ennen vedenpaisumuksen aikaa ja viittaa kauas Herran Yeshua paluuseen armeijansa kanssa. Eenok olisi ollut ensimmäinen Raamatun mainitsema profeetta ja parannussaarnaaja, joka kertoi hyvin varhaisessa vaiheessa Jumalan suunnitelmasta ottaa takaisin kuninkuus maailmassa, mikä tarkoittaisi pahojen ihmisten ja maailman ruhtinaan saatanan lopullista tuomiota. Tämä tieto on uskottavaa, koska se vastaa mm. Sakarjan kirjan ja Ilmestyskirjan opetusta (Sak. 14:3-5, Ilm. 19:11-16), mistä kertoo lisää artikkeli: 'Harmageddon on ratkaisutaistelu'.

 

Juud. 1:14-15 (1933/38): "Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet."

 

Ristiriitaiselta näyttävä asia ei ole aina virhe - kyseessä voi olla vaikeatajuisen opetuksen täsmentäminen

 

Mooseksen laissa kielletään päästämästä Jehovan seurakuntaan kastroituja eunukkeja, kielletystä suhteesta syntyneitä (mm. seka-avioliitot muiden kansojen kanssa) sekä ammonilaisia, moabilaisia ja heidän jälkeläisiään (2. Moos. 34:14-16, 5. Moos. 23:1-6). Siitä huolimatta Ruut Moabilaisesta tuli Juudan sukukuntaan kuuluvan Boaksen vaimo, jonka jälkeläisiä Daavid ja Yeshua olivat (Ruut. 4:13-22, Matt. 1:5, Luuk. 3:32). Sen lisäksi paikkakunnan vanhimmat hyväksyivät avioliiton heitä siunaten, vaikka Ruut oli moabilainen leski (Ruut 4:9-12). Kananilainen portto Rahab oli Boaksen äiti (Matt. 1:5, Hepr. 11:31). Juuda makasi laittomasti miniänsä Tamarin kanssa, mistä syntyi kaksospojat, joista toisen jälkeläisiä Daavid ja Yeshua ovat (1. Moos. 38:21-30, 3. Moos. 18:15, Matt. 1:3, Luuk. 3:33). Kaikesta huolimatta Yeshuasta tuli Messias, Kuningas ja Ylipappi, kuten Messias profetia kertoo (Miika 5:1, 1933/38): "Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista." (vert. 1. Moos. 49:10) Apostolien teoissa on myös kohta, jossa etiopialainen eunukki ottaa kasteen apostoli Filippokselta. Eunukki oli juuri palaamassa Jerusalemista, missä hän oli käynyt pyyhinvaelluksella ja mitä ilmeisimmin myös temppelissä (Apt. 8:26-39). Tässä näyttäisi olevan ilmeinen ristiriita verrattuna lain käskyihin.

 

5. Moos. 23:1-6: "Ketään, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. "Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. "Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon. He eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa, kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin, Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät. Mutta Herra, teidän Jumalanne, ei suostunut kuulemaan Bileamia, vaan muutti kirouksen siunaukseksi, koska hän rakastaa teitä. Älkää milloinkaan koko elinaikananne tehkö mitään, mikä edistää heidän menestystään ja hyvinvointiaan."

 

Neh. 13:1-3: "Kansalle luettiin tuona aikana Mooseksen lain kirjaa. Silloin huomattiin määräys, ettei ammonilaisia eikä moabilaisia saa milloinkaan päästää Jumalan seurakuntaan, koska nämä kansat eivät aikoinaan suostuneet antamaan israelilaisille vettä ja leipää, vaan palkkasivat Bileamin kiroamaan heidät. Meidän Jumalamme tosin käänsi tämän kirouksen siunaukseksi. Lain määräyksen kuultuaan israelilaiset erottivat pois joukostaan kaikki, joissa oli muukalaista verta."

 

Esra 9:1-2, 12: "Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista. He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet... ..Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi omille pojillenne! Älkää koskaan auttako heitä menestykseen ja hyvinvointiin! Näin pysytte itse vahvoina ja saatte nauttia tämän maan antimista, ja silloin voitte myös antaa maan ikuiseksi perinnöksi jälkeläisillenne.'"

 

Laki kieltää tekemästä mitään hyvää ammonilaisille ja moabilaisille polvesta polveen, koska heidän isänsä tekivät pahaa Israelin kansalle (5. Moos. 23:3-6). Sioille ja koirille (saastaisesti eläville pakanoille) ei pidä antaa pyhää ja helmiä, jottei he hyökkää kimppuun ja raatele teitä (Matt. 7:6). Siitä huolimatta Boas oli hyvin laupias moabilaiselle Ruutille (Ruut 2:5-16). Kaikesta huolimatta Yeshua paransi kanaanilaisen naisen tyttären (Matt. 15:21-28). Laissa ja profeetoissa on käsky, ettei poika ole vastuussa isiensä tekemistä synneistä. Sen lisäksi laki kieltää myös sortamasta muukalaisia ja velvoittaa olemaan laupiaita heille. Teksteissä näyttäisi olevan ilmeinen ristiriita. 

 

Ruut 2:5-10: "Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: "Kuka tuo tyttö on?" Palvelija vastasi: "Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta. Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä, ja nyt hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan." Silloin Boas sanoi Ruutille: "Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana. Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, niin mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki." Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: "Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen."  

3. Moos. 19:33-34: "Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."

 

5. Moos. 10:17-19 (1933/38) "Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen. Sentähden rakastakaa muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa."

5. Moos. 24:16: "Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan."

 

Hes. 18:19-20: "Te kysytte: 'Miksi poikaa ei panna vastaamaan isänsä synneistä?' Siksi, että poika on tehnyt niin kuin oikein ja hyvin on! Hän on noudattanut kaikkia säädöksiäni, hän on ne pitänyt, ja siksi hän saa elää. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan."

  

Jehovalle (Herralle) tuli tarve sanoa profeetta Jesajan kautta, ettei eunukit ja pakanat saa sanoa, etteivät he voi tulla Jehovan luokse Jerusalemin temppeliin. Jos eunukit ja pakanat noudattavat sapattia ja muita lain käskyjä ja pysyvät liitossa Jehovan kanssa, he saavat tulla Jehovan luokse temppeliin. Jehovah sanoi jopa kokoavansa pakankansoja luokseen (Jes. 4:2-4, 14:1, 56:8). Muuttiko Jehovah mieltään? Ei Jehovah lakiaan muuta (Matt. 5:17-19). Kyse on väärinkäsityksen oikaisemisesta, mikä voi johtua monista syistä. Jos lakia on tulkittu väärin, niin Jehovah on antanut profeettansa kautta tarkentavaa opetusta. Sehän on totta, ettei pakanakansat saa tulla Jerusalemin temppeliin, elleivät he ala noudattaa lakia, mikä koskee myös juutalaisia (Hes. 44:7-9, Jer. 9:25-26, Room. 2:26-29).

 

Jes. 56:3-8 (1933/38): "Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu". Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi."

 

Miksi teksteissä tuntuu olevan ristiriita, mutta ei kuitenkaan olisi? Mooseksen lakia pitää soveltaa sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti (1. Tim 1:8). Tämä vastaa maallisessa lakitieteessä ja hallinnossa yleisestä käytössä olevaa periaatetta, että asian todellinen sisältö menee aina sille annetun muodon edelle. Mitään lakia ei voi soveltaa irti asiayhteydestä ja samalla ottamatta huomioon, mitä laki säätää samasta asiasta muualla. Mooseksen laissa on säädös, jottei Israelin kansaan tulisi epäjumalanpalvelusta ulkomaalaisten kautta. Sen takia Israelin kansa ei saanut ottaa puolisoikseen ulkomaalaisia tai ottaa seurakuntaansa paheellisesta kansasta kotoisin olevia, jottei kansa saisi vääriä vaikutteita. Yeshua myös opetti, ettei pidä antaa pyhää ja helmiä sioille ja koirille (saastaisesti eläville pakanoille), jottei he hyökkää kimppuun ja raatele teitä (Matt. 7:6). Tämä tarkoittaa, ettei pidä edistää mitenkään sellaisten ihmisten menestystä ja hyvinvointia, jotka suhtautuvat vihamielisesti Jumalan kansaan ja uskoviin. Jos ulkomaalainen turvautuu Israelin Jumalaan ja hylkää pakanalliset saastaiset elämäntapansa uskonsa tähden, Jumala hyväksyy hänet omakseen, oli hän mistä kansasta tahansa (Ef. 4:17-22, 2. Kor. 6:17-7:1). Moabilainen Ruut turvautui Israelin Jumalaan, minkä vuoksi hän kelpasi Boaksen vaimoksi (Ruut 1:16). Kananilainen Rahab uskoi myös Israelin Jumalaan, minkä vuoksi hänestä tuli lopulta Salman vaimo (Joos. 2:9-14, Hepr. 11:31). Yeshua paransi Tyroksen ja Sidonin seudulla asuneen kanaanilaisen naisen tyttären, koska hän uskoi Yeshuaan (Matt. 15:21-28).

 

1. Tim. 1:8: "Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti."

2. Moos. 34:14-16: "Älkää kumartako mitään muuta jumalaa, sillä Herra, joka on kiivas Jumala, ei suvaitse muita jumalia rinnallaan. Älä siis tee liittoa sen maan asukkaiden kanssa, ettet luopuisi minusta, eksyisi palvelemaan heidän jumaliaan ja lankeaisi syömään niistä uhreista, joita he teurastavat omille jumalilleen. Jos otat pojillesi vaimoiksi heidän tyttäriään, jotka palvovat jumaliaan irstain menoin, nämä viettelevät myös poikasi samoihin palvontamenoihin."

 

Matt. 7:6: "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä."

 

Matt. 15:21-28: "Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve."  

 

2. Aik. 6:32-33: "Myös voi tulla muukalaisia kaukaisesta maasta. He eivät ole sinun kansaasi, mutta he ovat kuulleet suuresta nimestäsi ja voimakkaasta ja pelottavasta kädestäsi, jonka olet kohottanut. Kun muukalainen tulee ja rukoilee tähän temppeliin päin kääntyneenä, niin kuule se asuinsijaasi taivaaseen ja tee niin kuin hän sinulta pyytää. Silloin kaikki maailman kansat oppivat tuntemaan nimesi, kunnioittavat sinua kansasi Israelin tavoin ja tietävät, että tämä rakentamani temppeli on pyhitetty sinun nimellesi."

 

4. Moos. 15:15-16: "Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te. Sama laki ja samat säädökset koskevat sekä teitä että teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia." 

Apt. 10:34-35: "Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa."

Kol. 3:11: "Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa."

 

Vioittunut Raamattu tullaan korjaamaan ja Elia tulee laittamaan kaiken kohdalleen

Vaikka vanhassa testamentissakin on muutamia epäselviä kohtia, niin yleisesti ottaen se on erittäin hyvin säilynyt. Sen takia kristityt eivät ole Jumalan Sanan kanssa eksyksissä. Uuden testamentin käännös- ja kopiointivirheet on tarkistettavissa Vanhasta testamentista, koska Uusi testamentti opettaa nimenomaan lakia ja profeettoja lainaamalla niitä satoja kertoja. Mooseksen laki, profeetat, evankeliumit ja Paavalin kirjeet opettavat samalla tavalla. Evankeliumeissa Yeshua (Jeesus) opettaa, ettei kellään voi olla uskoa, jos ei noudata Mooseksen opetusta.

Apt. 17:11-12: "Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet."

Apt. 24:14 (Paavali sanoo): "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,"

Joh. 5:46-47 (1933/38, Jeesus sanoo): "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"

Luuk. 16:27-31 (Jeesus opettaa): "Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Raamatussa ei ole mitään jakoa Uuteen ja Vanhaan testamenttiin, koska se on tarkoitettu yhdeksi kirjaksi ja kokonaisuudeksi. Sen takia Paavali vaati roomalaisia pakanauskovia täyttämään Mooseksen lain armon menettämisen uhalla (2. Moos. 20:6; Room. 2:12-13, 6:16). Laissa on myös vaatimus uskoa Kristukseen, mistä Paavali myös kirjoitti paljon.

Room. 3:31: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo."

5. Moos. 6:25 (1933/38): "Ja se on koituva meille vanhurskaudeksi, että tarkoin noudatamme kaikkia näitä käskyjä Herran, meidän Jumalamme, edessä, niinkuin hän on meitä käskenyt."

Room. 2:13, 27 (1933/38): "sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan…    ..Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja."

Jaak. 2:24: "Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella."

Ilm. 14:12: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen."

On olemassa paljon julkaisuja aiheesta, onko Uusi testamentti korruptoitunut niin, ettei ole toivoa sen palauttamiseksi alkuperäiseksi. Eräiltä osin asia on valitettavasti näin, ellei löydy uusia paremmin säilyneitä käsikirjoituksia. Vaikka Uuden testamentin tekstit ovat korruptoituneet (vioittuneet), voidaan kuitenkin tehdä sellainen johtopäätös, että kirja antaa yleisesti ottaen oikean kuvan tapahtumista. Uutta testamenttia ei voi sanoa kokonaan väärennökseksi, vaikka eräissä kohdissa on niin tapahtunut tahallisen muuttelun sekä käännös- ja kopiointivirheiden takia. Raamatussa on noin 1500 sivua, missä on niin paljon tietoa, että Raamattu kestää painovirheitä yksittäisissä kohdissa, kun tämän seikan osaa ottaa huomioon. 

Eräät konservatiiviset lahkot ovat ihmetelleet, miksei Jumala ole sitten kyennyt varjelemaan Sanaansa? Kuten tässä artikkelissa on vastattu, Jumala Sana on annettu niille, jotka sitä haluavat noudattaa. Kun Israel joutui vuonna 70 jKr. pois kotimaastaan 2000 vuoden sakkokierrokselle, kansa menetti Sanan siinä suhteessa, ettei juutalaiset omaksuneet evankeliumia osaksi Pyhiä Kirjoituksia. Pian kävi samalla tavalla myös pakanakristityille, kun Jumalan Sana tuli roomalaiskatolisen kirkon haltuun. Kirkko luopui Mooseksen laista ja samalla Uuden testamentin kirjoitukset alkoivat pikkuhiljaa korruptoitumaan huolimattomuuden ja tarkoitushakuisten väärennösten kautta (Dan. 7:25). Kirkko ei kyennyt väärentämään koko Raamattua, koska se olisi jäänyt kiinni väärentämisestä. Muutokset tuli tehdä vähän kerrallaan ja pitkällä aikavälillä. Roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko kumosivat lopullisesti Jumalan lain asettamalla katekismukset, tunnustus- ja messukirjat Raamatun edelle. Kirkko lupaa seurakunnalle vapautta, mutta tekee kuitenkin siitä synnin orjan. Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Messiaaninen juutalaisuus on alkuperäinen kristinusko'.

1. Joh. 3:4: "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista."

Joh. 8:34 (1933/38): "Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja."

2. Piet. 2:19-22: "He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle käskylle, jonka ovat vastaanottaneet. Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: "Koira palaa oksennukselleen..."

Room. 6:16: "Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."

 

Paavali kirjoitti kirjeensä pergamentille, mikä on papyrusta kestävämpää materiaalia, niin olisi periaatteessa mahdollista, että ne olisivat kuitenkin säilyneet jossain (2. Tim. 4:13). Raamattu myös ilmoittaa, että vaikka taivas ja maa häviävät, Jumalan Sana ei häviä mihinkään. Yeshua profetoi tulevassa aikamuodossa (futuurissa), että profeetta Elia tulee uudelleen ja asettaa silloin kaiken kohdalleen. Ilmestyskirja kertoo enkelistä (sanasaattajasta), joka julistaa vanhurskaan evankeliumin kaikille kansoille ja kielille. Tämä ennakoi, että Jumalan Sana tullaan palauttamaan alkuperäiseksi.

 

Jes. 40:8 (1933/38): "Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti." 

Luuk. 21:33 (1933/38): "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa."

Matt. 5:18 (1933/38): "Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."

Jer. 1:12 (1933/38): "Herra sanoi minulle: "Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon sanaani toteuttaakseni sen."

Matt. 17:11 (1933/38): "Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen."

Mal. 3:1, 22-24 (1933/38): "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte…    ..Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi."

Ilm. 14:6-7 (1933/38): "Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet"."

Sak. 14:9 (1933/38): "Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi."

Sef. 3:9 (2017): "Silloin annan kansoille puhdistetut huulet, niin että ne kaikki huutavat avuksi Herran nimeä ja palvelevat häntä yhdessä."

Sef. 3:9 (Darby Bible, 1890): "For then will I turn to the peoples a pure language, that they may all call upon the name of Jehovah, to serve him with one consent."

Pietari kertoo, että Yeshua HaMashiach on taivaassa niin kauan, kunnes kaikki ennallistetaan ja laitetaan kohdalleen (Matt. 17:11, Apt. 3:20-21). Yeshua ei voi palata ilman, että korruptuneet (vioittuneet) versiot Raamatusta korvataan alkuperäisellä heprealaisella Raamatulla. Jesaja sanoo, että Herran palattua Jerusalemin temppelissä julistetaan Jumalan Sanaa, joten silloin tulee Raamatunkin olla virheetön ja alkuperäinen. Tästä asiasta kertoo lisää artikkeli: 'Herra antaa teille Vanhurskauden Opettajan'. 1933/38-käännöksessä on virhe jakeessa Apt. 3:21, joka olennaisesti muuttaa itse asiaa. Jakeessa ei puhuta, mitä Yeshua (Jeesus) teki, vaan mitä Hän tulee tekemään, kuten Biblia oikein kääntää.

 

Apt. 3:20-21 (Biblia): "Ja hän lähettää sen, josta teille ennen saarnattu on, Jesuksen Kristuksen, Jonka tosin tulee omistaa taivas, niihin aikoihin asti kuin ne kaikki jälleen asetetaan, mitkä Jumala on puhunut kaikkein pyhäin prophetainsa suun kautta, hamasta maailman alusta."

 

Jes. 2:2-4 (1933/38): "Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana". Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan." 

 

2. Kor. 2:17: "Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta."    

 

Jos lopun ajoilla tulee tietoon alkuperäinen hepreankielinen Raamattu, mitä siltä on odotettavissa? Muuttuuko kaikki? Tuskin muuttuu, sillä Vanha testamentti on säilynyt hyvin ja siinä olevat periaatteet eivät ole mihinkään muuttuneet. Laki ja Messias profetiat ovat ankkureina, jotka kertovat, mikä on Jumalan tahto ja mitä Messias tulee tekemään (Luuk. 24:27, Room. 2:18). Alkuseurakunta pärjäsi aluksi ilman Uuden testamentin tekstejä, koska evankeliumia julistettiin perustuen Mooseksen lakiin ja profeettoihin (Luuk. 24:44-48; Apt. 24:14, 28:23). Yeshua ja Paavali opettivat evankeliumia myös Mooseksen laista ja profeetoista. Filippos selitti evankeliumia etiopialaiselle hoviherralle Jesajan kirjasta. Uusi testamentti ei muuta Vanhasta testamentista mitään, vaan todistaa, miten Yeshua oli lain ja profeettojen ennustama Messias (Matt. 5:17-19, Apt. 28:23).

1. Piet. 2:2 (2017): "ja halutkaa kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta siitä kasvaisitte,"

Luuk. 24:44-47 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Apt. 28:23 (1933/38): "..Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta."

Apt. 8:30-39: "Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: -- Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä. Hoviherra sanoi Filippokselle: "Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?" Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?"  Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa."

 

Heprealaisissa teksteissä on paljon runollisuutta ja kielileikkejä, jotka perustuvat usein heprealaisten sanojen kaksoismerkityksiin. On odotettavissa, että heprealaisissa alkuteksteissä tulee evankeliumi esille täsmällisemmin ja vakuuttavammin. Jumalan Sanan viisaus loistaa kirkkaimmin luettaessa sitä alkukielellä hepreaksi. Jumala opetti mantelipuun vertauksen kautta Jeremialle, että Jumala valvoo, että Hänen Sanansa toteutuu. Mantelipuu on hepreaksi 'shaqed' ja valvoa on 'shaqad'. 

 

Jer. 1:11-12: "Herra kysyi minulta: "Mitä näet, Jeremia?" Minä vastasin: "Näen mantelipuun oksan." "Oikein, se on mantelipuun oksa", sanoi Herra, "minä itse valvon, että sanani toteutuu." 

 

Heprealainen sana 'ruach' merkitsee tuulta, hengitystä tai henkeä (Biblehub). Yeshua opetti hepreaksi, että vedestä ja Pyhästä Hengestä uudestisyntyneet ovat kuin tuulen (Hengen) vietävissä. Ihminen ei käsitä tuulen (Hengen) liikkeitä ja voimaa, mutta kulkee sen mukaan kuin myötätuulessa purjehtiva purjevene. Ihmisen oma tahto muuttuu Jumalan tahdon mukaiseksi, minkä saa aikaan ihmiseen asumaan tullut Pyhä Henki. 

 

Joh. 3:5, 8: "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan...    ..Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."

 

1. Kor. 6:19-20: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!"

 

Apt. 5:32: "Me olemme kaiken tämän todistajat -- samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat."

 

Yeshua asetti ehtoollisen heprean kielellä: "Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta." (Mark. 14:22-24) Kielileikki ja vertaus toimivat vain hepreaksi. Heprealainen sana 'lechem' voi merkitä sekä leipää että lihaa (ruumista), joten leivän syöminen on yhteys myös Kristuksen ruumiiseen (vert. Sef. 1:17; artikkeli ja YouTube-video). Heprealainen sana 'dam' voi merkitä sekä verta että punaista rypäleen mehua (sanakirja, 1. Moos. 49:11). Viini on Kristuksen veren vertauskuva, joten viinin juominen on myös yhteys Yeshuan sovitusvereen.

 

1. Moos. 49:10-12: "Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus."

 

Joh. 2:6-9: "Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi." 

 

1. Kor. 10:16: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?" 

 

Joh. 6:53-55: "Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma."

 

5. Moos. 32:14 (1933/38): "Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä." 

Hepreankielisiä lauluja messiaanisten juutalaisten konsertista

 

Lauluissa on kuvaan upotettu englanninkielinen tekstitys ja jos ei ole, niin sen saa päälle soittimen tekstitysnapista.