Artikkelin pääkohdat:
Historialliset ristiriidat: Maallikkosaarnaajat ovat yrittäneet sovittaa Jeesuksen ajan tapahtumia Danielin profetiaan, mutta historia ei sovi 490 vuoden aikatauluun. Rooman sotapäällikkö Titus ei tuhonnut Jerusalemia tämän ajan puitteissa eikä hän kuollut taistelussa (Dan. 9:26-27). Profetia puhuu kahdesta eri voidellusta, joista kumpikaan ei ole Jumalan Poika.
Käännösvirheet ja lukituksen avautuminen: Monissa Raamatuissa profetia on käännetty väärin vokalisoidusta hepreasta, osin tarkoitushakuisesti. Tämä artikkeli tarjoaa suoran käännöksen heprean konsonanttitekstistä, mikä avaa uuden näkymän ilmoitukseen. Danielin kirjan mukaan profetia oli lukittu, mutta se avautuu lopun aikoina.
Aikakauden määrittely: Profetia ennustaa tarkasti antikristuksen tulon ja tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen ajan. Se ei anna tarkkaa päivämäärää Jumalan Pojan paluulle tai temppelin rakentamiselle, mutta asettaa rajat aikakaudelle, jolloin niiden tulee tapahtua.
Laskennan alkupiste: Suleiman Suuri antoi vuosina 1538–1539 käskyn rakentaa Jerusalem uudelleen. Seuraava raamatullisen kalenterin vuosiviikko alkoi keväällä 1541, mistä käynnistyi 490 vuoden (7 x 70) laskenta. Laskelmassa on virhemarginaali, joka voi viivästyttää päättymisvuotta enintään viidellä vuodella juutalaisten sapattivuosien ajoitukseen liittyvän epävarmuuden vuoksi. Jos profetia ei tässä ajassa täyty, se merkitsee, että on odotettava Jerusalemin uutta tuhoa ja jälleenrakentamista – tosin Hesekielin luku 4 ennustaa kaupungille vain kaksi tuhoutumista, jotka ovat jo toteutuneet.
Ensimmäiset 69 vuosiviikkoa: Jerusalem oli aluksi mitätön kylä ilman muureja, mutta se heräsi kuolleista seuraavien 7 vuosiviikon aikana. Ottomaanien valtionarkistot todistavat tämän 49-vuotisen rakennuskauden ja sitä seuranneen 62 vuosiviikon vaikean ajan toteutuneen hämmästyttävän tarkasti. (Dan. 9:25)
Viimeinen vuosiviikko: Profetia ennustaa, että viimeisellä vuosiviikolla paha hallitsija syrjäyttää Israelin johtajan surmaamalla tämän. Hän lakkauttaa uhraamisen temppelissä ja tuo sinne kauhistuttavan hävityksen, kunnes kohtaa säädetyn tuhonsa vuosiviikon lopussa suuressa taistelussa. Tässä kohdassa ei puhuta Jumalan Pojasta. (Dan. 9:26-27)
Ennen puoliväliä tapahtuvat merkit: Viimeisen vuosiviikon puolivälissä antikristus valtaa temppelin. Sitä ennen Elian täytyy astua esille, 144000 messiaanisten juutalaisten seurakunnan syntyä, temppelin nousta ja antikristuksen olla olemassa, vaikka hän ei olisi vielä paljastanut itseään.
Profetia 70 vuosiviikosta alkaa avautua
Danielin profetia 70 vuosiviikosta ei ennusta Yeshuan ristiinnaulitsemisen ajankohtaa. Monet maallikkosaarnaajat ovat yrittäneet sovittaa Yeshuan ajan tapahtumia väkisin Danielin profetiaan, vaikka ne eivät sovi siihen lainkaan. Tämä johtuu siitä, että profetia ennustaa todellisuudessa tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen ajankohdan, mikä liittyy Yeshuan paluuseen. Profetia ei varsinaisesti ilmoita tarkkaa päivämäärää Yeshuan paluulle, mutta se määrittelee kuitenkin melko tarkan aikakauden, jolloin sen tulisi tapahtua.
Yeshua sanoi, ettei kukaan muu kuin Isä taivaassa tiedä sitä hetkeä, milloin Poika palaa takaisin. Onko tämä ristiriidassa Danielin profetian kanssa? Ei ole. Ensinnäkin Yeshua puhui tästä asiasta jo kauan ennen kuin Danielin profetiassa määritellyt 70 vuosiviikkoa alkoivat kulua – ajankohtaa, jota Hän ei tuolloin tiennyt. Toiseksi Danielin profetia ei edes kerro sitä, milloin temppeli rakennetaan tai milloin Yeshua tarkalleen palaa temppeliinsä, vaikka profetia asettaakin takarajat sille, milloin näiden tapahtumien tulisi viimeistään toteutua (Mal. 3:1, Hes. 43:1-7, Apt. 1:9-11).
Apt. 1:6-7: "Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut."
Matt. 24:36: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä."
Mitä lähempänä paluu on, sitä enemmän hetki täsmentyy niille, jotka osaavat lukea aikojen merkkejä. Sen vuoksi Paavali totesikin, ettei Herran päivä pääse yllättämään uskovia. Kun kolmas temppeli ilmestyy Siionin vuorelle, silloin paluu on jo hyvin lähellä.
1. Tess. 5:1-4: "Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet, sillä te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas."
Kun Raamattu vakuuttaa, että Jumalan Poika tulee "pian", se ei viittaa lyhyeen ajalliseen viiveeseen historian saatossa, vaan kuvaa tulemisen luonnetta. Alkutekstin kreikan sana 'tachu' ei tarkoita "vähän ajan kuluttua", vaan sen ensisijainen merkitys on nopeasti, äkillisesti ja yllättäen. Kun paluun hetki koittaa, tapahtumat etenevät salamannopeasti ilman varoitusaikaa.
Mal. 3:1: " -- Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot."
Hes. 43:4-5: "Herran kirkkaus meni temppeliin portista, joka on itää kohti. Henki nosti minut maasta ja vei minut sisempään esipihaan, ja minä näin, että Herran kirkkaus täytti temppelin."
Danielin profetia 70 vuosiviikosta on ollut Raamatun historian aikana pitkään lukittuna niin, ettei sen ilmoitusta ole voitu ymmärtää. Tämä johtuu siitä, että siihen on kirjattu kaukana tulevaisuudessa häämöttävä tapahtuma, joka vasta aloittaa vuosien laskennan. Sen lisäksi profetia jakaa aikakaudet kolmeen toisistaan selvästi eroavaan osaan (7 + 62 + 1) ja puhuu ylimalkaisesti kahdesta eri voidellusta. Tältä osin profetia on kuitenkin nyt avattavissa.
Profetiaa on katsottu historian saatossa käännetyn huonosti ja tarkoitushakuisesti, mikä on estänyt suurta yleisöä selvittämästä sen oikeaa sisältöä. Moni teologi ja tutkija on kirjoittanut aiheesta satoja sivuja pitkiä teoksia, jotka usein jättävät lukijan entistä enemmän pyörälle päästään. Monet maallikkosaarnaajat selittävät tätä profetiaa väärin, mikä sekoittaa ihmisten käsityksiä entisestään. Danielin kirja kuitenkin profetoi, että lopun aikoina lukot avautuvat ja viisaat kykenevät ymmärtämään profetiat.
Dan. 12:8-10: "Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: "Herrani, miten tämä kaikki päättyy?" Hän sanoi: "Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät."
Jotkut maallikkosaarnaajat väittävät Jerusalemin kolmannen temppelin olevan juutalaisten Jumalaa vastaan suunnatun kapinan hanke, jolla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tällaiset puheet ovat jyrkästi ristiriidassa Messias-profetioiden kanssa, joiden mukaan temppeli on Jumalan hallintopalatsi ja valtaistuinsali – lukuun ottamatta sitä 3,5 vuoden määräaikaa, jolloin Jumala sallii antikristuksen astua sinne.
Hes. 43:7: "Ääni sanoi minulle: "Ihminen, tämä on minun valtaistuimeni sija ja koroke minun jalkojeni alla. Täällä minä olen asuva Israelin kansan keskellä ikuisesti…"
Jos joku uskoo maallikkosaarnaajien pilkkapuheita temppelistä, hänen on mahdotonta ymmärtää Messias-profetioita, sillä kolmannella temppelillä on keskeinen osa lopun aikojen tapahtumissa. Raamatun mukaan se on Jumalan temppeli – fyysinen rakennus, joka rakennetaan Messiasta varten. Se on uuden liiton temppeli (Hes. 37:26-28). Mikäli joku edelleen luulee, että temppeli on pelkkä kapinallinen hanke, hän voi lopettaa tämän artikkelin lukemisen tähän.
Sak. 6:12-15: "ja sano hänelle näin: "Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltaan hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellaan. Hän on oleva pappi valtaistuimellaan, ja rauhan neuvo on vallitseva niiden molempien kesken. Mutta kruunu on oleva muistona Herran temppelissä Helemistä, Tobiasta ja Jedajasta sekä Sefanjan pojan suosiollisuudesta. Kaukana asuvat tulevat ja rakentavat Herran temppeliä..."
Hes. 37:26-28 (2017): "Teen heidän kanssaan rauhan liiton – se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssaan – istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellään iankaikkisesti. Asumukseni on oleva heidän luonaan, ja olen heidän Jumalansa, ja he ovat kansani. Pakanat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun pyhäkköni on heidän keskellään iankaikkisesti."
Ilm. 11:1-2: "Sitten minulle annettiin mittakeppi, joka oli kuin sauva, ja minulle sanottiin: "Mene mittaamaan Jumalan temppeli ja alttari ja laske ne, jotka siellä rukoilevat. Temppelin ulompaa esipihaa älä kuitenkaan lue mukaan, jätä se mittaamatta, sillä se on annettu vieraiden kansojen haltuun. Ne polkevat pyhää kaupunkia neljänkymmenenkahden kuukauden ajan."
Profetia 70 vuosiviikosta ei toteutunut Jumalan Pojan syntymän aikana
Profetia kuvaa 490 vuoden mittaista ajanjaksoa, johon monet julistajat ovat yrittäneet sovittaa väkisin Jeesuksen syntymää ja ristiinnaulitsemista. Tällaiset selitykset johtavat kuitenkin suuriin epäjohdonmukaisuuksiin.
Lähetystyöntekijät ovat perinteisesti käyttäneet tätä tulkintaa vakuuttaakseen juutalaisia siitä, että Jeesus on Kristus. Juutalaiset lainopettajat puolestaan ovat julkaisseet paljon opetuksia siitä, miksi kristillisten lähetystyöntekijöiden selitys on täysin väärä – ja tässä asiassa he ovatkin oikeassa.
Danielin kirjan jae 9:24 asettaa 70 vuosiviikolle kuusi ehtoa, joiden kaikkien on täytyttävä ajanjakson aikana – mukaan lukien iankaikkisen vanhurskauden tuominen ja kaikkeinpyhimmän voiteleminen. Mikään näistä ei toteutunut Yeshuan ensimmäisessä tulemuksessa, vaan maailma jäi pahuuden valtaan ja temppeli tuhottiin. Tämä todistaa, että profetian täyttymys odottaa vielä tulevaisuutta.
Maallikkosaarnaajat väittävät usein, että Danielin kirjan jae 9:26 viittaisi Rooman armeijan sotapäällikkö Tituksen hyökkäykseen ja Jerusalemin tuhoon Messiaan surmaamisen (30 jKr.) jälkeen. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä Titus tuhosi Jerusalemin vasta vuonna 70 jKr. eli 40 vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen. Tämä pitkä aikaväli ei sovi ollenkaan viimeisen vuosiviikon seitsemän vuoden mittaiseen ajanjaksoon.
Profetia 70 vuosiviikosta ei edes mainitse Jumalan Poikaa, joka on Messias-profetioiden ennustama Kuningas, vaikka tekstistä voidaankin päätellä jotain Hänen tulostaan ja valtakuntansa alkamisajankohdasta. Sen sijaan profetia puhuu kahdesta muusta voidellusta, joista toinen surmaa toisen.
Profetian mukaan uusi ruhtinas lakkauttaa temppeliuhrit ja kuolee itse 3,5 vuotta myöhemmin. Yeshua ei kuitenkaan surmannut ketään, eikä hän lakkauttanut temppeliuhreja 3,5 vuotta ennen kuolemaansa saati 3,5 vuotta sen jälkeen. Tähän profetiaan perustuu myös virheellinen väite siitä, että Yeshuan julkinen toiminta olisi kestänyt 3,5 vuotta. Evankeliumien tietojen perusteella tiedämme kuitenkin, että Hän palveli vain yhden vuoden ja kaksi kuukautta (tai korkeintaan noin kaksi vuotta). Profetian kuvaus viimeisestä seitsemästä vuodesta ei siis sovi lainkaan Yeshuan ensimmäiseen tulemukseen.
Samoin väite siitä, että Messias tekisi uuden liiton viimeisen vuosiviikon kohdalla, on virheellinen. Viimeisen vuosiviikon aikana toisen ruhtinaan surmannut uusi ruhtinas nimittäin tekee vain seitsemän vuotta kestävän liiton. Se ei siis voi tarkoittaa uutta liittoa, sillä uusi liitto on luonteeltaan ikuinen.
Osa maallikkosaarnaajista on toki tajunnut, ettei jakeessa 9:27 kuvattu viimeinen vuosiviikko ole toteutunut laisinkaan. He ovat kuitenkin ratkaisseet ongelman selittämällä, että tämä viimeinen vuosiviikko siirtyisi tulevaisuuteen, antikristuksen aikaan. Tämäkin on väkinäinen ja väärä tulkinta, sillä profetiassa mainitut 70 vuosiviikkoa muodostavat 490 vuoden yhtenäisen ajanjakson. Profetoitujen asioiden on tapahduttava juuri tuon ilmoitetun ajanjakson sisällä.
Profetiassa mainitaan kaksi voideltua, mutta ei Jumalan Poikaa
Seuraavaksi tutkimme, mitä Danielin profetia 70 vuosiviikosta todellisuudessa ennustaa. Profetian tulkitseminen on ollut erittäin vaikeaa pääasiassa huonojen käännösten vuoksi.
Ongelman juurisyy piilee siinä, että hepreankielisestä tekstistä on olemassa kaksi erilaista versiota. Masoreetit lisäsivät vokaalimerkit alkutekstin konsonantteihin, mutta osa näistä vokaaleista on osoittautunut virheellisiksi. Tämä on muuttanut tekstin alkuperäistä merkitystä. Siksi meidän on luettava tekstiä niin kuin hepreaa muutenkin luetaan: suoraan konsonanteilla kirjoitetuista sanoista.
Toinen ongelma on se, että kristityillä on ollut suuri tarve sovittaa teksti väkisin Jeesuksen ensimmäiseen tulemukseen. Tämän seurauksena profetiasta on tehty virheellisiä ja tarkoitushakuisia käännöksiä. Juuri näitä käännöksiä juutalaiset lainopettajat ovat kritisoineet – ja aivan syystä.
Näistä syistä emme käytä tässä yhteydessä mitään olemassa olevaa käännöstä jakeista Dan. 9:24-27, vaan käännämme ne suoraan hepreankielisestä konsonanttitekstistä. Käymme profetian läpi jae jakeelta ja perustelemme käännösratkaisumme. Esimerkiksi Danielin kirjan jakeessa 9:27 on yksi tulkinnanvarainen sana, jonka oikea kääntäminen muuttaa lauseen sisällön olennaisesti.
Jotta profetiaa voi ymmärtää, on otettava huomioon, että Vanhassa testamentissa sanaa "voideltu" (messias, kristus) käytetään monista eri ihmisistä. Mooseksen laissa se viittaa pappeihin, kun taas profeettojen kirjoissa se voi viitata profeettoihin sekä Israelin tai vieraiden kansojen kuninkaisiin. Voitelulla tarkoitetaan yksinkertaisesti virkaan vihkimistä.
Tekstissä tehdään yleensä se ero, että kun puhutaan Yeshuasta (Jeesuksesta), sanasta "voideltu" eli "messias" käytetään määräistä muotoa HaMashiach. Kun taas puhutaan muista voidelluista, joita ei määritellä sen tarkemmin, sana on ilman määräistä artikkelia. Danielin kirjan profetiassa voideltu mainitaan kahdesti, ja molemmilla kerroilla sana esiintyy ilman määräistä artikkelia. Kyse on siis jostakusta tietystä johtajasta, ei varsinaisesta Messiaasta.
2. Moos. 28:41: "Pue Aaron ja hänen poikansa näihin vaatteisiin, voitele heidät pyhällä öljyllä, vihi heidät virkaansa ja pyhitä heidät, että he voivat pappeina palvella minua."
3. Moos. 8:12: "Hän valeli pyhää öljyä Aaronin päähän, voiteli hänet ja pyhitti hänet virkaan."
1. Kun. 19:15-16: "Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, ja mene autiomaahan lähelle Damaskosta. Voitele sitten Hasael Syyrian kuninkaaksi. Israelin kuninkaaksi voitele Jehu, Nimsin poika, ja seuraajaksesi profeetan tehtävään Elisa, Safatin poika, joka asuu Abel-Meholassa."
Voideltu on siis henkilö, jolle Jumala on antanut jonkin tehtävän. Tämä ei välttämättä tarkoita pelastajaa, vaan kyseessä voi olla vaikkapa oman kansan rankaisija. Myös antikristus on tavallaan virkaan asetettu "voideltu", mutta hänellä ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä sen toisen Voidellun eli Kristuksen kanssa. Esimerkiksi Ilmestyskirjan jakeessa 6:2 kerrotaan antikristuksesta, joka on kruunattu ja saanut vallan.
Ilm. 6:2: "Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja seppelöitynä voittajana hän lähti uusia voittoja kohti."
Seuraavassa Raamatun kohdassa Jumala kuvailee Kyyrosta (Kooresta) voidelluksi, eli hänelle oli annettu erityinen tehtävä Jumalan suunnitelmassa. Jesajan kirjan kreikkalainen käännös (Septuaginta) käyttää Kyyroksesta sanaa 'Kristos' (Χριστος), joka tarkoittaa valittua tai voideltua. Tämä osoittaa, että Jumala oli valinnut ja voidellut Kyyroksen juuri tähän tehtävään.
Jes. 45:1: "Näin sanoo Herra Kyyrokselle, jonka hän on voidellut kuninkaaksi, jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut alistaakseen kansat hänen eteensä, temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta, avatakseen hänelle portit ja ovet niin ettei niitä kukaan sulje:"
Danielin profetian käännös konsonanttitekstistä
Jotta saamme oikean kuvan profetiasta, meidän tulee kääntää jakeet Dan. 9:24-27 suoraan hepreankielisestä konsonanttitekstistä. Tässä on käännös ja sen kielelliset perustelut.
Käännös heprean konsonattitekstistä: Dan. 9:24: "Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on leikattu irti sinun kansallasi ja pyhälle kaupungillesi, jotta luopumus päättyisi, synti suljettaisiin sinetillä, rikkomus sovitettaisiin, iankaikkinen vanhurskaus tuotaisiin esiin, näky ja profeetta vahvistettaisiin sinetillä ja kaikkeinpyhin paikka voideltaisiin."
Jae 24 ei puhu Jumalan Pojan voitelemisesta. Se ei muutenkaan olisi mahdollista, sillä Hänet on voideltu tehtäväänsä jo paljon aiemmin. Esimerkiksi Psalmi 2 kertoo profeetallisesti siitä, kuinka Isä Jumala on voidellut Poikansa Kuninkaaksi Siionin vuorelle (Dan. 7:13-14, Matt. 28:18). Jakeen hepreankielinen sana 'nasak' on perinteisesti käännetty "asettaa", mutta sen perimmäinen merkitys on nimenomaan "voidella" (Biblehub). Tämän takia Jumalan Poikaa kutsutaan Messiaaksi.
Ps. 2:6-8: "Minä itse olen asettanut (voidellut) kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!" Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi."
Alkutekstin ilmaisu 'qodesh qodashim' (kaikkeinpyhin) viittaa Raamatussa poikkeuksetta aina pyhään tilaan tai esineisiin, ei koskaan henkilöön. Kaikkeinpyhin viittaa tässä jakeessa temppelissä olevaan paikkaan, joka on puhdistettu, voideltu ja otettu uudelleen käyttöön. Mooseksen laki määrää voitelemaan temppelin kaikkeinpyhimmän sekä pyhät esineet.
2. Moos. 30:26-29: "Voitele tällä öljyllä pyhäkköteltta ja liitonarkku, pöytä kaikkine varusteineen, lampunjalka kaikkine varusteineen, suitsutusalttari ja polttouhrialttari kaikkine välineineen sekä allas jalustoineen. Pyhitä ne, niin että ne tulevat erityisen pyhiksi…" (erityisen pyhä = 'qodesh qodashim')
Verbi 'nechtak' ei tarkoita pelkästään "määräämistä", kuten vuosien 1933/38 tai 1992 suomalaiset kirkkoraamatut kääntävät "Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on määrätty kansallesi", vaan sen ensisijainen konsonanttinen merkitys on leikkaaminen, irti leikkaaminen tai palasiksi jakaminen. Nämä vuosiviikot on siis ikään kuin leikattu irti laajemmasta historian kulusta.
70 vuosiviikkoa ovat yhteensä 490 vuotta. Teksti puhuu tarkoituksella vuosiviikoista, jotka etenevät juutalaisen kalenterin mukaan omassa rytmissään yhdessä riemuvuosien kanssa. Kun Jerusalemin kaupungin jälleenrakentamisesta annetaan käsky (sana), aika ei ala kulua heti, vaan vasta sitä seuraavan vuosiviikon alusta. Jotta ajanjakso voidaan laskea oikein, on tiedettävä sapattivuosien ajoitus. Tämä merkitsee myös sitä, että tuhatvuotinen valtakunta alkaa vuosiviikon ensimmäisenä vuotena.
Jakeessa 24 mainittu ilmaisu "näyn ja profeetan vahvistaminen sinetillä" (hepreaksi 'lajhtom chazon venavi') sisältää syvän profeetallisen kaksoismerkityksen. Se ei tarkoita ainoastaan profetioiden toteutumista ja niiden totuudellisuuden lopullista varmistamista.
Sana 'chatam' (sinetöidä) tarkoittaa myös jonkin sulkemista ja piilottamista katseilta – aivan kuten kirje tai kirjakäärö sinetöidään, jotta sen sisältö pysyy salassa, kunnes oikea hetki koittaa. Se tarkoittaa sitä, että alkuperäinen tarkoitus oli, ettei tätä profetiaa kaikki ymmärtäisi heti. Samassa jakeessa käytetään samaa sinetöimisen käsitettä myös synnistä, kun tekstissä sanotaan kirjaimellisesti, että "synnit sinetöidään" (suljetaan pois näkyvistä).
Tämä linkittyy suoraan Danielin kirjan loppuun, jossa Danielia käsketään nimenomaan sinetöimään kirja lopun aikaan asti (Dan. 12:4). Kun 70 vuosiviikon jakso alkaa täyttyä, nämä vuosisatoja "sinetöityinä" olleet näyt ja profeettojen sanat alkavat vihdoin murtua auki ja avautua ymmärrettäviksi.
Käännös heprean konsonattitekstistä: Dan. 9:25: "Tiedä siis ja käsitä: sanan lähtemisestä Jerusalemin ennalleen asettamiseksi ja uudelleen rakentamiseksi aina erääseen voideltuun johtajaan asti on seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa sitä rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta vaikeina aikoina."
Tämä ajanjakso on jaettu kahteen osaan: 7 ja 62 vuosiviikkoon. Ensimmäiset 7 vuosiviikkoa (49 vuotta) tarkoittavat Jerusalemin jälleenrakennusaikaa, ja seuraavat 62 vuosiviikkoa kuvaavat vaikeita aikoja Jerusalemissa.
Alkutekstissä ei ole masoreettista välimerkkiä (atnach), joka katkaisisi ja erottaisi luvut 7 ja 62 toisistaan, vaan historian kulku nähdään yhtenäisenä linjana (7 + 62 = 69 vuosiviikkoa). Ilmaisu 'mashiach nagid' on esitetty ilman määräistä artikkelia, joten se tarkoittaa "erästä voideltua johtajaa", joka astuu esiin 69 vuosiviikon jälkeen eli viimeisen vuosiviikon alkaessa. Tämä voideltu viittaa jakeessa 9:27 mainittuun pahaan hävittäjään, joka ensin raivaa tieltään Israelin johtajan (jae 26), menee temppeliin, lopettaa uhraamisen ja kohtaa lopulta itse tuhonsa.
Käännös heprean konsonattitekstistä: Dan. 9:26: "Ja niiden kuudenkymmenenkahden vuosiviikon jälkeen eräs voideltu leikataan pois, eikä häntä enää ole. Ja tulevan ruhtinaan väki saastuttaa kaupungin ja pyhäkön, mutta tulva tekee hänestä lopun; ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty."
Tässä jakeessa esiintyy kaksi eri voideltua. Uusi voideltu syrjäyttää tieltään vanhan voidellun surmaamalla hänet. Heprean sana 'karat' tarkoittaa surmata tai leikata poikki, ja se viittaa usein tuomittuun kuolemaan eli teloitukseen.
Sananl. 10:31: "Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki."
Ps. 101:8 (2017): "Joka aamu minä hävitän kaikki jumalattomat maasta lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista."
Kristilliset kääntäjät ovat kääntäneet tämän kohdan tarkoitushakuisesti väärin siten, että voideltu kuolisi ilman omaa syytään – "ei hänen itsensä tähden" (STLK 2017) – jotta teksti saataisiin viittaamaan Kristuksen sijaiskärsimykseen. Toinen perinteinen, mutta epätarkka käännös on esimerkiksi vuoden 1933/38 kirkkoraamatussa esiintyvä "eikä häneltä jää ketään".
Vuoden 1992 kirkkoraamattu poikkeaa perinteisestä linjasta kääntämällä ilmaisun muotoon "eikä kansalla ole enää toista". Tällä tavalla käännös hylkää ajatuksen, että teksti puhuisi Kristuksen sijaiskärsimyksestä. Se ei myöskään puhu temppelin tuhoamisesta vaan sen saastuttamisesta (väärästä palveluksesta).
Dan. 9:26 (1992): "Ja kuudenkymmenenkahden vuosiviikon kuluttua raivataan voideltu tieltä, eikä kansalla ole enää toista. Uusi hallitsija lähettää väkensä ja saastuttaa kaupungin ja pyhäkön, mutta tulva tekee hänestä lopun. -- Ja tuho on säädetty, ja se kestää sodan loppuun asti."
Hepreankielinen sivulause 've-ein lo' ("eikä hänellä ole") on tiivis ja jättää objektin avoimeksi. Vanhin juutalainen raamatunkäännös Septuaginta ratkaisee tämän kielellisen aukon kääntämällä lauseen: "eikä häntä enää ole". Arvostettu juutalainen lainopettaja Rashi puolestaan täydentää ilmaisun asiayhteyden perusteella sanoilla "eikä hänellä ole auttajaa". Molemmat muinaiset juutalaiset tulkinnat kuvaavat samaa traagista todellisuutta: laillisen johtajan lopullista poistumista ja avuttomuutta kuoleman hetkellä. Suojelijan puuttuminen avaa tien tulevan ruhtinaan väen suorittamalle kaupungin ja temppelin saastuttamiselle.
Sana 'yashchit' puolestaan on tässä käännetty sen ensisijaisessa merkityksessä ”saastuttaa” tai ”turmella” – temppelin fyysisen tuhoamisen sijaan – koska siellä aloitetaan väärä uskonnollinen palvelus (kuten myös Dan. 8:11–14 ja 11:31 osoittavat). Loppulauseen subjekti palautetaan pronominin mukaiseksi: sotilaallinen hyökyaalto (tulva, vrt. Dan. 11:10, 22) tekee lopun hänestä itsestään eli antikristuksesta.
Dan. 8:11-12: "Se kasvoi ja uhmasi jo taivaan joukon valtiasta, ja valtiaalta otettiin pois päivittäinen uhri ja hänen temppelinsä turmeltiin perustuksia myöten. Päivittäisen uhrin sijaan pantiin jumalaton ja väärä palvelus, ja totuus sortui maahan. Ja sarvi menestyi yhä kaikissa toimissaan."
Dan. 11:31 (2017): "Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häpäisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen."
Maallikkosaarnaajat ovat aina opettaneet, että roomalaisen sotapäällikkö Tituksen armeija tuhosi Jerusalemin vuonna 70 jKr. Jae sanoo profeetallisen tarkasti: "mutta tulva tekee hänestä lopun". Alkuperäisessä tekstissä pronomini viittaa yksikössä itse ruhtinaaseen, ei hänen armeijaansa tai kaupunkiin. Raamatun profeetallisessa kielessä "tulva" (shetf) ei tarkoita vain luonnonilmiötä, vaan se symboloi poikkeuksetta äkillistä, ylivoimaista ja Jumalan säätämää sotilaallista tuhoa tai tuomiota, joka pyyhkii kaiken tieltään (kuten Naah.1:8 ja Dan. 11:22 kuvaavat vihollisen lopullista tuhoa).
Tämä paljastaa historian valossa ratkaisevan eron: Titus ei kohdannut loppuaan tulvassa tai äkillisessä tuhossa Jerusalemissa, vaan hän palasi Roomaan juhlittuna sankarina ja kuoli myöhemmin kuumeeseen keisarina. Profetian kuvaama tuleva ruhtinas sen sijaan kohtaa välittömän, Jumalan säätämän äkillisen tuhonsa heti pyhäkön saastuttamisen jälkeen (Dan. 9:27).
Dan. 11:22: "Sotavoimat lakoavat ja sortuvat hänen edessään kuin tulvan pyyhkäiseminä, ja niin sortuu myös Liiton ruhtinas."
Jakeessa Dan. 9:27 on kaksi varteenotettavaa käännöstä
Seuraavaksi jakeesta 9:27 esitetään kaksi erilaista käännösvaihtoehtoa, joista jälkimmäinen (versio 2) vastaa todennäköisesti parhaiten tekstin alkuperäistä ja profeetallista tarkoitusta.
Käännös heprean konsonattitekstistä: Dan. 9:27 (Versio 1 – suora kielellinen peruskäännös): "Ja hän saattaa liiton voimaan monille yhdeksi vuosiviikoksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin; ja kauhistusten siivellä tulee saastuttaja, kunnes säädetty tuho vuodatetaan tuon hävittäjän ylitse."
Käännös heprean konsonattitekstistä: Dan. 9:27 (Versio 2 – alttari ja pyhäkkö konkretisoitu): "Ja hän saattaa liiton voimaan monille yhdeksi vuosiviikoksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin; ja temppelissä alkaa kauhistuttava hävitys, kunnes säädetty tuho vuodatetaan tuon hävittäjän ylitse."
Masoreetit vokalisoivat kyseisen sanan muotoon 'kanaf', joka myöhemmässä hepreassa alkoi viitata yhä vahvemmin linnun siipeen tai kuvaannolliseen lentoon. Tämä ohjasi kääntäjiä runollisiin ilmaisuihin, kuten "kauhistuksen siivillä". Alkuperäinen konsonanttijono כ-נ-ף (k-n-f) tarkoittaa kuitenkin yksinkertaisesti uloketta, reunaa, kulmaa tai lievettä. Kun tämä käsite yhdistetään temppeliympäristöön – kuten Septuaginnan kääntäjät tekivät vuosisatoja ennen masoreetteja – se viittaa suoraan pyhään paikkaan, temppeliin.
Matt. 24:15 (2017): "..josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa…"
Tämä muuttaa jakeen tulkinnan täysin: hävittäjä ei saavu kauhistuksen siivillä, vaan hän aloittaa kauhistuttavan hävityksen temppelissä. Ilmestyskirja profetoikin portokirkon aloittavan pyhien uhraamisen antikristukselle ja heidän verensä juomisen. Samalla se kertoo näistä marttyyreistä ja heidän periksiantamattomasta uskostaan.
Ilm. 12:11: "He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin."
Ilm. 17:1-2, 6-7: "Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, tuli luokseni ja sanoi: "Tule, minä näytän sinulle, millainen tuomio annetaan sille suurelle portolle, joka asuu suurten vesien äärellä, sille, jonka kanssa maailman kuninkaat ovat irstailleet ja jonka iljettävästä viinistä maan asukkaat ovat juopuneet… ..Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähdessäni. Enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä paljastan sinulle naisen salaisuuden ja häntä kantavan pedon salaisuuden, tuon, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea."
Antikristuksen aikana sateet ovat lakanneet, vedet ovat muuttuneet vereksi ja maahan on tullut valtava nälänhätä. Ruoan ja juomaveden loppuminen saa aikaan ihmisissä äärimmäisiä tekoja.
Ilm. 11:6: "Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei tule sadetta koko sinä aikana, jona he sanaa julistavat. Heillä on myös valta muuttaa vedet vereksi ja piinata maata kaikenlaisilla vitsauksilla niin usein kuin haluavat.”
Jer. 19:9: "Minä panen kaupungin asukkaat hädässään syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he joutuvat syömään myös toinen toisensa lihaa, kun viholliset piirittävät heitä ja tavoittelevat heidän henkeään."
Jos Danielin kirjan alkuteksti profetoi ihmisten uhraamisesta temppelin alttarilla, ymmärrämme paremmin myös Yeshuan sanoja Matteuksen evankeliumissa. Yeshua puhui äärimmäisestä hädästä: kun antikristus aloittaa kauhistuttavan hävityksen, Jerusalemista on paettava välittömästi, ettei itse joudu uhrattavaksi alttarille.
Matt. 24:15-21 (2017): "Kun siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se ymmärtäköön – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessaan on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan viittaansa. Voi raskaana olevia ja imettäviä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule."
Käsky jälleenrakentaa Jerusalem aloittaa 70 vuosiviikon laskennan
Danielin profetian mukaan vuosiviikkojen laskenta aloitetaan sen jälkeen, kun Jerusalemin jälleenrakentamisesta on annettu käsky. Jerusalem on tuhottu ja jälleenrakennettu kaksi kertaa sen jälkeen, kun Daniel sai profetiansa kaupungin tulevaisuudesta.
Ensimmäinen käsky on kirjattu Nehemian kirjan lukuihin 1-2. Tutkijoiden yleisimmän käsityksen mukaan kuningas Artakserkseen 20. hallitusvuosi oli 445 eKr., jolloin viimeinen, 69. vuosiviikko olisi ajoittunut vuosiin 38-44 jKr. Niille, jotka ovat yrittäneet sovittaa tätä historiaa Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen (30 jKr.), laskelma ei täsmää. Kuten aiemmin tässä artikkelissa on osoitettu, tämä historiallinen kehys ei muutoinkaan sovi Danielin profetiaan.
Neh. 2:1, 4-5, 8: "Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa… Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi-isieni haudat ovat.".. ..Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni."
Jerusalem jälleenrakennettiin toisen kerran 1500-luvulla. Ottomaanien sultaani Suleiman Suuri antoi islamilaisen kalenterin vuonna 945 käskyn rakentaa kaupungin muurit uudelleen. Länsimaisessa ajanlaskussa tämä vastaa ajanjaksoa 19.6.1538–7.6.1539. Tieto tästä käskystä on kaiverrettu Jerusalemin Jaffa-porttiin (artikkeli). Sama tieto löytyy myös Damaskos-portista (valokuva ja YouTube-video).
 |
| Kaiverrus Jaffa-portissa (kuva) |
Jaffa-portissa lukee:
"Armollisen ja Laupeaan Jumalan nimeen. Tämän siunatun muurin rakentamisen on määrännyt herramme, Sulttaani Suleiman, Sulttaani Selim Khanin poika – suokoon Jumala hänen valtakuntansa kestää ikuisesti – päivätty vuonna yhdeksänsataaneljäkymmentäviisi (945)."
Tämä on ainoa käsky, joka soveltuu loogisesti Danielin profetiaan – mitään muuta historiallista vaihtoehtoa ei ole. Muurien rakentaminen valmistui islamilaisen kalenterin vuonna 947, mikä vastaa länsimaisessa kalenterissa ajanjaksoa 17.6.1540-5.6.1541. Rakentamiskäskyn säilyminen tuleville sukupolville varmistettiin kaivertamalla se suoraan muurin rakennuskiviin.
Profetian 70 vuosiviikkoa alkavat siitä vuosiviikosta, joka ajoittuu seuraavaksi Suleiman Suuren vuosien 1538/1539 käskyn jälkeen. Tässä laskelmassa onkin ratkaisevan tärkeää tuntea oikein juutalaisten sapattivuosien historiallinen rytmi.
Varmuudella tiedetään, että Rooman armeija piiritti kaupunkia pääsiäisenä 70 jKr. Temppeli tuhoutui kesällä 9-10 Av-kuuta (Tiša be'av) ja kaupunki vallattiin kokonaan syyskuuhun mennessä. Talmudissa olevien tietojen perusteella tiedämme, että Jerusalemin temppelin tuhoutuessa juutalainen sapattivuosi oli joko päättymässä tai kyseessä oli sapattivuotta seurannut vuosi.
Tutkijat ovat väitelleet ilmaisun tarkasta merkityksestä, mutta todennäköisimmin teksti tarkoittaa sapattivuosijakson olleen juuri päättymässä. Monet tutkijat (kuten Ben-Zion Wacholder) huomauttavat, että alkukielessä käytetty termi tarkoittaa kirjaimellisesti "ulostuloa" tai "päättymistä". Jos kyseessä olisi ollut tavallinen sapattivuoden jälkeinen vuosi (eli uuden syklin 1. vuosi), lainopettajat olisivat tyypillisesti käyttäneet suoraviivaista ilmaisua uuden viikon ensimmäisestä vuodesta. Se, että tekstissä käytetään spesifiä käsitettä "sapattivuoden ulostulo/päättymisvaihe", viittaa siihen, että oltiin yhä tuon profeetallisen seitsemännen vuoden vaikutuspiirissä tai aivan sen loppumetreillä.
Talmud: Arakhin 11b-12b:
"Kun ensimmäinen Temppeli tuhoutui, se päivä oli yhdeksäs Av-kuuta; ja se oli sapatin päättymisvaihe (ulostulo); ja se oli sapattivuoden päättymisvaihe (motza’ei shevi’it); ja leeviläiset seisoivat korokkeillaan ja lauloivat virsiä. Eivätkä he tienneet, että se oli heidän loppunsa. Ja samoin kävi myös toisella kerralla."
Raamatun mukaan vuosi alkaa aina keväällä siitä kuukaudesta, jona pääsiäistä vietetään. Juutalaiset ovat tosin myöhemmin muuttaneet vuosilaskentaansa omavaltaisesti niin, että vuosi alkaa syksyllä (Rosh Hashanah / Yom Teruah). Kesä 70 jKr. sijoittui siis Talmudin sääntöjen mukaan vuoden loppupuolelle. Profetia noudattaa kuitenkin Raamatussa määrättyä sääntöä, että vuosi alkaa keväällä.
2. Moos. 12:2-3, 11: "Tämä kuukausi olkoon teille kuukausista ensimmäinen, aloittakaa siitä vuoden kuukaudet. Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan… ..Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi."
Myös muu historiallinen näyttö puolustaa sitä, että keväällä 70 jKr. alkoi sapattivuosi. Tämä käy ilmi Flavius Josefuksen teksteistä sekä Juudan erämaasta (Wadi Murabba’atista) löydetyistä juridisista asiakirjoista, joissa esiintyy Mooseksen lain mukaisia ehtoja siitä, ettei velkaa peritä takaisin sapattivuotena. Tätä tukevat myös samalta alueelta löydetyt Bar Kokhban kapinan (135 jKr.) aikaiset maanvuokrasopimukset, joissa vuokralainen vapautetaan maanvuokran maksusta sapattivuotena, jona peltoja ei viljelty. Nämä käytännön juridiset asiakirjat todistavat sapattivuosien katkeamattoman syklin jatkuneen muuttumattomana juuri tässä rytmissä (The Sabbath and Jubilee Cycle - R. Clover).
Tähän määritelmään on kuitenkin tehtävä varaus. Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että juutalaiset kadottivat oikean sapattivuosien laskennan jossakin vaiheessa historiaa. Heidän aikakirjoissaan on historiallisia epätarkkuuksia, jotka johtuvat muun muassa Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Esimerkiksi perinteinen rabbininen kronologia Seder Olam Rabbah lyhentää Persian valtakunnan aikakautta virheellisesti lähes 160 vuodella, mikä on sekoittanut juutalaista historiankirjoitusta. Lisäksi juutalaisten eri lahkoilla on ollut toisistaan poikkeavia kalentereita ja laskutapoja riemuvuosista, jotka nekin pohjautuvat sapattivuosien rytmiin. Tämä tarkoittaa, että kun Danielin profetian vuosia lasketaan tänä päivänä, laskelmassa on virhemarginaali, joka voi viivästyttää päättymisvuotta enintään viidellä vuodella.
On kuitenkin syytä olettaa, että Danielin kirjan aikataulu perustuu täsmällisesti alkuperäiseen ja oikeaan sapattivuosien sykliin. Tuhatvuotinen valtakunta alkaa vuosiviikon ensimmäisenä vuotena, joka on samalla riemuvuosi – silloinhan Israelin maa jaetaan arvalla pelastuneille ihmisille Hesekielin kirjan lukujen 47-48 määräysten mukaisesti. Tätä vaihetta edeltää profetiassa mainittu 70-vuosiviikon jakso.
Jos oletetaan, että kesä 70 jKr. oli sapattivuosi, Suleimanin käskyä seurannut uusi vuosiviikko alkoi keväällä 1541. Tämän laskukaavan mukaan antikristus astuisi temppeliin 69,5 vuosiviikon täyttyessä syksyllä 2027, ja tuhatvuotinen rauhanvaltakunta alkaisi keväällä 2031.
Jos profetia ei tässä ajassa täyty, se merkitsee, että on odotettava Jerusalemin uutta tuhoa ja jälleenrakentamista, mihin voi mennä hyvinkin pitkä aika. Se olisi Raamatun muiden profetioiden kannalta ongelmallista, koska Hesekielin kirjan luku 4 ennustaa Jerusalemille vain kaksi tuhoutumista, jotka ovat jo toteutuneet, eikä kolmannesta mainita mitään (Hes. 4 profetian selitys: Gemini ja Grok). Sakarjan kirjan jakeet 2:1-4 ennustavat lisäksi, että Israel joutuu neljä kertaa pakkosiirtolaisuuteen, joista kolme on jo toteutunut, ja neljäs on määrä toteutua antikristuksen aikana. Nämä profetiat rajaavat merkittävästi mahdollisuutta sille, että Jerusalem tuhottaisiin ja rakennettaisiin vielä kolmannen kerran.
Tämä ajankohta on mielenkiintoisesti 2000 vuotta siitä, kun Yeshua ristiinnaulittiin, ja 6000 vuotta maailman luomisesta. Viimeinen vuosituhat olisi siten sekin ikään kuin suuri sapatti.
Hepr. 4:8-10: "Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään."
Juutalaisten keskuudessa korkealle arvostettu lainopettaja Rashi on kommentoinut tätä aikakautta Talmudissa (Grok). Tämän tulkinnan mukaan maailma pysyy pystyssä 6000 vuotta, ja sitä seuraava seitsemäs vuosituhat on Messiaan aikaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan suunnitelmassa ihmiskunnan historia täyttyy kokonaisuudessaan 7000 vuodessa. Samalla tavalla kuin Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäs päivä oli sapatti, tämän saman kaavan mukaan ihmiskunnan nykyinen aikakausi kestää 6000 vuotta, jota seuraa tuhatvuotinen sapatinlepo. Tämän kaavan valossa Hoosean kirja voisi viitata siihen, että tuhatvuotinen valtakunta alkaa 2000 vuoden päästä Jumalan Pojan ristiinnaulitsemisesta.
2. Piet. 3:8: "Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä."
Hoos. 6:2: "Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä."
Danielin profetia 70 vuosiviikosta ei ole aiemmin avautunut tällä tarkkuudella kenellekään raamatuntutkijalle. Lähimmäksi on päässyt amerikkalainen tutkija Christian Widener teoksessaan Witnessing the End, joka julkaistiin helmikuussa 2023 (kirjakauppa). Hänen teoriansa mukaan Jeesus palaa takaisin vuonna 2027, joka on 490 vuoden (70 vuosiviikon) päästä Suleiman Suuren antamasta käskystä, jonka hän määrittelee vuoteen 1537. Widener jopa julistaa kirjan kannen tiimalasissa viimeisen vuosiviikon alkavan vuonna 2020 ja päättyvän viimeistään vuonna 2027.
Widenerin selitys on kuitenkin kohdannut matemaattisen ja profeetallisen päätepisteensä. Kun otetaan huomioon, että 69. vuosiviikon jälkimmäinen puolikas (69,5 vuosiviikon kohdalla) on Antikristuksen hallitusaikaa, jolloin kolmannen temppelin tulisi jo olla pystyssä, Widenerin asettama aikataulu meni käytännössä ohi jo vuonna 2024. Jos otetaan kiintopisteeksi oikea ajoitus, eli viimeistään 7. kesäkuuta 1539, niin Widenerin laskukaavan mukaan viimeisen vuosiviikon puoliväli meni ohi jo vuonna 2025.
Dan. 12:4: "Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy."
Widenerin suurin virhe on se, ettei hän ota huomioon sitä, että Danielin kirja viittaa juutalaisten virallisiin vuosiviikkoihin, jotka lasketaan Jumalan asettamalla omalla syklisellä rytmillään, ei lineaarisina vuosina käskyn hetkestä alkaen. Vastaavia selityksiä löytyy muutamia muualtakin, mutta ne ovat poikkeuksetta epäonnistuneet, koska ne ohittavat vuosiviikkojen oikean laskutavan. Se, että me tässä mallissa otamme huomioon sapattivuosien katkeamattoman ja historiallisen laskentarytmin, tekee tämän artikkelin opetuksesta ja sen tarjoamasta aikataulusta ainutlaatuisen koko maailmassa.
Jälleenrakennusta 7 vuosiviikkoa ja sitten vaikeaa aikaa 62 vuosiviikkoa
Keskiajalla Jerusalem oli mitätön pikkukylä kaupungin raunioiden keskellä. Sitä ei asukkaiden puutteen ja suojaavien muurien puuttumisen vuoksi edes pidetty varsinaisena kaupunkina. Pieni kylä muuttui puolessa vuosisadassa todelliseksi kaupungiksi.
Jerusalemin muurit valmistuivat vuosina 1540-1541, minkä jälkeen käynnistyi ensimmäinen vuosiviikko. Danielin profetian mukaan kaupunkia rakennettiin uudelleen seuraavat 7 vuosiviikkoa (49 vuotta), joiden aikana Jerusalem ikään kuin heräsi kuolleista.
Tämän jälkeen kaupunki joutui kuitenkin kärsimään vaikeista ajoista, aivan kuten Danielin profetia 7 ja 62 vuosiviikon jaksoista ennusti. Ottomaanien valtionarkistot ja Jerusalemin omat historialliset oikeuspöytäkirjat todistavat, että tämä aikajako ei ole vain symbolinen, vaan se kuvaa tarkasti Jerusalemin todellista 1500-luvun kultakautta ja sitä seurannutta romahdusta.
Tähän 7 ja 62 vuosiviikon jakoon liittyy myös syvä profeetallinen symboliikka. Monet tutkijat ovat ihmetelleet, miksi Danielin profetia jakaa nämä 69 viikkoa kahteen näin erikoiseen osaan. Vastaus löytyy Mooseksen laista (3. Moos. 25), jossa säädetään riemuvuosikierto: seitsemän sapattivuotta eli seitsemän vuosiviikkoa (7 x 7 = 49 vuotta) muodostavat yhden täyden riemuvuosijakson, jota seuraa 50. vuosi eli riemuvuosi (yovel). Ensimmäinen 7 vuosiviikon jakso oli siis yksi täysi riemuvuotisen historian sykli, jonka aikana Jerusalem herätettiin henkiin ja sen muurit vakiinnutettiin. Silloin avautui juutalaisille tilaisuus palata takaisin perintömailleen Jerusalemiin. Tämä osoittaa, ettei Danielin profetian aikajako ole pelkkä satunnainen luku, vaan se sisältää Jumalalle tyypillistä symboliikka, joka liittyy lukuun seitsemän.
Jerusalemin muurien valmistuminen vuonna 1541 oli lähtölaukaus täsmälleen 49 vuotta kestäneelle intensiiviselle jälleenrakennus- ja vakiintumiskaudelle. Ennen sitä Jerusalem oli ollut turvaton ja haavoittuvainen beduiinien ryöstöretkille. Muurien valmistuttua kaupungista tuli juridinen ja fyysinen turvasatama.
Suleimanin muurinrakennustyöhön liittyy myös toinen hämmästyttävä profeetallinen yksityiskohta. Juuri vuonna 1541, kun kaupungin muurit valmistuivat, ottomaanit muurasivat umpeen Jerusalemin muinaisen Itäisen portin eli Kultaisen portin. Juutalaisen tradition mukaan Messiaan odotettiin saapuvan kaupunkiin ja temppeliin juuri tästä portista (Hes. 44:1-2, Matt. 21:1-11). Muurattuihin oviaukkoihin tehtiin kapeat ampuma-aukot, jotta jousimiehet voisivat puolustaa porttia.
Sulkemalla portin ja perustamalla sen eteen muslimihautausmaan ottomaanit yrittivät estää juutalaisen Messiaan tulon. Juutalaisuudessa ruumiiseen tai hautaan koskettaminen tekee ihmisestä rituaalisesti saastaisen, jolloin hän ei saa astua pyhäkköön (4. Moos. 19:11-20). Erityisesti pappeja – ja profeetallista odotusta täyttävää pyhää hallitsijaa – koski ehdoton kielto mennä vainajan lähelle. Jumala on arvostellut Israelia siitä, että he hautasivat kuninkaansa liian lähelle temppeliä (Hes. 43:7, 9).
3. Moos. 21:11: "Hän ei saa saattaa itseään epäpuhtaaksi menemällä kuolleen lähelle, ei edes surressaan isäänsä tai äitiään."
 |
| Itäinen portti ja haudat (kuva) |
Tietämättään ottomaanit kuitenkin toteuttivat kirjaimellisesti Hesekielin kirjan vanhan profetian portista, joka pysyy suljettuna aina siihen asti, kunnes Messias itse saapuu:
Hes. 44:1-2: "Mies vei minut sitten takaisin temppelin ulommalle portille, sille, joka on itään päin, mutta se oli suljettu. Herra sanoi minulle: "Tämä portti pysyy suljettuna. Sitä ei ole lupa avata, eikä kukaan saa kulkea siitä. Herra, Israelin Jumala, on tullut siitä temppeliin, ja siksi se pysyy suljettuna."
Jerusalemin ja koko Juudean herääminen "kuolleista" ei jäänyt vain rakennustekniseksi suoritukseksi. Osmanihallinto myönsi juutalaisille poikkeuksellista sisäistä autonomiaa ja suosiota.
Ottomaanien valtakunnassa käytössä ollut niin sanottu millet-järjestelmä antoi juutalaisille laajan uskonnollisen, oikeudellisen ja hallinnollisen autonomian oman uskonnollisen johtajansa alaisuudessa. Sulttaani Suleimanin ja hänen seuraajansa Selim II:n luottoneuvonantaja, vaikutusvaltainen juutalainen herttua Don Joseph Nasi sai hallitsijalta virallisen luvan ja varat Tiberiaksen kaupungin ja sen ympäristön jälleenrakentamiseen.
Heille myönnettiin alueelle poikkeuksellinen verotuksellinen ja hallinnollinen itsehallinto – eräänlainen varhainen autonominen juutalaisvaltio ja turvasatama Euroopan vainoja pakeneville juutalaisille. Samaan aikaan Galilean Safedista ja Jerusalemista muodostui maailmanlaajuisen juutalaisuuden tutkimuksen kukoistava keskus.
Ottomaanien keisarilliset pöytäkirjat (Mühimme Defterleri) paljastavat, miten määrätietoisesti Istanbulista johdettiin kaupungin asuttamista. Suleiman ja hänen insinöörinsä kunnostivat kaupungin muinaisen akveduktin (vesijohtojärjestelmän) ja rakensivat ympäri kaupunkia julkisia suihkulähteitä (sebil), jotka toimivat kaupungin elämänlankoina.
Jerusalemin islamilaisen tuomioistuimen pöytäkirjat (Sijill) osoittavat, että juuri näiden vuosikymmenten aikana kaupungin nykyiset neljännekset – mukaan lukien juutalaiskortteli (Mahalle) – alkoivat muotoutua. Kauppiaille annettiin verovapauksia, ja kaupunki houkutteli asukkaita kaikkialta Lähi-idästä.
Sulttaani Murad III:n hallituskauden lopulla, vuoden 1590 vaiheilla, tämä 49 vuoden urakka saavutti huippunsa. Osmanien verotusasiakirjat (Tapu Tahrir) todistavat, että Jerusalemin väkiluku oli moninkertaistunut ja kaupunki oli muuttunut kuihtuvasta rauniokasasta kukoistavaksi provinssipääkaupungiksi
Mikään inhimillinen loisto ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Kun 49 vuoden perustusvaihe oli ohitettu ja siirryttiin 1590-luvun lopulle, valtaistuin vaihtui Istanbulissa. Valtakuntaa alkoi hallita sulttaani Mehmed III (1595-1603), ja Jerusalemin historian lehti kääntyi profeetallisen tarkasti siihen vaiheeseen, jota Daniel kutsui ”vaikeiksi ajoiksi”.
Historioitsijat kuvaavat 1590-luvun jälkeistä aikaa ottomaanien kultakauden päättymisenä ja pitkän rappeutumisen alkuna. Jerusalemille tämä tarkoitti suuria vaikeuksia, jotka näkyvät suoraan ajan oikeudellisissa asiakirjoissa.
1590-luvun lopulla alkaneet suuret sisäiset kapinat sotkivat Israelin alueen. Kauppatiet katkesivat, maaseutu autioitui ja Jerusalem joutui saarretuksi vaikeiden aikojen keskelle.
Valtion kassa oli tyhjä pitkien sotien vuoksi ja rakennustyöt loppuivat kuin seinään. Suleimanin rakentamia vesijohtoja ei enää huollettu, ja Sijill-pöytäkirjat täyttyivät paikallisten asukkaiden valituksista, kun kaupunki alkoi rapistua ja kärsiä kulkutaudeista.
Mehmed III:n aikana keskusvalta alkoi huutokaupata Jerusalemin kuvernöörin ja veronkantajien virkoja korkeimman tarjouksen tekijälle. Tämä johti siihen, että paikalliset hallitsijat alkoivat verottaa Jerusalemin asukkaita, erityisesti juutalaisia ja kristittyjä, laittoman ankarasti ja väkivaltaisesti peittääkseen omat kulunsa.
Tämä "vaikea aika" ei ollut hetkellinen notkahdus, vaan se jäi pysyväksi tilaksi. Kaupunki pidettiin pystyssä toreineen ja muureineen, mutta elämä sen sisällä oli jatkuvaa selviytymistä ja painetta.
Profetian sanoma tuleville vuosille
Danielin profetian aikataulu on ratkaisevasti kiinni siitä, ovatko juutalaiset kyenneet säilyttämään oikean rytmin vuosiviikoille ja sapattivuosille. Jos ovat, silloin pätee se, että antikristuksen aika alkaisi syksyllä juutalaisten seitsemännen kuukauden juhlien aikana vuonna 2027. Mitä täytyy tapahtua ennen sitä? Ainakin neljä asiaa:
On hyvinkin mahdollista, että antikristus vaikuttaa parhaillaan jossakin merkittävässä virassa, vaikkei häntä vielä yleisesti tunnisteta tässä roolissa. Tämänhetkisen ymmärryksen valossa näyttää siltä, että hänen todellinen luonteensa paljastuu vasta silloin, kun hän Ilmestyskirjan ennustuksen mukaisesti kuolee ja herää kuolleista. Tuolloin hän saanee uuden nimen, jonka digitaalisesta kirjoituksesta voidaan laskea kirjainten summa 666 (Ilm. 13:18). Ylösnousemuksensa kautta hän saa ennennäkemätöntä voimaa ja lähtee eksyttämään koko maailmaa. On mahdollista, että hänet herättäisi kuolleista itse Elia – tämä sopisi kuvaan, sillä antikristuksen nousu on lopulta Jumalan lähettämä eksytys niille, jotka ovat hylänneet totuuden.
Ilm. 13:3: "Minä näin, että yksi pedon päistä oli saanut surmaniskun mutta haava oli parantunut. Koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä,"
2. Tess. 2:10-12: "Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden."
Elian, toiselta nimeltään Johannes Kastaja, täytyy ilmestyä (Matt. 17:11-13). Hänestä tulee kansainvälisesti tunnettu sanansaattaja, joka julistaa Yehovan pikaista saapumista ja kiitää maasta toiseen – kenties uudenlaisilla, Jumalan hänelle antamilla "tulisilla vaunuilla". Tämä julistustyö vertautuu Ilmestyskirjan näkyyn taivaalla lentävästä sanansaattajasta:
Ilm. 14:6-7: "Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet."
144000 messiaanista juutalaista Israelin 12 sukukunnasta täytyy koota. Se tapahtuu ennen kuin pahimmat synnytystuskat alkavat. Siion synnyttää hyvin nopeasti poikalapsen, joka tarkoittaa seurakuntaa – Jesajan kirja puhuu jopa yhdestä päivästä. Tämä poikalapsi, siis seurakunta, temmataan temppeliin Jumalan valtaistuimen eteen.
Ilm. 14:1: "Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi."
Ilm. 12:5: "Nainen synnytti lapsensa, pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo,"
Jes. 66:7-9: "Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt, ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut maailmaan poikalapsen. Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa. -- Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra. -- Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi."
Sakarjan kirjan luvun 6 mukaan Jerusalemin temppelin rakentavat kaukaa saapuvat rakentajat, jotka Messias itse sinne lähettää. Ei olekaan sattumaa, että Yeshua oli puuseppä, jolla oli maallista kokemusta talonrakentamisesta. Yeshua sanoi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." Opetuslapset tulkitsivat tämän viittaavan vain Yeshuan ylösnousemukseen, mutta Hän viittasi sanallaan myös tulevaan, fyysisen temppelin rakentamiseen.
Joh. 2:19-22: "Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." Silloin juutalaiset sanoivat: "Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?" Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut."
Sak. 6:12-13: "Sano hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot: -- Mies, jonka nimi on Uusi Verso, nousee tästä maasta ja rakentaa Herran temppelin. Hän on rakentava Herran temppelin, hän saa osakseen kunniaa, ja hän istuu ja hallitsee valtaistuimellaan…"
Hesekielin kirjan jakeissa 43:18-19 sanotaan, että uhraaminen alkaa uudelleenrakennetussa temppelissä heti samana päivänä, kun alttari valmistuu. Alttari valmistuukin rakennustöissä viimeisenä. Tämä on juuri se säännöllinen uhraaminen, jonka antikristus tulee lakkauttamaan viimeisen vuosiviikon puolivälissä (Dan. 9:27).
Huomionarvoista on, että Hesekielin kirjan saman luvun alku kuvailee, kuinka Ihmisen Poika, Yehovah (vrt. Hes. 1:26-28), saapuu kerubien kantamalla valtaistuimella sisään temppeliin sen itäisestä portista, minkä jälkeen Hän ottaa vastaan uhrilahjat (Mal. 3:1-4). Temppeli otetaan virallisesti käyttöön suorittamalla sen puhdistus uhraamalla sonni, mikä toistetaan joka raamatullisen kalenterivuoden alussa (Hes. 45:18).
Hes. 43:4, 18-19: "Herran kirkkaus meni temppeliin portista, joka on itää kohti… ..Mies sanoi minulle: "Ihminen, näin sanoo Herra Jumala: Nämä ovat alttaria koskevat säädökset: Sinä päivänä, jona se saadaan valmiiksi, niin että sen päällä voidaan uhrata polttouhri ja vihmoa verta, tulee sinun antaa sonni syntiuhriksi leeviläispapeille, jotka ovat Sadokin jälkeläisiä ja saavat tulla minun eteeni uhraamaan minulle -- näin sanoo Herra Jumala."
Hes. 45:18: "Näin sanoo Herra Jumala: Ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä teidän on tuotava virheetön sonni ja toimitettava temppelin puhdistusmenot."
Mal. 3:1, 4: "-- Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot… ..Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieleen, niin kuin ne olivat entisinä aikoina, jo kauan sitten."
On todennäköistä, että temppelin yliluonnollisen nopea pystyttäminen tapahtuu silloin, kun aurinko pimenee kolmeksi päiväksi. Vaikka tällaista täsmällistä kestoa ei suoraan mainita Uudessa testamentissa, tälle tapahtumalle löytyy vahva typologinen esikuva Egyptin vitsauksista, jolloin maa pimeni kolmeksi päiväksi (2. Moos. 10:21-23). Auringon pimenemisen jälkeen Ihmisen Poika, Yehovah, laskeutuu taivaasta alas, ja Hänen kirkkautensa valaisee maan.
Hes. 43:2: "..Idästä saapui Israelin Jumalan kirkkaus. Sen ääni oli kuin suurten vesien pauhu, ja Herran kirkkaus sai maan hohtamaan…"
Matt. 24:27-30: "Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo. Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat. "Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan."
Mikä on taivaalla näkyvä Ihmisen Pojan merkki, johon Matteuksen evankeliumi (24:30) viittaa? Se on kirkas tähti, joka valaisee maan.
4. Moos. 24:17: "Minä näen tämän, mutta se ei tapahdu vielä, minä katselen tätä, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista…"
Ilmestyskirjan mukaan ensimmäinen suuri pimeneminen tapahtuu kuudennen sinetin kohdalla (Ilm. 6:12-16). Vasta tämän pimennyksen jälkeen Ilmestyskirja kertoo 144000 messiaanisen todistajan merkitsemisestä sinetillä, ennen kuin seitsemäs sinetti avataan.
Ilm. 6:12-14: "Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan."
2. Moos. 10:22: "Mooses ojensi kätensä kohti taivasta, ja Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi."
Joel 3:4: "Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava."
Ilm. 7:3-4: "Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan." Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista:"
Taivasten valtakunnan kenraali Mikael suojelee sotajoukkoineen temppelissä kokoontuvaa seurakuntaa (Dan. 12:1, vrt. Ilm. 12:7). Miten on mahdollista, että antikristus voi vallata temppelin ja lakkauttaa uhraamisen, jos siellä on Yehovan kirkkaus ja se toimii turvapaikkana seurakunnalle (Joel 3:5)?
Jumalan suunnitelmana on, että antikristusta pidättävä tekijä poistetaan viimeisen vuosiviikon puolivälissä. Jumalan Poika poistuu temppelistä seurakuntansa kanssa ja jättää sen tyhjäksi rakennukseksi, minkä jälkeen antikristus ryntää sinne joukkoineen. Temppelissä kokoontuva seurakunta varjellaan antikristuksen vainoilta, mutta muut uskovat joutuvat kärsimään niistä (1. Tess. 5:9, Ilm. 3:10). Paavalin mainitsema pidättävä tekijä on siten Jumalan Poika, joka on Yehovan kirkkaus (2. Tess. 2:4-8).
Joel 3:5: "Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
Dan. 12:1: " -- Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan."
2. Tess. 2:4-8: "Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Muistattehan, että puhuin teille tästä jo silloin kun olin luonanne. Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta kun hänen hetkensä koittaa. Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä; silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella."
Ilmestyskirja profetoi toisesta, myöhemmin tapahtuvasta pimeydestä, jolloin aurinko ja tähdet sammuvat noin viideksi kuukaudeksi. Tämä tapahtuu antikristuksen ajan lopussa, kun Jumalan viides vihan malja kaadetaan maahan. Tuolloin kansojen joukkoja on parhaillaan kokoontumassa Harmageddoniin, viimeiseen taisteluun Josafatinlaaksoon (tuomion laaksoon).
Kun Yeshua paransi sokean, Hän ennusti, että tulee pimeys, jonka aikana kukaan ei voi tehdä työtä ulkona. Ihmiset ovat tuolloin kuin sokeat. Jos sähköä ei ole, silloin kukaan ei näe mitään (Joh. 9:1-7).
Ilm. 16:10: "Viides enkeli tyhjensi maljansa pedon valtaistuimelle, ja pedon valtakunta pimeni…"
Joel 4:2, 14-15: "Minä kokoan kaikki kansat Josafatinlaaksoon ja käyn siellä oikeutta niitä vastaan oman maani ja kansani Israelin tähden. Ne hajottivat Israelin muiden kansojen sekaan ja jakoivat minun maani… ..Väkeä tungeksii tuomion laaksossa, sillä lähellä on Herran päivä. Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu."
Mistä tiedämme, että tämä pimeys kestää juuri viisi kuukautta? Danielin kirjassa Jumalan pyhät (käännöksessä enkelit) kauhistelevat sitä, ettei temppelissä uhrata oikeaa uhria. Yksi heistä kertoo toiselle, että väärä palvelus kestää 2300 aamu- ja iltauhrin ajan. Koska uhreja tuodaan kahdesti päivässä, tämä tarkoittaa 1150 päivää. Antikristuksen aika kestää 1290 päivää (Dan. 12:11), joten auringon nousua ja laskua ei ole 140 päivää (1290-1150=140). Tämän profeetallisen laskelman mukaan auringonnousuja ja -laskuja ei ole laisinkaan 140 päivään – mikä vastaa miltei täsmälleen viittä kuukautta.
Dan. 8:11-14: "Se kasvoi ja uhmasi jo taivaan joukon valtiasta, ja valtiaalta otettiin pois päivittäinen uhri ja hänen temppelinsä turmeltiin perustuksia myöten. Päivittäisen uhrin sijaan pantiin jumalaton ja väärä palvelus, ja totuus sortui maahan. Ja sarvi menestyi yhä kaikissa toimissaan. Sitten minä kuulin pyhien enkelien puhuvan, ja yksi heistä kysyi toiselta: "Kuinka kauan meidän täytyy katsella tätä? Päivittäinen uhri on poissa, jumalattomuus levittää tuhoa, ja pyhäkkö ja palvelus on tallattu maahan!" Toinen vastasi: "Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan."
Dan. 12:11 (2017): "Mutta siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää."
Kun viisi kuukautta täydellistä pimeyttä on kulunut, Jumalan Poika ilmestyy valtavassa kirkkaudessaan ja sokaisee vihollisten silmät. Heidät kukistetaan lopullisesti Harmageddonin taistelussa.
Tästä aiheesta voit lukea lisää artikkelista: 'Kun auringon valo sammuu, idästä nousee kirkas Aamutähti – Jumalan Poika laskeutuu Maahan valtavalla voimalla ja hyvin pelottavalla tavalla'.
Miksi sinetti murtuu juuri nyt?
Kun Daniel sai näkynsä, hänelle annettiin käsky: "Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka" (Dan. 12:9).
Tämän vuoksi vuosisatojen aikana tehdyt yritykset johtaa vuosiviikkojen laskenta Jeesuksen aikaan asti ovat päättyneet umpikujaan. Profetia oli lukittu, koska sen laskentaan tarvittavat historialliset kiintopisteet – kuten Suleiman Suuren muurinrakennuskäsky vuonna 1538/1539 – häämöttivät kaukana tulevaisuudessa.
Tänään tilanne on toinen. Kun katsomme taaksemme, näemme ottomaanien arkistojen todistavan täsmälleen 7 vuosiviikon jälleenrakennuksen ja sitä seuranneen 62 vuosiviikon vaikeiden aikojen toteutuneen kirjaimellisesti. Samalla Raamatun mukainen sapattivuosien rytmi osoittaa, että elämme aivan 490-vuotisen profeetallisen jakson loppumetreillä – sillä edellytyksellä, ettei Jerusalemia tuhota ja rakenneta uudelleen kolmatta kertaa Danielin profetian antamisen jälkeen.
Sinetti murtuu silmiemme edessä, koska olemme saavuttaneet sen sukupolven, jolle ilmoitus alun perin kirjoitettiin. Profetia ei ole enää sinetöity salaisuus vaan avattu tiekartta, joka kehottaa meitä valvomaan ja valmistautumaan.
Matt. 24:32-33: "Ottakaa oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteen, te tiedätte, että kesä on lähellä. Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella."