- Jumalan Pojan ja Hänen opetuslastensa uskonto oli juutalaisuus, johon kuuluu myös oppi Messiaasta (Matt. 5:17-18; Apt. 24:14, 28:23) – heistä kukaan ei perustanut katolisuutta, luterilaisuutta, vapaakirkkoa, helluntailaisuutta eikä mitään muutakaan klassiseksi kristinuskoksi laskettavaa uskontoa, jotka ovat kaikki luopuneet Kristuksen uskonnosta (Matt 5:19-20)
- Apostolien lähdön jälkeen kristinusko saastui pakanauskontojen opeista ja sirpaloitui lukuisiin kirkkokuntiin, joiden opit ovat ristiriidassa keskenään (Apt. 20:29-30) – kirkko alkoi luopua juutalaisuudesta Nikean kirkolliskokouksesta (325 jKr.) alkaen (Dan. 7:25) – kirkko keksi monia tekosyitä luopua laista käyttämällä hyväksi Paavalin kirjoitusten vaikeatajuisuutta (2. Piet. 3:15-17)
- Kristityillä on suuria väärinkäsityksiä juutalaisuudesta, koska he eivät ole kunnolla perehtyneet Raamattuun, mikä estää heitä ymmärtämästä kristinuskoa – yleisiä väärinkäsityksiä: Yehovan nimeä ei saa lausua, miesten täytyy pitää päässään kipaa, maitoa ei saa juoda liharuoan kanssa jne.
- Pelastus alkaa uskovien upotuskasteesta, joka perustuu juutalaisiin oppeihin – upotuskaste otetaan Herran Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) nimessä (Mark. 16:15-17; Kol. 3:17; Apt. 2:38, 19:3-5)
- Ehtoollinen perustuu juutalaisiin säädöksiin ruoka- ja juomauhrista, joka on liiton aterian kiitosuhri Kristuksen sovitustyön muistoksi (Jes. 62:8-9) – pääsiäiskaritsan uhraaminen ja sen syöminen eivät ole Kristuksen sovitustyön vastakohtia vaan kuva ja yhteys Kristuksen sovitustyöhön, minkä takia apostolit ja alkuseurakunta uhrasivat laissa säädetyt uhrit (Apt. 21:26, 24:17-18; Kor. 10:16-18) – kun Jerusalemin temppeli tuhoutui (70 jKr.), niin uhraaminen lakkasi, koska laki kieltää uhraamasta muualla
- Uuden liiton ehtona on pitää sapatti, joka on ensimmäinen käsky, jonka Jumala asetti Egyptistä vapauttamalleen Israelin kansalle (2. Moos. 31:17) – Jumala on käskenyt seurakuntaansa pitämään seuraavat juhla-ajat: pääsiäinen, happamattoman leivän juhla, helluntai, pasuunansoitonjuhla, suuri sovitusten päivä ja lehtimajanjuhla, joiden kautta seurakunta elää vuosittain uudelleen sen, miten Israel vaelsi erämaassa
- Jumala asettamat ruokasäädökset puhtaista ja saastaisista ruoista ovat olleet voimassa jo alusta alkaen, mitä Aadam ja Eeva rikkoivat syömällä kielletyn hedelmän
Raamatun mukaan harva kristitty pelastuu
Vastakääntyneet kristityt kysyvät usein: missä seurakunnassa opetetaan oikein? Satojen kirkkokuntien ja toisistaan ristiriitaisten oppien keskellä vastaus tuntuu olevan hukassa.
 |
| Gutenbergin Raamattu v. 1455 (kuva) |
Raamattu antaa kylmän totuuden: vain harva kristitty pelastuu (Jes. 6:9-13, Matt. 7:13-23, Luuk. 13:23-28). Alkuseurakunnan kristinusko ei ollut katolisuutta, luterilaisuutta eikä helluntailaisuutta. Se oli messiaanista juutalaisuutta, joka uskoo Jumalan Poikaan ja noudattaa Mooseksen lakia, mm. sapattia ja Jumalan asettamia juhla-aikoja.
Apostolien lähdön jälkeen tämä alkuperäinen usko saastui pakanauskontojen opeilla ja sirpaloitui lukemattomiin suuntauksiin. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä Raamattu todella opettaa kristinuskon perusteista – ja miksi suurin osa nykykristityistä on luopunut niistä tietämättään.
Luuk. 13:23-25: "Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. "Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.'"
Matt 7:23 (1933/38): "Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."
Apostolien uskonto oli se ainoa ja oikea
Tämä artikkeli on esitys kristinuskon perusteista, joka kertoo, miten alkuseurakunta harjoitti kristinuskoa apostolien johdolla. Asia löytyy helposti Uudesta testamentista, jos vain pitää mielen avoinna ja lukee kaikki jakeet huolella.
 |
| Menora Jerusalemissa |
Apt. 2:42, 2:46, 24:14: "Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta… ..Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää… ..Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,"
Harva lukee kaiken Raamatusta. Moni lukee vain lempijakeita, ja kuuntelee oman seurakuntansa pastorin yksipuolisia puheita. Harva oikeasti tutkii Raamatusta, harjoittaako hän oikeasti edes kristinuskoa.
Jos joku tulee kyselemään meiltä uskonasioista, kiinnitämme erityistä huomiota siihen, kiinnostaako häntä oikeasti perehtyä Raamattuun vai etsiikö hän vain sellaisia oman mielensä mukaisia opettajia. Uskova on väärässä hengessä, jos hän haluaa tulla seurakuntaan vain viihtymään ja ottamaan vastaan siunauksia (2. Tim. 3:1-9).
Apt. 24:24-26: "Jonkin ajan kuluttua Felix tuli juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa vankilaan, lähetti hakemaan Paavalia ja kuunteli, mitä tämä kertoi uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: "Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa. Hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, ja siksi hän tavan takaa haetti Paavalin luokseen ja keskusteli hänen kanssaan."
Luuk. 6:46: "Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon?"
Paavali julisti evankeliumia roomalaiselle virkamiehelle kertomalla siitä, millainen on Jumalan tahdon mukainen elämä ja minkä tuomion siitä saa, jos ei tee Jumalan tahtoa (Apt. 24:24-26, vert. 1. Tim. 1:8-11). Kristinuskon perusasioihin kuuluu tieto siitä, mikä on Jumalan tahto, koska se tekeminen on pelastuksen ehto. Paavalin sanojen mukaan Jumalan tahto on kirjoitettu Mooseksen lakiin (Room. 2:18, Apt. 25:8).
Room. 2:18: "Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää."
Matt. 7:21: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."
Jotta ihminen voi tulla oikeaan uskoon ja saada rakkauden Jumalan Sanaa kohtaan, hänen täytyy täyttyä Pyhästä Hengestä. Se tarkoittaa ennen kaikkea muuta halua olla kuuliainen Jumalan Sanalle (Room. 8:13, 1. Joh. 5:3). Jos jotakin ei kiinnosta, mitä Raamatussa oikeasti lukee, hänessä ei ole Pyhää Henkeä, vaikka hän olisi kaatuillut, puhunut kielillä ja profetoinut Jeesuksen nimessä vaikka mitä (Matt. 7:21-23).
Apt. 5:32: "Me olemme kaiken tämän todistajat -- samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat."
Hes. 36:27 (1933/38): "Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne."
Matt. 7:22-23 (1933/38): "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."
Kristinusko on hajonnut palasiksi
Alkuseurakunnan kristinusko oli messiaanista juutalaisuutta, jonka Raamattu oli Vanha testamentti ja apostolien todistus Jumalan Pojasta. Vaikka seurakunnalla ei ollut vielä edes Uutta testamenttia, niin tämä riitti pelastukseen, koska Vanhassa testamentissa on Messias-profetiat ja apostolit todistivat Jumalan Pojasta (Apt. 16:13-15, 28:23).
Nykyään messiaaninen juutalaisuus on yksi pienimmistä kristinuskoksi laskettavista suuntauksista, ehkä jopa pienin, mutta sitä harjoitetaan mm. heprealaiset juuret (hebrew roots) -liikkeessä ja kotona kokoontuvissa seurakunnissa.
Apt. 28:23: "He sopivat Paavalin kanssa uudesta tapaamisesta, ja määräpäivänä heitä tuli useampia hänen majapaikkaansa. Aamuvarhaisesta iltamyöhään Paavali todisti heille Jumalan valtakunnasta ja selitti sitä. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen."
1. Kor. 16:19: "Aasian maakunnan seurakunnat lähettävät teille terveisensä. Myös Aquila ja Prisca ja heidän kodissaan kokoontuva seurakunta lähettävät teille paljon terveisiä Herran nimeen."
 |
| Paavi suutelee koraania |
Apostolinen kristinusko muuttui myöhemmin Roomassa uudeksi uskonnoksi, klassiseksi kristinuskoksi. Roomalaiskatolista kirkkoa voi pitää klassisen kristinuskon äitinä, koska se on synnyttänyt muut klassisen kristinuskon kirkkokunnat. Tästä asiasta on lisää artikkelissa: 'Babylonian portton salainen nimi on paljastunut'.
Jos kristinuskossa pitäisi olla yksi Raamattu ja yhtenäinen oppi (Ef 4:3-6), niin miten ihmeessä kristinusko jakautunut niin moneen kirkkokuntaan ja erilaisiin oppeihin? Paavali vastasi, että tällä tavalla koetellaan kristittyjen motiiveja. Mitä sinä etsit kristinuskosta? Haluatko uskoa vain sellaisia oppeja, jotka miellyttävät sinua vai etsitkö todella sitä, mikä on Jumalan tahdon mukaista elämää?
1. Kor. 11:19: "Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi."
Tässä on kristinuskon hajoamisen lyhyt historia:
- Apostolien aikana kristinusko oli juutalaisuutta, joka uskoo Jumalan Poikaan. Alkuseurakuntaa kutsuttiin juutalaisten nasaretilaiseksi lahkoksi, johon liittyi myös pakanoita monista kansoista (Apt. 24:5, 24:14, 25:8; Room. 2:26-29). Rooman valtakunta antoi juutalaisille myöntämänsä etuoikeudet myös kristityille, mm. oikeuden palvoa vain yhtä Jumalaa, koska kristinusko laskettiin juutalaisuudeksi.
- Apostolien lähdön jälkeen seurakuntiin tuli heti vääriä profeettoja, jotka alkoivat viemään seurakuntaa harhaan tuomalla sinne pakanauskontojen oppeja ja haureutta (Apt. 20:29-30, Matt. 7:15-23). Ilmestyskirja arvostelee seurakuntaa siitä, että se oli päästänyt väärän naisprofeetan Iisebelin opettamaan syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja viettelemään heitä haureteen (Ilm. 2:20-24). Nikolaiitat ottivat muilta vastaan rahaa, jotta he toisivat seurakuntaan pakanauskontojen harhaoppeja (Ilm. 2:14-15).
- Vuonna 325 oli Rooman valtakunnassa Nikean kirkolliskokous, jossa haluttiin päästä eroon kristinuskossa olevasta juutalaisuudesta mm. sapatista. Opit korvattiin pakanauskontojen tavoilla mm. auringonpäivällä sunnuntailla, joista tehtiin kirkollisia tapoja monilla eri tekosyillä. Juutalaisten oppien korvaaminen pakanallisilla tavoilla jatkui tulevissa kirkolliskokouksissa.
- 1000-luvulla katolinen kirkko hajosi kreikkalaiskatoliseen (ortodoksiseen) ja roomalaiskatoliseen kirkkoon. Hajoamiseen vaikutti valtataistelu kirkon johdosta, erimielisyys uskontunnustuksesta ja erikieliset versiot Raamatusta, roomalaiset käyttivät latinaa ja ortodoksit kreikkaa. Ortodoksit syövät ehtoollisella hapanleipää kun roomalaiskatoliset syövät happamatonta öylättiä.
- 1500-luvulla roomalaiskatolisesta kirkosta erosi useita protestanttisia kirkkokuntia mm. luterilaiset, anglikaanit ja kalvinistit. Hajoamiseen vaikutti ratkaisevasti painokoneen keksiminen, joka mahdollisti mm. Martti Lutherin kirjoitusten tehokkaan leviämisen kansan keskuudessa.
- 1800-luvulla syntyi Yhdysvalloissa adventismi, joka palasi osittain takaisin juutalaisuudessa olleisiin oppeihin sapatista ja ruokasäädöksistä. Protestanttisista kirkkokunnista syntyi mormonismi ja Jehovan todistajat, joita ei yleensä enää lasketa klassiseksi kristinuskoksi.
- 1900-luvulla syntyi metodismin pohjalta Azusa-kadun herätyksessä äärikarismaattinen helluntailaisuus. Suomessa luterilaisesta kirkosta erosi vapaakirkko, joka sallii maallikoille ehtoollisen jakamisen ja omaksui uskovien upotuskasteen. Roomalaiskatoliset ovat edelleen suurin kirkkokunta ja siitä huolimatta varsin yhtenäinen, mutta viime vuosikymmenten aikana siihenkin on muodostunut uusi kirkon hyväksymä lahko neokatekumenaatit, jonka rituaalit poikkeavat muista lahkoista kuten marialaisista, fransiskaaneista ja jesuiitoista.
Jumalan Sanalle uskoton kirkko keksi ovelat tekosyyt hylätä Kristuksen laki
Klassinen kristinusko on luopunut Mooseksen lain noudattamisesta. Kirkko on keksinyt siihen monia tekosyitä, jolloin he ovat hyödyntäneet Paavalin kirjoitusten vaiketajuisuutta, jonka takia kirjeitä on helppo vääristellä. Eräät raamatunopettajat saarnaavat, että Paavali olisi vapauttanut kristityt lain noudattamisesta, vaikka Paavali ei sellaista koskaan tarkoittanut, vaan pikemminkin aina vaati lain noudattamista (Room. 2:13, 3:31; 2. Piet. 3:15-17).
Tässä on yleisimmät tekosyyt hylätä Mooseksen laki:
- Kristityt eivät ole lain alla. Tässä on paha väärinkäsitys. Paavali käytti juutalaista sanontaa (idiomia), joka tarkoittaa sitä, että emme ole lain tuomion alla. Jos emme noudata lakia, päällemme kaatuu lain tuomiot. Lain (tuomio) alla ovat ne, jotka eivät noudata lakia (Room. 6:14-16, Dan. 9:11, 5. Moos. 28:45). Tästä seuraa itse asiassa se, että klassinen kristinusko on lain alla.
- Kristityt ovat irti laista. Tämäkin on paha väärinkäsitys Roomalaiskirjeen luvuista 7-8. Kristityt ovat irti lain tuomiosta, koska synti on kuollut heissä ja he noudattavat lakia Pyhän Hengen antamalla voimalla (Room. 8:7-13).
- Kristus on lain loppu (Room. 10:4). Tämä on tarkoitushakuinen väärä käännös, joka on ristiriidassa Jumalan Pojan sanojen kanssa siitä, ettei hän tullut lakia kumoamaan vaan noudattamaan (Matt. 5:17-19). Professori Aapeli Saarisalo ja Helsingin Raamattukoulun rehtori Risto Santala ovat kääntäneet sanat: "Kristus on lain päämäärä".
- Jos alat noudattaa Mooseksen lakia, niin palaat takaisin vanhan liiton järjestykseen. Tämä on ovela tekosyy vastustaa lakia, koska monet kristityt eivät tiedä, että uudessa liitossa on samat ehdot kuin vanhassa. Uudessa liitossa kirjoitetaan Mooseksen laki sydämeen, jotta sitä noudatettaisiin Pyhän Hengen antamalla voimalla (Jer. 31:31-34, Hes. 36:27). Jos joku ei edes osaa Mooseksen lakia, hänen sydämessään ei ole lakia, eikä hän ole uudessa liitosta Kristuksen kanssa, josta kertoo lisää artikkeli: 'Tuhatvuotinen valtakunta on uuden liiton täyttymys'.
- Lakia ei ole pantu pakanoiden noudatettavaksi. Tämäkin on väärää opetusta, jota perustellaan yleensä sillä, että Apostolien tekojen luku 15 olisi asettanut pakanoiden noudatettavaksi vain neljää Mooseksen lain käskyä, jolloin saisi valehdella, varastaa, murhata eikä Jumalaankaan tarvitsisi uskoa. Se ei pidä paikkansa. Apostolit kehottivat uusia kristittyjä noudattamaan heti neljää lain käskyä ja odottivat, he menevät synagogaan opiskelemaan koko lain (Apt. 15:21, Room. 2:13, 1. Tim. 4:13).
- Tullakseen vanhurskaaksi kristityn ei tarvitse noudattaa lakia, koska hän tulee vanhurskaaksi uskosta ilman lain tekoja. Tämä ei ole koko totuus vaan Paavalin kirjoitusten asiayhteydestään irrotettu väite. Paavali kirjoittaa myös, että ihminen tulee vanhurskaaksi noudattamalla lakia eli lain tekojen kautta (Room. 2:13, 3:28). Jaakob puolestaan korostaa, että ihminen tulee vanhurskaaksi lain tekojen kautta, ei yksin uskosta (Jaak. 2:24). Paavalin mukaan usko ei mitätöi lakia (Room. 3:31). Usko merkitsee uskollisuutta, johon kuuluu lain noudattaminen (Hab. 2:4, Luuk. 16:31). Usko ilman lain tekoja on kuollut (Jaak. 2:26). Todellisuudessa Uusi testamentti opettaa vanhurskaudesta samalla tavalla kuin Vanha testamentti (1. Moos. 15:6, 5. Moos. 6:25, Hab. 2:4, Jes. 53:11), mistä kertoo lisää artikkeli: 'Paavalin opetus vanhurskaudesta perustuu Mooseksen lakiin ja profeettoihin'.
- Jumala antoi Pietarille näyn ja käski syödä saastaisia eläimiä. Tästä monet ovat tehneet sellaisen opin, että kaikista eläimistä olisi tullut puhtaita, mutta Jumala käytti Hesekielin kirjasta tuttua vertausta opettamaan, että saastaisesti elänyttä pakanaa ei saa sanoa enää saastaiseksi, jos Jumala on puhdistanut hänet uskonsa tähden (Apt. 10:11-15, Hes. 4:12-17). Näky ei tarkoittanut eläimiä ei syömistä vaan ihmisiä (Apt. 10:28).
- "Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta" (Mark. 7:19). Tämä on tarkoitushakuinen väärä käännös, johon on lisätty alkutekstiin kuulumattomia sanoa, mutta Bibliassa ja monissa englanninkielisissä käännöksissä teksti on oikein. Kreikankielinen alkuteksti tarkoittaa sitä, että pesemättömien käsien kautta suuhun tullut tomu menee vatsaan ja ulostuu, jolloin ruoka puhdistuu. Yeshua ei puhunut mitään siitä, että kaikki liha olisi puhdasta syötävää vaan opetti, ettei käsien kautta suuhun tullut tomu saastuta ruokaa syömäkelvottomaksi.
 |
| Uuden liiton sydän |
Uudessa testamentissa on lukuisia kohtia, joissa vaaditaan pakanoita noudattamaan Mooseksen laissa olevia käskyjä jopa armon menettämisen uhalla. Laki siis koskee kaikkia kansoja. Edellä mainituista asioista kertoo yksityiskohtaisemmin artikkeli: 'Kristinusko ei ole sitä, mitä olet luullut sen olevan'.
Opettaessaan pappeuden kuuluvan vain miehille Paavali vetosi lakiin
Jos tutkimme tarkkaan Paavalin kirjoituksia, niin hänkin vaati pakanauskovia noudattamaan lakia. Paavali kielsi naisia puhumasta Korintin pakanaseurakunnan kokouksessa vetoamalla Mooseksen lakiin, ja huomautti, että jos joku ei tunnusta tätä Jumalan käskyä, Jumala ei tunnusta häntä omakseen (vert. Matt. 7:23). Monet seurakunnat rikkovat sitä, mikä on heille hyvin kohtalokasta, sillä siitä menettää pelastuksensa, jos ei tee ajoissa parannusta.
1. Kor. 14:32-33, 38-39: "..Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo… ..Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä."
Matt. 7:23 (1933/38): "Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."
1. Tim. 2:11-14: "Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn."
Juutalaisuudessa pappeus kuuluu vain miehille. Jumalan Pojan kaikki opetuslapset olivat miehiä. Toisin kuin yleensä saarnataan, niin Pietari ei asettanut mitään yleistä pappeutta, vaan selitti, miten juutalaiset miehet ovat kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:9-10, Hoos. 1:9, 2. Moos. 19:5-6).
 |
| Kruunu (kuva) |
1. Piet. 2:9: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan…"
2. Moos. 19:6: "mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille."
Ilmestyskirja profetoi lopun ajoista, jolloin astuu esille 144000 todistajaa. He ovat kaikki messiaanisia juutalaisia Israelin 12 sukukunnasta, jotka noudattavat Mooseksen lakia (Ilm. 7:3-8). He kokoontuvat Jerusalemin temppeliin takaisin palanneen Jumalan Pojan eteen. He ovat osa sitä kuninkaallista papistoa, mistä Pietari puhui.
Ilm. 7:3-4, 11:1, 14:1: "Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan." Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista… ..Sitten minulle annettiin mittakeppi, joka oli kuin sauva, ja minulle sanottiin: "Mene mittaamaan Jumalan temppeli ja alttari ja laske ne, jotka siellä rukoilevat… ..Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi."
Kristus ei perustanut luterilaisuutta eikä helluntailaisuutta
Monella kristityllä on sellainen väärä käsitys, että Jeesus kumosi Mooseksen lain ja perusti uuden uskonnon, kun hän asetti uuden liiton. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkansa. Kyse on ihan muusta asiasta.
Israel oli uskoton aviomiehelleen Jumalalle, jolloin heille tuli avioero. Koska Jumala oli luvannut, ettei Hän koskaan hylkää Israelia lopullisesti, niin suuressa armossaan Hän otti Israelin takaisin vaimokseen. Uusi liitto on siinä suhteessa erilainen, että se solmitaan uskollisuuden sitein, jolloin se kestää ikuisesti. Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Israel sai erokirjan, mutta pääsi uuteen liittoon – hyväksyykö Jumala avioeron ja uudelleen avioitumisen?'
Jer. 31:20, 32 (2017): "Mutta niin kuin vaimo on uskoton puolisolleen, niin te, Israelin heimo, olette olleet uskottomat minulle, sanoo Herra... ..Sen liittoni he ovat rikkoneet, vaikka olin kihlannut heidät, sanoo Herra."
Jer. 31:32 (KJV): "..which my covenant they brake, although I was an husband unto them, saith the Lord:"
Yksikään profetia ei sano, että Messias muuttaisi lain tai vapauttaisi pakanat noudattamasta lakia. Sen sijaan Raamattu profetoi, että Messias saa kaikki pakanakansatkin noudattamaan Mooseksen lakia (Jes. 2:2-4, 42:1, 56:6-8). Raamattu profetoi yhdestä Jumalasta, yhdestä Herrasta, yhdestä uskonnosta ja yhdestä laista, jota kaikki kansat tulevat kunnioittamaan (Jes. 66:23, Sak 14:9).
Matt. 5:17-18: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut."
Jes. 2:2-4 (1933/38): "Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana". Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille…"
Jumalan Poika ei perustanut katolisuutta, ei luterilaisuutta, ei vapaakirkkolaisuutta eikä helluntailaisuutta. Jumalan Pojan ja apostolien uskonto ei ollut klassinen kristinusko. Hän luki tuomion niille raamatunopettajille, jotka muuttavat lain (Dan. 7:25). Nämä käskyt koskevat kaikkia kristittyjä, kaikista kansoista, eikä Paavalin kirjoituksista löydy yhtään kohtaa, joka kumoaisi ne (Apt. 25:8; Room. 2:13, 3:31):
Matt 5:19-20: "Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."
Hepr. 10:26-28 (1933/38): "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:"
Kristinusko on juutalaisuutta, joka uskoo Messiaaseen
Mennään itse asiaan ja käydään läpi, millainen on se kristinusko, jonka harjoittaminen pelastaa ja miten se eroaa niistä sadoista muista kirkkokunnista, jotka ovat tie helvettiin.
Kristinusko perustuu juutalaisuuteen, minkä takia Raamatussa on myös Vanha testamentti. Juutalaisuudessa on lukuisia profetioita tulevasta Messiaasta, juutalaisten Kuninkaasta, joka pelastaa juutalaiset. Kun Jumalan Poika lopulta syntyi ihmiseksi, Hän ei tullut perustamaan uutta uskontoa vaan täyttämään juutalaisten Messias-profetiat ja noudattamaan lakia (Matt. 5:17-18, Luuk. 24:44-47, Apt. 28:23).
Messiaaninen juutalaisuus uskoo yhteen Jumalaan, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki (5. Moos. 6:4, Jes. 48:12-16). Tässä suhteessa messiaaniset juutalaiset eivät eroa muista kristityistä kirkkokunnista, jotka uskovat Jumalan kolminaisuuteen.
Jaak. 2:19: "Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet…"
2. Kor. 13:13: "Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!"
Miten kolme voi olla yksi? Se on mahdollista, koska Isä on antanut Pojalleen nimensä Yehovah (Joh. 17:11). Ei ole muuta Jumalaa kuin Yehovah, joka on Isän ja Pojan yhteinen nimi. Se myös tarkoittaa, että Pojalla on Yehovan auktoriteetti (Dan. 7:13-14, Matt. 28:18).
Vain Jumala voi olla olemassa ikuisesti, koska Hän on luonut maailman. Jumalan Pojan nimi Yehovah tarkoittaa, että Hän on tullut ikuisuudesta, jolla ei ole päivien alkua eikä loppua. Kun Jumalan Poika palaa takaisin, Häntä kutsutaan nimellä Yehovah Tsidkeinu (Herra Vanhurskautemme; Jer. 23:5-6, Ilm. 3:12).
Hepr. 7:3 (1933/38): "jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti."
Jer. 23:5-6 (2017): "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin herätän Daavidille vanhurskaan Vesan. Hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinään pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra vanhurskautemme.'"
Ilm. 3:12: "..Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen… . ja oman uuden nimeni."
Sak. 14:9: "Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan."
Jumalan Pojan nimi ei ole koskaan ollut Jeesus vaan hepreankielinen nimi Yeshua. Nimen pidempi muoto Yehoshua tulee sanoista Yehovah ja yasha, joka merkitsee Yehovah pelastaa. Joosualla oli sama heprealainen nimi. Nimi muuttui Jeesukseksi vasta silloin, kun Raamatun tekstejä käännettiin kreikaksi, jolloin nimi muuttui kreikkalaiseksi Jeesukseksi.
Jumalan Pojan oikea hepreankielinen nimi tulee esille Vanhassa testamentissa, jossa se on eräissä paikoissa käännetty suomeksi Jesua, mutta alkutekstissä se on Yeshua. Ylipappi Jesua, Josadakin poika (Joosua, Jehotsadakin poika) oli ennakkokuva Messaasta Yeshuasta (Sak. 3:8-9, 6:11-13).
Esra 3:2: "Jesua, Josadakin poika, ja hänen veljensä, jotka olivat pappeja…"
Matteuksen evankeliumi 1:21 ilmoittaa Yeshuan nimeämisestä runollisella sanaleikillä, joka ei toimi millään muulla kielellä kuin hepreaksi. Pojalle tulee antaa nimeksi Yeshua, koska 'yoshia' hän pelastaa. Enkeli puhui Joosefille juutalaisten puhekieltä hepreaa, joka ei ollut aramea, kuten yleensä väitetään, vaan heprea, josta kertoo lisää artikkeli: 'Jotta voit pelastua, sinun tulee syödä Jumalan Sanaa'.
Matt. 1:21: "Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."
Apt. 8:12 (2017): "Mutta kun he uskoivat Filipposta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, kastettiin sekä miehet että naiset."
Raamatun erisnimillä ja niiden merkityksillä on erittäin tärkeä viestinnällinen tehtävä, joten niitä ei voi muuttaa eikä kääntää toiselle kielelle. Ei ole yhdentekevää käytätkö nimeä Jeesus vai Yeshua, tai puhutko Jahvesta vai Yehovasta. Jumalan erisnimi Yehovah merkitsee ikuisesti olemassa olevaa.
Ps. 72:17: "Pysyköön hänen nimensä ikuisesti, muistettakoon se aina auringon alla. Tuokoon se kaikille siunausta, ja kansat ylistäkööt hänen onneaan."
Kristityillä on suuria väärinkäsityksiä juutalaisuudesta
Ennen kuin mennään messiaanisen juutalaisuuden oppeihin, niin sitä ennen tulee käydä läpi suurimmat väärinkäsitykset juutalaisuudesta, koska ne estävät ymmärtämästä, mitä on oikea juutalaisuus. Juutalaisuudessa on lukuisia lahkoja, joilla on omat oppinsa. Nykyään juutalaisuus jakautuu reformi-, konservatiivi- ja ortodoksijuutalaisiin sekä karaiitteihin. Ortodoksijuutalaiset jakaantuvat kymmeniin alalahkoihin mm. ultraortodokseihin, hasideihin ja kabbalisteihin.
Yleensä ihmiset kuvittelevat juutalaisuuden olevan sitä, mitä ortodoksijuutalaiset näyttävät ja tekevät. Todellisuudessa he eivät noudata niinkään Raamattua vaan Talmudia, jossa on ihmisten keksimiä perinnäissääntöjä, jotka ovat ristiriidassa keskenään ja usein myös Mooseksen lain vastaisia. Talmudia voi verrata katolisten ja luterilaisten katekismukseen, jota niissä kirkoissa noudatetaan enemmän kuin Raamatun käskyjä.
Karaiitit ovat pienin juutalaisten ryhmä, joka ei hyväksy Talmudissa olevia perinnäissääntöjä, joten he noudattavat edellä mainituista lahkoista parhaiten Mooseksen lakia. Messiaaniset juutalaiset eivät myöskään hyväksy perinnäissääntöjä, koska ne eivät ole Jumalan sanaa, eikä lakia saa muutenkaan muuttaa (Matt. 5:17-19).
Raamatussa on paljon esimerkkejä, kun Jumala on profeettojensa kautta arvostellut juutalaisia siitä, että he ovat Jumalan käskyn vastaisesti muuttaneet lakia perinnäissäännöillään (5 Moos 13:1, 5. Moos. 4:2, Jes. 29:13).
Mark. 7:6-9: "Hän vastasi heille: "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: -- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä." Ja hän jatkoi: "Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne."
Tässä on yleisiä myyttejä, jotka ovat joko puolitotuuksia tai täysin väärää opetusta:
- Juutalaiset eivät saa lausua Jumalan nimeä Yehovah (YHWH) ollenkaan, koska nimi on liian pyhä lausuttavaksi. Raamattu kertoo, että juutalaiset käyttivät normaalisti Yehovan nimeä. Kun Rooma kielsi nimen käytön, juutalaiset omaksuivat 300-luvulla saman kiellon omilla argumenteilla. Sitä kieltoa eivät kuitenkaan kaikki lahkot noudattaneet. Esim. karaiitit ovat aina käyttäneet Yehovan nimeä normaalisti (YouTube-video).
- Väitetään myös, ettei kukaan enää tiedä, miten Jumalan nimi YHWH lausutaan, joka ei pidä alkuunkaan paikkansa. Myös ne juutalaiset, jotka eivät saa lausua nimeä, tietävät sen, koska lapsille opetetaan, mikä on se nimi, jota ei saa lausua, jolloin nimen lausuminen on sallittua. Juutalaiset kirjanoppineet ovat laatineet myös muistisääntöjä ja kertoneet kirjoissaan, mitkä ovat nimen oikeat vokaalit. Nimen vokaalit saadaan selville myös Raamatun runollisista lauseista vokaalien sointumisen ja sanaleikkien kautta.
- Kristittyjen keskuudessa on syntynyt salaliittoteoria, että juutalaiset olisivat lisänneet Adonai-nimen vokaalit YHWH-nimeen, jottei nimeä lausuttaisi, mikä on täysin väärä tieto, koska nimessä Yehovah ei ole Adonain vokaaleja.
- Juutalaisten miesten tulee käyttää päähineenä kipaa. Raamatussa ei ole missään sellaista käskyä. Kipan pitäminen on ihmisten keksimä perinnäissääntö.
- Juutalaiset eivät saa käyttää vaatteissaan sekoitekangasta. Tämä säädös koskee vain pellavan ja villan sekoitusta, koska kangas kutistuu pesussa ja repeytyy helposti (5. Moos. 22:11). Tosin ylipapin kirjaillussa virkapuvussa saa käyttää kangasta, jossa on punaista pellavaa ja valkoista villaa (2. Moos. 28:5-15).
- Juutalaiset eivät saa liha-aterialla juoda maitoa. Raamatussa ei ole missään sellaista käskyä, mutta laki kieltää noudattamasta pakanallista uskonnollista rituaalia keittää karitsaa emänsä maidossa (2. Moos. 34:26). Säädöstä tulkitaan väärin liian ankarasti, koska se estä maidon juomista liharuoan kanssa. Raamattu kertoo, että Yehovah tuli kahden miehen kanssa vierailulle Abrahamin luokse, jolloin he joivat maitoa vasikanlihan ja voin kanssa (1. Moos. 18:1-8).
- Juutalaisten tulee pestä kädet ennen ruokailua, muuten ruoasta tulee saastaista ja syömäkelvotonta. Käsien peseminen ennen ruokailua on hygieenistä ja laki ei sitä kiellä, mutta ei myöskään käske sitä tekemään. Ruoasta ei tule syömäkelvotonta, jos olosuhteiden pakosta joutuu syömään leipänsä pesemättömillä käsillä. Käsien kautta vatsaan tuleva tomu ei saastuta ihmistä vaan se pahaa, mitä hän puhuu suustaan (Mark. 7:1-23).
- Juutalaisten tulee sytyttää kynttilät ennen sapatin alkamista. Sitäkään sääntöä ei ole Mooseksen laissa, joten kyse on ns. perinnäissäännöstä.
- Sapattina ei saa kulkea ns. sapatinmatkaa pidempää matkaa. Sellaista sääntöä ei ole missään kohtaan Mooseksen laissa. Sapatti on ihmisen virkistystä varten, joten silloin saa rentoutua vaikka kävelemällä metsäpolulla.
- Sapattina ei saa parantaa sairaita. Sapattisääntö ei estä hädässä olevan ihmisen auttamista. Laissa olevat käskyt olla laupias hätää kärsiville ovat voimassa myös sapattina, joten sairaita saa ja pitääkin parantaa (Jes. 58:3-8, Luuk. 14:1-6). Fariseusten sääntö parantamisen kieltämisestä oli lainvastainen perinnäissääntö.
- Juutalaiseksi kääntyminen edellyttäisi Suomessa asuvalta miespuoliselta pakanalta ympärileikkausta. Mooseksen laissa on säädetty ympärileikkaus pakolliseksi vain Abrahamin jälkeläisille ja heidän perheensä jäsenille. Suomalaiset pakanat eivät ole Abrahamin liitossa, joka liittyy Israelin maan omistukseen ja eräisiin muihin etuihin, joten heillä ei ole tätä pakkoa (1. Moos. 17). Apostolien tekojen luku 15 käsittelee vain sitä kysymystä, että pitääkö Kreikassa asuvien pakanoiden ottaa ympärileikkaus, jotta he voivat pelastua. Apostolit eivät sitä vaatineet, koska laissa ei ole sellaista käskyä. Jos miespuolinen pakana haluaa hankkia maatilan Israelista ja osallistua temppelipalveluun, hänen tulee ottaa ympärileikkaus samalla tavalla, kuin kreikkalainen Timoteus otti sen Paavalilta (2. Moos. 12:48-49, Apt. 16:1-3).
Juutalaisilla on paljon muitakin pukeutumiseen, partaan, hiuksiin, ruokailurituaaleihin, juhlien koristeluun liittyviä yms. perinnäissääntöjä, joita ei joko löydy Mooseksen laista tai lakia sovelletaan liian ankarasti tai muuten väärin. Nämä ovat juuri niitä raskaita taakkoja, joista Raamattu moittii juutalaisia kirjanoppineita (Matt. 23:4). Sen sijaan Raamattu ilmoittaa, että Mooseksen lain noudattaminen on mahdollista ja kevyt taakka (5. Moos. 30:11-14, 1. Joh. 5:3).
Nyt kun olemme käyneet läpi yleisiä väärinkäsityksiä juutalaisuudesta ja Mooseksen laista, niin voimme mennä seuraavaksi sitten siihen osaan tätä artikkelia, jossa käymme läpi, mitä Yehovah on laissaan käskenyt tehdä. Tässä artikkelissa oleva luettelo ei ole kaiken kattava, mutta siinä on esitetty keskeiset opit pääpiirteittäin.
Jokaisen velvollisuus on opiskella koko Raamattu, joten tästä voi aloittaa ja sitten edetä koko Raamatun opiskeluun. Itse asiassa apostolit kehottivat alkuseurakunnan pakanakristittyjä menemään sapattina synagogaan kuuntelemaan lain opetusta, jotta he oppisivat noudattamaan lakia (Apt. 15:21, Room. 2:13, 1. Tim. 4:13). Nykyään Raamattu on saatavilla myös painotuotteena ja sähköisenä versiona kotona luettavaksi.
1. Tim. 4:13: "Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta ahkerasti siihen saakka, kun tulen."
Apt. 15:21 (2017): "Sillä Mooseksella on monen polven ajan joka kaupungissa julistajansa. Luetaanhan häntä synagogissa joka sapatti."
Room. 2:13: "Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia."
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen puhdistautumiseen
Heprealaiskirjeessä on mainittu kristinuskon perusteet. Lista voi jotain hämmentää, koska siinä puhutaan monikossa kasteista ja puhdistusmenoista.
Hepr. 6:1-2: "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio."
Juutalaisuudessa on aina käyty upotuskasteella Mikve-altaassa, minkä takia juutalaiset tulivat myös Johannes Kastajan luokse kastettavaksi, mihin kristillinen upotuskaste myös perustuu. Mooseksen lain mukaan temppeliin saa tulla vain puhtaana. Jerusalemissa ei ole nyt temppeliä, joten monilla puhtaussäädöksillä ei ole tällä hetkellä käytännön merkitystä.
Jes. 1:16: "Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa."
4. Moos. 8:7: "Heidän puhdistamisekseen sinun on pirskotettava heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä…"
2. Moos. 19:10, 14: "Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä pestä viittansa… ..Mooses laskeutui vuorelta kansan luo. Hän pyhitti ja puhdisti israelilaiset, ja he pesivät myös viittansa."
Apostolit kastoivat aina upottamalla veteen niitä aikuisia, jotka olivat kuulleet evankeliumin ja tunnustaneet uskonsa. Kreikan sana 'baptizo' merkitsee upottamista veteen, jota käytetään myös uponneista laivoista, minkä takia kreikkalaiset ortodoksit ovat aina kastaneet upottamalla.
 |
| Upotuskaste Jordanjoella (kuva) |
Apt. 2:41, 8:12, 10:36-38: "Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä… ..Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset… ..Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet."
2. Kun. 5:14 (1933/38): "Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä, pienen pojan lihan kaltaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi."
Apostolit antoivat kasteen Herran Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) nimeen, mistä on lukuisia kohtia Uudessa testamentissa (esim. Apt. 2:38, 10:48 19:3-5; Room. 6:3-4, Kol. 3:17). Matteuksen evankeliumissa oleva kastekäsky Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on kirkon tekemä myöhempi lisäys, jolla kirkko muutti kasteoppia mieleisekseen ja samalla teki omasta kasteesta kelvottoman. Tästä aiheesta on yksityiskohtainen selitys artikkelissa: 'Pelastus alkaa uskovien upotuskasteesta'.
Mark. 16:15-17 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,"
Apt. 2:38 (1933/38): "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."
Room. 6:3-4: "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista."
Kristillinen kaste perustuu Johanneksen kasteeseen sillä erolla, mihin nimeen upotuskaste otetaan. Johannes Kastaja puhui jo aikanaan siitä, että kristittyjen tulee ottaa kaste Herran Yeshua HaMashiachin nimeen. Raamatussa ei ole mitään kieltoa kastaa uudesti. Paavalikin kastoi uudesti. Kun hän puhui yhdestä kasteesta, hän ei tarkoittanut kasteiden lukumäärää vaan sitä, että on olemassa vain yksi oikea kasteoppi ja se on tässä:
Apt. 19:3-5: "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen,"
Uhrit ovat kuva ja yhteys Jumalan Karitsaan
Heprealaiskirje mainitsee kristinuskon perusteisiin opin kätten päälle panemisesta (6:2). Juutalaisilla ei ole ollut temppeliä 1800 vuoteen, joten kristityt eivät tiedä, mitä tämä tarkoittaa, tai erehtyvät luulemaan, että se tarkoittaa toisen ihmisen siunaamista rukouksella.
Kun otamme huomioon asiayhteyden ja sen, että heprealaiskirjeen kirjoittamisen aikana kristittyjen Jerusalemin alkuseurakunta toimitti kaikki laissa mainitut eläinuhrit, kyseessä on oppi siitä, miten kädet lasketaan uhrieläimen pään päälle ja siinä tunnustetaan synnit.
Juutalaiset eivät ole enää uhranneet eläimiä, koska temppeliä ja leeviläisiä pappeja ei tällä hetkellä ole. Laki kieltää uhraamasta muualla kuin Jerusalemin temppelissä leeviläisten pappien kanssa. Jos eläinten uhraaminen on mahdotonta temppelin puutteen takia, niin se ei ole esteenä syntien sovitukselle ja pelastukselle.
3. Moos. 16:20-21: "Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet."
5. Moos. 12:13-14: "Varokaa uhraamasta polttouhreja missään itse valitsemassanne paikassa. Niitä saatte uhrata vain yhdessä ainoassa paikassa, siinä, jonka Herra valitsee jonkin teidän heimonne alueelta. Siellä teidän on tehtävä kaikki se, mistä olen antanut teille määräykset."
Kristityt eivät yleensä ymmärrä, miksi Paavali antoi Mooseksen lain mukaisen nasiirilupauksen ja tuli temppeliin uhraamaan eläimiä (Apt. 18:18, 21:26, 24:17-18)? Uhrieläin on kuva Kristuksesta, minkä takia Kristuksen kuolema Golgatalla ei lopettanut uhraamista vaan antoi uhraamiselle sisällön. Kristuksen ei tarvitse kuolla joka päivä, vaan karitsan uhraaminen kuvaa Jumalan Karitsaa. Tästä kertoo lisää artikkeli: 'Ennakkokuvilla on suuri merkitys Raamatun opetuksessa'.
Joh. 1:29: "Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"
Ilm. 5:6: "Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää -- ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan."
Samalla tavalla ehtoollisella syötävä leipä ja viini ovat yhteys Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Kristittyjen uhriateria on tällä hetkellä leipä ja viini Kristuksen sovitustyön muistoksi.
Ehtoollinen ei ole alun perin ollut tilkka viiniä pienen öylätin kanssa vaan vatsan täyttävä ateria. Kristityt aterioivat yhdessä, jonka yhteydessä nautittu viini ja leipä olivat liiton aterian yhteysuhri (Apt. 2:46, vert. 3. Moos. 7:11-13), josta kertoo yksityiskohtaisesti artikkeli: 'Jotta voit pelastua, sinun tulee syödä Jumalan Sanaa'.
Apt. 24:17-18: "Oltuani vuosikausia poissa tulin nyt tuomaan kansalleni rahalahjaa ja toimittamaan uhreja. Juuri näissä tehtävissä minä temppelissä olin, kun eräät Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut. Olin puhdistautunut…"
1. Kor. 10:16-18: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa?"
Joh. 6:53-55: "Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma."
Jes. 62:8-9: "Oikean kätensä, vahvan käsivartensa kautta Herra on vannonut: -- Sinun viljaasi minä en enää anna vihollistesi ruoaksi, eivätkä muukalaiset enää juo sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt, vaan ne, jotka viljan korjaavat, sen myös syövät ylistäen Herraa, ja ne, jotka kokoavat rypäleet, ne myös juovat viinin minun pyhäkköni esipihoissa."
Evankeliumiin kuuluu myös oppi ikuisesta tuomiosta helvettiin
Heprealaiskirje mainitsee kristinuskon perusasioiden joukossa opin parannuksesta kuolemaan johtavista teoista ja ikuisesta tuomiosta helvettiin. Paavali julisti evankeliumia puhumalla samoista asioista (Apt. 24:25). Evankeliumi ei ole vain lupaus syntien sovituksesta vaan vaatimus parannuksen teoista, mikä tarkoittaa sitä, että pitää alkaa noudattaa lakia, koska Jumalan tahto on kirjoitettu lakiin (1. Tim. 1:8-11).
Jos niin ei tee, tuomio helvettiin tulee tekojen mukaan oli sanonut olevansa uskossa tai ei, oli juutalainen tai pakana (Matt. 7:21-23, Room. 2:6-13). Usko täytyy näkyä niin, että ihminen alkaa noudattaa lakia, muuten usko on kuollut (Luuk. 16:31, Jaak. 2:24-26). Eksegetiikan professori Lauri Thurén on hämmästellyt sitä, että Uusi testamentti antaa tuomion perusteeksi vain teot (Matt. 25:31-46, 1. Piet. 1:17; Ilm. 20:12-13, 22:12), jota käsitellään artikkelissa: 'Tuhatvuotinen valtakunta on uuden liiton täyttymys'.
Apt. 24:25: "Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: "Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa."
Room. 2:6, 12-13, 18: "Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan… ..Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia… ..Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää."
Sapatin pitäminen liiton merkki
Kun Jumala oli luonut maailman kuudessa päivässä, Hän pyhitti seitsemännen päivän ja lepäsi. Kun Israelin kansa pääsi vapaaksi Egyptin orjuudesta, niin sapatti oli ensimmäinen käsky, mitä Jumala antoi kansalleen (2. Moos. 16:23-26). Jumala antoi käskyn sapatista jopa ennen kymmentä käskyä (2. Moos. 20). Sapatti on tarkoitettu ihmisen virkistystä varten, mutta myös sitä varten, että koko kansalla on aikaa kokoontua Jumalan huoneeseen seurakunnan kokousta varten. Sapatti rytmittää ihmisen työntekoa ja lepoa.
Sapatin pitäminen on omistautumista Jumalan palvelemiseen. Sen pitäminen muistuttaa ihmistä siitä, että Jumala on luonut maan kuudessa päivässä ja antoi esimerkin ihmisille, että heidänkin pitää levätä seitsemäs päivä. Sapatin pitäminen on ikuinen merkki liitosta Jumalan kanssa, joka koskee myös uutta liittoa. Sapatti koskee kaikkia kansoja ja sen pitäminen on ehto sille, että pääsee Jumalan valtakuntaan.
2. Moos. 31:17: "Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä en enää tehnyt työtä vaan lepäsin."
Jes. 56:6-7: "Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla."
Sapatin lisäksi on toinen vastaava lepopäivä uudenkuun päivä, joka sekin koskee kaikkia kansoja (Aam. 8:5). Raamatun ajanlaskussa uusi kuukausi alkaa aina siitä, kun kuun sirppi tulee näkyviin. Vuorokausi alkaa aina auringonlaskusta.
Kun Jumalan Poika palaa takaisin, Jumala luo uuden taivaan ja maan, jolloin luonto muuttuu paratiisiksi ja elämän veden virran varrella kasvavat puut kantavat uudet hedelmät joka kuukausi (1. Aik. 23:31, Hes. 47:12). Raamattu profetoi, että kaikki kansat tulevat Kristuksen valtakunnassa (tuhatvuotisessa valtakunnassa) Jerusalemin temppeliin viettämään sapattia ja uudenkuun päivää.
Jes. 66:23: "Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra."
4. Moos. 10:10: "Puhaltakaa torviin myös riemujuhlissanne, juhlapäivinä ja uudenkuun päivinä, samalla kun uhraatte polttouhreja ja yhteysuhreja, niin Jumala muistaa teitä…"
Seitsemän suurta sapattia opettavat uskon perusasioita
Raamatussa on asetettu seitsemän suurta sapattia eli juhla-aikaa (3. Moos. 23). Osa näiden juhlien vietosta perustuu siihen, että seurakunta menee Jerusalemin temppelin luokse, jossa se syö uhrilihaa.
Sapatit ovat edelleen voimassa, mutta kaikkia juhlamenoja ei voi viettää, koska ei ole temppeliä. Tämä käytännössä johtaa siihen, että juhlia vietetään kotona erityisinä sapatteina ilman uhrilihan syömistä, jota ei saa ympärileikkaamaton mies syödä muutenkaan, mutta se ei estä hänen pelastusta. Kun Raamattu puhuu koko lain pitämisestä, se tarkoittaa temppelipalvelua, joka kuuluu ympärileikattujen velvollisuuteen, mutta sapatit kuuluvat kaikille.
Suuret sapatit ovat (kalenteri):
- Pääsiäinen, happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä
- Happamattoman leivän juhlan seitsemäs päivä
- Helluntai (Shavuot)
- Pasuunansoitonjuhla (Yom Teruah)
- Suuri sovitusten päivä (Yom Kippur)
- Lehtimajanjuhlan ensimmäinen päivä (Sukkot)
- Lehtimajanjuhlan kahdeksas päivä
Jumalan asettamat juhlat opettava seurakunnalle sitä, mitä Israelin kansa oppi vapautuessaan Egyptin orjuudesta ja lähti vaeltamaan erämaahan kohti Luvattua maata. Ne tapahtumat eletään juhlissa joka vuosi uudelleen.
Ensimmäinen juhla on pääsiäinen, joka on sen kuukauden 14. päivä, jolloin ohra on valmistunut. Tämä on vuoden kuukausista ensimmäinen, joten raamatullinen vuodenvaihde on aina keväällä.
Pääsiäisviikon tapahtumien ajoitus viikonpäiville saadaan selville Uudesta testamentista. Toisin kuin kirkko opettaa, Yeshua ei kuollut pitkäperjantaina vaan keskiviikkona. Hän ei noussut kuolleista sunnuntaina vaan juutalaisen viikon ensimmäisen päivän alussa lauantai-illalla, jolloin alkoi ensilyhteen heilutuksen päivä, mistä kertoo lisää artikkeli: Roy A. Reinhold: 'Pitkäperjantai on myytti, Jeesus kuoli keskiviikkona!'.
Raamattu käskee jokaista valvoa pääsiäisyön ja syödä uhrikaritsa. Aamulla poltetaan karitsan tähteet ja seurakunta lähtee palaamaan takaisin kotiseudulle.
Israel lähti kiireellä Egyptistä, joten se ei voinut ottaa mukaan hapanjuurta. Matkalla syötiin happamatonta leipää. Hapanjuuri on tässä asiayhteydessä vertauskuva koko taikinaan leviävästä synnistä, joka nyt jätettiin Egyptiin, koska Israelin kansa lähti erämaahan oppimaan vanhurskasta elämää. Laki käskee jokaista hävittämään kodistaan hapanjuuren ja syömään viikon happamatonta leipää. Raamattu kertoo, että tätä juhlaa vietti alkuseurakunnan pakanat Kreikassa. Paavali vertasi Kristusta pääsiäiskaritsaan.
1. Kor. 5:7-8: "Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa."
Apt. 20:6: "Me muut purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä…"
Apt. 12:3: "..silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa."
Juhlan viimeisenä päivänä on myös suuri sapatti, joten pääsiäisenä on kaksi suurta sapattia. Happamattoman leivän juhlan jälkeen jokainen tekee uuden hapanjuuren. Se onnistuu noin viikossa, kun jauhoihin lisätään vettä, jolloin jauhoissa oleva villihiiva alkaa lisääntyä. Jumalan seurakunta tekee joka vuosi uuden hapanjuuren hapanleipää varten.
Pääsiäisen keskellä on viikottainen sapatti, joka alkaa perjantaina auringon laskiessa ja kestää lauantain auringonlaskuun saakka. Se on ensilyhteen heilutuksen päivä, jonka jälkeen saa alkaa syömään uuden sadon viljaa. Jumalalle annetaan aina ensimmäiset jyvät eli ensihedelmät. Siitä lasketaan 7 viikkoa ja 50. päivä osuu aina sunnuntaille, joka on Shavuot eli helluntai. Tämä on kolmas vuotuinen suuri sapatti. Tätä juhlaa vietti opetuslapset sen jälkeen, kun Yeshua oli noussut Taivaaseen.
Apt. 2:1: "Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla."
Hesekielin kirjassa on lueteltu tuhatvuotisen valtakunnan temppelin juhlat, josta puuttuu Shavuot (Hes. 45:18-25). Tämä johtuu siitä, että Messiaan temppelissä on hieman eri juhlat ja säädökset uhraamisesta, koska luonnon olosuhteet muuttuvat niin voimakkaasti.
Syksyllä on juutalaisen ajanlaskun seitsemäs kuukausi, jonka ensimmäisenä päivänä on Yom Teruah, pasuunansoiton juhla. Tämä on korkea sapatti, jonka viettämisen syytä ei Raamattu kerro, mutta suuri ääni pasuunasta on aina viitannut Yehovan tuloon, kuten tapahtui Siinain vuorella, kun Yehovah tuli puhumaan koko kansalleen (2. Moos. 19).
Kuukauden 10. päivänä on vuoden pyhin päivä Yom Kippur, suuri sovitusten päivä, jolloin tulee paastota vuorokausi. Se tarkoittaa vesipaastoa. Suuren sovitusten päivän uhrin on ylipappimme Yeshua täyttänyt viemällä oman verensä Taivaan valtaistuimelle (Hepr. 9:12-14).
Hepr. 9:12: "Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen."
Kuukauden 15. päivä alkaa lehtimajanjuhla, jolloin seurakunta kokoontuu viikoksi Jerusalemiin asumaan lehtimajoissa ja viettämään iloista sadonkorjuujuhlaa. Juhlan kahdeksas päivä on suuri sapatti.
Joh. 7:37-39: "Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan…"
Asumalla lehtimajoissa viikon verran seurakunta ottaa vuosittain osaa siihen, miten Israelin kansa asui 40 vuotta lehtimajoissa erämaassa, jossa ei ollut vettä, mutta Jumala antoi vettä kalliosta. Raamattu profetoi, että kaikki kansat tulevat Kristuksen valtakunnassa (tuhatvuotisessa valtakunnassa) viettämään Mooseksen laissa määrättyä lehtimajanjuhlaa Jerusalemin temppelissä.
Sak. 14:12: "Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa."
Jes. 56:6-7: "Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla."
Sen lisäksi 12. kuussa on Purim, jolloin muistellaan Esterin kirjan tapahtumia, mutta juhla ei ole sapatti, joten silloin saa tehdä työtä ja käydä kaupassa. Esterin kirjassa ei ole myöskään juhlaa edeltävään paastoon tarkempia ohjeita, mutta monet pitävät vuorokauden vesipaaston, minkä jälkeen on ratkiriemukas juhla Purim.
Edellä mainituissa Herran juhlien luettelossa ei ollut joulua, loppiaista, toista pääsiäispäivää (maanantai), helatorstaita, pyhäinpäivää eikä sunnuntaijuhlia. Mistä tämä johtuu? Se johtuu siitä, että Raamatussa ei ole yhtään käskyä niiden viettämisestä. Ne ovat juhlia, jotka kirkko on omavaltaisesti asettanut ottamalla juhlapäivät pakanauskonnoista ja muuttamalla ne kirkollisiksi juhliksi. Sen lisäksi kirkko on siirtänyt pääsiäisen ja helluntain toiseen ajankohtaan, sekä luopunut syksyn juhlien vietosta kokonaan.
Mistä johtuu se, että länsimaissa viikonloppu on kaksipäiväinen? Se johtuu siitä, että adventistit ja protestantit kiistelivät Yhdysvalloissa siitä, että pitääkö viikon lepopäiväksi määrätä sapatti vai sunnuntai. Koska he eivät päässeet yksimielisyyteen, niin asia ratkaistiin asettamalla kumpikin päivä lauantai ja sunnuntai vapaapäiviksi.
Jos joku viettää näitä kirkollisia epäraamatullisia juhlia, hän ei itse asiassa edes ole kristitty, koska ne perustuvat pohjimmiltaan pakanauskontojen juhlapäiviin. Raamattu on ennustanut sen, että antikristus muuttaa juhla-ajat ja lain. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkosta löytyy monia antikristuksia (vert. 2. Joh. 7, Matt. 5:19-20). Tämän laittomuuden juuret löytyvät entiseltä hautausmaalta Roomasta, joka on Vatikaani.
5. Moos. 13:1: "Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään."
Dan. 7:25: "Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi."
Jumalan asettamat ruokasäädökset ovat olleet voimassa jo alusta alkaen
Kun Jumala oli luonut Aadamin ja Eevan, Hän antoi heille käsky, etteivät he saa syödä hyvän- ja pahantiedon puusta. Se oli ensimmäinen käsky ihmiselle, joka oli ruokasäädös. Sen rikkomisesta oli kova rangaistus, kuolema.
Jumala ei ole luopunut ruokasäädöksistä. Eläimet on jaettu puhtaisiin ja saastaisiin (3. Moos. 11). Ihminen ei saa syödä sikaa eikä äyriäisiä. Ihminen saa syödä puhtaita lihoja nautaa, lammasta ja kanaa. Kalaa saa syödä, jos siinä on suomut ja evät, joten kaviaaria ei saa syödä, koska sammessa ei ole suomuja. Madettakaan ei saa syödä. Nykyään ruokateollisuus on kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, ettei makeisissa olisi sikaperäistä liivatetta, jotta kaikki ihmisryhmät voivat ostaa heidän tuotteitaan.
Kristityt eivät ota näitä käskyjä riittävän vakavasti. Jumala koettelee ihmistä: osaatko hillitä himosi ja pitää sormesi erossa kielletystä? Saastaisten ruokien syöminen johtaa siihen, ettei Jumala ota ihmistä vastaan, minkä Paavali opetti kreikkalaisille pakanoille. Monilta on unohtunut, mitä Aadamille ja Eevalle kävi, kun söivät väärästä puusta.
Ef. 5:5: "Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija."
Jes. 66:17: "..jotka syövät kaikkea iljettävää, sian lihaa, rottia -- minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa, ja he kaikki saavat loppunsa, sanoo Herra."
2. Kor. 6:17 - 7:1: "Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." (1. Piet. 1:16)
Jumala ei pelasta ylistävää seurakuntaa vaan pyhä seurakunnan. Pyhä seurakunta kyllä ylistää Jumalaa, mutta kaikki ylistävät seurakunnat eivät ole pyhiä.
Hepr. 12:14: "..pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."
Ilm. 14:12: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen."
Nykyään seurakunnissa on suuria väärinkäsityksiä siitä, mitä tarkoittaa pyhyy. Se ei tarkoita hengellistä tunnetta eikä kaikkea hengellistä. Papiston velvollisuus olisi ollut opettaa seurakunnalle, mikä on pyhää ja puhdasta (Hes. 44:23-24), mutta kaikki heistä ei edes osaa kunnolla Raamattua.
Hes. 22:26: "Sen papit rikkoivat ehdoin tahdoin minun lakiani ja saastuttivat sen, mikä oli minulle pyhitetty. He eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eivät opettaneet, mikä on saastaista, mikä puhdasta, eivätkä kantaneet huolta minun sapattini pyhittämisestä. Niin he häpäisivät minun pyhyyteni."
Pyhitys tarkoittaa sitä, että kristitty luopuu pakanallisista tavoista ja alkaa noudattaa Mooseksen lakia uskossa Yeshua HaMashiachiin (Jeesukseen Kristukseen). Pyhitys on erottautumista maailman saastaisista tavoista ja omistautumista Jumalan palvelemiseen.
Sitä Pietarikin opetti: olkaa pyhät ja olkaa kuuliaisia Jumalan käskyille (1. Piet. 1:16-19, 3. Moos. 19:1-3). Paavali vaati efesolaisia pakanoita luopumaan kaikista pakanallisista tavoista, jolloin hän opetti heille Mooseksen lakia.
3. Moos. 18:3-5: "Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja älkääkä ruvetko seuraamaan niitä tapoja, joita noudatetaan Kanaaninmaassa, minne minä teidät vien. Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan. Noudattakaa minun lakejani, pitäkää minun käskyni ja eläkää niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Pitäkää minun lakini ja käskyni. Jokaiselle, joka niitä noudattaa, ne antavat elämän. Minä olen Herra."
Ef 4:17, 20-24: "Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat!.. ..Mutta ei teille ole Kristuksesta tällaista opetettu, jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on. Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää."
Jumalan armo on suuri niille, jotka hylkäävät kaikki pakanalliset tavat ja tekevät niistä parannuksen (2. Moos. 20:6, Sananl. 28:13-14). Pelastus alkaa uskovien upotuskasteesta Herran Yeshua HaMashiachin nimessä syntien anteeksiantamiseksi, aivan kuten apostolit tekivät helluntaina ja sen jälkeen (Mark. 16:15-17; Apt. 2:38, 19:3-5). Upotuskasteen jälkeen alkaa tie kuuliaisuuteen Jumalan lain ja käskyjen noudattamisessa.
Apt. 22:16 (2017): "Nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Herran nimeä, ota kaste ja pese pois syntisi.'"
Apt. 10:48: "Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen…"
2. Moos. 20:6: "..polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."