Miksi Jumalan Pojan piti antaa itsensä uhriksi, jotta me pelastuisimme?

*Vanhan liiton eläinuhrit olivat esikuva Golgatan kertakaikkisesta syntiuhrista
*Uhraamiseen liittyy syntien tunnustaminen, mikä johtaa hengelliseen kasvuun
*Uhrit opettivat itsenä uhraavasta rakkaudesta
*Suuren sovitustenpäivän uhri siirtyi ylipappi Yeshua HaMashiachin kannettavaksi, jolloin syntien sovitus tuli viattoman sijaisuhrin kautta
*Jumalan rakkauden johdosta uuden liiton syntiuhrin saa lahjaksi
*Jos uskoontulon jälkeen jatkaa tahallaan syntien tekemistä, niin ei ole uhria syntien sovittamiseksi
*Juudan Leijona poistaa esteet perheensä keskinäiseltä rakkaudelta tuomitsemalla rakkautta häiritsevät sudet tuliseen järveen



Golgatalla maksettiin syntivelkamme pois kalliilla hinnalla

Kipua kesti 6 tuntia

Monet ei-uskovat kysyvät ihmetellen, miksi Jumalan piti uhrata oma Poikansa, jotta Hän voisi antaa anteeksi syntiä tehneille lapsilleen? Eikö Luojamme olisi päässyt helpommalla, kun olisi ottanut meidät vain Taivaaseen ja antanut anteeksi syntimme ilman omaa kivuliasta kuolemaansa Golgatan ristillä? Tässä asiassa menemme koko kristinuskon ytimeen. Kysymys oli siitä, että oliko välttämätöntä, että Luojamme uhrasi itsensä?

Jes. 53:6-7: "..Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."

Jumala on oikeudenmukainen, joten Hän ei voi antaa syntejä anteeksi, ellei syntivelkaa ole maksettu pois. Jumala ilmoitti Aadamille ja Eevalle, että jos teette syntiä syömällä kielletystä puusta, siitä seuraa kuolema (1. Moos. 2:17). Jumala ei peruuta sanojaan (1. Sam. 15:29). Jumala ei ole kumonnut lakiaan, että synnin palkka on kuolema, joten synti tulee kuolla pois (5. Moos. 4:2, Matt. 5:17-18). Jos ihmisellä ei ole sovitusta, silloin synti on hänelle kuolemaksi.

Sovituksen periaate on, että uhrieläin ottaa kantaakseen ihmisen tekemän synnin ja kuolee syntien sovitukseksi. Uhrieläin on kuva Jumalan Karitsasta Yeshua HaMashiachista (Jeesuksesta Kritsuksesta), joka on Jumalan pelastussuunnitelmassa lopullinen sovitusuhri kaikille synneille (Sak. 3:8-9; Jes. 53:6-10; 1. Kor. 10:16-18; Hepr. 7:27, 9:12).

Room. 6:23: "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Mark. 10:45: "Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

1. Tim. 2:6: "Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut."

Ef. 1:7: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto..."

Uhrieläimen kuolema muistuttaa synnin tekemisen vakavuudesta. Synnin tekeminen tulee kuolla elämästämme pois. Sovitus antaa hänelle mahdollisuuden tehdä parannus, mikä tarkoittaa katumista ja synnin tekemisen lopettamista.

Liha kuvaa ihmisen himoa tehdä sellaista, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Henki on tarkoittaa Pyhää Henkeä, joka johdattaa ihmisen tekemään Jumalan tahdon. Jos ihminen kuolettaa synnin tekemisen pois Pyhän Hengen voimalla, hän saa elää. Silloin liha kuolee pois ja ihminen täyttyy Pyhästä Hengestä. Tämä johtaa uudestisyntymiseen ja mielen muutokseen, jolloin ihmisestä tulee uusi luomus, joka alkaa noudattaa Jumalan käskyjä (Joh. 3:2-8). Tästä kertoo lisää artikkeli: 'Tehkää parannus ja ottakaa uskovien upotuskaste, niin saatte syntinne anteeksi'.

Jaak. 1:15: "Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman."

Room. 6:12-13: "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi!" (vert. Room 2:13)

Room. 8:5-8: 13-14: "Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen...   ..Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia."

Hepr. 12:14: "..pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."

Ihmisen on mahdotonta maksaa omaa syntivelkaansa pois jollakin omalla hyvällä teollaan, joten Jumalan Poika Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) maksoi syntivelkamme pois uhraamalla oman ruumiinsa ja verensä. Hinta oli niin kallis, ettei armoa pidä yhtään halveksua jatkamalla syntien tekemistä. Armon saaminen edellyttää, että teemme parannuksen syntien tekemisestä ja käännymme seuraamaan uskollisesti Jumalan Poikaa Yeshua HaMashiachia. Kun olemme saaneet kalliin lahjan syntiemme sovitukseksi, emme voi väärinkäyttää saamaamme armoa jatkamalla syntivelan kerryttämistä (opetusvideo pelastuksen edellytyksistä).

1. Piet. 1:16-19: "Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä."

Jumalan Pojan sovitusveri oli kallis lahja, joka kertoo suuresta itsensä uhraavasta rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Jumalan rakkaus sytyttää hänen lapsissaan vastarakkauden Taivaan Isää kohtaan, joka saa tekemään parannuksen syntien tekemisestä ja kääntymään Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Pietari käytti Golgatan tapahtumien mukaista vertausta: Synnin tekeminen kuolee pois ja haudasta nousee ylös uusi ihminen, joka alkaa elämään vanhurskaasti. Jumalan rakastaminen on hänen käskyjensä noudattamista, joten ilman kuuliaisuutta ei ole rakkauttakaan. Rakkaus Jumalaa kohtaa ilmenee siinä, että ihminen noudattaa vapaaehtoisesti Taivaan Isänsä käskyjä.

Room. 2:4 (1933/38): "..tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?"

1. Piet. 2:24: "Itse, omassa ruumiissaan, hän "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet."

1. Piet. 1:23: "Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta."

Joh. 15:10, 13-14: "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan...   ..Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä."

Vanhan testamentin uhrijärjestelmässä oli sääntö, että Jumalalle tuodut uhrit tuli olla virheettömiä, arvoltaan kalliita uhrieläimiä ja sadosta piti antaa ensisato, koska se oli paras osa satoa. Ennen 1800-lukua suola oli hinnaltaan hyvin kallista ostaa (vertaa sanonta "suolainen hinta"), joten kaikki uhrit piti maustaa suolalla, mikä symboloi myös puhtautta ja pyhyyttä (2. Moos. 30:35). Jumala ei mieltynyt, jos Hänelle annettiin suolaton uhri, pilaantunutta leipää, varastettu, ontuva tai sairas uhrieläin. Se on säästämistä uhrilahjan arvossa, rahan pihistelyä ja uhrin pitämistä halpana, mikä on Jumalan halventamista.

Mal. 1:6-9: "Poika kunnioittaa isäänsä ja palvelija isäntäänsä. Minä olen teidän isänne, miksi ette kunnioita minua? Minä olen teidän isäntänne, miksi ette palvele minua? Tätä minä, Herra Sebaot, kysyn teiltä, te papit, jotka pidätte minua pilkkananne. "Miten me olemme pitäneet sinua pilkkanamme?" te kysytte. -- Siten, että olette tuoneet minun alttarilleni epäpuhdasta ruokaa. "Miten me olemme halveksineet sinua?" te kysytte. -- Siten, että olette ajatelleet: Herran pöytä ei ole minkään arvoinen. Kun te tuotte uhrattavaksi sokean eläimen, eikö se ole väärin? Kun te tuotte uhrattavaksi ontuvan tai sairaan eläimen, eikö se ole väärin? Yritä viedä sellainen lahjaksi käskynhaltijallesi! Luuletko, että hän on tyytyväinen sinuun ja ottaa sinut ystävällisesti vastaan? Näin sanoo Herra Sebaot. Ja sellaisia uhreja te tuotte Jumalallenne! Niillä te yritätte päästä hänen suosioonsa, että hän olisi teille armollinen. Kun te näin teette, luuletteko, että hän täyttää pyyntönne? Näin sanoo Herra Sebaot."

3. Moos. 2:13: "Mausta suolalla jokainen ruokauhrilahjasi. Älä jätä suolaa pois, sillä suola on Jumalan liiton merkki. Uhraa siis suolaa kaikkien uhrilahjojesi mukana." 

Kun Jumala antoi oman uhrinsa meidän puolesta, Hän maksoi kaikkein kalleimman hinnan, mitä kukaan voi maksaa ystävänsä puolesta. Hän uhrasi oman ruumiinsa ja verensä meidän puolesta. Se oli virheetön ja viaton uhri. Yeshua ei kärsinyt ristillä omien syntiensä tähden, koska niitä ei ollut, vaan Hän antoi itsensä uhriksi meidän syntiemme sovitukseksi.

Joh. 15:13: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta."

Tämä esimerkin mukaan, meidänkin tulee olla armollisia niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Koska olemme saaneet kalliin uhrin meidän syntivelkamme mitätöimiseksi, niin meidän tulee myös vastavuoroisesti antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Kol. 2:13-14: "Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin."

Matt. 6:12, 14-15: "Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa...    .."Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Koska Jumalan Poika Yeshua HaMashaich (Jeesus Kristus) antoi kaikkensa meidän syntivelkamme sovittamiseksi, meidänkin tulee antaa Hänelle kalliina uhrina koko elämämme palvelemaan Jumalaa. Näin ymmärrämme, että uhreissa on kyse rakkaudesta. Siitä että rakastaa kaikilla voimillaan Jumalaa ja sen rakkauden tähden myös lähimmäisiä. Se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit. Sinä annat parhaan uhrin Jumalalle noudattamalla Jumalan Pojan esimerkkiä ja antamia käskyjä. Jumalan rakastaminen on sitä, että noudattaa Hänen antamia käskyjään. 

Room. 12:1-2: "Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." käskyjään.

Matt. 22:36-40 (RK): "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kai­kella ymmärrykselläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän kaltainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat."

1. Joh. 5:3-5: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?"

Mark. 12:33: "Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit." 

Golgatan uhrin ymmärtäminen edellyttää perehtymistä Vanhaan testamenttiin

Jumalan Poika Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) syntyi Israelissa ja eli juutalaisena koko elämänsä. Hän on itse antanut omalle Israelin kansalle lakinsa ja Hän itse myös noudatti lakia (Matt. 5:17). Hän kuoli ja nousi kuolleista kolmen päivän perästä Jerusalemissa pääsiäisen aikana, jolloin Israelin kansa oli kokoontunut uhraamaan ja syömään pääsiäiskaritsaa sen muistoksi, kun Jumala pelasti kansansa pois Egyptin orjuudesta.

Juutalaisille oli hyvin tuttu ja arkinen asia käydä aika ajoin Jerusalemin temppelissä tuomassa yhden vuoden ikäinen uhrikaritsa tai muu uhrieläin uhrattavaksi. Eläinuhri tuotiin temppelin portille, uhrin tuoja laski kätensä uhrieläimen pään päälle ja teurasti itse uhrieläimen laskemalla veret pois. Papit jatkokäsittelivät eläimen, pirskottivat verta säädetyllä tavalla temppelissä ja polttivat määrätyt osat eläimestä alttarilla. Eräissä uhreissa osa lihasta oli pappien palkkaa ja osa lihasta syötiin.

Hepr. 9:22: "Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta."

3. Moos. 17:11: "Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen."

Tämä perinne puuttuu kristinuskosta kokonaan. Meidän on vaikea ymmärtää, mitä tässä tapahtuu ja mihin kaikki liittyy. Uuden liiton aikana kirjoitettu Heprealaiskirje mainitsee opin kätten päälle panemisen ja kasteet monikossa. Meidän ajan kristityille ei aina heti aukea, mitä tämä tarkoittaa. Kirje puhuttelee heprealaisia asiayhteydessä, joka on meidän ajan pakanakristityille vieras. Tässä asiayhteydessä kätten päälle paneminen ei tarkoita toisen ihmisen siunaamista, vaan oppian käsien laskemista uhrieläimen päälle, kuten 3. Mooseksen kirjan 3.-luku opettaa.

Hepr. 6:1-3: "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio. Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo."

3. Moos. 3:1-2, 17: "Kun joku tuo yhteysuhriksi naudan, joko sonnin tai lehmän, hän tuokoon Herran eteen virheettömän eläimen, pankoon kätensä sen pään päälle ja teurastakoon sen pyhäkköteltan ovella. Papit, Aaronin jälkeläiset, vihmokoot veren joka puolelle alttaria...    ..Missä asuttekin, teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: älkää syökö rasvaa älkääkä verta." (vert. Apt. 15:20, 29, joka kieltää pakanoita syömästä verta ja lihaa, josta ei ole verta laskettu: Kielto perustuu pakanoiden velvollisuuteen noudattaa lakia)

Raamattu opettaa upotuskasteesta, mutta heprealaiskirjeen kuudennessa luvussa ei puhuta siitä vaan rituaalipuhdistusmenoista, koska kreikankielinen käsikirjoitus käyttää tässä kohtaa kasteista kreikankielistä sanaa 'baptismus', mitä Uusi testamentti käyttää vain kolmessa muussa jakeessa tarkoittaen rituaalipuhdistusmenoja (Mark. 7:4, Hepr. 9:10, Kol. 2:12). Uuden testamentin käyttämä sana 'baptisma' tarkoittaa upotuskastetta, joka on kristityille tuttu asia.

Oppi kätten päälle panemisesta tarkoittaa heprealaiskirjeen asiayhteys huomioon ottaen Vanhassa testamentissa opetettua tapaa laskea kädet uhrieläimen pään päälle (3. Moos. 1:2-4). On muitakin tilanteita, jossa käsien laskeminen pään päälle on välittänyt toiselle henkilölle erilaisia asioita, mutta nyt on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten juutalaiset ensisijaisesti ymmärsivät tämän asian. Paavali ja muut heprealaiset kristityt noudattivat uuden liiton aikana Vanhan testamentin sääntöjä, joten on luonnollista, että Paavali puhui näistä asioista heille (esim. Apt. 25:7-8, 28:17-21).

Tämä artikkeli ei ole lapsen maitoa vaan vahvaa ruokaa, joka antaa syventävää tietoa Golgatan sovitustyön taustoista ja merkityksestä. Etenemme pelastuksen perusteista syvempiin opintoihin. Tämä artikkeli on yksi kokonaisuus, jonka jakamaa opetusta ei voi käsitellä lause kerrallaan ilman, että ottaa huomioon, mitä jäljempänä lukee.

Golgatan sovitustyöstä tuli uusi syntiuhri ja ehtoollisesta uhriateria sen muistoksi

Kun Yeshua (Jeesus) paransi sairaan miehen, niin Yeshua ei kieltänyt parantuneen menemästä temppeliin uhraamaan säädetty uhri, koska Hän oli itse parantanut sairaan, vaan käski menemään toimittamaan lain vaatiman uhrin. Tämä ei anna mitään viitteitä siihen, että Yeshualla (Jeesuksella) olisi ollut aikeita tulla muuttamaan lakia (vert. Matt. 5:17). Kyseessä ei ollut syntiuhri vaan uhri puhdistautumisen johdosta.

Mark. 1:40-43: "Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: "Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi. Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna puhdistumisestasi se uhri, jonka Mooses on määrännyt, todisteeksi heille."

Ennen kuin Jerusalemin temppeli oli tuhoutunut maan tasalle vuonna 70 jKr, kristityt toimittivat eläinuhreja temppelissä kuten myös Paavali (Apt. 21:24,26, 25:7-8, 28:17-21). Paavali noudatti tarkasti Mooseksen lakia uuden liiton aikana, minkä Jumala katsoi hänelle vanhurskaudeksi (Apt. 24:14, Room. 2:12-13, 2. Tim. 4:8). Osoittaakseen noudattavansa Mooseksen lakia, Paavali osallistui nasiirilupaukseen liittyvään uhriprosessiin ja teki sen uuden liiton aikana (Apt. 21:26).

Apt. 21:24, 26: ".. Siitä kaikki ymmärtävät, että sinusta levitetyissä puheissa ei ole mitään perää vaan sinäkin pidät kiinni laista ja elät sen mukaisesti...      ..Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumisaikansa päättyisi ja kunkin puolesta suoritettaisiin uhri." (Nasiiriuhrit: karitsa, pässi, erilaisia happamattomia leipiä, ruoka ja juomauhrit; 4. Moos. 6:13-17)

Apt. 24:17-18: "Oltuani vuosikausia poissa tulin nyt tuomaan kansalleni rahalahjaa ja toimittamaan uhreja. Juuri näissä tehtävissä minä temppelissä olin, kun eräät Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut. Olin puhdistautunut, väkeä ei ollut koolla eikä mellakasta tietoakaan."

Apt. 25:8 (1933/38): "...sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan".

Apt. 28:17, 21: "...Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui juutalaisten johtomiehet luokseen. Kun nämä olivat saapuneet, hän sanoi: "Veljet! Minut luovutettiin Jerusalemissa roomalaisten käsiin, vaikka en ole millään tavoin rikkonut kansaamme enkä isiltä perimiämme säädöksiä vastaan...     ..Juutalaiset vastasivat: "Emme ole saaneet Juudeasta mitään kirjettä, jossa kerrottaisiin sinusta, eikä kukaan veljistä ole täällä käydessään puhunut sinusta pahaa, ei julkisesti eikä yksityisesti."

Eräät raamatunopettajat ovat yrittäneet keksiä tekosyitä alkukielen tulkinnoillaan, ettei Paavali oikeasti hyväksynyt eläinten uhraamista, koska Paavali vangittiin Jerusalemin temppelissä kesken uhriprosessin. Tämä ei pidä paikkansa, koska Raamatun mukaan Paavali nimenomaan osoitti noudattavansa lakia ottamalla osaa uhraamiseen (Apt. 21:21-27). Samalla he ovat mitätöineet Raamattua selittämällä eräiden Jumalan asettamien säädösten olevan vain vertauskuvallisia kertomuksia. On parempi, ettei väkisin yritä vääristellä Raamattua, koska se voi helposti johtaa siihen, että raamatunopettaja menettää pelastuksensa. Erityisesti lain kumoamisesta ja niin opettamisesta menettää helposti pelastuksensa (Matt. 5:17-20, 23:13). On kaukaa haettu väite, että Paavali olisi voinut lakia noudattamalla pilkata Golgatan sovitustyötä. Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä ja teki asiat oikein. Nasiirien lupaukseen liittyvät uhrit eivät edes liity syntien sovitukseen vaan lupauksen antamiseen.

2. Piet. 3:15-16: "Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia."

Suuren sovitustenpäivän (Jom Kippur) uhri sai uuden merkityksen heti Golgatan sovitustyön jälkeen, koska Yeshua HaMashiachista oli tullut ikuinen Ylipappi (Hepr. 7:15-26). Lain mukaan vain ylipappi saa suorittaa sen päivän uhrit (3. Moos. 16). Kukaan ihminen voi enää astua ylipapin tehtävään ja suorittaa suuren sovituksenpäivän eläinuhreja. Yeshua HaMashiach antoi itsensä Golgatalla kertakaikkiseksi uhriksi.

Hepr. 9:11-14: "Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa."

Kristityt alkoivat nauttimaan kodeissaan ehtoollista Golgatan sovitustyön muistoksi. Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) oli omalla ruumiillaan ja verellään sovittanut Häneen uskovien synnit, mikä riitti syntien sovittamiseen. Ehtoollisesta tuli uhri- ja muistoateria eläinuhrien tilalle heti Golgatan sovitustyön jälkeen. Syömällä ehtoollista kristityt julistavat Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) kuolemaa Golgatalla siihen asti, kun Yeshua saapuu maan päälle tuhatvuotisen valtakunnan hallitsijaksi.

Hepr. 10:15-18: "Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin: -- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. Ja sitten: -- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria."

1. Kor. 11:26: "Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee."

Kristityille tuli ongelmaksi se, että temppelin papisto ei hyväksynyt Yeshuaa Messiaaksi, Herraksi ja Jumalaksi. Yeshua tiesi asian edeltä ja luki tuomion Jerusalemin silloiselle järjestyksessään toiselle temppelille, että se tullaan tuhoamaan maan tasalle.

Luuk. 21:5-6: "Kun jotkut ihastelivat temppeliä, sen kauniita kiviä ja näkyville pantuja lahjoja, Jeesus sanoi: "Tulee aika, jolloin kaikki tämä, mitä te nyt katselette, revitään maahan. Tähän ei jää kiveä kiven päälle."

Jumala oli varoittanut kuningas Salomon kautta, että jos israelilaiset eivät elä Jumalan tahdon mukaan, niin Jerusalemin ensimmäinen temppeli tulee tuhoutumaan maan tasalle, minkä teki Babylonian armeija. Jerusalemin toinen temppeli tuhoutui myös samoista syistä ja erityisesti sen takia, etteivät he hyväksyneet Yeshuaa Messiaaksi, ja tuhotyön teki Rooman armeija.

1. Kun. 9:6-9: "Mutta jos te ja teidän jälkeläisenne käännytte pois minun teiltäni ettekä noudata minun säädöksiäni ja määräyksiäni, jos te käännytte palvelemaan toisia jumalia ja kumarratte niitä, niin minä hävitän Israelin kansan tästä maasta, jonka olen sille antanut. Temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, minä hylkään ja hävitän, ja kaikkien kansojen parissa Israelista tulee pilkan kohde ja varoittava esimerkki. Tästä temppelistä tulee sellainen rauniokasa, että jokainen ohikulkija tyrmistyy ja kysyy: 'Miksi Herra on tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?' Hänelle vastataan: 'Siksi, että israelilaiset hylkäsivät Herran, Jumalansa, joka toi heidän isänsä pois Egyptistä, ja turvautuivat toisiin jumaliin, kumarsivat ja palvelivat niitä. Sen vuoksi Herra on pannut kaiken tämän pahan heidän kärsittäväkseen.'"

Temppelin tulevalla tuhoutumisella oli vaikutuksia uskonnollisiin toimituksiin. Eläinpolttouhrit loppuivat Jerusalemin temppelin tuhouduttua vuonna 70 jKr. Kristityt juutalaiset lopettivat polttouhrit Jerusalemin temppelin tuhouduttua, koska Vanha testamentti kieltää uhraamasta polttouhreja muualla kuin Jerusalemin temppelissä (3. Moos. 17:2-5, 5. Moos. 12:5, Joos. 22:16-19). Lakia ei kumottu, vaan olosuhteet estävät polttouhrit (vert. Matt. 5:17-18). Monet Raamatun puhtauteen, saastaisuuteen ja puhdistumisaikoihin liittyvät säädökset koskevat myös, miten ihmisen voi puhdistua, jotta hän voi lähestyä Jumalaa tulemalla Jerusalemin temppeliin. Koska Jerusalemissa ei ole tällä hetkellä temppeliä, niin monilla temppeliin liittyvillä säädöksillä ei ole suoranaista vaikutusta ihmisen elämään.

2. Moos. 19:10-12: "Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä pestä viittansa. Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle. Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen."

3. Moos. 15:31: "Teroittakaa israelilaisten mieliin, että heidän on varottava epäpuhtautta, sillä jos he epäpuhtaudellaan saastuttavat minun pyhäkköni, joka on heidän keskellään, heidän on kuoltava." 

Apt. 21:26: "Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumisaikansa päättyisi ja kunkin puolesta suoritettaisiin uhri."

Jumalan valtaistuin on Taivaassa. Kukaan ei voi lähestyä Herran valtaistuinta, ellei hän ole kokonaan puhdistautunut. Raamattu kertoo, että Jumalan pyhät ovat pesseet ja valkaisseet vaatteensa Karitsa Yeshua HaMashaichin (Jeesuksen Kristuksen) veressä, mikä vuoksi he voivat seisoa Herran valtaistuimen edessä.

Ilm. 7:13-17: "Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: -- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet."

Apt. 11:9-10: "Silloin ääni taas puhui taivaasta: 'Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.' Tämä tapahtui kolmesti..."

Raamatuntutkijoiden mukaan Heprealaiskirje on kirjoitettu 60-luvulla jKr. Se on siis kirjoitettu viimeisinä vuosina, jolloin Jerusalemissa asuneet kristityt kävivät temppelissä, mutta olivat jo joutuneet ankarien vainojen kohteeksi (Hepr. 10:32-34). Tämä kirje valmisti messiaanisia juutalaisia kohtaamaan tilanteen, että temppeli tulisi pian tuhoutumaan pitkäksi aikaan, jolloin uhraaminen loppuisi. Heprealaiskirje kertoi, miten temppeli on pienoismalli Taivaassa olevasta Jumalan asumuksesta (Hepr. 8-9), jossa asuu meidän Ylipappimme. Meillä on pääsy Taivaassa asuvan Ylipapin luokse milloin tahansa, vaikka ei ole enää Jerusalemissa temppeliä, joka oli ollut Jumalan asuinsija maan päällä (Hepr. 10:19-22). Se myös perusteli sen, ettei tarvita Aaronin ylipappeutta, koska meillä on korkeampi ylipappi Yeshua HaMashiach, joka on sovittanut omalla ruumiillaan ja verellään kaikki syntimme. Heprealaiskirje perusteli messiaanisille juutalaisille, että kristityt pärjäävät ilman temppeliä ja ilman eläinuhreja, koska Ylipappi Yeshua HaMashiach on sovittanut syntimme omalla uhrillaan ja istuu valtaistuimellaan Taivaassa.

Hepr. 10:19-22: "Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä."

Raamattu kertoo Hesekielin kirjan luvuissa 40-48, että Jerusalemiin tullaan rakentamaan mainituissa luvuissa kuvattu temppeli, mitä ei ole vielä tapahtunut. Kirjassa on tarkka kuvaus temppelin tiloista ja mitoista sekä sitä aikaa koskeva uusi temppelilaki, joka poikkeaa Mooseksen kirjan monista säännöistä, mutta tätä asiaa ei ole nyt tarpeen käsitellä enempää (vertaa Mal. 3:3-4).

Hes. 43:1-7: "Mies vei minut sitten portille, sille portille, joka aukeaa itään. Ja minä näin: Idästä saapui Israelin Jumalan kirkkaus. Sen ääni oli kuin suurten vesien pauhu, ja Herran kirkkaus sai maan hohtamaan. Näky, jonka minä näin, oli samanlainen kuin se, minkä olin aikaisemmin nähnyt, se oli niin kuin se, minkä näin, kun Herra tuli hävittämään kaupunkia, niin kuin se, minkä olin Kebarjoen rannalla nähnyt. Minä heittäydyin maahan kasvoilleni. 

Herran kirkkaus meni temppeliin portista, joka on itää kohti. Henki nosti minut maasta ja vei minut sisempään esipihaan, ja minä näin, että Herran kirkkaus täytti temppelin. Joku puhutteli minua, ja minä kuulin sen äänen tulevan temppelistä -- mies seisoi yhä minun vieressäni. Ääni sanoi minulle: "Ihminen, tämä on minun valtaistuimeni sija ja koroke minun jalkojeni alla. Täällä minä olen asuva Israelin kansan keskellä ikuisesti. "Enää eivät israelilaiset tahraa minun pyhää nimeäni, eivät he eivätkä heidän kuninkaansa, ei heidän uskoton elämänsä eivätkä kuninkaiden kuolleet ruumiit." 

Ps. 24:8-10: "Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!.."

Jerusalemiin rakennettava Hesekielin kirjassa kuvattu temppeli ei enää tuhoudu, koska siellä on Herran valtaistuin tuhatvuotisen valtakunnan loppuun asti (ikuisesti, Hes. 43:7), jonka jälkeen Jumala luo uuden taivaan ja maan (Ilm. 21:1-2). Pelastuksen Jumala, Herra Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) tulee saapumaan Jerusalemin Hesekielin kirjassa kuvattuun temppeliin idän puoleisesta portista, joten siitä ei saa kulkea kukaan muu paitsi Hänen alaisena oleva ruhtinas, joka aterioi porttirakennuksessa Herran edessä (Hes. 44:3). Joka tätä järjestystä vastustaa, hän ei ole pääsevä Taivasten Valtakuntaan (Matt. 5:17-20, 7:21-23, 23:13; Ilm. 22:15).

Ps. 24:3-5: "Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhään paikkaan? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi."

Eläinuhrit eivät olleet Jumalan syöttämistä tai lepyttämistä vaan hengellistä kasvua varten

Raamatun uhrijärjestelmä poikkeaa väärien uskontojen uhraamisesta. Meidän ajan kristityille on syntynyt uhraamisesta mielikuvat siitä, kun jollekin itämaiselle eläinepäjumalalle syötetään hedelmiä tai uhrilihaa, jotta epäjumala leppyisi tai taipuisi noudattamaan uhraajien tahtoa. Tämä on kuolleen kultaisen vasikan lahjomista, mikä ei johda mihinkään hyvään.

Ps. 50: 7, 11-15, 23: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi...   ..Minun ovat kaikki vuorten linnut ja laaksojen moninaiset eläimet. Jos minun olisi nälkä, en sanoisi sitä sinulle, sillä minun on koko maanpiiri, kaikki mitä on. Söisinkö härkien lihaa, joisinko vuohien verta? Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle. Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua...   ..Joka pysyy oikealla tiellä, saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa."

Raamatun Jumalan ja muiden uskontojen välillä on se ero, että Raamatun Jumala edellyttää ihmisen alistuvan Hänen tahtoonsa, kuten Isä meidän -rukouksessa annetaan esimerkkiä (Matt. 6:10). Muissa uskonnoissa ihminen pyrkii ottamaan korkeamman voiman valtaansa tekemällä loitsuja ja antamalla epäjumalalle uhrilahjoja, mitä kutsutaan myös magiaksi ja taikuudeksi. Eräissä harhaopeissa Jeesuksen nimessä uskotaan olevan sellaista voimaa, että sitä huutamalla ja hokemalla voisi saada Pyhä Henki toimimaan ihmisen tahdon mukaisesti (Matt. 6:7). 

Yeshuan (Jeesuksen) nimi on kyllä korotettu kaikkein korkeimmaksi ja Jumalan voima on suurin, mutta ihmisellä ei ole valtaa Pyhään Henkeen (Fil. 2:9). Pyhä Henki toimii, kuten tahtoo, ja ihmisen ei pidä yrittää ottaa Häntä valtaansa (Joh. 3:8).

1. Kor. 12:11: "Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo."

Kristinuskossa uhraamalla ei syötetä tai lahjota Herraa. Jumala ei syö poltettua lihansavua eikä tuhkaa. Hän ei saa mitään pankkitilisiirtoja Taivaaseen eikä tarvitse maallista omaisuutta. Ihminen ei voi rahalla eikä uhrieläimellä ostaa Raamatun Jumalalta paikkaa Taivaasta, eikä muutenkaan manipuloida Jumalaa antamaa maallista menestystä tai siunauksia.

5. Moos. 10:17: "Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa."

Mooseksen laissa määrätyt eläinuhrit ovat olleet esikuvia Golgatan sovitustyöstä. Heprealaiskirje kertoo miten uhrit ovat olleet tulevan varjo, joka tarkoittaa tulevan esikuva. Sama pätee ehtoollisessa. Kun syömme ehtoollista, niin leipä kuvaa Kristuksen ruumista ja viini kuvaa Kristuksen verta. Uhriaterialla syötävä ruoka on yhteys Kristuksen ruumiiseen ja vereen.

Hepr 10:1: "Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen."

1. Kor. 10:16: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?"

Joh. 6:53: "Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää."

Raamatussa uhraamista tarkoittava hepreankielinen sana on 'qorban' (esim. Mark. 7:11). Se tulee sanajuuresta 'qrb', joka tarkoittaa 'tulla lähelle', 'lähestyä. Uhraaminen tuo ihmisen lähelle Jumalaa. Omistautumista Jumalalle on, että temppelissä uhrattiin päivittäin aamulla ja illalla yksi vuoden ikäinen uroskaritsa sekä vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna (ruokauhri) ja viiniä (juomauhri). Uudenkuun juhlana ja monena suurena Herran juhlapäivänä uhrattiin päivittäisen uhrin lisäksi seitsemän karitsaa (mm. 4. Moos. 28:11, 19, 27), mikä viittaa Jumala Pojan seitsemään Henkeen (Ilm. 3:1, 5:6; Sak. 3:8-9). Tällä tavalla Jumala kasvatti israelilaiset ymmärtämään Golgatan sovitustyön ja sen muistoksi myöhemmin vietettävän uhriaterian ehtoollisen. Uuden liiton uhri Golgatalla noudattaa tätä esikuvaa.

4. Moos. 28:3-8: "Sano heille: Tuliuhriksi teidän on tuotava Herralle päivittäin kaksi virheetöntä vuoden ikäistä urospuolista karitsaa. Uhratkaa toinen karitsa aamulla ja toinen iltahämärissä. Lisäksi uhratkaa aamulla ruokauhriksi kymmenesosa eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu neljännes hin-mittaa oliiveista survottua öljyä. Tämä on päivittäinen polttouhri. Tällainen uhri toimitettiin ensi kerran Siinainvuoren luona tuoksuvana tuliuhrina, joka on Herralle mieluisa. Juomauhriksi tuokaa neljännes hin-mittaa viiniä kumpaakin karitsaa kohden; vuodattakaa pyhäkössä vahvaa viiniä Herralle uhriksi. Uhratkaa toinen karitsa iltahämärissä ja toimittakaa siihen kuuluvat ruoka- ja juomauhrit samalla tavoin kuin aamullakin. Tämä on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa."

Kaikki uhraaminen ei liity edes syntien sovittamiseen, kuten on synti- ja vikauhrit, vaan myös siihen, että ihminen saa syödä aterian Herran kunniaksi. On olemassa erillisiä polttouhreja, teurasuhreja, kiitosuhreja (yhteysuhrit), ruoka ja juomauhreja, virkaan vihkimiseen liittyviä uhreja, sairaan parantumiseen liittyviä uhreja, muistoaterioita, esikoispojan lunastukseen liittyviä lunastusmaksuja, uskottomuuden selvitysuhreja jne. Kaikkia uhreja ei polteta alttarilla tuhkaksi, vaan eläimestä syödään lihat ja kiitosuhrissa syödään suurin osa leivistä. Osa lihoista ja leivistä ovat pappien palkkaa. Rituaaliuhrilaki on kolmannessa Mooseksen kirjassa, mikä koskee erityisesti telttamajaa ja Jerusalemin kahta ensimmäistä temppeliä, joita ei enää ole. Koska Jerusalemissa ei ole temppeliä, niin uhraamista ei toimiteta, koska laki kieltää uhraamasta muualla kuin Jerusalemin temppelissä.

3. Moos. 7:37-38: "Tähän päättyy polttouhreja, ruokauhreja, syntiuhreja, hyvitysuhreja, virkaanvihkimisuhreja ja yhteysuhreja koskeva laki, jonka Herra antoi Moosekselle Siinainvuorella käskiessään israelilaisia tuomaan Siinain autiomaassa uhrilahjoja."

2. Moos. 18:12: "Sitten Jetro, Mooseksen appi, toi polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle, ja Aaron sekä kaikki Israelin vanhimmat tulivat Mooseksen apen kanssa uhriaterialle Jumalan eteen." (juhla-ateria telttamajan alueella Herran valtaistuimen eli liitonarkun edessä)

5. Moos. 12:26-27: "Pyhät lahjanne ja Herralle lupaamanne uhrit teidän on tuotava siihen paikkaan, jonka Herra valitsee. Kun toimitatte polttouhrin, uhratkaa sekä liha että veri Herran, Jumalanne, alttarilla. Teurasuhreista vuodatettakoon Herran alttarille veri; lihan saatte syödä itse."

Kolmatta Mookseksen kirjaa on kutsuttu "sovituksen kirjaksi". Sovituksen kirjan ensimmäinen luku puhuu polttouhrista; heprean sana merkitsee "ylentämistä". Toinen luku puhuu ruokauhreista, jolloin viivyttiin Herran edessä aterialla. Sana tulee käsitteestä "lepo". Uhraaja kaipasi lepoa Jumalassa. Kolmas luku puhuu vuorostaan "yhteysuhreista"; tämä käsite tulee samasta sanasta kuin "rauha". Yhteysuhri nautitaan, koska ihminen elää yhteydessä Jumalaan, joiden välillä on rauha (1. Kor. 10:16-18). Neljäs luku kertoo "syntiuhreista"; tässä käytetty synti-sana on miltei sama hepreassa ja arabiassa ja tarkoittaa alunperin "väliseinää". Synti erottaa Jumalasta ja ihmisistä. Viides luku liittyy Jesajan kirjan sanomaan. Se käsittelee vikauhria; heprean vastine tulee käsitteestä "syyllinen". 

Polttouhri ilmaisi omistautumista Jumalalle (3. Moos. 1). Ruokauhri ilmaisi kiitoksen Jumalan antamasta ravinnosta. Sadonkorjuun jälkeen voi levätä tekemästään työstä (3. Moos. 2). Yhteysuhri eli kiitosuhri uudisti ihmisen ja Jumalan välisen ystävyyden, kuten myös ihmisen ja hänen läheistensä ystävyyden (3. Moos. 3). Syntiuhri kattoi vahingossa Jumalaa vastaan tehdyn synnin (3. Moos. 4). Hyvitysuhri kattoi muita ihmisiä vastaan tehdyn synnin (3. Moos. 5). Laissa mainitaan, että syntiuhri sovitti erehdyksessä tehdyn synnin, mikä ei kata tahallaan tehtyä syntiä. 

3. Moos. 4:1-2: "Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Sitä, joka vahingossa rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan ja tekee kielletyn teon, koskevat nämä määräykset..."

4. Moos. 15:25-31: "Sitten papin tulee toimittaa sovitus Israelin kansan synnistä, ja niin kansa saa anteeksi, koska rikkomus on tehty erehdyksessä ja kansa on uhrannut rikkomuksensa hyvittämiseksi Herralle tuliuhrin ja tuonut syntiuhrin hänen eteensä. Näin koko Israelin kansalle ja sen keskuudessa asuville muukalaisille annetaan anteeksi, sillä kaikki ovat yhtäläisesti vastuussa erehdyksestä. "Mutta jos joku yksityinen ihminen tekee erehdyksessä jonkin synnin, hänen on tuotava syntiuhriksi vuoden vanha vuohi. Papin tulee toimittaa Herran edessä sen synnin sovitus, joka on tehty vahingossa, ja kun sovitusmenot on toimitettu, rikkomus annetaan anteeksi. Sama laki koskee jokaista, joka erehdyksessä tekee rikkomuksen, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai keskuudessanne asuva muukalainen. 

"Mutta jokainen, joka tekee rikkomuksen tahallaan, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai muukalainen, loukkaa teollaan Herraa. Siksi hänet on poistettava kansansa keskuudesta. Koska hän on halveksinut Herran sanaa ja rikkonut hänen käskyään vastaan..."

Hepr. 10:26: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi." 

Suuren sovitustenpäivän uhri sovitti ne synnit koko kansan puolesta, josta ei oltu vuoden aikana annettu uhria. Silloin välittäjänä oli ylipappi (3. Moos. 16). Uuden liiton aikana ylipappina on Yeshuan HaMashiach (Jeesus Kristus), joka on uhrannut oman ruumiinsa ja verensä kaikkien syntiemme sovitukseksi. Suuren sovitustenpäivän uhri oli esikuva Golgatan uhrille. Nämäkään uhrit eivät sovita syntejä, jos on tehnyt syntiä, eikä kadu ja tee parannusta sen jälkeen, kun on tullut tietoiseksi evankeliumista (Apt. 2:38, Hepr. 5:8-9, 10:26-27).

3. Moos. 16:20-21, 29-31: "Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot...    ..tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet...

..seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä teidän tulee paastota, eikä kukaan teistä, ei myöskään keskuuteenne asumaan asettunut siirtolainen, saa silloin tehdä mitään työtä, sillä sinä päivänä toimitetaan teidän syntienne sovitus ja te tulette jälleen Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne. Se olkoon teille sapatti, pyhä lepopäivä, ja silloin teidän on paastottava. Tämä määräys on ikuisesti voimassa." 

Jes. 55:7 (1933/38): "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta."

Sananl. 28:13: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon."

Pääsiäinen on pyhiinvaellusjuhla, jolloin israelilaiset kokoontuivat perheidensä kanssa Jerusalemiin viettämään juhlaa. Silloin uhrataan pääsiäiskaritsa. Se valmistetaan perhekunnittain ja syödään perheen kesken sen muistoksi, kun Jumala pelasti Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta. Pääsiäiskaritsa ei ole syntien sovitusuhri, vaikka pelastus käsitteenä liittyy läheisesti asiaan. Pääsäiskaritsa ei ole polttouhri vaan juhla- ja muistoateria, joka opettaa perheen jäseniä tuntemaan Jumalan suuret teot ja samalla he nauttivat parhaasta ruuasta Herran kunniaksi.

Telttamaja ja Jerusalemin temppelit ovat esikuvia hengellisestä kasvusta

Israelin kansalla oli erämaassa telttamaja, jossa Jumala asui ja papisto toimitti uskonnollisia toimituksia. Jerusalemissa on ollut kaksi suurta temppeliä. Temppelien tilojen rakenne kertoo ihmisen hengellisestä kehittymisestä ja Jumalan pyhyydestä.

Temppelin tilat jakaantuvat pyhäkköön ja ulkopuolella oleviin esipihoihin. Vain Israelin kansan jäsenillä oli oikeus astua temppelin esipihalle. Pyhäkköön sai mennä ainoastaan papit ja sen sisällä olevaan kaikkeinpyhimpään vain ylipappi kerran vuodessa. Tämä opettaa, että vain harva pääsee Taivaaseen (Matt. 7:14, Mark. 10:24). Pyhäkössä esineet olivat kultaa ja esipihoilla oli käytetty edullisempia rakennusmateriaaleja kuten pronssia. Tämä opettaa, että ilman pyhittäytymistä kukaan ei ole näkevä Jumalan kasvoja.

Hepr. 12:14: "..pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."

Telttamajan tilojen rakenne, mikä toistuu yleisellä tasolla myös kolmessa Jerusalemin temppelissä

Kun ihminen tulee uskoon, niin hän astuu temppeliin, kuten Israelin kansalaiset saivat kulkea portista sisälle. Ensiksi hän kohtaa sen, että synnin tekeminen tulee kuolla pois. Edessä on pronssista valmistettu uhrialttari, jossa surmatut uhrieläimet poltetaan. Tämä jälkeen vastaan tulee pronssista valmistettu pesuallas. Raamatun aikana ei ollut nykyaikaisia suihkuja ja kenkiä, jotka pitivät ihmiset puhtaana. Jalassa oli sandaalit ja tiet täynnä pölyä. Oli tarpeen pestä jalat ja kädet, ettei temppelin pyhäkköön tule saastaa. Tämä vaihe vastaa sitä, kun uskoon tullut on tunnustanut syntinsä ja lopettanut niiden tekemisen, niin menneen elämän synnit tulee pestä pois kasteessa, jotta hänen synnit pestään pois (Apt. 2:38, 22:16).

Apt. 2:38 (1933/38): "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Tit. 3:5: "..Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät."

Apt. 22:16: "Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois."

Mark. 16:16 (1933/38): "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Kun uskoon tullut on pyhittänyt elämänsä, niin hän voi astua pyhäkköön. Pyhäköstä löytyy kultainen näkyleipäpöytä, jossa on leipiä ja viinillä täytetty juomauhrimalja. Tämä on esikuva Golgatan muistoksi vietettävästä uhriateriasta ehtoollisesta. Golgatan uhri tuo pelastuksen niille pyhille, jotka tekevät Taivaan Isän tahdon (Matt. 7:21-23). Vastapäätä on kultainen seitsenhaarainen öljylamppu, joka symboloi Jumalan seitsemää Henkeä (Ilm. 4:5) ja täyttymistä Pyhällä Hengellä. Huoneen perällä on kaikkein pyhin, joka peittyy verhon (esiriipun) taakse. Sen edessä on kultainen suitsutusuhrien alttari, joka on erityisen pyhä esine temppelissä (2. Moos. 30:10). Alttari savuaa erittäin miellyttävää tuoksua, mikä kuvaa, miten paljon Jumalan pitää rukousten kuuntelemisesta. Verhon takana on Jumalan valtaistuin liitonarkku ja kerubit (kuusisiipiset johtajat) sen ympärillä, kuten on Taivaassa (Ilm. 4:6-8). Vain ylipapilla oli kerran vuodessa suuren sovitustenpäivänä oikeus mennä kaikkein pyhimpään. Silloin ylipapit tule riisua pois arvokas ylipapin univormu jalokivineen ja pukeutua vaatimattomaan pellava-asuun osoittaen nöyryyttä Herran edessä.

Johanneksen evankeliumissa on seitsemän toteamusta Yeshua HaMashiachista (Jeesuksesta Kristuksesta), kuten on seitsemän Yeshuan tekemää ihmettä (Joh. 2:6-11, 4:46-54, 5:5-15, 6:5-13, 6:16-20, 9:1-12, 11:38-43). Temppelin tilojen rakenne kuvaa, mitä Yeshua on.

1. Minä olen lammasten ovi (Joh. 10:7) - temppelin sisäänkäynti idän puolella, joka kuvaa uskoon tuloa.
2. Minä olen tosi (totuuden) viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri (Joh. 15:1) - polttouhrialttari, joka kuvaa, kun Jumala leikkaa huonoa hedelmää tekevät oksat pois viinipuusta ja kokoaa maahan pudonneet kuivat oksat tuleen palamaan.
3. Minä olen hyvä paimen (Joh. 10:11) - pesuallas, joka kuvaa syntien pesemistä ottamalla kasteen Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) nimeen.
4. Minä olen maailman valo (Joh. 8:12, hanukka-juhlan aikana temppelialueella) - seitsenhaarainen öljylamppu pyhäkössä, joka kuvaa Jumalan seitsemää Henkeä ja pyhää elämää.
5. Minä olen elämän leipä (Joh. 6:35) - näkyleipäpöytä, jossa on leipää ja viiniä, kuten ehtoollisella.
6. Minä olen tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6) - suitsukeuhrialttari, joka kuvaa pyhien rukouksia ja läheistä elämään Jumalan kanssa.
7. Minä olen ylösnousemus ja elämä (Joh. 11:25) - Jumalan valtaistuin liitonarkku, joka kuvaa, kun Taivaaseen pelastuneet pyhät tulevat näkemään Jumalan kasvot (Ilm. 22:4).

Syntinen elämä tulee kuolla pois, jotta ihminen voi aloittaa pyhän elämä

Jumala on erottanut Israelin kansan omaisuuskansaksi, joka nousee tuhatvuotisessa valtakunnassa valtaan. Jumala haluaa, että Israelin kansa näyttää muille esimerkkiä pyhästä elämästä. Pyhä elämä ei ole joku antiikin filosofia, askeettista köyhyydessä tai hiljaisuudessa elämistä vaan, se on Jumalan käskyjen noudattamista.

3. Moos. 19:1-5: "Herra sanoi Moosekselle: "Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. "Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. "Kun uhraatte teuraan Herralle yhteysuhrina, toimittakaa uhri oikein, jotta Herra olisi teille suosiollinen..."

4. Moos. 15:40: "Kun te näin muistatte kaikki minun käskyni ja täytätte ne, te pysytte Jumalallenne pyhitettyinä."

1. Piet. 1:14-16: "Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."

Pyhä elämä on Jumalan opettama elämäntapa, joka pysyy erossa kaikista toisten uskontojen tavoista ja vääristä maailman houkutuksista. Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) antoi täydellisen esimerkin pyhästä elämästä ja Hän käski opetuslapsiaan opettamaan sen kaikille kansoille (Matt. 28:19-20).

3. Moos. 20:22-23, 26: "Pitäkää kaikki minun käskyni ja lakini ja noudattakaa niitä, ettei se maa, johon minä teidät vien, oksentaisi teitä ulos. Älkää omaksuko niiden kansojen tapoja, jotka minä ajan pois teidän tieltänne. Ne kansat ovat tehneet kaikkia näitä tekoja ja herättäneet minun inhoni...    ..Pysykää aina minulle pyhitettyinä, sillä minä, Herra, olen pyhä, ja minä olen tehnyt eron teidän ja muiden kansojen välillä ja ottanut teidät omaksi kansakseni."

Jerusalemin temppelin alttarilla poltettiin päivittäin eläinuhreja. Polttouhrit muistuttaa siitä, että syntiä tekevät ihmiset tuomitaan samalla tavalla tuleen, mutta rangaistus tuliseen järveen kestää ikuisesti (Ilm. 20:10). Kukaan ei voi tulla Jumalan luokse ilman pyhitystä. Pyhittäytymisessä luovutaan synnin tekemisestä sekä oman tahdon mukaisesta elämästä ja käännytään tekemään Taivaan Isän tahto. Pyhittäytyminen vaatii muutosta omassa elämässä. Paavalin kirjoittaa tästä asiasta heprealaisille, joille tuli alttarilla on tuttu asia: 

Hepr. 12:28-29: "Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli."

Jes. 10:17 (1933/38): "Israelin valkeus on tuleva tuleksi ja hänen Pyhänsä liekiksi, joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa ja orjantappuransa yhtenä päivänä"

Eläinten polttoalttari oli valmistettu pronssista. Pronssi on kultaa edullisempi metalli ja sen takia se symboloi syntiä, kun kulta kuvaa pyhyyttä. Pronssinen alttari oli esipihalla, kun kultainen suitsukealttari oli pyhäkössä Jumalan valtaistuimen liitonarkun edessä. Pyhäkössä oli eri esineissä paljon kultaa, mikä kertoo Jumalan pyhyydestä. Jumalan yksi nimistä on Israelin Pyhä.

1. Tess. 4:7-8 (RK): "Eihän Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen. Sen tähden se, joka hylkää nämä käskyt, ei hylkää ihmistä vaan Jumalan, joka antaa Pyhän Henkensä tei­hin."

Aadamille oli tarjolla ihmiskunnan kantaisän lisäksi maapallon johtajan paikka kuolemattomana ihmisenä. Vaikka hän oli luotu Jumalan kuvaksi, niin hän oli maasta tehty. Hänellä oli vapaa tahto, joka lankesi syntiin. Aadam rakasti vähemmän Jumalan käskyjä kuin vaimoaan, houkuttelevaa hedelmää, Jumala kaltaiseksi tulemista ja valhetta. Ihmisen vapaa tahto ei toiminut kuten Jumala olisi toivonut.

Pelastushyppääjä tulee paikalle

Synnin seuraus oli se, että Aadamista tuli kuolevainen ihminen, koska hän osoittautui taipuvaiseksi tekemään syntiä. Koko ihmiskunta on perinyt kantaisältään Aadamilta geenit, jotka tekevät ruumiimme kuolevaiseksi. Elämme kuin olisimme hypänneet lentokoneesta ilman laskuvarjoa, joka johtaa vääjäämättä tuhoon ja kuolemaan, koska me kaikki olemme joskus tehneet syntiä. Ihminen tarvitsee pelastajaa, jolla on laskuvarjo.

Room. 3:22-25: "..Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta  mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi..."

Ihmisen vanhaa maailmaa himoitseva minänsä tulee kuolla pois. Me tarvitsemme uuden Aadamin, joka opettaa meidät elämään pyhää Jumalalle kelpaavaa elämää. Hän on Jumalan Poika Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus), joka tuli maapallolle näyttämään esimerkkiä ja opettamaan, miten ihmisten tulee elää.

1. Kor. 15:20-23, 44-49: "Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee...

..Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.  Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi."

Kun teemme Taivaan Isän tahdon toimimalla Yeshua HaMashiachin esimerkin mukaisesti, niin muutumme Kristuksen kaltaisiksi pyhiksi, jotka elävät kuten Kristus eli. Tämä on sitä ylhäältä uudesti syntymistä, mistä Yeshua (Jeesus) puhui.

Joh. 3:3-8: "Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."

Ne jotka uskovat Yeshuaa ja kääntyvät pois synnin tekemisestä, he saavat hyväkseen Golgatan syntiuhrin. Heissä kuolee maallinen Aadam pois ja he syntyvät ylhäältä uudestaan Kristuksen kaltaisiksi. Upotuskaste symboloi vanhan syntisen elämän kuolemista ja hautaamista sekä ylhäältä uudesti syntymistä Yeshua HaMashiachissa (Jeesuksessa Kristuksessa).

Room. 6:1-7: "Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta."

On mielenkiintoista havaita, että Aadamin sukuluettelo Nooan asti sisältää pienoisevankeliumin. Tämä johtuu siitä, että heprean kielessä erisnimillä on myös merkitys. Aadam toi synnin ja Nooan perhe oli ihmiskunnalle uusi alku vedenpaisumuksen surmattua muun ihmiskunnan. Sukuluettelo on: Aadam, Seet, Enos, Keenan, Mahalalel, Jered, Henok, Metusalah, Lemek ja Nooa (1. Moos. 5). Näiden nimien merkitykset tuottava lauseen: "Ihminen on asetettu kuolevaisuuden suruun, mutta siunattu Jumala tulee alas maan päälle opettamaan ihmisiä ja Hänen kuolemansa tuo epätoivoisille levon." (Man has appointed mortal sorrow, but the blessed God shall come down teaching and his death shall bring the despairing comfort/rest; video)

Hengellinen kasvu kohti pyhyyttä

Uuden liiton aikana pakanoita liittyi kristittyjen alkuseurakuntaan ja he alkoivat opiskelemaan lakia alusta alkaen sapattina synagogassa, koska siihen aikaan ei ollut kirjoja, mistä olisi voinut opiskella itse lain. Apostolit odottivat, että vastakääntyneet pakanat menevät synagogaan joka sapatti opiskelemaan lakia, joten he eivät aluksi halunneet vaivata sen enempää heitä kuin muistuttamalla neljästä Mooseksen lain käskystä (Apt. 15:19-21 Biblia, vert. 17:17, 18:4), jotta pakanat alkaisivat heti hylkäämään väärien uskontojen tavat. Rooman valtakunnan alueella oli haureus hyvin yleinen tapa, joten apostolit vaativat pakanoita noudattamaan heti Mooseksen lain kieltoa harjoittaa haureutta ja epäjumalanpalelusta kaikessa muodossa (kielto jatkaa toisen uskonnon tapojen harjoittamista). Sen lisäksi he vaativat heti keskeisen Mooseksen lain ruokasäädöksen noudattamista. Pakanat eivät saa enää syödä verestä valmistettuja elintarvikkeita (esim. veripaltut ja mustamakkara), epäjumalille uhrattua lihaa (esim. toisen uskonnon lihakaupan tuotteita) ja lihaa, josta ei oltu verta laskettu pois. Jos lakia osaamaton pakana ei heti tee näistä synneistä parannusta, hänet voidaan erottaa seurakunnasta.

Apt. 15:19-21 (Biblia, 1776): "Sentähden minä päätän, ettemme niitä häiritsisi, jotka pakanoista Jumalan tykö kääntyvät; Vaan kirjoittaisimme heille, että he välttäisivät epäjumalain saastaisuutta, ja salavuoteutta, ja läkähtynyttä ja verta. Sillä Moseksella on muinaiselta jokaisessa kaupungissa niitä, jotka häntä saarnaavat, koska se joka sabbatina synagogassa luetaan."

Apt. 21:25: "Uskoon tulleiden pakanoiden asian me jo olemme ratkaisseet. Me olemme kirjeitse ilmoittaneet heille, että heidän tulee karttaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja myös lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta."

Apt. 17:17: "Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa..." (Kääntyneitä pakanoita kutsuttiin Jumalaa pelkääviksi, jotka opiskelivat lakia synagogassa, vert. Apt. 18:4)

Apostolit eivät kumonneet pakanoiden velvollisuutta noudattaa lakia, joten pakanoilla ei ole lupa valehdella, varastaa, murhata eikä palvoa vääriä jumalia. Heidän velvollisuus on opiskella Jumalan lakia ja alkaa elämään Jumalan tahdon mukaista elämään sitä mukaan, kun oppivat siitä lisää. Apt. 15-luvun asiayhteys on, ettei vastakääntyneiden pakanoiden päälle ei haluttu laittaa taakaksi ympärileikkausta (Apt. 21:25). Mooseksen laki ei edellytä Israelin ulkopuolella asuvia pakanoita ottamaan ympärileikkausta, joten sitä ei apostolit vaatineet seurakuntaan liittyneiltä pakanoilta. Mooseksen lain mukaan ympärileikkaus on pakollinen vain Abrahamin jälkeläisille (1. Moos. 17:9-10). Pakanoille se on vapaaehtoinen. Laissa ja profeetoissa on jopa määräys, että jopa ulkomaiset eunukit, joilla ei ole enää mitään ympärileikattavaa, voivat pelastua, jos he noudattavat sapattia ja muita Jumalan käskyjä (Jes. 56:3-6). Paavali opetti korinttilaisille pakanoille, ettei ympärileikkaus ole pelastuksen kannalta tärkeä vaan Jumalan lain (käskyjen) noudattaminen.

1. Kor. 7:19: "On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen."

Luuk. 16:17: "Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa."

4. Moos 15:15-16: "Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te. Sama laki ja samat säädökset koskevat sekä teitä että teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia."

On Raamatun vääristelyä väittää, ettei pakanoilta vaadittu lain opiskelua ja sen noudattamista sen mukaan, miten he oppivat. Paavali nuhteli efesolaisia siitä, etteivät he olleet luopuneet pakanatavoista ja muuttaneet käytöstään Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) esimerkin mukaiseksi.

Ef. 4:17-18, 20-24: "Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita...    

..Mutta ei teille ole Kristuksesta tällaista opetettu, jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on. Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää."

Raamatun uhraaminen eroaa monen väärän uskonnon uhrilihan syömisestä siten, että eläimestä lasketaan veret pois ja veren nauttiminen missään muodossa on erittäin ankarasti kielletty. Veressä on elämän voima ja sen takia, sitä ei saa nauttia missään muodossa. Suomalaisille tutut veriletut ja musta makkara ovat kiellettyjä.

3. Moos. 17:10-12: "Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta. Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. Sen tähden minä sanon israelilaisille: yksikään teistä ei saa syödä verta, eikä sitä myöskään saa syödä kukaan teidän keskuudessanne asuva siirtolainen."

Eräissä pakankulttuureissa juodaan teurastetun eläimen verta sellaisenaan, mikä on hyvin vastenmielistä. Eräissä salaseuroissa on oma ehdollisrituaali, jossa juodaan verta. Roomassa syötiin dionysos-epäjumalan uhrirituaalissa raakaa härän lihaa ja juotiin verta, mistä roomalaiskatolisen kirkon ehtoollisakrametti (eukaristia) on saanut  paljon vaikutteita. Roomalaiskatolisen kirkon eukaristiassa ole enää paljoa jäljellä siitä uhriateriasta, minkä Yeshua (Jeesus) asetti viimeisellä aterialla. 

Menneinä aikoina suomalaisilla maatiloilla teurastettiin ja valmistettiin elämiä. Talon isäntä oli tottunut teurastamaan eläimiä. Monilla maatiloilla kasvatettiin jouluporsas, joka lahdattiin joulun alla. Veret otettiin talteen ja sitä vatkattiin, ettei se hyydy. Teurastetusta siasta valmistettiin joulukinkku ja muita ruokia. Kyseessä on itse asiassa perinne vääristä uskonnoista. Skandinaviassa syötiin freyr-epäjumalalle uhrattu karju. Roomassa joulun aikana uhrattiin likainen sika saturnus-epäjumalan kunniaksi. Jos verrataan pääsiäiskaritsan uhrin valmistamista ja syömistä, niin ei joulukinkun valmistaminen ja syöminen eroa työvaiheiden osalta paljoakaan. Roomalaiskatolinen kirkko toi saastaisen eläimen syömisen osaksi kristinuskoa, koska roomalaiset eivät halunneet luopua epäjumalan kunniaksi vietetyn juhlan perinteistä. Maatilan jouluporsaassa on Raamatun näkökulmassa kaikki pielessä: Syödään saastaista eläintä, kiellettyä verta ja vietetään juhla, mitä ei ole Jumala määrännyt Raamatussa, vaan sen on määrännyt roomalaiskatolisen kirkon paavi. 

Kannattaa huomata, ettei Pietarin näky saastaisten eläinten teurastamisesta syötäväksi opettanut syömään saastaisia eläimiä, vaan se liittyi ainoastaan ja vain siihen, että uusi liitto on avannut pakanoille (ei-juutalaisille) mahdollisuuden pelastua uskon kautta, jolloin Golgatan sovintoveri pesee heidät puhtaiksi (Apt. 10:9-17). Kun Jumala puhdistaa uskoon tulleen pakana, niin häntä ei saa sanoa saastaiseksi. 

Juutalainen ei saanut olla tekemisissä pakanoitten kanssa. Nyt Jumala oli kuitenkin lähettämässä Pietaria uskossa olevan roomalaisen sotapäällikön perheeseen luokse. Pietari ei olisi mennyt pakanaperheen vieraaksi ja lisäksi ymmärtänyt, että pakanakin voi uskon kautta pelastua, ellei Jumala olisi ensin opettanut voimallisella näyllä juutalaista Pietaria. Uuden liiton aikana usko oksastaa pakanaperheen Israelin jaloon öljypuuhun (Room. 11), mikä ei ollut sinänsä uusi asia, koska vanhan liiton aikana pakanoilla oli mahdollisuus kääntyä juutalaisiksi ja pelastua uskon kautta.

Apt. 10:17, 34-35: "Kun Pietari vielä ihmetteli, mitä hänen näkynsä oikein tarkoitti, Corneliuksen lähettämät miehet ilmaantuivat portille...    ..Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa."

Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) ei tullut kumoamaan Vanhaa testamenttia vaan tottelemaan (toteuttamaan) sitä.

Matt. 5:17-18: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut."

Sovinto Jumalan kanssa alkaa syntien tunnustamisesta

Kun ihminen tekee syntiä, niin siitä seuraa aina kuolema, koska synnin palkka on kuolema. Raamattu ei tarkoita kuolemalla ainoastaan ruumiin kuolemaa, vaan kuoleman jälkeistä kidutusta tulisessa järvessä, joka kestää ikuisesti. Ihmisen henki ei tuhoudu koskaan, koska sen on meille antanut Luoja. 

Room. 6:23: "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Uhrilammas

Synnin palkka on kuolema, joten tarvitaan kuolema, jotta synti voidaan sovittaa (Hepr. 9:22). Jos ihminen havahtuu tehneensä syntiä, niin hänellä on mahdollisuus saada sijaisuhri sovittamaan synnin. Vanhan liiton aikana sijaisuhri oli eläin, joka kuoli syntiä tehneen ihmisen puolesta. Syntiä tehnyt surmasi oman eläimensä temppelin portilla laskemalla siitä veret pois. Hänen tekemänsä synti johti elävän eläimen kuolemaan, jonka hän sai itse kokea. Meidän aikana hyvin harva saa edes nähdä eläimiä teurastettavan, mutta Vanhan testamentin aikana monet teurastivat eläimiä.

Syntien sovittaminen uhraamalla eläin sisältää yksityiskohtia, jotka antavat meille ymmärrystä, mistä on kyse. Kaikki alkaa sillä, että syntiä tehneellä alkaa omatunto soimaan ja hän haluaa tehdä sovinnon Jumalan kanssa. Syntiä tehnyt menee Jerusalemin temppeliin leeviläisen papin luokse ja tunnustaa syntinsä.

3. Moos. 5:5-7 "Kun joku on joutunut syynalaiseksi jonkin tällaisen teon vuoksi, hänen tulee tunnustaa rikkomuksensa. Hänen on tekemänsä rikkomuksen sovitukseksi tuotava Herralle syntiuhrina naaraspuolinen eläin, joko lammas tai vuohi. Pappi toimittakoon hänen rikkomuksensa sovitusmenot. "Jos hänen varansa eivät riitä lampaaseen tai vuoheen, hän tuokoon rikkomuksensa sovitukseksi kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi."

Ps. 32:1-2, 5: “Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä...   .. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.”
 

Kaste Jordanjoella

Sananl. 28:13: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon." 

Johannes Kastaja ei kastanut ketään ilman, että he olisivat tunnustaneet syntinsä. Jumala edellyttää aina sitä, että syntiä tehnyt tunnustaa syntinsä, jotta hän voisi saada ne anteeksi.

Mark. 1:4-5: "..Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa."

Virheetön eläinuhri kasvatti ymmärtämään lopullisen syntien sovituksen tulevan viattomalta sijaisuhrilta

Uhraamisella on monia tarkoituksia. Yksi niistä on muistuttaa siitä, että ihminen on tehnyt syntiä, jota tulee katua ja siitä tulee tehdä Jumalan kanssa sovinto tekemällä parannus. Uhrit muistuttivat synneistä, jotta ihminen tekisi parannusta. Uuden liiton aikana kristityillä on muistoateriana ehtoollinen, joka samalla tavalla velvoittaa sen nauttijan tutkiskelemaan itseään ja muistuttaa tunnustamaan tekemänsä synnit rukouksessa Taivaan Isälle. 

Hepr. 10:3: "Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi."

1. Kor. 11:28: "Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta."

Syntiä tehnyt tunnisti syntinsä papin läsnä ollessa. Hän asetti kädet uhrieläimen päälle, joka otti kantaakseen tunnustetut synnit (vert. Hepr. 6:12). Uhrieläimen tuli olla virheetön ei arpia, ei epätavallisia virheitä turkissa, ei ontumista eikä sairauksia. Lopuksi uhrieläin teurastettiin laskemalla siitä veret. Virheetön uhrieläin on vertauskuvaa sille, että Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) oli viaton Karitsa, jossa ei ollut syntiä eikä mitään virhettä. Kun eläin kuolee, niin se ei tapahdu eläimen omien vikojen sovittamiseksi, vaan eläimestä tulee sen omistajan sijaiskärsijä. Jos Yeshualla olisi ollut omia syntejä, Hänen kuolemansa olisi sovittanut vain Hänen omat synnit, mutta koska Yeshua oli synnitön, Hänen kuolemansa sovitti muiden synnit.

2. Moos. 12:3-5: "Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. Jos jonkun perhe on liian pieni syömään karitsaa kokonaan, hän ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan sen mukaan, montako tarvitaan karitsan syömiseen ja paljonko he jaksavat syödä. Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, ja se voi olla lammas tai vuohi."

Joh. 1:36: "Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa!"

Iisak kantaa polttopuut, Yeshua kantoi ristin

Kun Jumala koetteli Abrahamia, niin Hän pyysi Abrahamia uhraamaan Moorian vuorella, joka on sama paikka kuin Golgata, ainoan poikansa Iisakin. Kun Abraham oli surmaamassa Iisakkia, niin Jumala esti uhraamisen ja osoitti sijaisuhriksi oinaan, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Jumala teki liiton Abrahamin kanssa, koska hän ei ollut kieltänyt Jumalalta ainoata poikaansa. Jumala lupasi tehdä Abrahamin jälkeläisistä hyvin suuren kansa.

1. Moos. 22:9-13: "Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: "Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen." Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi." Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta."

Tämä on esikuvaa siitä, kun Jumala uhrasi oman Poikansa ja tällä tavalla voittaa itselleen lastensa rakkauden. Hän saa itse palkinnoksi suuren perheen Taivaaseen, joka vapaaehtoisesti Rakastaa Jumalaa. Jumala hyvyys on se, joka saa ihmiset tekemään parannuksen synneistä.

Room. 2:4 (1933/38): "Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?"

Uhrin tuoja antaa syntinsä tuomansa eläimen kannettavaksi ja luopuu eläimestä, joka on ollut hänen omaisuuttaan. Tällä tavalla hän luopuu siitä synnistä, minkä oli tehnyt. Hän kääntää päänsä pois maailmasta ja kohottaa katseensa kohti taivaallisia Isää Jumala, joka antaa anteeksi hänen tunnustamansa synnin.

Vuohi on myös uhrieläin

3. Moos. 1:2-4: "Sano israelilaisille: Aina kun joku teistä tahtoo tuoda Herralle uhrilahjaksi karjaeläimen, hän voi tuoda naudan, lampaan tai vuohen. "Jos hän tahtoo antaa polttouhriksi naudan, hän ottakoon virheettömän sonnin ja tuokoon sen pyhäkköteltan ovelle, jotta Herra olisi hänelle suosiollinen. Hän pankoon kätensä uhrieläimen pään päälle, ja niin Herra hyväksyy hänen lahjansa ja hänen syntinsä sovitetaan."

Jumala on vanhurskas ja oikeudenmukainen. Jos joku on tehnyt syntiä, niin siitä tulee aina määrätä rangaistus. Jumala halusi näyttää lapsilleen, miten paljon Hän heitä rakastaa, kun Hän otti meille kuuluvan rangaistuksen päälleen, jotta syntimme pyyhittäisiin pois ja me voisimme pelastua Taivaaseen Hänen luokseen. Jumalan Poika Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) joi itse sen Jumalan vihan maljan, joka tulisi antaa kaikille syntiä tehneille ihmisille.

Luuk. 22:42-44: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin."

Jesajan kirjassa on ennalta kirjoitettu tarkka kuvaus siitä, miksi ja miten Jumalan Poika tulee kärsimään ihmisille kuuluvan rangaistuksen heidän synneistään. Hän on se Karitsa, joka nöyrästi alistuu keritsijänsä käsiin eikä edes suutaan avaa, kun sovittaa meille kuuluvat synnit.

Jes. 53:4-7: "Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut."

Especially For You

Especially for you
I want to let you know what I was going through
All the time we were apart
I thought of you
You were in my heart
My love never changed
I still feel the same...

..And now we're back together, together
I want to show you my heart is oh so true
And all the love I have is
Especially for you

Especially for you
I want to tell you, you mean all the world to me
How I'm certain that our love was meant to be
You changed my life
You showed me the way...




Joh. 14:6: " Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."

Suuri syntien sovitus tehtiin Golgatalla

Vanhan testamentin juhlista kaikkein pyhin on suuren sovitustenpäivä Jom kippur. Se on syksyllä pasuunansoiton juhlan ja lehtimajanjuhlan välissä. Suuren sovitustenpäivänä juutalaiset paastoavat ja viettävät aikaa hiljaisuudessa. Jerusalemissa kukaan ei aja autoa ja moottoritiellä voi pyöräillä turvallisesti.

Jom Kippurina moottoritie on tyhjä

Vain kerran vuodessa suuren sovitustenpäivän aikana ylipapilla on lupa mennä temppelin kaikkein pyhimpää Jumalan valtaistuimen eteen. Kenelläkään muulla papilla ollut lupaa mennä kaikkein pyhimpään eikä muina päivinä edes ylipapilla. Ylipappi uhraa suuren sovitustenpäivänä uhrit omien syntiensä ja kansan syntiensä puolesta. Syntivelkaa oli kertynyt, koska kaikkia tehtyjä syntejä ei ollut sovitettu eläinuhrilla ja kansa oli tehnyt myös tahattomia syntejä. Suurensovitusten päivän uhri sovitti lopullisesti menneen vuoden synnit.

Suuren sovitustenpäivän uhrissa on erityistä se, että ylipapin eteen tuodaan kaksi samanlaista vuohipukkia (3. Moos. 16:5). Ylipappi arpoo, kumpi pukki uhrataan Herralle ja kumpi vapautetaan erämaahan viemään synnit Asasel-nimiselle paholaiselle. Nimi tulee heprean sanoista 'azaz' raivota ja 'el' Jumala tai voima, joten nimi tarkoittaa sellaista enkeliä, joka raivoaa tai on ylimielinen. Ylipappi laskee eläimen pään päälle kätensä, jolloin eläin saa kannettavakseen ne kansan synnit, jotka ylipappi on tunnustanut Herralle. Heprealaiskirje mainitsee opin käsien päälle panemisesta, millä se tarkoittaa nimenomaan tätä asiaa (Hepr. 6:2). Eläin vie synnit erämaahan paholaiselle, jonka syntivelka vain kasvaa.

3. Moos. 16:7-10, 20-22: "Sitten hän ottakoon molemmat pukit ja pankoon ne seisomaan Herran eteen pyhäkköteltan oven luo. Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille. Sen pukin, jonka arpa määrää Herralle, Aaron tuokoon esiin ja uhratkoon syntiuhriksi, mutta se pukki, jonka arpa määrää Asaselille, jätettäköön seisomaan elävänä Herran eteen. Sovitettavat synnit pantakoon sen kannettaviksi. Sitten se ajettakoon Asaselin luo autiomaahan...

.."Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille."

Golgatan uhri tapahtui samalla tavalla, miten suurensovitusten päivän uhri toimitetaan. Pääsiäisen juhlan johdosta oli tapana vapauttaa yksi vanki. Ehdolla oli joko Yeshua HaNotzri (Jeesus Nasaretilainen) ja Yeshua Barabbas (Jeesus Barabbas). Eräät varhaiset Matteuksen evankeliumin käsikirjoitukset ja myös nykyiset Raamatun käännökset mainitsevat nimeksi Jeesus Barabbas, joka on myöhemmissä käsikirjoituksissa lyhentynyt pelkäksi Barabbasiksi. Jeesus (Yeshua) oli Raamatun aikana yleinen pojan nimi.

Matt. 27:15-23: "Tapana oli, että maaherra aina juhlien aikana päästi vapaaksi yhden vangin, jonka väkijoukko sai valita. Vankien joukossa oli nyt Barabbas- niminen kuuluisa mies. Kun väkijoukko oli koolla, Pilatus kysyi: "Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty hänen käsiinsä. Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan sanan: "Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Näin hänestä viime yönä pahaa unta." Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukon pyytämään Barabbakselle armahdusta ja Jeesukselle kuolemantuomiota. Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen." Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!" "Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!"

Barabbas tarkoittaa suomeksi isän poika, joten Barabbaksella oli samaa tarkoittava nimi Yeshuan (Jeesuksen) kanssa. Oli siis ikään kuin kaksi samannimistä pukkia valmiina uhrattavaksi Jumala Poika Yeshua Nasaretilainen ja Yeshua isän poika. Kansa valitsi viattoman miehen surmattavaksi ristillä. Todellinen rikollinen Yeshua Barabbas vapautettiin, joka vei kaiken ihmiskunnan syntivelan erämaahan saatanan päälle. Barabbasin todellinen isä on saatana:

Joh. 8:44-47: "Te olette lähtöisin saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden. Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta."

Juutalaisten Talmudiin on kirjoitettu jokaisena suurten sovitustenpäivinä tapahtuneesta ihmeestä. Juutalaisilla oli tapana sitoa asaselille annettavan pukin sarviin vereen kastettu villaköysi, josta se siirrettiin ennen erämaahan karkottamista temppelin oveen. Uhraamisen aikana verinen villaköysi muuttui valkoiseksi, mikä oli merkki juutalaisille, että Jumala on puhdistanut heidät synneistä, koska Jesajan kirjassa lukee näin:

Jes. 1:18: "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa."

Talmudiin on kirjoitettu, että 40 vuotta ennen Jerusalemin temppelin tuhoutumista, mikä tarkoittaa Yeshuan kuolinvuotta 30 jKr (70-40=30 jrk), lakkasi villalanka muuttumasta valkoiseksi, eikä ihmettä sen jälkeen tapahtunut muinakaan vuosina. Samalla pyhäkön ovet avautuivat itsekseen, jolloin pyhäkössä ollut menora-kynttelikkö sammui. 

Juutalaisten Babylonian Talmudissa lukee: "Neljäkymmentä vuotta ennen kuin pyhä temppeli tuhottiin, tapahtui seuraavaa: Suurena sovituspäivänä oinas lakkasi olemasta yliluonnollinen; punainen villaköysi, joka yleensä muuttuu valkoiseksi, pysyi nyt punaisena eikä muuttunut; ja pyhäkön kynttelikön lännen puoleinen kynttilä ei suostunut palamaan, kun pyhän temppelin ovet avautuivat itsekseen."

Pyhäkön ovet olivat korkeat ja raskaat, joiden liikuttamiseen tarvittiin useita miehiä, joten ovet eivät auenneet sattumalta itsekseen. Temppelin pihalta oli esteetön näkymä Jumalan valtaistuimelle asti, koska kaikkein pyhimmän väliverhon repeytymisen lisäksi pyhäkön ovet avautuivat. Juutalaiset ymmärsivät, että suuren sovitustenpäivän uhri oli menettänyt tehonsa. Suuren sovitustenpäivän eläinuhrit eivät poistaneet kansan syntejä, koska uhria ei toimittanut ainoa laillinen ylipappi Yeshua HaMashiach. Hän oli sovittanut synnit omalla ruumillaan ja verellään puoli vuotta ennen suurten sovitustenpäivää pääsiäisenä Golgatan ristillä.

Suuren sovituksen päivän uhreihin kuului vuohipukin lisäksi mm. sonni (urospuolinen nauta). Nämä elämiset ovat suurikokoisia ja niiden ruhojen polttaminen vaatii paljon puuta ja tilaa. Vuohipukin ja sonnin rasvat poltettiin temppelin alttarilla, mutta muut ruhon osat vietiin leirin ulkopuolelle poltettavaksi. Samalla tavalla Jumalan Poika uhrattiin Jerusalemin muurien ulkopuolella Golgatalla.

3. Moos. 16:25, 27: "Syntiuhrieläimen rasvat hän polttakoon alttarilla...    ..Syntiuhriksi uhrattu sonni ja pukki, joiden veri vietiin pyhäkköön sen puhdistusmenoja varten, on kannettava leirin ulkopuolelle ja niiden ruhot on poltettava nahkoineen, lihoineen ja sisälmyksineen."

Hepr. 13:11-12: "Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään."

Suuren sovitustenpäivän uhrissa ylipappi toimii välittäjänä kansan ja Jumalan välillä. Uhrieläimet ovat sijaisuhreja. Niin kuin Jumala antoi Abrahamille oinaan sijaisuhriksi, niin nyt kansa saa ylipapin toimittaman sijaisuhrin hyväkseen. Tämä on esikuva Golgatan sovitusuhrista, jonka me saamme ilmaiseksi. Enää ei tarvitse meidän omasta kukkarosta maksaa uhrieläintä, koska Jumalan Poika on antanut oman ruumiinsa ja verensä meidän syntiemme sovitusuhriksi.

Apt. 4:10-12: "..niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." (Pietari lausui Suurelle neuvostolle alunperin nimen Yeshua HaMashiach HaNotzri, joka on käännetty Raamattuun Jeesus Kristus Nasaretilainen)

Jumala korotti Yeshua HaMashiachin (Jeesuksesta Kristuksesta) ikuisiksi ajoiksi ylipapiksi. Sen takia Jerusalemin temppelillä ei voi enää ihmistä ylipappina, joka voisi toimittaa suuren sovitustenpäivän uhrit. Ne, jotka ovat tutkineet pidemmälle Raamattua ja tuhatvuotisen valtakunnan järjestystä, niin todettakoon, ettei Hesekielin kirjan luvuissa 40-48 ole ollenkaan mainittu ylipapin virkaan, koska Yeshua HaMashiach on ikuisesti ylipappi myös tuhatvuotisessa valtakunnassa. Yeshua HaMashiachin korottaminen ylipapiksi käytännössä estää eläinuhrien toimittamisen suuren sovitustenpäivän aikana. Jumalan Poika on antanut kertakaikkisen uhrin meidän hyväksi, mikä riittää meille. 

Hepr. 7:27-28: "Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä. Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden." 

Hepr. 9:9-14: "Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. 

Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa."

Ehtoollinen on uhriateria Golgatan sovitustyön muistoksi

Nyt meillä on uusi uhri jota syödä. Se on ehtoollinen, jossa nautimme leivän ja viinin Golgatan sovitustyön muistoksi. Raamattu kutsuu Mooseksen viimeisessä laulussa viinirypäleestä puristettua mehua (viiniä) rypäleen vereksi.

5. Moos. 32:14 (RK): "..Sinä sait juoda viiniä, rypäleen verta." 

Leipä edustaa ehtoollisella Kristuksen ruumista, jonka syömme ennen pääateriaa. Ruokajuomana on viini, joka edustaa Kristuksen verta. Jumala on ratkaissut uhrin syömisen siten, että leipää sekä viiniä käytetään kuvaamaan uhrin ruumista ja verta. 

Joh. 6:30-35, 47-51: "He sanoivat Jeesukselle: "Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'" Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän." He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää." Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan... 

.."Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."

Miksi juomme nyt Kristuksen verta, kun veren juominen on kiellettyä? Kyse on siitä, että juomme viiniä, joka edustaa Kristuksen verta. Viini ei muutu papin rukoillessa vereksi, vaan uskomme viinin oleva Kristuksen uhriveri. Tässä veressä on se elämän voima, joka antaa meille syntien sovituksen ja iankaikkisen elämän.

1. Kor. 10:16: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?"

Joh. 6: 52-58: "...He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Jerusalemin temppelissä uhrattiin joka päivä, aamuin ja illoin yksi uroskaritsa, ruokauhrina vehnäjauhoja, johon oli sekoitettu öljyä, ja juomauhrina viiniä (4. Moos. 28:3-8). Juhlapyhinä uhrattiin lisäksi lain säätämät muut uhrit. Jerusalemin temppeliä ei nyt ole, joten meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli. Päivittäisen ruokauhrin ja juomauhrin on korvannut ehtoollisleipä ja -viini Golgatan sovitustyön muistoksi, jota ei polteta, vaan se nautitaan yhteisellä aterialla.

1. Kor. 6:19-20: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!"

Ehtoollinen on uhriateria, kuten muutkin syötäväksi tarkoitetut uhriateriat. Ehtoollinen syödään päivittäin jokaisella aterialla leivän ja viinin muodossa. Raamatun aikana liha oli kallista tavalliselle kansalle, joten leipä ja viini oli usein koko ateria. Jokaisen on syytä ennen ehtoollista tutkiskella itseään ja rukouksessa tunnustettava Herralle sydämellään olevat synnit. Syntien tunnustaminen on ensiaskel parannuksen tekoon ja syntien anteeksisaamiseen.

Matt. 26:26-28: "Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."

Ehtoollisen voi nauttia näinkin

Alkuseurakunta ei syönyt ehtoollista synagogassa eikä kirkossa vaan kotona uskovien kesken tai perhekunnittain. Seurakunnat kokoontuivat muutenkin kodeissa.

Apt. 2:46: "Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin." 

1. Kor. 16:19: "..Myös Aquila ja Prisca ja heidän kodissaan kokoontuva seurakunta lähettävät teille paljon terveisiä Herran nimeen."

Apt. 27:35-36: "Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä. Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan."

1. Kor. 10:31: "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi."

Leipä oli normaalia arkena syötävää leipää, mutta happamattoman leivän juhlan aikana syödään viikon verran happamatonta leipää. Raamattu tuntee ruokauhreissa sekä hapantaikinasta (3. Moos. 7:13, 23:17) että happamattomasta taikinasta valmistetut leivät (3. Moos. 2:11). Jos joku haluaa syödä ehtoollisella pelkästään happamatonta leipää, niin ei siihen ole estettä.

3. Moos. 7:12-13: "Kun joku haluaa tuoda uhrin kiitokseksi, hän tuokoon kiitosuhriteuraansa ohella öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja, öljyllä voideltuja ohuita happamattomia leipiä sekä parhaista vehnäjauhoista öljyyn leivottuja kakkuja. Kakkujen lisäksi hän voi tuoda kiitosuhriksi tarkoitetun yhteysuhriteuraan mukana myös hapantaikinasta leivottuja leipiä."

Fressi uusi alku

Happamattomuus symboloi juhlan aikana uutta alkua, jonka Israelin kansa sai, kun se niin kiireellä lähti pois Egyptistä, ettei kohotettua leipätaikinaan ehditty ottamaan mukaan ja taikinasta jäin hapanjuuri pois. Tämä symboloi myös sitä, että egyptiläinen elämäntapa hylättiin vanhana hapatteena ja tilalle tuli pyhittäytyminen Jumalan antaman lain mukaiseen elämään.

2. Moos. 12:39: "Egyptistä tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata eivätkä he olleet varanneet itselleen edes matkaevästä."

Raamatussa hapanjuuri symboloi jotain sellaista pientä alkua, joka leviää koko taikinaan. Asiayhteydestä riippuen se symboloi joko Taivasten Valtakuntaa tai syntiä (Matt. 13:33, 1. Kor. 5:6-8). Happamaton leipä ei tarvitse olla kuivaksi poltettu keksi tai öylätti. Se voi olla maistuva kakku, jonka taikinassa on öljyä ja suolaa. Monet kristilliset kirkkokunnat käyttävät myös happamasta taikinasta valmistettuja leipäkakkuja, jotka muistuttavat suomalaista vaaleaa limppua. Roomalaiskatolisessa kirkossa on neukatekumenaalien lahko, jonka jumalanpalvelus on aivan erilainen, kuin pääkirkon messu. Leipänä on happamattomasta taikinasta valmistettu kakku, joka murretaan paloiksi. Leipäkakun maku on merkittävästi parempi kuin kuivassa öylätissä, joka on vehnäjauhoista ja vedestä puristettu keksi.

1. Kor. 10:17: "Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä."

Herkullista elämän leipää

Raamatussa on happamattoman leivän resepti löytyy Mooseksen kirjasta: 

3. Moos. 2:4-7, 13: "Jos tahdot tuoda ruokauhrilahjaksi jotakin uunissa paistettua, tuo parhaista vehnäjauhoista tehtyjä, öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja tai öljyllä voideltuja ohuita happamattomia leipiä. Jos tahdot tuoda ruokauhriksi jotakin levyllä paistettua, tuo parhaista vehnäjauhoista tehtyjä, öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja. Murenna ne palasiksi ja kaada niiden päälle öljyä. Tämä on ruokauhri. Jos tahdot antaa ruokauhriksi jotakin pannussa paistettua, valmista uhrisi parhaista vehnäjauhoista ja öljystä...    .."Mausta suolalla jokainen ruokauhrilahjasi. Älä jätä suolaa pois, sillä suola on Jumalan liiton merkki. Uhraa siis suolaa kaikkien uhrilahjojesi mukana." 

Raamattu määrää, että viikon kestävän happamattoman leivän juhlan aikana tulee käyttää leipien valmistamisessa vain happamatonta taikinaa, jolloin ehtoollisleivänkin tulee olla happamaton leipä. Muina aikoina ehtoollisleipä voi olla tavallista ruokapöydässä olevaa hapanleipää (3. Moos. 7:12-13). 

Ehtoollista varten vamistettu leipä

Monissa ulkomaalaisissa kristityissä kirkoissa on usein ehtoollisleipänä hapantaikinasta valmistettu leipäkakku, joka käsillä murretaan paloiksi seurakuntalaisille. Ortodokisessa kirkossa käytetään ehtoollisleipänä hapanleipää, mitä ei kuitenkaan saisi käyttää pääsiäisenä happamattoman leivän juhlan aikana. Kuten edellä mainittiin, niin hapanjuuri ei asiayhteydestä riippuen aina symboloi syntiä vaan myös Jumalan valtakunnan kasvua (Matt. 13:33, 1. Kor. 5:6-8). Kun pääsiäisen aikana syötiin seitsemän päivää happamatonta leipää, niin seitsemän viikon päästä olevan Shavuotin (helluntai) aikana uhrattiin Jumalalle hapanleipiä.

3. Moos. 23:16-17: "..tuokaa seitsemännen sapatin jälkeisenä eli viidentenäkymmenentenä päivänä Herralle ruokauhri uudesta sadosta. Tuokaa silloin kukin asuinpaikaltanne Herralle tarjousuhriksi kaksi hapanleipää, jotka on leivottu kahdesta eefa-mitan kymmenesosasta parhaita vehnäjauhoja. Ne ovat Herralle kuuluva lahja uutissadosta."

Suola tekee ruuan maistuvammaksi ja pidentää ruuan säilyvyyttä. Suolalla on myös desinfioiva ja ruoan säilyvyyttä parantava vaikutus, mikä symboloi puhtautta. Suola on ollut menneinä aikoina hyvin arvokas aine. Suolapusseja on käytetty ennen kolikoita maksuvälineenä, koska se on ollut vaihdantataloudessa kokoonsa nähden arvokasta ja yleisti hyödynnettävä aine.

Vanhan liiton aikana kaikki uhriliha ja ruokauhrit piti maustaa suolalla, koska suola on liiton merkki. Jumalan uhrit tuli olla virheettömiä ja arvokkaalla, puhtautta ja vanhurskautta symboloivalla suolalla maustettuja. Jumala antoi Daavidin suvulle Israelin kuninkuuden ikuisiksi ajoiksi, mikä oli suolalla vahvistettu liitto. Kuninkuus toteutui Daavidin Juuriverson Yeshua HaMashaichin (Jeesuksen Kristuksen) kohdalla.

2. Moos. 30:35: "..suolalla jalostettu, puhdas, pyhä."

2. Aik. 13:4-5: "..Kuulkaa minua, Jerobeam ja koko Israel! Te tiedätte, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Israelin kuninkuuden ikuisiksi ajoiksi Daavidille ja hänen jälkeläisilleen ja tehnyt hänen kanssaan suolalla vahvistetun liiton."

Aterioidessaan juutalaiset eivät maustaneet leipää voilla suomalaiseen tapaan vaan leipä kastettiin suolavatiin. Yeshua (Jeesus) ei kastanut leipää viiniin vaan nimenomaan suolaan juutalaiseen tapaan. Viimeisellä aterialla uusi liitto vahvistettiin suolalla, kun Yeshua ja Hänen 12 opetuslasta kastoivat leipänsä suolavatiin. Yeshua antama esimerkki opettaa, että ehtoollisleivässä tulee olla suolaa, mikä tekee myös leivän maukkaaksi. Leivän päälle voi ripotella suolaa, kuten tehdään monissa tasokkaissa ravintoloissa muutenkin.

Mark. 14:16, 20, 22 (1933/38): "Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan...      ..Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani...     ..Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini."

Luterilaisen kirkon ehtoollisella syödään vehnäjauhoista ja vedestä paistettua öylättiä (Yle 28.3.2013), mikä ei kelpaa Jumalalle, koska ehtoollisleipää ei ole Jumalan käskyn ja Yeshua (Jeesuksen) antaman esimerkin mukaan maustettu suolalla. Eräissä muissakin kirkkokunnissa syödään ehtoollisella suolatonta keksiä, jolloin ehtoollinen ei kelpaa Jumalalle, koska suolattoman leivän syöminen halventaa Yeshuan HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) ruumista (1. Kor. 11:27). Suolattoman leivän syöminen tekee ehtoollisesta epäpyhän (2. Moos. 30:35, 3. Moos. 2:13, 3. Moos. 19, Hepr. 12:14).

Mal. 1:6-7 (1933/38): ".. sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni. Mutta te sanotte: "Miten me olemme pitäneet halpana sinun nimesi?" Siten, että tuotte minun alttarilleni saastutettua leipää. Mutta te sanotte: "Miten me olemme sinut saastuttaneet?" Siten, että sanotte: "Herran pöytä on halpana pidettävä."

 Kaksi challah-leipää

Juutalaiset viettävät perjantai-illalla juhlavan sapattiaterian, jonka aluksi he siunaavat heprealaisella rukoukselle kaksi challah-leipää ja viinin. Leipä murretaan paloihin aterialle osallistuvien kesken. Tapa muistuttaa paljon ehtoollista, mutta rukous ei ole ehtoollisen asetussanat, koska he eivät usko leivän sekä viinin olevan Kristuksen ruumis ja veri. Tämä on vakavaa syntiä, koska rituaali kieltää Kristuksen. Nykyään on suomalaisissa kristityissä seurakunnissa on muodissa järjestää sapattiaterioita, joissa toimitaan näin. Kristitty ei saa osallistua tällä tavalla leivän ja viinin nauttimiseen. Jos sapattiaterialla leipä ja viini nautitaan ehtollisena, niin sapattiateria on siunaukseksi.

1. Kor. 11:27-29: "Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion."

Vanhan testamentin juhlia vietetään uuden liiton aikana Kristuksen kunniaksi

Kol. 3:17: "Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme."

Ehtoollinen syödään tavallisesti kotona perhekunnittain ja myös uskovien yhteisten aterioiden yhteydessä. Pääsiäislammas on ainoa uhriliha, jonka saa valmistaa ilman pappia, koska se syödään perhekunnittain perheen isän johdolla. Pääsiäislammasta ei saa uhrata muualla, kuin Jerusalemin temppelin alueella, joten juutalaiset eivät tällä hetkellä suorita eläinuhreja temppelin puuttumisen johdosta (5. Moos. 16:5-6). Pääsiäiskaritsa ei ole ollut alunperin synnit sovittava uhri, vaan muistoateria, kun Jumala pelasti Israelin kansan Egyptin orjuudesta pois. Miehet eivät saa osallistua pääsiäiskaritsan syömiseen, ellei heitä ole ympärileikattu (2. Moos. 12:43).

Karitsan paisto kestää n. 6 t.

Pääsiäiskaritsa paistetaan avotulella. Siitä ei saa rikko (katkoa) luita. Se tulee paistaa kokonaisena ja kokonaan kypsäksi. Karitsasta ei saa siis irrottaa raajoja tai muita ruhon osia, joten paistettassa karitsa näyttää maahan pystytetyssä ristivartaassa kuin ristiinnaulittu Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus). Karitsan (alla vuoden ikäinen lammas) paistaminen kestää noin kuusi tuntia, mikä on sama aika, mitä Yeshua kärsi ristillä. Talmud antaa ohjeeksi, ettei paistovarras saa olla metallia, vaan sen pitää olla granaattiomenapuuta. Yksi puinen varras lävistetään karitsan suun kautta takaa ulos. Olkapäiden takaa lävistetään toinen varras, johon kiinnitettään etujalat. Paistovarras asetetaan maahan pystyyn nuotion viereen. Paistovartaat muodostavat ristin ja lammas on samassa asennossa kuin ristiinnaulittu. 

Justinos Marttyyri (100-165 jKr) kuvasi pääsiäislampaan paistamista seuraavasti: "Se lammas, joka käskettiin paistamaan kokonaan kypsäksi, oli symboli siitä ristillä koetusta kärsimyksestä, mitä Kristus koki. Paistettava lammas asetettiin ja paistettiin ristin muodossa. Yksi paistovarras lävistettiin lampaan takaa päästä ulos ja toinen varras lävistettiin selän takaa, johon kiinnitettiin jalat." (Dialogi Tryphon kanssa, luku XL).

Tavallisella kansalla ei ollut varaa syödä päivittäin lihaa, vaan he yleensä söivät kasviksia ja leipää. Kolmen vuosittaisen pyhiinvaellusjuhlan aikana he saivat Jerusalemissa syödä maistuvaa lihaa ja myös maistaa väkijuomia. Juopuminen oli kielletty, mutta arvokkaat juhlajuomat olivat tavallisen kansan pöydässä. Yeshuan (Jeesuksen) ensimmäinen voimateko oli veden muuttaminen viiniksi, mutta se tehtiin hääjuhlassa (Joh. 2:1-11).  Nämä ateriat olivat heille todellisia juhlia. Ne nautittiin yhdessä koko kansan kanssa Herran temppelin edessä ja Hänen kunniaksi.

5. Moos. 14:26 (1933/38): "...ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi."

Lävistetty ja runneltu meidän syntien sovitukseksi

Pääsiäiskaritsa sai uuden liiton aikana syvemmän merkityksen. Jumalan Pojasta tuli se Karitsa, joka sovitti synnit. Karitsasta tuli syntiuhri niiden hyväksi, jotka ovat kuuliaisia Karitsalle (Hepr. 5:7-10). Vaikka pääsiäiskaritsan syömisestä käytetään sanaa uhraaminen, niin kyseessä on muistoateria. Lihan syöminen muistuttaa siitä, miten Yeshua HaMashiach antaa meille elämän. Karitsan paistaminen ja yli jääneen lihan polttaiminen muistuttaa, miten Yeshua HaMashiach kärsi meidän edestä, jotta ymmärtäisimme sen rakkauden määrän, mitä Hänellä on meitä kohtaa maksaessaan omalla uhrilla meidän syntivelkamme pois.

Joh. 1:29: "Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

Luuk. 12:49-50: "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava -- ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!"

1. Piet. 1:18: "Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi."

Pääsiäisaterialla nautitaan leipä ja viini Golgatan syntiuhrin muistoksi. Pääsiäiskaritsa syödään karitsa Egyptistä vapautumisen muistoksi. Uuden liiton aikana pääsiäiskaritsan esikuvallisuus sai täyttymyksen Herrassamme Yeshua HaMashiachissa (Jeesuksessa Kristuksessa), joka oli pääsiäisenä uhrattu Karitsa syntiemme sovitukseksi. Golgatan sovintouhri on kertakaikkinen syntiemme sovitus. Jumalan Pojan antama uhri pelastaa meidät maailman orjuudesta Taivasten Valtakuntaan. Karvaat yrtit (esim. persilja) muistuttavat Egyptin orjuudesta ja uuden liiton puolella ne myös muistuttavat synnin orjuudesta. Vapaus orjuudesta tekee meistä kuin uuden sadon happamattoman leivän, jossa ei ole vanhan sadon viljatuotteiden hapanjuurta, mikä on vertauskuva uudestisyntymisestä ylhäältä.

2. Moos. 12:8: "Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa."

Ilm. 5:5-10: "Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä." 

Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää -- ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Se astui lähemmäs ja otti kirjan valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä. Kun Karitsa otti kirjan, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, pyhien rukouksia. He lauloivat uuden laulun: 

-- Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista. Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä."

Raamatun Vanhassa testamentissa asetetut juhlat saavat uuden liiton aikana kasvaneen merkityksen. Pääsiäisenä Yeshua HaMashiach (Minä Olen Pelastaja) antoi itsensä kertakaikkiseksi syntiuhriksi meidän hyväksi. Shavuotjuhlan aikana (helluntai) Pyhä Henki vuodatettiin kristittyjen Jumalan todistajien ylle. Yeshua on syntynyt Jom Teruahina (pasuunansoiton juhlan aikana, tunnetaan myös nimellä Rosh Hashanah). Taivaan Isä on korottanut Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) ikuiseksi ylipapiksi ja hän välittäjä meidän sekä Taivaan Isän välillä. Hän on suuren sovitustenpäivän uhri. Yeshua vietti sapattia (lauantaina), uudenkuun juhlaa ja lehtimajanjuhlaa, joita tullaan Raamatun ilmoituksen mukaan viettämään myös tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Tällä hetkellä ei ole temppeliä Jerusalemissa, mutta oma ruumiimme on nyt Pyhän Hengen temppeli. Kun Jerusalemin temppelin esiriippu repesi, niin samalla meille tuli suora yhteys Taivaan Isän luokse Hänen Poikansa Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) kautta. Voimme uhrata Yeshuan ruumiin ja veren syömällä leipää sekä juomalla viiniä omassa Pyhän Hengen temppelissä Golgatan sovitustyön muistoateriana.

1. Kor. 6:19-20: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!"

Ei ole uhria, jos jatkaa tahallaan syntien tekemistä

Jumala oli kieltänyt kuningas Saulia ottamaan viholliselta karjaa sotasaaliiksi. Saul ei malttanut olla ottamatta kiellettyä sotasaalista, minkä ryöstämiseen hänen sotilaansa yllyttivät häntä. Saul ajatteli, että hän uhraa parhaan osan sotasaaliikseen saamasta karjasta Jumalalle, niin Jumala hyväksyy hänen rikkomuksensa. Näin ei käynyt, vaan Saul sai tuomion. Jumala haluaa ennen kaikkea kuuliaisuutta ja rahalla ei voi ostaa oikeutta tehdä syntiä.

1. Sam. 15:22-23 (RK): "Silloin Samuel sanoi:”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva, sillä kapinointi on taikuuden syntiä ja niskoittelu kotijumalien palvelusta. Koska sinä olet hylännyt Herran sanan, myös hän on hylännyt sinun kuninkuutesi."

Jos syntiä tehnyt haluaa tehdä sovinnon Jumalan kanssa, niin syntien tunnustamisen jälkeen on tehtävä parannus ja käännyttävä pois synnin tieltä. Jos uhraaja ei tee parannusta, niin Jumala ei ota vastaan uhrilahjaa.

Matt. 5:23-24: "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi."

Hoos. 8:11-13 (RK): "Koska Efraim on rakentanut paljon alttareita tehdäkseen syntiä, alttarit ovat tulleet sille synniksi. Vaikka kirjoittaisin hänelle lakejani tuhansittain, outoina niitä pidetään. He tuovat minulle lahjojaan, uhraavat lihaa ja syövät sen itse, mutta ei Herra niihin mielly. Hän muistaa nyt heidän rikoksensa ja rankaisee heitä heidän syntiensä tähden: Egyptiin heidän on palattava."

Aadamin ja Eevan pojat Kain sekä Abel toivat Herralle uhrilahjoja kiitokseksi. Abel toi esikoiskaritsoja, jonka puoleen Herra mieltyi. Kain oli maanviljelijä ja hän toi ruokauhreja, joihin Herra ei mieltynyt. Abelilla oli suurempi usko ja sen takia toi Herralle kalliimmat lahjat (Hepr. 11:4). Herra oli Kainin ja Abelin fyysisesti läsnä samalla tavalla, mitä Herra oli ollut läsnä Aadamin ja Eevan kanssa.

Kun Herra on itse läsnä aterioimassa muiden kanssa, silloin ei morsiusseurakunta paastoa lihattomalla ruualla. Se on aina juhlan aikaa, jolloin laitetaan parasta pöytään Sulhasta varten. Näin oli myös silloin, kun Yeshua (Jeesus) oli opetuslastensa kanssa. He eivät paastonneet lihattomalla ruualla, vaan söivät ja iloitsivat Herran kanssa. Yeshua tarjosi kalanlihaa ja leipää niille 5000 miehelle, jotka olivat Hänen opetusta kuuntelemassa, kun Yeshua teki ruuanlisääntymisen ihmeen (Luuk. 9:12-17). Yeshua oli paistanut myös kalaa ja leipää opetuslapsilleen, kun he löysivät Herran rannalta (Joh. 21:9-12). Tämä opettaa, että kun Sulhanen on aterioimassa, morsiusseurakunnan tulee syödä Hänen kanssa parasta ruokaa. Kun Sulhanen on poissa, niin silloin on aika välillä paastota syömällä leipää ja muita lihattomia ruokia.

Mark. 2:18-20: "...Jeesukselta tultiin kysymään: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?" Jeesus vastasi: "Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat."

Kainin kohdalla ongelmana ei ollut pelkästään säästäminen uhrilahjojen arvosta tai siitä, että Herra halusi karitsoita uhrilahjoiksi. Uhrilaki tuntee sekä eläinuhrit että ruokauhrit. Herra ei mieltynyt Kainin uhreihin senkään takia, koska Kain eli synnissä. Heikko usko eikä pelkästään saanut Kainia säästelemään uhrilahjoissa, vaan teki Kainin alttiiksi tekemään syntiä.

1. Moos. 4:3-7: "Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."

1. Joh. 3:12: "Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita."

Lopulta Kainin kateus kasvoi niin suureksi, että hän surmasi Abelin. Kun Herra kyseli Abelista Kainilta, niin Kain ei edes tunnustanut surmanneensa veljeään. Abelin veressä oleva elämänvoima huusi maasta.

1. Moos. 4:8-12: "Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?" Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä."

Golgatan sovintoveri ei pese niiden syntejä pois, jotka eivät tee parannusta syntien tekemisestä. Golgatan sovintoveri pesee vain niiden synnit pois, jotka lopettavat synnin tekemisen ja uskovat Jumalan Poikaa.

Hepr. 5:7-10: "Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta."

Jumala kykenee alistamaan kenet tahansa tahtoonsa ylösnousemisen voimalla

Juutalaiset vaativat Yeshualta (Jeesukselta) merkkiä todisteeksi Hänen puheille. Yeshua sanoi, ettei tälle pahalle sukupolvelle anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.

Matt. 12:39-40: "Mutta Jeesus vastasi heille: "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."

Profeetta Joona oli kolme päivää sekä kolme yötä kuolleena ja kärsi helvetin tulessa. Sen jälkeen suuri kala oksensi Joonan ruumiin rannalle ja Jumala herätti hänet kuolleista. Monet luulevat, että Joona olisi ollut hengissä kolme vuorokautta kalan vatsassa, mutta Joonan kirja kertoo, että hän rukoili Jumalalta armoa helvetissä (tuonelan ahdingossa, vert. Luuk. 16:22-26) ja Jumala nosti Joonan ylös kuolleista (elävänä ylös haudasta).

Joona 2:3, 7: "Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle. Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni...    ..Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta."

Profeetta Joona ei totellut Jumalan käskyä mennä Niiniveen saarnaamaan, vaan pyrki pakenemaan laivalla toiseen suuntaan. Joonan tekemästä synnistä seurasi hänen kuolemansa. Joona heitettiin yli laidan ja hän hukkui meren syvyyksiin. Joonan syntinen elämä kuoli pois. Suuri kala kävi noutamassa Joonan ruumiin syvyyden pimeydestä ja Joona sai hyvin harvinaisen armo nousta ylös kuolleista. 

Fil. 3:10, 20-21: "Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa...    ..Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken."

Joona nousee kuolleista

Tämän voimateon jälkeen Joona oli kuin uudesti syntynyt mies. Hän ei enää uskaltanut kapinoida Jumalaa vastaa, vaan totteli Jumalan tahtoa kuuliaisesti ja rohkeasti.

Ilm. 1:16-18: "Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."

Hepreankielinen sana 'kala' tarkoittaa suomeksi morsianta. Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) morsiusseurakunta seuraa kuuliaisesti Karitsaa minne ikinä hän menee. Joidenkin osa on oppia noudattamaan totuudessa Jumalan tahtoa samalla tavalla, miten Joona oppi sen. Israelin kuolleet luut heräävät eloon ja nousevat ylös haudoistaan
(Hes. 37:3-10)

Ilm. 14:4: "...ja he seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle." 

Jumala on kutsunut erään naisen Uudeltamaalta profeetan tehtävään ja valmistaa häntä tulevaan tehtävään. Kerran Jumala otti naiselta voimat kaikista ruumiinjäsenistä. Hän jäi maahan makaamaan pystymättä ollenkaan liikkumaan. Sitten hän kuuli Jumalan äänen: "Kunnioita Minua!". Nainen sanoi kokemuksen olleen pelottava, mutta tällä tavalla hän oppi, että Jumalan käskyt tulee ottaa tosissaan. Näin myös Ilmestyskirjan kirjoittanut Johannes-niminen mies vaipui Kristuksen edessä maahan kuin kuollut.

Sananl. 9:10: "Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta."

Taivaan Isä iloitsee, kun Hänen lapsensa elää pyhää elämää

Kun uhrieläin poltetaan temppelin polttouhrialttarilla tai se valmistetaan tulella ruuaksi, niin sen rasvoista syntyy miellyttävän tuoksuinen savu, kuten kesällä grillatessa hyvää pihviä. Tämä hajuaistia miellyttävä tuoksu symboloi sitä, että Jumala on mieltynyt, kun syntiä tehnyt tunnustaa rikkomuksensa, tekee parannuksen ja luopuu maallisesta omaisuudesta sovituksen tähden.

3. Moos. 1:9 (1933/38): "..se on polttouhri, suloisesti tuoksuva uhri Herralle."

Päivittäin poltettavat uhrit tuottavat miellyttävän tuoksun koko Jerusalemin ylle. Morsian Jerusalem on miellyttävillä tuoksuilla kaunistettu. Jumala haluaa, että Karitsan morsiusseurakunta elää pyhää elämää, mikä antaa Jumalalle samanlaisen ilon, kuin kaunis morsian antaa iloa aviomiehelle.

Kaunistettu morsian

Ilm. 21:2-3: "Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa..." 

Laul.l 4:12-14 mies morsiamelle: "Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia."

Temppelin pyhäkössä Jumalan valtaistuimen liitonarkun edessä poltettiin suitsuketta uhrina Jumalalle, joka on valmistettu parhaista ja kalleimmista aromaattisista aineista, joita saadaan puista ja muista aineista. Suitsuke on yksinomaan pyhitetty Herralle ja sitä ei saa valmistaa muuhun käyttöön.

2. Moos. 30:34-35: "Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa hyväntuoksuisia aineita, mastiksipihkaa, kotilonkuorta ja galbaanihartsia, ota näitä tuoksuaineita sekä puhdasta suitsuketta samansuuruiset määrät. Tee niistä hyväntuoksuinen suitsukeseos, niin kuin ammattinsa taitaja sen tekee, suolalla jalostettu, puhdas, pyhä. Jauha osa siitä hienoksi ja pane sitä arkun eteen pyhäkkötelttaan, jossa saat kohdata minut. Pitäkää tätä suitsuketta erityisen pyhänä. Älkää koskaan valmistako muuhun käyttöön suitsuketta, jolla on sama koostumus. Pidä se yksin Herralle pyhitettynä. Jos joku tekee sellaista saadakseen itse nauttia sen tuoksusta, hänet hävitettäköön kansansa parista."

Suitsukealttari oli päällystetty kullalla ja siinä ei saanut polttaa mitään muuta kuin suitsuketta. Tämä alttari oli erityisen pyhä temppelin esine.

Erityisen pyhä suitsukealttari

2. Moos. 30:3, 6-7, 9-10: "Päällystä alttari puhtaalla kullalla, sekä päällyslevy että kaikki sivut, samoin alttarinsarvet, ja ympäröi alttari kultareunuksella...   ..Aseta suitsutusalttari liitonarkkua ja sen kansilevyä suojaavan väliverhon etupuolelle, pyhäkköteltan sen osan eteen, jossa sinä saat kohdata minut. Tällä alttarilla Aaron polttakoon hyväntuoksuisia suitsukkeita...    ..Älkää tuoko tälle alttarille mitään väärää suitsuketta, älkää uhratko sillä polttouhria tai ruokauhria älkääkä vuodattako sen päälle juomauhria. Kerran vuodessa Aaron suorittakoon alttarinsarvien puhdistusmenot; sukupolvesta toiseen alttarinsarvet siveltäköön sovitusuhrin verellä. Näin se on oleva Herran oma, erityisen pyhä alttari."

Palaessaan suitsuke tuottaa hyvin miellyttävää tuoksua, joka symboloi miten paljon Jumala pitää siitä, kun ihminen rukoilee Hänelle (opetusvideo rukouksesta). Taivaan Isä pitää kovasti, kun Hänen lapsensa ovat läheisessä yhteydessä Hänen kanssaan. Monissa kristillisissä kirkoissa poltetaan edelleen poltetaan suitsuketta metalliketjun päässä olevassa astiassa.

Ilm. 8:3-4: "Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa."

Ps. 141:2: "Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri."

Sananl. 27:9: "Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu."

Laul.l. 3:6: "Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta? Se kohoaa kuin savupatsas, se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, outojen maiden ihojauheilta."

Laul.l. 4:6-7: "Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, minä nousen mirhavuorelle, suitsukekukkulalle. Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!"

Itämaan tietäjät lahjoittivat hyvin kalliita lahjoja Yeshua-vauvalle (Jeesus-vauvalle). Lahjojen joukossa oli suitsuketta, jolla tietäjät osoittivat kunnioitusta vauvan pyhyydelle.

Matt. 2:10-11: "Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa."

Suitsuke oli Raamatun aikana hyvin kallista ainetta. Jos joku antaa Jumalan seurakunnalle suuren lahjoituksen, se on Jumalalle kuin suloisen tuoksuinen suitsukeuhri.

Fil. 4:18: "Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri."

Ylipappi Aaronin pojat eivät olleet valmistaneet tulta suitsukealttariin Jumalan antamien käskyjen mukaisesti (2. Moos. 30:7-9, 34-37). He valmistivat suitsukealttarille tulen, joka oli vierasta tulta, joka ei tuoksunut siltä mitä piti. Suitsukkeen olisi pitänyt olla reseptin mukaista kallista ainetta, joka tuoksuu hyvin miellyttävältä. Jumalan pyhyyttä loukkaa, jos temppelin pyhäkkö täyttyy savulla, joka ei tuoksu hyvältä ja ole lähtöisin käsketyistä arvokkaista aineista. Aaronin pojat tekivät vilppinsä Jumalan valtaistuimen edessä, jolloin Jumala vihastui poikiin ja tuli poltti heidät kuoliaaksi.

3. Moos. 10:1-4: "Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin tuliastiansa, sytyttivät niihin tulen, panivat niihin suitsuketta ja toivat näin Herran eteen tulta, jota ei ollut tehty hänen käskynsä mukaisesti. Silloin Herran luota lähti tuli, joka poltti heidät kuoliaaksi Herran edessä. Mooses sanoi Aaronille: "Tästä Herra puhui, kun hän sanoi: -- Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani." Aaron ei saanut sanaakaan suustaan."

Mitä lähempänä papit ovat Jumala, sitä enemmän Jumala heiltä vaatii, jotta Jumalan Pyhyys tulee esille. Jumala vaatii pappeja noudattamaan tarkkaan Raamatussa annettuja määräyksiä uskonnollisista toimituksista (4. Moos. 3:3-4).

Kuningas Uusia aikana Juuda menestyi, mikä lopulta teki kuninkaan niin ylpeäksi, että hän halusi mennä polttamaan suitsuketta Jumalan valtaistuimen, jonka miellyttävästä tuoksusta ei voinut nauttia muualla. Laki mukaan vain Aaronin sukunnan papit saavat polttaa suitsuketta. Papit olivat kuninkaan alaisia, mutta kun kuningas oli rikkomassa Jumalan käskyä vastaan, niin papisto asettui kuningastaan vastaa, mikä tässä tapauksessa on oikein (Apt. 4:19). Jumala rankaisi välittömästi kuningas Uusia sipitaalitaudilla ja hän menetti virkansa poikansa hoidettavaksi. Kuningas kuoli yksinäisenä ja spitaalitaudilla häpäistynä.

2. Aik. 26:16-21: "Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä. Hän luopui Herrasta, Jumalastaan, ja meni Herran temppeliin suitsuttaakseen suitsutusalttarilla. 

Pappi Asarja tuli hänen perässään mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä kaikki. He asettuivat kuningas Ussian tielle ja sanoivat: "Ussia, sinä et saa uhrata suitsutusta Herralle. Sen saavat tehdä vain papit, Aaronin suvun miehet, jotka on sitä varten pyhitetty. Lähde pois temppelistä! Sinä olet rikkonut Herraa, Jumalaasi, vastaan, ja se on sinulle häpeäksi hänen edessään." Ussia, jolla oli jo suitsutusastia kädessään, suuttui ja huusi vimmastuneena papeille. Mutta silloin, pappien edessä, Herran temppelin suitsutusalttarin ääressä, hänen otsaansa puhkesi spitaali."

Kun ylipappi Asarja ja muut papit kääntyivät Ussiaan päin, he näkivät, että hänellä oli spitaali otsassaan, ja he ajoivat hänet kiireesti pois. Hän riensi ulos niin nopeasti kuin pääsi, sillä hän näki, että Herra oli rangaissut häntä. Kuningas Ussia sairasti spitaalia kuolemaansa asti. Spitaalitautisena hänen oli asuttava erillisessä talossa, eikä hän saanut mennä Herran temppelin alueelle. Hänen poikansa Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa."

Uhrit opettivat kasvamaan uskossa kohti täydellistä rakkautta

Kuten edellä on esitetty, niin eläinuhrit ja ruokauhrit ovat olleet esikuvaa sille kertakaikkiselle uhrille, millä Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) on omalla ruumillaan ja verellään meidän syntien sovittamiseksi antanut. Se on valmistanut Israelin kansaa ymmärtämään, miten Luoja tulee pelastamaan Hänelle uskolliset lapsensa. Uhraaminen opetti monia asioita ihmisille:

1. Syntien tunnustaminen papille
2. Vaatimus parannuksen tekoon - uhri on tehoton, jos uhraaja jatkaa tahallaan syntien tekemistä 
3. Ei ole sovitusta ilman veren vuodatusta ja kuolemaa  
4. Syntien sovitus tule viattoman sijaisuhrin kautta
5. Suuren sovitustenpäivän uhri ja pääsiäiskaritsa ovat esikuvia Golgatan kertakaikkiselle uhrille
6. Uhriateriat ovat muistoaterioita siitä, mitä Jumala on tehnyt ihmisten hyväksi
7. Hengellinen kasvu kohti pyhyyttä

Golgatan uhrissa on kysymys on Luojan palavasta rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Hän kaipaa myös rakkautta ja halusi tehdä suurimman rakkauden teon, jotta Hän saisi mahdollisimman paljon vastarakkautta. 

Ihminen on saanut vapaan oman tahdon ja vallan itse valita, mitä rakastaa. Muuten rakkaus ei ole aitoa. Robotti ei osaa rakastaa. Ihminen voi valita rakastaako itseään ja maailmaa vai rakastaako Luojaansa sekä pitää Hänen käskynsä. Kun ihminen rypee synneissä ja hän havahtuu siihen, että häntä uhkaa vääjäämätön tuomio helvettiin, niin hän osaa arvostaa sitä, että saa lahjaksi uhrin, joka pelastaa hänet. Tästä suurimmasta mahdollisesta rakkaudesta kertoo lisää artikkeli: "Ristillä tehtiin suurin rakkauden teko".

Loukkaantunut pelastetaan

Tutkijat ovat havainneet, että kun aviopari on kokenut yhdessä jotain vaarallista ja selvinnyt siitä, niin se on omiaan lisäämään heidän välistä lojaalisuutta ja rakkautta. Samalla tavalla sodassa taistelleet rintamatoverit kasvavat toisilleen lojaaleiksi ystäviksi. Elämää ja ystävyyttä osaa arvostaa, kun elämä on ollut vaakalaudalla ja toinen on tehnyt jotain sen hyväksi, että on saanut jatkaa omaa elämäänsä.

Jumalan Pojan nimi on Yeshua, joka tarkoittaa Minä Olen Pelastus tai Minä Olen Pelastaja. Kun voimme kokea tulleen pelastetuksi, niin osaamme arvostaa sitä, joka meidät pelasti. Ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa oman henkensä pelastaakseen toisen hengen. On niitä perheen isiä, jotka ovat heittäytyneet luodin eteen, jotta rakas vaimo ja lapset ovat jääneet eloon. On ollut niitä sotilaita, jotka ovat peittäneet ruumillaan käsikranaatin, jotta muut toverit ovat jääneet eloon. On ollut niitä äitejä, jotka hengenvaarallisessa synnytyksessä ovat joutuneet tekemään vauvan hyväksi valinnan, kumpi saa jäädä eloon. Meillä on sellainen Luoja, joka halusi osoittaa Golgatan ristillä suurinta mahdollista rakkautta ystävilleen uhraamalla itsensä meidän hyväksi. Uhri ei ollut pelkästään oman henkensä antaminen vaan kaikkein kivuliain mahdollinen tapa kuolla hitaasti kuuden tunnin aikana.

Joh. 15:11-15: "Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä."

Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) uskomattoman suuresta rakkaudesta kertoo se, että Hän on valmis ottamaan morsiusseurakunnakseen huoran, joka on tehnyt parannuksen ja lähtenyt seuraamaan uskollisesti Sulhastaan. Kun Luojan lapsi rakastuu epäjumalaan, rahaan tai muuhun maallisen, niin se loukkaa Luojaa yhtä syvästi, kuin olisi ikkunan takaa nähnyt puolisonsa pettävän. Kun joku heistä ymmärtää, että se on tie tuhoon ja hän kääntyy rakastamaan Pelastajaansa, niin Jumalan sydän sykkii ja silmät kyynelehtivät ilosta. Tuhlaajapoikansa on tullut takaisin ja Isä iloitsee siitä suuresti.

Luuk. 15:18-24: "Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla."

Meidänkin tulee antaa koko elämämme uhriksi Taivaan Isälle. Tämä tarkoittaa sitä, että palvomme ja palvelemme kaikilla voimillamme Luojaamme sekä teemme Hänen tahtonsa myös silloin, kun se on vaikeaa. Se voi tarvittaessa tarkoittaa sitä, että meidän tulee palvella Herraa myös koko omaisuudellamme. Jos uhria ei suolata, se on halpa uhri. Jos maan suola (pellon lannoite) käy suolattomaksi, se on pilaantunutta ja heitetään pois. 

Room. 12:1-2: "Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

Luuk 14:33-35: "Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. "Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään. Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Me osoitamme rakastavamme Isäämme Taivaassa pitämällä Hänen käskynsä. Tämä on kohtuullinen vaatimus, koska Luojamme meitä niin paljon rakastanut, että antoi kivuliaasti itsensä uhriksi meidän syntien sovittamiseksi.

Joh. 14:15: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni."

Joh. 15:8-10: "Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan." 

Joh. 14:15: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni." 

Yeshua HaMashiach haluaa pelastaa. Hän pelastaa morsiusseurakuntansa kadotuksen vievältä tieltä ja ohjaa meidät oikealle, joka vie Taivaaseen. Hän pelastaa jokaisen, joka tekee parannuksen ja lähtee seuraamaan uskollisesti Hyvää Paimenta.

Ef. 5:23, 32-33: "..niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja...    ..Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään."

Juudan Leijona poistaa esteet rakkaudelta

Yeshua HaMashichin yksi nimistä on Juudan Leijona (Ilm. 5:5). Hän voimakas hallitsija ja valloittaja. Tiellä Taivasten Valtakuntaan varrella on susia väijymässä Jumalan lampaita, jotka vaeltavat kohti Taivasten Valtakuntaa. Sudet uhkaavat Yeshuan ja Hänen lampaitten välistä rakkautta. Ne pyrkivät eksyttämään heidät pois joukosta Hyvälle Paimenelle kuuluvia lampaita ja jopa ryöstämään niitä. Tämä on sama asia, kuin toinen mies tulee viettelemään toiselle miehelle kuuluvan morsiamen itselleen ja makaan hänen kanssaan. Näin kivuliaasti kokee Luoja, jos Hänen lapsensa rakastuu maailmaan ja hylkää Luojansa.

Helvetti on sitä varten, että Jumala poistaa sinne ne sudet pois, jotka ovat häirinneet Hänen rakkauttaan. Rangaistus on erittäin kova. Se johtuu siitä, että kun on loukannut Luojaa varastamalla häneltä morsiamia ja pilkkaamalla Golgatan sovitustyötä, niin saa vanhurskaan tuomion. Sen on ikuinen kärsimys tulisessa järvessä. Ne jotka tekivät parannuksen ja rakastuivat Luojaansa, heillä on edessä paratiisi, ikuinen onni ja yltäkylläinen elämä Yeshua HaMashiachin kanssa.

Luuk. 12:4-5: "Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä."

Juutalaiset antavat uhrin syntyneestä esikoispojasta. Poika on suuri ilo perheelle ja esikoinen on isän jälkeen perheessä sisarten johtaja. Se on äidin kohdun ensihedelmä ja kohdun avaaja, joka on pyhitetty Jumalalle.

Luuk. 2:21-24: "Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".

Koska Jumala omistaa esikoisen, niin se tulee lunastaa takaisin lunastusmaksulla. Rikas perhe uhraa yhden karitsa ja köyhä perhe metsäkyyhkyjä sekä maksaa lunastusmaksun. Tämän tehtävä on muistuttaa Israelin kansaa siitä, että Jumala ojennetulla kädellä sivalsi Egyptiä siten, että Israelin kansa pääsi lähtemään vapauteen Egyptistä. Tämä sivallus on viimeinen vitsaus kymmenestä. Se on erittäin ankara. Kaikkien perheiden mukaan lukien faaraon perhe, esikoispojat ja karjan esikoiset kuolivat yhdellä kertaa.

4. Moos. 3:11-13: "Ja Herra sanoi Moosekselle: "Minä otan israelilaisten joukosta omikseni leeviläiset, kaikkien Israelin esikoisten, kaikkien äitinsä kohdusta ensimmäisenä tulleiden asemesta. Leeviläiset ovat minun, sillä jokainen esikoinen kuuluu minulle. Sinä päivänä, jona surmasin Egyptissä esikoiset, minä pyhitin omikseni kaikki Israelin esikoiset, niin ihmisten kuin karjankin. Ne ovat minun. Minä olen Herra."

2. Moos. 13:13-16: "Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy. Kun poikasi aikanaan kysyy sinulta: 'Mitä tämä merkitsee?', niin sano hänelle: 'Väkevällä kädellään Herra vei meidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. Ja kun farao itsepintaisesti kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin. Tämän vuoksi minä teurastan Herralle uhriksi karjani jokaisen urospuolisen esikoisen ja lunastan jokaisen minulle syntyvän esikoispojan.' Olkoon tämä kuin merkki kädessäsi ja tunnus otsallasi, jotta muistaisit, että Herra väkevällä kädellään vei meidät pois Egyptistä."

Egyptissä itku ja huuto oli kova. Faarao ja Egyptin kansa pelästyivät Israelin Jumalaa niin paljon, että he suorastaan ajoivat israelilaiset pois niin, että israelilaiset saivat mukaansa Egyptin rikkaudet. Faarao tuli katumapäälle ja lähti ajamaan armeijallaan takaa Israelin kansaa. Jumala päästi armeijan haljenneen Kaislameren pohjalle, jonka jälkeen vedet syöksyivät armeijan päälle hukuttaen koko sotaväen ja sen hevoset.

Älkää häiritkö Jumalan perheen rakkautta. Muuten päädytte Kaislameren pohjaan ja tuhoudutte sinne. Viimeisellä tuomiolla meri antaa kuolleensa ja heidät tuomitaan ikuisiksi ajoiksi tuliseen järveen.

Laul.l. 2:7: "Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!"

Ilm. 20:11-15: "Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen."

Huippukivi ylimpänä holvikaaressa

Yeshua kertoi vertauksen avulla sen, miten kärsivällinen Taivaan Isä on ollut armossaan. Hän on lähettänyt eksyneiden lampaiden luokse ensin profeettansa, koska he ovat rakastuneet maailmaan ja sen kelvottomiin paimeniin. He eivät ottaneet vastaan profeettojaan, vaan jopa surmasivat Jumalan lähettiläät. Kun mikään ei auttanut, niin Jumala tuli ihmiseksi maan päälle ja julisti hyvää sanomaan kaikille. Eksyneet ihmiset eivät ottaneet edes Jumalan Poikaa vastaan, vaan surmasivat Hänet Golgatan ristillä. Kun Yeshua nousi kuolleista kolmen päivän perästä, niin silloin Hänestä tuli holvikaaren huippukivi (kulmakivi). Hän on se huippukivi Juudan Leijona, joka pudotessaan murskaa alla olevan. Ylösnousemuksen voima on voima voittamaton. Sitä ei ole kenelläkään muulla, kuin Kaikkivaltiaalla Maailman Luojalla, Yeshua HaMashiachilla (Jeesukselle Kristuksella).

Matt. 21:33-46: "Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.

"Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon. Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät. Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin. Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.' Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.' He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.

"Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?" He vastasivat: "Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan." Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa."

Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana."

Opetusvideo pelastumisen edellytyksistä ja lopuksi Herran puhe 7.2.2017

Aluksi Mikael lukee aiheeseen liittyviä Raamatun lukukappaleita. Sen jälkeen Herra puhuu Mikaelin suun kautta aiheesta. Tämä opetus antaa tärkeää tietoa siitä, miten sinun tulee toimia, että Jumala pelastaa sinut Taivaaseen.