Artikkelin pääkohdat:
Jumalan Pojan omakätinen teos: Malakian kirja on ainoa Raamatun kirja, jonka Jumalan Poika on kirjoittanut kokonaan omalla kädellään. Hän esiintyi Vanhassa testamentissa Yehovan Enkelinä, jota kutsuttiin nimellä Yehovah, ja ilmestyy Malakian kirjassa Israelin Isänä (vrt. Jes. 9:5, Joh. 14:9-10).
Tuomiopäivä ja paluun hetki: Malakian kirjan mukaan Jumalan Poika päättää tuomiopäivästä. Textus Receptus -käsikirjoitus ei ota kantaa siihen, tietääkö Poika tuomiopäivän ajankohdasta, vaan se kertoo, ettei tätä hetkeä ilmoiteta muille etukäteen – Pojan paluu tulee maailmalle yllätyksenä (Matt. 24:36 [Biblia]).
Profetiat Messiaasta ja Eliasta: Kirja sisältää erittäin tärkeitä profetioita Eliasta (Johannes Kastajasta), Messiaasta ja Hänelle kuuluvasta tulevasta valtakunnasta. Vaikka Uusi testamentti siteeraa Malakian kirjaa usein, monien kristittyjen on vaikea ymmärtää sen muita profetioita, koska ne eivät sovi perinteisiin käsityksiin kristinuskosta.
Leeviläisen papiston tuomio: Malakian kirja arvostelee leeviläistä papistoa kovin sanoin kelvottomista uhreista ja ilmoittaa, että heidät erotetaan ja tuomitaan. Lopulta leeviläisyys puhdistetaan ja oikea temppelipalvelus ennallistetaan.
Uusi Ylipappi ja temppeli: Liiton Enkeli, Jumalan Poika, tulee temppeliin Ylipapiksi ja Kuninkaaksi, jolloin ylipappeus siirtyy Aaronin suvulta Melkisedekille, joka on Jumalan Poika (1. Moos. 14:18, Ps. 2, Ps. 110, Hepr. 7:1-3). Jerusalemin kolmas temppeli on Messiaan oma temppeli, vaikka se joutuu 3,5 vuodeksi antikristuksen haltuun (Dan. 8:11-14, 9:27; 2. Tess. 2:3-4).
Nuhtelu seka-avioliitoista: Israelia nuhdellaan seka-avioliitoista ulkomaalaisten kanssa. Babyloniasta palattuaan kansa katui ja karkotti kaikki epäjumalia palvelevat muukalaiset maasta.
Maan puhdistaminen tulella: Ennen maailma tuhottiin upottamalla se veteen, mutta Malakian kirja profetoi, että lopun aikoina epäjumalanpalvelus tuhotaan polttamalla Maa tulella – asia, joka ei ole vielä tapahtunut. Kirjan profetiat toteutuivat ennakkokuvina Yeshuan (Jeesuksen) ensimmäisessä tulemuksessa, mutta ne täyttyvät lopullisesti vasta Hänen toisessa tulemisessaan.
Mihin Vanha testamentti päättyy, siitä Uusi testamentti jatkaa
Mitä jos Vanhan testamentin viimeinen kirja ei olekaan tavallinen profeetan teksti vaan itse Jumalan Pojan omakätisesti kirjoittama kirja – painava sanoma kansalle?
Malakian kirja päättyy lupaukseen: ennen kuin Yehovah tulee, Elia valmistaa Hänelle tien. Uusi testamentti alkaa täsmälleen samasta kohdasta. Johannes Kastaja (Elia) astuu esiin, ja Jumalan Sana tulee lihaksi, kun neitsyt Maria synnyttää poikalapsen, joka on odotettu Yehovah.
Luuk. 2:11-12: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." (Arameankielisessä Peshitta-tekstissä sana “Herra” on MarYah, joka vastaa nimeä Yehovah.)
Joh. 1:6-9, 14: "Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan… ..Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa."
 |
| 2. temppeli (kuva) |
Sak. 13:8-9: "Näin sanoo Herra: -- Kaksi kolmasosaa tämän maan asukkaista joutuu tuhoon ja kuolee, vain yksi kolmannes jää jäljelle. Tämän kolmanneksen minä vien tuleen, puhdistan sen kuin hopean ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "He ovat minun kansani." He vastaavat: "Herra, meidän Jumalamme."
Psalmi 2 kertoo, että temppelin rakentaminen saa aikaan valtavan kansannousun Jumalan Poikaa vastaan, mikä johtaa antikristuksen tuloon temppeliin 3,5 vuodeksi ja Harmageddonin sotaan (Dan. 9:27, 2. Tess. 2:1-12, Ilm. 16:13-16). Tästä asiasta kertoo lisää artikkeli: 'Jumalan Pojalla on rautainen sauva'.
Ps. 2:1-2: "Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?"
Malakian kirja ajoittuu Persian vallan kaudelle, todennäköisesti Nehemian uudistusten jälkeiseen aikaan (noin 400 eKr.) ennen Aleksanteri Suuren valloituksia (330 eKr.). Tällöin tekstissä kuvatut synnit – kuten seka-avioliitot sekä kymmenysten ja papiston laiminlyönnit – olivat ajankohtaisia.
Temppelipalvelus kohtasi pahan kriisin Hasmonien kaudella 100-luvulla ennen Jumalan Pojan syntymää. Makkabealaiskapinan seurauksena poliittiset hallitsijat kaappasivat ylipappeuden itselleen, vaikka he eivät kuuluneet Jumalan säätämään Leevin heimon Saadokin sukuhaaraan. Ylipapin virasta tuli poliittinen kauppatavara, mikä johti temppelin hengelliseen rappeutumiseen.
Tämä laittomuus ajoi hurskaat essealaiset vetäytymään autiomaahan Qumraniin, koska he kieltäytyivät hyväksymästä Jerusalemin korruptoitunutta papistoa. Essealaiset pitivät omia luetteloitaan kelvollisista Saadokin suvun papeista ja odottivat aikaa, jolloin Jumala palauttaisi oikean pappeuden temppeliin.
Temppelin esipihoista tehtiin suurten juhlien aikana kauppatoreja, joissa rahaa vaihdettiin kiskurihinnoilla uhrieläinten ostamista ja temppeliveron maksamista varten. Parhaiden uhrikaritsojen hinnat olivat moninkertaisia tavallisiin nähden, joten köyhillä ei ollut niihin varaa. Josefuksen ja Mishnan mukaan tämä kaupankäynti oli ylipappien liiketoimintaa, vaikka papiston olisi pitänyt tyytyä ainoastaan kansan maksamiin kymmenyksiin. He vuokrasivat kauppapaikkoja ja perivät myynnistä komissiota. Jumalan Poika paheksui tätä syvästi ja ajoi kaupustelijat ruoskalla pois temppelistä.
Mark. 11:15-18: "He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. Hän opetti ihmisiä näin: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan." Ylipapit ja lainopettajat kuulivat tämän ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. He pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen."
Sak. 14:21: "Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä."
Tämä synti ei ole suinkaan lakannut. Roomalaiskatolinen kirkko on kerännyt satumaisia maaomaisuuksia anekaupalla. Luterilainen kirkko taas vei omaisuuden katolisen kirkon käsistä, kun kuninkaat tekivät uskonpuhdistuksen varjolla vallankaappauksen kirkossa. Yhdysvalloissa megakirkot ovat kaupallistaneet koko kristinuskon: seurakunnan eturivissä on VIP-paikkoja niille, jotka ovat lahjoittaneet eniten kirkolle (YouTube-video).
Fil. 3:19: "Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita."
Jaak. 2:6: "Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: "Istu tähän, tässä on hyvä paikka"? Köyhälle te sen sijaan sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän lattialle jalkojeni viereen." Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein? Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen?"
Jumalan Poika kirjoitti Malakian kirjan omalla kädellään
Malakian kirjan nimi tulee heprean sanasta 'malak', joka käännetään usein sanalla "enkeli", mutta se tarkoittaa todellisuudessa sanansaattajaa tai lähettilästä. Sanaa käytetään myös papeista (Mal. 2:7, vrt. Ilm. 2:1).
Joh. 12:49: "En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa,"
Joh. 5:23: "..Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt."
Profeettojen kirjoissa mainitaan yleensä kirjan kirjoittaja. Esimerkiksi Haggain kirja (Hagg. 1:1) alkaa lauseella, jossa on täysin sama kielioppirakenne kuin Malakian kirjan avausjakeessa: "tuli Yehovan sana Haggain, profeetan, käden kautta Serubbabelille".
Toisin kuin monet muut profeettakirjat, Malakian kirja ei mainitse minkään inhimillisen profeetan nimeä, ei hänen isäänsä, ei kotipaikkaansa eikä yhtäkään historiallista yksityiskohtaa. Koko kirja on henkilökohtaista ja syvän tunteikasta Jumalan puhetta Israelille – ikään kuin kirjoittaja puhuisi suoraan kasvoista kasvoihin.
Muinaiset juutalaiset käänsivät jakeen sanat kreikankieliseen Septuagintaan muotoon "en cheirí angélou autoú", mikä tarkoittaa "hänen enkelinsä käden kautta". Kyse ei siis ole erisnimestä vaan arvonimestä (tittelistä): Yehovan Enkeli. Malakian kirjassa on myös merkityksellinen teologinen jatkumo: ensimmäisessä lauseessa mainittu Yehovan Enkeli tulee esille uudestaan jakeessa 3:1 nimellä Liiton Enkeli, joka tulee temppelin Valtiaaksi (hepreaksi Adon).
Tästä voimme tehdä ratkaisevan johtopäätöksen: kyseessä ei ole anonyymi inhimillinen sanansaattaja. Malakian kirjan ensimmäinen jae ilmoittaa tekstin tulleen Yehovan Enkelin (mal'achi = minun sanansaattajani) käden kautta. Hän on sama Yehovan Enkeli, joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa ja ilmoitti nimekseen Yehovah (2. Moos. 3:2-16). Tässä ilmestyksessä Enkeli sekä puhuu Yehovana että ottaa vastaan Mooseksen palvonnan – mikä osoittaa Hänen jumaluutensa (vrt. 1. Moos. 31:11-13, 1. Moos. 48:15-16).
Mal. 1:1 (kirjoittajan sananmukainen ja rakennetarkka käännös): "Yehovan Sanan painava sanoma Israelille minun sanansaattajani käden kautta."
Mal. 1:1 (dynaaminen käännös): "Yehovan Sanan painava sanoma, joka esitetään Israelille minun sanansaattajani käden kautta."
Mal. 1:1 (Green's Literal): "The burden of the word of Jehovah to Israel by the hand of Malachi:"
Malakian kirja on ainoa Raamatun kirja, jonka Jumalan Poika on kirjoittanut kokonaan omalla kädellään. Jumalan sormi on kirjoittanut Kymmenen käskyn taulut (2. Moos. 31:18), seinäkirjoituksen Belsassarin pidoissa (Dan. 5:5) sekä tekstin maahan (Joh. 8:6; Jer. 17:13) – mutta ainoastaan Malakian kirjassa Jumalan Poika on kirjoittanut koko kirjan alusta loppuun.
Jes. 53:1 (2017): "Kuka uskoo saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
Raamattu ei kerro, miten kirjakäärö toimitettiin temppeliin, mutta on johdonmukaista ajatella, että sama Yehovan Enkeli, joka aiemmin keskusteli Mooseksen kanssa kasvoista kasvoihin ja ilmestyi Samuelille pyhäkössä, antoi käärön ylipapille ja käski lukea sen kansalle sekä liittää se pyhiin kirjoituksiin.
2. Moos. 33:11: "Ja Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle..."
1. Sam. 3:3, 10-11, 21: "..Samuel makasi Herran temppelissä, jossa Jumalan arkki oli... ..Herra tuli, seisoi ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Samuel vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee." Herra sanoi Samuelille… ..Herra ilmestyi näet Samuelille Siilossa Herran sanan kautta,"
1. Moos. 32:31: "Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: "Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa."
Joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän
Sanotaan, että "Jeesuksella on Isänsä nimi". Mikä tämä nimi oikeastaan on? Ennen kaikkea Jumalan Pojan alkuperäinen hepreankielinen nimi ei ole Jeesus vaan Yeshua. Isä antoi Pojalleen oman nimensä, joka on Yehovah (Fil. 2:9–11). Tämä tarkoittaa sitä, että Isällä ja Pojalla on sama nimi: Yehovah.
2. Moos. 23:20, 21 (2017): "Katso, minä lähetän Enkelin edelläsi… ..minun nimeni on hänessä."
Joh. 17:11: "..Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin."
Fil. 2:9, 11: "Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman (Yehovah) … ..ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra. (Yeshua HaMashiach on Yehovah)"
Jumalan Poika esittäytyy Malakian kirjassa Israelin kansan Isänä. Hän ei vaadi kunnioitusta vain siksi, että Hän on Jumala, vaan vetoaa viisaasti siihen, että Hän on ihmiskunnan Isä.
Miten tämä on mahdollista? Jesajan kirja ilmoittaa, että syntyy poikalapsi, joka on Iankaikkinen Isä. Myös Yeshua sanoi, että joka on nähnyt Hänet, on nähnyt Isän.
Mal. 1:6, 2:10: " -- Poika kunnioittaa isäänsä ja palvelija isäntäänsä. Minä olen teidän isänne, miksi ette kunnioita minua? Minä olen teidän isäntänne, miksi ette palvele minua? Tätä minä, Herra Sebaot, kysyn teiltä… ..Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Miksi me kuitenkin petämme toinen toistamme ja häpäisemme liiton, jonka Jumala teki isiemme kanssa?"
Jes. 9:5 (2017): "Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on valtius, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Voimallinen Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas."
Joh. 14:9-10: "..Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan."
Malakian kirja on erittäin tärkeä Messias-profetia, joka toteutuu lopullisesti vasta Jumalan Pojan palatessa takaisin. Uusi testamentti siteeraa sitä monissa kohdin, joten se kuuluu ehdottomasti kristinuskon ytimeen, mutta kirja odottaa vielä lopullista täyttymystään. Markuksen evankeliumi (Mark. 1:2) siteeraa Malakian kirjaa (Mal. 3:1), joka ennustaa Messiaan tulevan Jerusalemin temppelin Valtiaaksi, mutta se ei ole vielä lopullisesti tapahtunut.
Mark. 1:2 (2017): "Kuten Profeetoissa on kirjoitettuna: "Katso, minä lähetän enkelini edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi."
Hepr. 2:8: "..Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan."
Evankeliumissa (Matt. 17:10–11) Yeshua sanoo, että ennen Messiaan tuloa Elian pitää tulla, kuten Malakian kirja ennustaa. Hän sanoo tulevassa aikamuodossa (futuurissa), että Elia tulee vielä asettamaan kaiken ennalleen, sillä Johannes Kastaja ei täyttänyt kaikkia Malakian kirjan Elia-profetioita.
Matt. 17:10-11 (2017): "Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian pitää tulla ensin?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Elia tosin tulee ja asettaa kaiken ennalleen."
Malakian kirjassa on kaksi mielenkiintoista jaetta, joissa Jumalan Poika – esiintyen Isän roolissa – ilmoittaa määräävänsä sen päivän, jolloin Hänen maallinen valtakuntansa alkaa ja jumalattomat tuomitaan.
Mal. 3:17, 4:3: " -- Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot. -- Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä… ..Sinä päivänä, jonka minä määrään, te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot."
Tietääkö Poika, milloin Hän palaa takaisin?
Tämä näyttää ensisilmäyksellä olevan ristiriidassa Matteuksen evankeliumin jakeen 24:36 kanssa. Nykykäännösten (esim. 1933/38 ja 1992) mukaan Jeesus sanoo siinä, ettei edes Poika tiedä paluunsa ajankohtaa, vaan sen tietää yksin Isä. Tätä jaetta on usein käytetty tukemaan väitettä, ettei Poika voi olla Jumala, koska Hän ei tiedä samaa kuin Isä.
Kun Raamatussa näyttää olevan sisäinen ristiriita, syy löytyy usein käännösvirheestä tai tekstin myöhemmästä muuttumisesta:
- Perinteisessä Textus Receptus -alkutekstissä, johon muun muassa King James Version ja suomalainen Biblia pohjautuvat, sanoja "eikä Poika" ei ole tässä jakeessa ollenkaan.
- Kreikan verbi 'eidō' käännetään yleensä sanalla "tietää", mutta tässä asiayhteydessä se tulisi kääntää "tehdä tunnetuksi" tai "ilmoittaa".
Textus Receptus ei siis kerro Pojan tietämättömyydestä mitään. Se kertoo vaan siitä, ettei tuomiopäivää ilmoiteta etukäteen muille – ei edes taivasten valtakunnan sanansaattajille.
Matt. 24:36 (1992): "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä."
Matt. 24:36 (Biblia): "Vaan siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kenkään, ei taivaan enkelitkään, vaan minun Isäni yksinänsä."
Mistä tiedämme, mitä jae on alun perin tarkoittanut? Vahvistus löytyy Apostolien teoista. Kun opetuslapset kysyvät Yeshualta, milloin Hänen valtakuntansa tulee, Hän vastaa, ettei ihmisen asia ole tietää aikoja.
Apt. 1:6-7: "Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut."
Apostolien teot vahvistavat sen, mitä Matteuksen evankeliumi on alun perin tarkoittanut: Jumalan Pojan paluun ajankohtaa ei anneta tiedoksi etukäteen, koska se tulee yllätyksenä. Teksti ei puhu ollenkaan Jumalan Pojan tietämisestä. Yeshuan sanat perustuvat Malakian kirjaan, jonka Hän on itse kirjoittanut.
Matt. 24:36 (kirjoittajan käännös Textus Receptuksen pohjalta): "Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei anneta tietoa taivaan sanansaattajille; se kuuluu yksin Isän tietoon."
Malakian kirja varoittaa luulemasta, ettei Jumala rankaise synneistä eikä palkitse vanhurskaita. Kaikki ihmisten teot kirjoitetaan muistiin. Ilmestyskirja kertoo, että tilinteon päivänä kirjat avataan ja jokaiselle luetaan oikea tuomio: toiset joutuvat kadotukseen ja toiset palkitaan hyvistä teoistaan.
Mal. 3:16: "..Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään."
Matt. 25:31-32: "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista."
Ilm. 20:12: "Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan."
Pappien halvat uhrit loukkaavat Jumalaa syvästi
Malakian kirjaa on helppo lukea, mutta se on monille kristityille lähes mahdoton ymmärtää, vaikka siinä ei ole mitään vaikeaa. Uusi testamentti siteeraa kirjan profetioita Messiaasta ja Eliasta (Johannes Kastajasta), mutta siinä on myös paljon sellaista tekstiä, joka ei vastaa kristittyjen perinteistä käsitystä siitä, mitä kristinuskon pitäisi olla.
Kirjan ymmärtämisestä tulee mahdotonta niille, jotka kuvittelevat Jeesuksen poistaneen kristinuskosta kaiken juutalaisuuden. Tämä on juuri se Roomassa 300-luvulla syntynyt klassisen kristinuskon harha, joka estää kristittyjä ymmärtämästä Raamattua kokonaisuutena. Jumalan Poika on juutalaisten Kuningas, jonka uskonto on juutalaisuus. Tästä aiheesta kertoo laajemmin artikkeli: 'Kristinusko ei ole sitä, mitä olet luullut sen olevan'.
Matt. 5:17-18: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut."
Apt. 24:14 (Paavali sanoo): "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,"
Kuten Malakian kirjan ensimmäinen jae kertoo, viesti on painava. Sitä voisi luonnehtia jopa syytekirjelmäksi. Kirjalle antaa lisää painoarvoa se, että Jumalan Pojan sanotaan kirjoittaneen sen omalla kädellään. Samaa voi sanoa myös Kymmenen käskyn laista, jonka Jumala kirjoitti sormellaan kivitauluihin. Nämä taulut sijoitettiin liiton arkkuun, joka on Jumalan valtaistuin. Kymmenen käskyn laki on Jumalan ja Israelin välisen liiton perusta.
Malakian kirjassa Israelia arvostellaan monista asioista, mutta erityisesti papistoa siitä, ettei se kunnioita Jumalaansa. Jae Mal. 2:7 kutsuu pappeja heprean sanalla 'malak', joka on käännetty oikein "(Yehovan) sanansaattajaksi".
Leeviläiset papit olivat alkaneet mielistellä seurakuntaa. He mukauttivat saarnansa yleisön mielen mukaan, jolloin seurakunta meni harhaan. Hesekielin kirjassa Jumala syyttää papistoa välinpitämättömästä suhtautumisesta lakiin ja perusasioiden laiminlyönnistä (Hes. 22:26). Jumala katsoo, että heidän eksyttävä puheensa rikkoi sen liiton, jonka Hän oli tehnyt leeviläisten pappien kanssa. Paavali profetoi, että myös kristityt papit tulevat tekemään tätä samaa syntiä.
Hes. 22:26: "Sen papit rikkoivat ehdoin tahdoin minun lakiani ja saastuttivat sen, mikä oli minulle pyhitetty. He eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eivät opettaneet, mikä on saastaista, mikä puhdasta, eivätkä kantaneet huolta minun sapattini pyhittämisestä. Niin he häpäisivät minun pyhyyteni."
Mal. 2:7-9: "Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. -- Mutta te olette poikenneet tieltä, teidän opetuksenne on saanut monet lankeamaan. Te olette rikkoneet liittoni, jonka tein Leevin kanssa, sanoo Herra Sebaot. Niin minäkin teen teidät halveksituiksi ja saatan teidät häpeään kaiken kansan silmissä. Te ette pysyneet minun teilläni, vaan opettaessanne katsoitte, keitä kuulijat olivat."
2. Tim. 4:3-4: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja."
Erittäin kovasanaisen arvostelun kohteeksi nousee halpa uhraaminen. Papit tuovat alttarille varastettuja, ontuvia, sairaita tai muuten viallisia eläimiä. Tätä voisi verrata siihen, että isäntä kutsuu ystäviään kalliisiin pitoihin, ja nämä tuovat hänelle lahjaksi halvan pilailulelun – äärimmäisen loukkaavaa. He eivät arvosta isäntää lainkaan, vaan ovat tulleet vain kuokkimaan tarjoiluja.
Malakian kirjassa on viittaus kristinuskon aikaan ja erityisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikaan. Kirja kertoo, että Yehovan nimi on suuri kaikkien kansojen keskuudessa ympäri maailman. Yehovah on suuri Kuningas, jonka nimeä kunnioitetaan (pelätään). Messias-profetioiden mukaan tuhatvuotisessa valtakunnassa ei ole enää epäjumalia, eikä niiden nimiä edes muisteta (Jes. 2:18; Sak. 13:2, 14:9).
Kaikkialla uhrataan ruokauhreja, mikä viittaa ehtoolliseen (mm. 3. Moos. 2:1-16, Jes. 62:8-9). Laissa on tarkka resepti pyhälle suitsukkeelle, jota muut eivät saa valmistaa eivätkä käyttää (2. Moos. 30:34-38), mutta Malakian kirjan mukaan muuta hyvän tuoksuista suitsuketta voidaan polttaa (Mal. 1:11, Jes. 60:6).
Mal. 1:11-14: "Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa", sanoo Herra Sebaot. "Mutta te häpäisette minun nimeni, kun ajattelette, että Herran pöydän saa saastuttaa tuomalla kelvottomia uhrilahjoja. Ja kun te sanotte: 'Voi, mikä vaiva tästä uhraamisesta onkaan!', te sytytätte minun vihani", sanoo Herra Sebaot. "Kun tuotte varastetun, ontuvan tai sairaan eläimen uhrilahjaksi, luuletteko silloin, että teidän uhrinne on minulle mieleen?" kysyy Herra. "Kirottu olkoon petturi, joka on luvannut antaa Herralle virheettömän uroksen laumastaan mutta uhraakin hänelle viallisen eläimen. Minä olen suuri kuningas, ja kaikki kansat pelkäävät minun nimeäni", sanoo Herra Sebaot."
Leeviläinen papisto erotetaan ja tuomitaan
Jumalan reaktio halpaan uhraamiseen on kova. Hän sanoo heittävänsä uhrieläinten suolet sontineen pappien kasvoille ja erottavansa heidät (Mal. 2:1-9, vrt. Hes. 22-23). Tämä synnin mitta johti lopulta siihen, että Jerusalemin toinen temppeli tuhottiin ja Israel ajettiin pois kotimaastaan noin 1800 vuodeksi.
Mal. 2:3: " -- Minä teen teidän sukunne kelvottomaksi papin tehtävään. Minä paiskaan uhrieläintenne suolet sontineen teidän silmillenne, viskaan juhlienne jätteet kasvoillenne, ja teidät itsennekin heitetään tuohon samaan tunkioon."
Temppelissä säilytettiin leeviläisten pappien sukuluetteloita, mutta ne paloivat temppelin tuhossa. Tämän vuoksi kenenkään juutalaisen on nykyään mahdotonta todistaa kuuluvansa Leevin tai minkään muunkaan Jaakobin pojan sukuun.
Israelissa on kyllä itseään rabbeiksi kutsuvia miehiä, jotka väittävät olevansa 'kohen', pappien sukua, mutta todellisuudessa heillä ei ole esittää vaadittavia todisteita. Ortodoksijuutalaiset ovat valinneet kolmatta temppeliä varten jo Suuren neuvoston ja papiston, mutta heidän kelvollisuudestaan virkaan ei ole päteviä todisteita. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei leeviläistä papistoa ole, eivätkä juutalaiset voi omilla toimillaan sellaista enää asettaa – papisto on todellakin erotettu virastaan ja tuomittu.
Kristittyjen pappien ei pidä iloita siitä, ettei leeviläistä papistoa ole tällä hetkellä. Jumalan Poika tulee tuomitsemaan kaikki papit lakinsa mukaisesti, olivat he sitten juutalaisia tai pakanoita (Matt. 5:19-20, 7:21-23; Room. 2:9-13). Kun Jumalan Poika palaa takaisin, Hän asettaa järjestyksen, joka ei vastaa perinteistä klassisen kristinuskon käsitystä siitä, miten Kristuksen valtakunnassa eletään. Tästä aiheesta kertoo lisää artikkeli: 'Kristinuskon perusteet – harva kristitty tuntee apostolien oikean uskon'.
Liiton Enkeli tulee omaan temppeliinsä Valtiaaksi
Yeshua (Jeesus) sanoi, että Yehovah ei asu enää temppelissä, mutta Yehovah palaa sinne uudelleen silloin, kun Israel oppii sanomaan Jumalan Pojalle Psalmin 118:26 sanoin: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Yehovan nimessä." Yeshuan sanat tarkoittavat sitä, että temppeli tullaan vielä rakentamaan ja Yehovah palaa sinne asumaan (Hes. 43:1-7).
Matt. 23:38-39: "Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"
Hes. 37:26-27 (2017): "Teen heidän kanssaan rauhan liiton – se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssaan – istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellään iankaikkisesti. Asumukseni on oleva heidän luonaan, ja olen heidän Jumalansa, ja he ovat kansani."
Malakian kirjan jae 3:1 on erittäin tärkeä Messias-profetia, jota myös Uusi testamentti siteeraa. Jakeessa on voimallinen runollinen sanoma, joten tutkitaan sitä ensin heprean kielen kautta.
Jakeessa mainitaan heprean sana 'malak' kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla se viittaa profeetta Eliaan (Johannes Kastajaan). Jälkimmäinen sana on käännetty Liiton Enkeliksi. Sana voitaisiin kääntää tässä jakeessa pelkästään sanansaattajaksi, mutta käännös Liiton Enkeli ilmaisee selvemmin, että kyseessä on Jumalan Poika, joka on vahvistanut sekä vanhan että uuden liiton.
Mal. 3:1 (2017): "Katso, lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien eteeni. Joutuin temppeliinsä on tuleva Herra, jota te etsitte, ja Liiton Enkeli, jota te rakastatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot."
Tuom. 2:1-2 (2017): "Herran Enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Hän sanoi: "Johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka valalla vannoen olin luvannut isillenne, ja sanoin: 'Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä. Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.' Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet!"
Jer. 31:31: "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa."
Lause alkaa ilmoituksella, että Elia alkaa julistaa Messiaan paluuta, mikä kerrotaan erityisen selvästi Malakian kirjan lopussa. Sitten ilmoituksessa on yllätys: "joutuin tulee" tarkoittaa yllättävää ja äkillistä tulemista. Jumalan Pojan tulemus on ilmoitettu muissakin profetioissa yllättävänä tapahtumana.
Klassisen kristinuskon näkökulmasta profetiassa on ilmoitus, jota kaikki kristityt eivät ymmärrä: Herra (Adon) tulee omaan temppeliinsä. Kristittyjen on usein vaikeaa ymmärtää, miksi Jeesus tulee Jerusalemin temppeliin, koska sitä on pidetty vain juutalaisten kapinallisena hankkeena tai kristinuskolle täysin turhana laitoksena. Tämä on ollut väärä käsitys. Jopa Uusi testamentti kertoo Jumalan temppelistä, johon Jumalan Poika tulee Valtiaaksi (esim. Ilm. 11:1 ja 14:1-3). Temppeli on Jumalan Pojan oma hallintopalatsi ja koti (Hes. 43:1-7).
Malakian kirja jatkaa kiastisella runoudella eli peilautuvalla sanajärjestyksellä (ABBA-rakenne). Tässä rakenteessa rinnakkaiset käsitteet vastaavat toisiaan peilikuvamaisesti:
A: Lähetän sanansaattajani (valmistamaan tien)
B: Joutuin temppeliinsä tulee Herra (jota te etsitte)
B': Ja Liiton Enkeli (jota te rakastatte)
A': Katso, hän tulee (sanoo Yehovah Sebaot)
Tämä kiastinen rakenne sitoo yhteen sanansaattajan tehtävän (A ja A') sekä temppeliin saapuvan Herran eli Liiton Enkelin henkilön (B ja B'). Runollinen symmetria ei ole vain tyylikeino, vaan se kytkee Messiaan saapumisen ja temppelin puhdistamisen yhdeksi jakamattomaksi jumalalliseksi näytökseksi.
Kun Liiton Enkeli tulee temppeliinsä, mistä liitosta on kyse? Kyse on tietenkin uudesta liitosta, joka määritellään monissa Vanhan testamentin kohdissa (Jer. 31:31-37; 5. Moos. 30:1-6; Hoos. 2:21-25; Hes. 36:25-28, 37:26-28).
Kristityillä on usein täysin väärä käsitys siitä, mitä uusi liitto tarkoittaa. He kuvittelevat, että uudessa liitossa eletään pelkän armon varassa ja että Mooseksen laki on kumottu. Todellisuudessa sellaista uutta liittoa ei Raamatussa ole lainkaan (vrt. Matt. 5:17-20). Klassisen kristinuskon perinteiden käsitys uudesta liitosta on täysin ristiriidassa Jeremian kirjan jakeiden 31:31-37 kanssa, jossa määritellään uuden liiton tarkoitus ja ehdot.
Uusi liitto on tehty Israelin ja Juudan kanssa, jotta nämä kansat palaisivat takaisin Jumalan kuninkaalliseksi papistoksi. Tämä liittosuhde murtui aiemmin siksi, etteivät he noudattaneet lakia (2. Moos. 19:5-6). Uudessa liitossa ei ole kyse vain pelastuksesta vaan siitä, että Israel ja Juuda palaavat takaisin Jumalan omaksi kansaksi.
Toora (Mooseksen laki) kirjoitetaan heidän sydämiinsä, jotta kaikki noudattaisivat sitä, jolloin liitosta tulee ikuinen. Uusi liitto siis uudistaa vanhan liiton. Kuten Heprealaiskirje toteaa, uutta liittoa ei olisi edes tarvittu, jos Israel ja Juuda olisivat noudattaneet lakia. Uuden liiton ehdoista kertoo tarkemmin artikkeli: 'Tuhatvuotinen valtakunta on uuden liiton täyttymys'.
Hepr. 8:7-8: "Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista. Mutta nyt Jumala moittii kansaansa: -- Kuulkaa! Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa."
Luuk. 22:20: "Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne."
Voivatko pakanat (ei-juutalaiset) liittyä uuteen liittoon? Tietenkin voivat, mutta samoilla ehdoilla kuin juutalaiset. Laki on kaikille ihmisille sama (2. Moos. 12:49, Room. 2:9-13):
Jes. 14:1: "Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin."
Jes. 56:6-7: "Samalla tavoin myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla."
Aaronin ylipappeus vaihtuu Melkisedekin ylipappeuteen
Mitä tässä oikein tapahtuu? Tässä vaihtuu ylipappeus. Aaronin sukulinjan ylipappeus päättyy, ja tilalle tulee sitä korkeampi Melkisedekin ylipappeus (Hepr. 7:1-3). Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan Pojasta tulee sekä koko maailman Kuningas että temppelin Ylipappi, kuten Psalmit 2 ja 110 profetoivat. Hesekielin kirjan luvut 40-48 kuvaavat erityisesti Messiaan temppeliä ja Melkisedekin järjestyksen mukaisia palveluksia.
Ps. 2:6-8: "Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!" Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi."
Ps. 110:1, 2, 4: "..Herra sanoo minun herralleni: "Istu oikealle puolelleni… ..Herra, Siionin valtias, ojentaa sinulle hallitsijan sauvan… ..Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta."
1. Moos. 14:18: "Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi,"
Monet kristityt tietävät Jeesuksen olevan ylipappi, mutta he eivät aina hahmota, mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että Ylipappi Yeshualla (Jeesuksella) on oma temppeli, jossa papit toimittavat palvelusta säädösten mukaisesti. Kyse ei ole vain hengellisestä "ruumiin temppelistä" vaan fyysisesti Jerusalemiin rakennettavasta temppelistä.
Kun Paavali opetti temppelin kivistä, hän ei tarkoittanut sitä, että kivet voidaan korvata ihmisillä, vaan että seurakunta vertautuu temppelin kiviin (Ef. 2:20-22). Kyse on hyvin tyypillisestä hepreankielisestä runollisesta sanaleikistä, jossa sana "kivet" on 'abanim' ja sana "pojat" on samalta kuulostava 'banim'. Tämä yhteys ei ole sattumaa, sillä Johannes Kastaja toimitti upotuskastettaan Betabarassa – täsmälleen samassa Jordanin ylityspaikassa, johon Joosua (Yehoshua) oli pystyttänyt 12 kiveä (abanim) Israelin 12 pojan (banim) muistoksi (Joos. 4:3-9). Osoittaen konkreettisesti näitä samassa paikassa olleita kiviä Johannes sanoi kuulijoilleen: "Jumala kykenee näistä kivistä (abanim) herättämään poikia (banim) Aabrahamille" (Matt. 3:9).
Ilm. 3:12: "Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä..."
Ef. 2:20-22: "Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen."
Sakarjan kirjassa kerrotaan vertauskuvallinen profeetallinen teko, jossa ylipappi Joosua (hepreaksi Yehoshua) kruunataan kuninkaaksi. Tämä toimi ennakkokuvana tulevasta Messiaasta Yeshuasta, joka tulee rakentamaan temppelin ja yhdistämään kuninkuuden sekä pappeuden.
Sak. 3:8: "Näin sanoo Herra: "Kuule, Joosua, ylipappi! Sinä ja papit, jotka kokoontuvat sinun johdollasi, olette ennusmerkkinä siitä, että minä lähetän palvelijani. Hän on Uusi Verso."
Sak. 6:11-15 (2017): "ja ota vastaan hopea ja kulta, tee kruunu ja pane se ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, päähän ja sano hänelle näin: "Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltaan hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin. Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellaan. Hän on oleva pappi valtaistuimellaan, ja rauhan neuvo on vallitseva niiden molempien kesken. Mutta kruunu on oleva muistona Herran temppelissä Helemistä, Tobiasta ja Jedajasta sekä Sefanjan pojan suosiollisuudesta. Kaukana asuvat tulevat ja rakentavat Herran temppeliä. Tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut luoksenne. Näin tapahtuu, jos te todella kuulette Herran, Jumalanne, ääntä."
Sakarjan kirja vahvistaa suoraan, että hopeasta ja kullasta tehty kruunu asetettiin profetian mukaisesti säilöön ja muistoesineeksi Jerusalemin temppeliin (Sak. 6:14). Mielenkiintoista Sakarjan kirjan tekstissä on se, että sitä voidaan tulkita niin, että tämä kruunu olisi yleisön nähtävillä jopa tulevassa Jerusalemin kolmannessa temppelissä.
On kuitenkin arvoitus, missä tämä kruunu nykyään on. Juutalaisessa perinteessä ja historiallisissa lähteissä uskotaan laajalti, että temppelin arvokkaimmat esineet kätkettiin Temppelivuoren alle laajaan käytävä- ja holviverkostoon ennen temppelin hävitystä. Nämä maanalaiset käytävät (kuten niin sanotut Rabbin käytävät eli Länsimuurin tunnelit) tiedetään olevan olemassa, mutta herkkien poliittisten ja uskonnollisten jännitteiden vuoksi alueella ei voida suorittaa laajoja arkeologisia kaivauksia.
Raamattu kuitenkin ilmoittaa, ettei liitonarkkua enää ole, eikä uutta valmisteta. Kun Jumalan Poika tulee takaisin, Hän tuo valtaistuimensa tullessaan (Hes. 1:26, 43:1-7).
Jer. 3:16-18: "Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: 'Missä on Herran liitonarkku?' Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä. Silloin Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Niinä päivinä Juudan heimo liittyy Israelin heimoon, ja yhdessä ne tulevat pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin omaksi teidän isillenne."
Uusi ylipappi ennallistaa papiston ja oikeat uhrit
Kun uusi ylipappi tulee temppeliin, Hän ennallistaa myös leeviläisen papiston (Jes. 66:21). Leevin sukukunta puhdistetaan, ja sen paras, Saadokin sukuhaara, saa toimittaa lain käskemät rituaalit Jumalan Pojan kasvojen edessä. Muut Leevin sukuhaarat saavat toimittaa temppelissä vain avustavia tehtäviä (Hes. 44:10-14).
Mal. 3:2-4: "Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois. He uhraavat jälleen Herralle virheettömät uhrit, säädösten mukaan. Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat ovat Herralle mieleen, niin kuin ne olivat entisinä aikoina, jo kauan sitten."
Jes. 66:21: "Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra."
Hes. 44:15-16: "Mutta ne leeviläispapit, Sadokin jälkeläiset, jotka uskollisesti suorittivat palvelusta minun pyhäkössäni silloinkin, kun israelilaiset harhautuivat luotani, saavat tulla minun eteeni ja toimittaa pyhää palvelusta. He saavat seistä minun edessäni ja uhrata minulle rasvaa ja verta -- näin sanoo Herra Jumala. He saavat tulla minun pyhäkkööni, minun pöytäni ääreen, he saavat uhrata minulle ja toimittaa temppelipalvelusta."
Klassisen kristinuskon kannalta Malakian kirjan Messias-profetia on taas hyvin vaikea ymmärtää. Teksti kertoo, että Jumalan Poika tulee temppeliin Ylipapiksi, jotta lain mukainen uhraaminen palautuisi.
Uhraamisessa Jumalan Pojan edessä ei ole mitään uutta. Kun Jumalan Poika tuli pilvipatsaan sisällä Beteliin (Bookimiin) ja puhui koko Israelin kuullen, kansa uhrasi siellä Yehovalle (Tuom. 2:1-5). Paikalla oli todennäköisesti patriarkka Jaakobin ajoista asti ollut alttari (1. Moos. 35:1-7), ja Tuomarien kirja kertoo myöhemmin myös telttamajan sijainneen Betelissä jonkin aikaa (Tuom. 20:26-28). Ennen kaikkea läsnä oli Jumalan Poika itse – Hän, joka oli tuonut heidät pois Egyptistä.
Tuom. 2:4-5 (2017): "Kun Herran Enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, kansa korotti äänensä ja itki. He antoivat paikalle nimen Bookim ja uhrasivat siinä Herralle."
Mitä harva kristitty ymmärtää, on se, että temppelin eläinuhrit eivät ole koskaan olleet lopullinen syntien sovitus vaan yhteys Jumalan Pojan antamaan uhriin (Hepr. 10:1–4). Eläinuhrit ja Jumalan Pojan uhri Golgaltalla eivät ole toisiaan poissulkevia. Uhrit ovat vertauskuvia Jumalan Karitsasta (Jes. 53). Ehtoollinenkin on lain tarkoittama ruoka- ja juomauhri, joten kristityt uhraavat jatkuvasti, vaikka eivät itse sitä aina tiedostaisikaan. Tästä asiasta kertoo lisää artikkeli: 'Ennakkokuvilla (engl. types) on suuri merkitys Raamatun opetuksessa'.
Jes. 53:6-7: "..Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas…"
1. Kor. 5:7: "..meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu."
1. Kor. 10:16-18: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. Ajatelkaa Israelin kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen alttarin kanssa?"
Tästä syystä Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan käskyä lopettaa uhraamista. Sen sijaan siellä kerrotaan, kuinka alkuseurakunnan kristityt kokoontuivat päivittäin temppelissä ja toimittivat Mooseksen lain mukaisia uhreja. Uhraaminen päättyi vasta sitten, kun temppeli tuhoutui vuonna 70 jKr., sillä lain mukaan muualla kuin temppelissä ei saa uhrata.
Mark. 1:44: "..Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna puhdistumisestasi se uhri, jonka Mooses on määrännyt, todisteeksi heille."
Apt. 2:42: "Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat… ..Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin…"
Apt. 21:26, 24:17-18: "Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumisaikansa päättyisi ja kunkin puolesta suoritettaisiin uhri… .."Oltuani vuosikausia poissa tulin nyt tuomaan kansalleni rahalahjaa ja toimittamaan uhreja. Juuri näissä tehtävissä minä temppelissä olin…"
Tuomion saavat ne, jotka ovat sortaneet köyhiä ihmisiä
Malakian kirja arvostelee Israelin kansaa myös synneistä, joista se saa rangaistuksensa. Ihmisten heikkoa asemaa on käytetty hyväksi ja heitä kohdeltu huonosti. Kirja mainitsee muukalaiset, mutta sen takana oleva heprean sana 'ger' ei tarkoita maahanmuuttajia toisesta etnisestä kansasta vaan niitä, joilla ei ole maaomaisuutta saadakseen siitä satoa.
Israelissa oli toisista sukukunnista tulleita juutalaisia, jotka eivät omistaneet maata, ja he joutuivat tyytymään joskus lähes huutolaisten asemaan päiväpalkkalaisina. Esimerkiksi profeetta Aamos elätti itsensä paimentamalla karjaa ja keräämällä metsäviikunoita (Aam. 7:14), mikä kertoo hänen köyhyydestään. Johannes Kastaja puolestaan söi heinäsirkkoja ja villihunajaa elääkseen (Matt. 3:4). Sen takia muukalaiset mainitaan yhdessä sorrettujen leskien ja orpojen kanssa (Mal. 3:5). Yeshua opetti viimeisestä tuomiosta, joka annetaan sen perusteella, miten kohtelit heikossa asemassa olevia lähimmäisiäsi, mikä perustuu myös Malakian kirjaan (Matt. 25:31-46).
Kun Malakian kirja arvostelee väärin vannojia, kyseessä on se, että syytteen saanut rikollinen vannoi Yehovan nimessä, ettei tehnyt rikosta, vaikka olikin sen tehnyt. Lain mukaan syytetyn tuli vannoa tuomarille Yehovan nimessä, jos hän katsoi olevansa syytön (2. Moos. 22:9-10, 5. Moos. 6:13, Sananl. 30:9). Tästä asiasta profetoi tuomiota myös Sakarjan kirja (Sak. 5:4). Nämä kirjat lupaavat tuomion niille rikollisille, jotka olivat välttäneet jollakin tavalla oikean maallisen tuomion.
Malakian kirja arvostelee kovin sanoin niitä, jotka ovat hylänneet laittomasti nuoruutensa vaimon. Kyse oli siitä, että rikas mies saattoi hylätä vanhaksi tulleen vaimonsa ja ottaa nuoremman tilalle ilman mitään laillista syytä. Malakian kirja säätää tästä miehelle kuolemantuomion (Mal. 2:16).
Jumala korostaa, ettei Hän ota vastaan tällaisten miesten uhreja, vaikka he kuinka teeskentelisivät hurskauttaan itkemällä ja valittamalla alttarilla. Tässä nousee esiin Jumalan keskeinen periaate: Jumala haluaa kuuliaisuutta ennemmin kuin uhreja. Syntien anteeksianto alkaa aina syntien tunnustamisesta ja aidosta katumuksesta – ilman parannuksentekoa ei ole syntien anteeksiantoa (Sananl. 28:13-14, Apt. 3:19-20).
1. Sam. 15:22: "Silloin Samuel sanoi: -- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva."
Mal. 2:13-16: "Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte. Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! -- Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!"
Kaikki avioerot eivät kuitenkaan ole laittomia. Jos vaimo tekee haureutta, avioeroon on laillinen peruste. Avioeron ja uudelleen avioitumisen säännöistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa: 'Israel sai erokirjan, mutta pääsi uuteen liittoon – hyväksyykö Jumala avioeron ja uudelleen avioitumisen?'.
Pyhä kansa ei saa ottaa vaimoiksi epäjumalanpalvelijoita
Raamattu kieltää ottamasta vaimoksi naista, joka harjoittaa epäjumalanpalvelusta – esimerkiksi sen vuoksi, että hän edustaa toista kansaa ja sen epäjumalia (1. Moos. 26:34-35, 5. Moos. 7:3-4). Jumala on pyhittänyt Israelin kansan palvelemaan itseään, minkä vuoksi Hän ei hyväksy sitä, että perheisiin tulee äitejä, jotka opettavat lapsilleen vieraat kielet ja väärän uskonnon (Neh. 13:23–27).
Malakian kirja alkaa ilmoituksella, jossa Jumala sanoo rakastaneensa Jaakobia, mutta vihanneensa Esauta (Mal. 1:2-3). Miehet olivat samaa alkuperää ja samasta suvusta, mutta heidän elämällään ja valinnoillaan oli täysin eri suunta. Jumala kirosi Esaun saaman perintömaan, Edomin vuoriston (nykyisen Etelä-Jordanian alueella), ja teki siitä myöhemmin autiomaan. Sen sijaan Jumala siunasi Jaakobin suvun (1. Moos. 28:13-15).
Esau ja Jaakob olivat kaksoset (1. Moos. 25:24-26). Esau oli esikoinen, joten hänellä oli ensisijainen oikeus periä Abrahamin ja Iisakin saama perintömaa eli Israelin maa. Hän kuitenkin menetti esikoisuutensa ja siihen kuuluneen perintöosuutensa (1. Moos. 25:29-34).
Tämän taustalla olivat hengellisesti syvemmät syyt. Esau ei ainoastaan halveksinut esikoisuuttaan myymällä sen Jaakobille yhdestä hernekeittoannoksesta, vaan hän otti myös kaksi hettiläistä naista vaimokseen pahoittaen syvästi vanhempiensa mielen (1. Moos. 26:34-35, Hepr. 12:16-17). Tämä merkitsi sitä, että perheen lapset kasvoivat vieraan kielen ja epäjumalanpalveluksen keskellä. Sen sijaan Jaakob matkusti sukunsa luo hakemaan vaimonsa, jolloin hänen poikansa säilyttivät isiensä uskon ja äidinkielen heprean (1. Moos. 28:1-2).
Mal. 1:2-5: " -- Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?" -- Eikö Esau ollut Jaakobin veli? sanoo Herra. Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin. Minä tein Esaun vuoret autioiksi, hänen perintömaansa sakaalien asuinpaikaksi. Kun edomilaiset sanovat: "Meidät on murskattu, mutta me rakennamme jälleen raunioitten paikalle", silloin Herra Sebaot lausuu: -- Rakentakoot vain, mutta minä revin kaiken hajalle! Heidän maataan kutsutaan aina jumalattomuuden maaksi, ja heitä itseään sanotaan kansaksi, jota Herra ikuisesti vihaa. Te tulette näkemään sen omin silmin, ja silloin te sanotte: "Suuri on Herra! Kauas ulottuu hänen valtansa yli Israelin rajojen!"
Sama synti toistui myöhemmin, kun israelilaiset olivat palanneet pakkosiirtolaisuudesta takaisin kotimaahansa Juudaan (Neh. 13:23-27). Osa kansasta ja jopa johtajista oli ottanut vaimoja ympäröivistä pakanakansoista. Ymmärrettyään syntinsä he katuivat ja lähettivät nämä epäjumalia palvovat muukalaisvaimot ja heidän lapsensa pois maasta (Esr. 10:1-14). Näin Israelin kansa säilytti äidinkielensä heprean ja uskontonsa juutalaisuuden.
Neh. 13:23-25: "Noihin aikoihin näin myös, että monet juutalaiset olivat ottaneet vaimoikseen asdodilaisia, ammonilaisia ja moabilaisia naisia. Puolet heidän lapsistaan puhui asdodin kieltä tai jonkin muun kansan kieltä eikä osannut juudan kieltä. Minä moitin ja soimasin näitä miehiä, muutamia jopa löin ja revin parrasta. Vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne vaimoiksi muukalaisten pojille älkääkä ottako pojillenne tai itsellenne vaimoiksi muukalaisten tyttäriä!"
Esra 9:1-2, 10:44: "Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista. He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet… ..Kaikki nämä olivat ottaneet vaimokseen muukalaisnaisen, ja he lähettivät heidät pois, sekä vaimot että lapset."
Neh. 10:29-30: "Kaikki muut -- papit ja leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään -- kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran, meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä. Edelleen he lupasivat: "Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi."
Jumala on pyhittänyt Israelin omaksi kansakseen ja tuonut heidät pois pakanakansojen keskeltä Luvattuun maahansa, jotta he eläisivät Jumalan käskyjen mukaisesti ja opettaisivat muut maailman kansat noudattamaan Jumalan lakia. Israelista piti tulla kuninkaallinen papisto, joka näyttää esimerkkiä ja opettaa Jumalan sanaa muille kansoille. Huomatkaa, että jopa Paavali vaati pakanuudesta kääntyneitä kristittyjä hylkäämään pakanalliset elämäntavat ja pyhittämään elämänsä noudattamalla Mooseksen lakia.
Ef. 4:17, 20, 22: "Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat!.. ..Mutta ei teille ole Kristuksesta tällaista opetettu.. ..Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne…"
3. Moos. 18:3-5: "Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja älkääkä ruvetko seuraamaan niitä tapoja, joita noudatetaan Kanaaninmaassa, minne minä teidät vien. Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan. Noudattakaa minun lakejani, pitäkää minun käskyni ja eläkää niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Pitäkää minun lakini ja käskyni. Jokaiselle, joka niitä noudattaa, ne antavat elämän. Minä olen Herra."
Jumala pitää epäjumalanpalvelusta yhtä loukkaavana kuin vaimon haureutta, mistä on hyvin suorasukaista puhetta Hesekielin kirjan luvuissa 22–23. Malakian kirja arvostelee Israelia siitä, että miehet olivat ottaneet vieraista uskontokunnista vaimoja. Tämän asian Jumala katsoi liiton rikkomiseksi. Nyt Hän uhkaa israelilaisia miehiä nälänhädällä, jottei heille jäisi jälkeläisiä eloon. Sama uhkaus on annettu myös haureelliselle, epäjumalia palvelleelle, väärälle profeetalle Iisebelille (Ilm. 2:20-23): hänet laitetaan sänkyyn (kreikaksi 'kline') tekemään huorin ja siitä syntyneet lapset surmataan ('apoktenō en thanatō', kirjaimellisesti "surmata kuolemalla").
Mal. 2:10-12: "Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? Miksi me kuitenkin petämme toinen toistamme ja häpäisemme liiton, jonka Jumala teki isiemme kanssa? Juuda on ollut uskoton, iljettäviä tekoja on tehty Israelissa ja Jerusalemissa. Juudan miehet ovat ottaneet vaimoikseen vieraan jumalan palvelijoita ja näin loukanneet pyhää Jumalaansa, joka rakastaa omaa kansaansa. Ottakoon Herra pois tuen ja turvan jokaiselta Jaakobin heimon mieheltä, joka sellaista tekee. Älköön hänelle jääkö ketään, joka voisi tuoda uhrin Herralle Sebaotille."
Jes. 3:1: "Tietäkää: Jumala, Herra Sebaot, ottaa pois Juudalta ja Jerusalemilta kaiken tuen ja turvan, runsaan veden ja leveän leivän,"
Jumala ei katso etniseen alkuperään vaan uskoon
Miten Raamattu suhtautuu maahanmuuttajiin? Kyse ei ole ihonväristä eikä etnisestä alkuperästä. Kyse on siitä, mitä uskontoa maahanmuuttajat harjoittavat.
 |
| Israelin armeijan upseeri (kuva) |
Jumala ei erottele ihmisiä ihonvärin tai etnisen taustan perusteella, sillä jokainen ihminen on Hänelle arvokas. Jumala hyväksyy ja rakastaa kaikkia, jotka tahtovat seurata Hänen käskyjään (Jes. 56:6-8). Tästä hyvä esimerkki on Ruut: hän oli mooabilainen muukalainen, mutta otti Israelin Jumalan omakseen (Ruut 1:16). Myös Mooseksen molemmat vaimot olivat ulkomaalaisia – toinen etiopialainen eli nubialainen (4. Moos. 12:1) ja toinen midianilainen (2. Moos. 2:21) – ja he molemmat palvelivat Israelin Jumalaa. Afrikassa on edelleen mustia yhteisöjä, joiden usko ja perinteet ovat juutalaisia. Esimerkiksi Etiopian juutalaisia (Beta Israel) on muuttanut sankoin joukoin Israeliin, jossa he ovat täysivaltaisia kansalaisia. Tämä osoittaa selvästi, ettei Jumalan liitossa tai Israelin kansassa ole rotuerottelua eikä apartheidia.
2. Moos. 12:49: "Sama laki koskee sekä syntyperäistä israelilaista että keskuuteenne asumaan muuttanutta siirtolaista."
Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa ei ole uskonnonvapautta. Raamattu ei aseta mitään velvollisuutta ottaa vastaan väärän uskonnon harjoittajia. Raamattu kieltää auttamasta ketään epäjumalanpalveluksessa.
2. Moos. 23:31-33: "Minä ulotan sinun rajasi Kaislamerestä filistealaisten mereen ja Siinain autiomaasta Eufratvirtaan saakka. Minä annan sen maan asukkaat teidän käsiinne, ja te voitte karkottaa heidät tieltänne. Älä tee mitään liittoa heidän ja heidän jumaliensa kanssa. He eivät saa jäädä sinun maahasi asumaan, etteivät he viettelisi sinua tekemään syntiä minua vastaan. Jos alat palvella heidän jumaliaan, joudut niiden pauloihin."
5. Moos. 23:5, 7: "He eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa, kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin, Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät… ..Älkää milloinkaan koko elinaikananne tehkö mitään, mikä edistää heidän menestystään ja hyvinvointiaan."
Yeshuan vertauskuvalliset sanat sioista ja koirista tarkoittavat niitä pakanoita (ei-juutalaisia), jotka elävät saastaisesti ilman Jumalan lakia ja vihaavat juutalaisia, mikä perustuu 5. Moos. 23:4-7 opetukseen. Heille ei pidä antaa mitään rahaa, ruokaa tai muutakaan apua. Jos vihaiselle koiralle antaa ruokaa, se vahvistuu ja hyökkää auttajansa kimppuun. Jos joku kristitty antaa rahaa esimerkiksi epäjumalien rukoushuoneiden rakentamista varten, se on erittäin suuri synti. On käsittämätöntä, että tätä syntiä tekevät jopa monet kristilliset kirkot, jotka eivät ole todellisia kristittyjä.
Matt. 7:6 (Jeesus sanoo): "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä."
Apostolien tekojen kirjassa on kuitenkin opetusta siitä, miten tulee suhtautua niihin pakanoihin, jotka ovat tehneet parannuksen ja kääntyneet messiaanisiksi juutalaisiksi eli kristityiksi. Pietarilla oli vaikeuksia viettää aikaa pakanoiden kanssa, eikä hän edes suostunut syömään heidän kanssaan (Gal. 2:11-12). Jumala opetti Pietarille voimallisen näyn avulla: Pietarilla oli nälkä, mutta Jumala tarjosi hänelle saastaisia eläimiä syötäväksi. Pietari ei suostunut, koska laki kieltää syömästä saastaista lihaa. Näky ei kuitenkaan tarkoittanut ruokaa vaan ihmisiä. Sellaista pakanaa ei saa sanoa saastaiseksi, jonka Jumala on puhdistanut. Sen jälkeen Pietari suostui menemään roomalaisen sotapäällikön kotiin saarnaamaan evankeliumia (Apt. 10).
Apt. 10:13-15, 28-29: "Samassa hän kuuli äänen: "Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!" Mutta hän vastasi: "Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä." Silloin ääni puhui uudelleen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.".. ..Hän sanoi heille: "Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena. Siksi lähdin vastustelematta, kun minua tultiin hakemaan. Nyt tahtoisin tietää, miksi te pyysitte minua tulemaan."
Tämä Maa puhdistetaan epäjumalanpalveluksesta polttamalla se
Kun kolmas temppeli on rakennettu, sen jälkeen alkaa ankara maailman puhdistus, josta kertoo paljon enemmän muun muassa Ilmestyskirja. Yksi Jumalan lähettämistä vitsauksista on antikristus, joka saa hallita temppeliä ja maailmaa 3,5 vuotta tekien pahaa tuhoa (Dan. 8:11-14, 9:27; 2. Tess. 2:3-4).
Malakian kirja kertoo, että maailman puhdistaminen epäjumalista ja muusta synnistä on kuin maailma sytytettäisiin tuleen (vrt. Ilm. 8:7, 16:8-9, 17:16). Ihmiset puhdistetaan samalla tavalla kuin metalli puhdistetaan polttamalla sen epäpuhtaudet kuumuudessa. Maapallo on aiemmin tuhottu upottamalla veteen, mutta sitä ei ole vielä poltettu tulessa, joten nämä tapahtumat liittyvät nimenomaan kolmannen temppelin ja Jumalan Pojan tuloon.
Mal. 3:2-3, 4:1-2 (3:19-20): "Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois… ..Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin -- sanoo Herra Sebaot -- eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla…"
2. Piet. 3:10-13: "Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa -- tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee."
2. Tess. 1:7: "..kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille."
Jes. 66:15-17: "Katso, Herra saapuu tulenlieskassa, hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli. Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna, hänen jyrinänsä liekkeinä. Niin Herra toteuttaa oikeutensa tulella, hänen miekkansa lyö ihmissukua, ja monet kaatuvat sen lävistäminä: nuo, jotka puhdistautuvat ja valmistautuvat palvontatarhojen menoihin johtajansa ympärillä, nuo, jotka syövät kaikkea iljettävää, sian lihaa, rottia -- minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa, ja he kaikki saavat loppunsa, sanoo Herra."
Malakian kirja päättyy kuitenkin siinä suhteessa lohdullisin sanoihin, että ennen tätä pelottavaa Herran päivää Jumala lähettää profeetta Elian (Johannes Kastajan) tekemään uskonpuhdistuksen, jottei koko maailmaa tarvitse vihkiä tuhon omaksi. Elia tulee, jotta Jumalan Poika saisi vanhurskaan seurakunnan.
Maanjako ja kymmenykset Kristuksen valtakunnassa
Kun Ilmestyskirjan kuvaamat lopun ajan ahdistukset ovat ohi ja antikristus on tuhottu, alkaa Kristuksen tuhatvuotinen rauhan aika. Hesekielin kirja kertoo, miten vanhurskas ihmiskunnan jäännös saa perintöosuuden Israelin maasta. Heille järjestetään suuret arpajaiset, joissa jokaiselle juutalaiselle annetaan sukukuntansa alueelta maatila (Hes. 48). Myös heidän keskuudessaan asuvat pakanat saavat osallistua arpajaisiin ja saavat maatilan perintömaakseen. Israelin ja Palestiinan konflikti päättyy, koska kaikki ihmiset palvelevat silloin Israelin Jumalaa, minkä vuoksi kaikki saavat perintöosuuden Israelin Jumalalta.
Hes. 47:21-23: "Tämä maa teidän tulee jakaa keskenänne, Israelin heimojen kesken. Jakakaa arpomalla perintöosat itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskellänne ja synnyttävät lapsia keskuudessanne. Olkoot he teille samanarvoisia kuin syntyperäiset israelilaiset ja saakoot samoin kuin te arvalla perintöosansa Israelin heimojen keskuudesta. Minkä heimon parissa muukalainen asuu, sen alueelta antakaa hänelle perintöosa. Näin sanoo Herra Jumala."
Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa on matala verotus. Jokaisen tulee antaa Jerusalemin temppelin papistolle 10 % maan sadosta verona. Paimenilla on velvollisuus maksaa karjastaan veroa ruhtinaalle, jotta saadaan uhrieläimiä (Hes. 45:15-16). Egyptin ruhtinaana Joosef peri veroa 20 %, joten on todennäköistä, etteivät tuhatvuotisen valtakunnan kaikki verot ylitä tätä tasoa. Näillä veroilla kustannetaan hallinto, temppelijuhlien tarjoilut koko seurakunnalle sekä heikossa asemassa olevien tuki (1. Moos. 47:26, 5. Moos. 14:22-23). On syytä muistaa, että Jumala on antanut maan sukukunnille ilmaiseksi perintömaaksi, joten enintään 20 prosentin vero on hyvin kohtuullinen ja kannustaa ahkeraan työntekoon.
Malakian kirja kehottaa maksamaan täydet kymmenykset temppeliin. Silloin Jumala vuorostaan karkottaa tuhohyönteiset ja antaa pelloille runsaan sadon.
Joel 2:23 (1933/38): "Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan." ("Vanhurskauden mukaan" voidaan kääntää myös “Vanhurskauden Opettajan” [2017].)
Jos kansa ei tule viettämään juhlia temppeliin ja jättää kymmenykset maksamatta, Jumala sulkee taivaan sateilta, mistä voi seurata vakava nälänhätä. Näin saattaa käydä tuhatvuotisen valtakunnan lopulla, kun kansat eksyvät, kuten Sakarjan kirja varoittaa. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen käydään vielä Googin ja Maagogin sota, joka tulee olemaan maan päällä viimeinen sota (Ilm. 20:7-10).
Mal. 3:10-12: " -- Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. -- Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. Minä karkotan heinäsirkat mailtanne, ne eivät enää tuhoa peltojenne satoa, tarhojenne viiniköynnös ei jää hedelmää vaille, sanoo Herra Sebaot. -- Silloin kaikki kansat ylistävät teidän onneanne, sillä maanne on oleva ihana maa, sanoo Herra Sebaot."
Sak. 14:16-19: "Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta. Jos egyptiläiset eivät lähde matkaan ja tule Jerusalemiin, niin hekään eivät saa sadetta. Sen sijaan Herra lyö heitä vitsauksella, niin kuin hän lyö muitakin kansoja, jos ne eivät tule lehtimajanjuhlaan. Tämä olkoon rangaistuksena egyptiläisille ja kaikille kansoille, jotka eivät saavu viettämään lehtimajanjuhlaa."
Ilm. 20:7-10 (1933/38): "Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti."
Monissa kristillisissä seurakunnissa, erityisesti yhdysvaltalaisissa megakirkoissa, vaaditaan kymmenysten maksamista papeille. Laki kymmenyksistä koskee kuitenkin vain Jerusalemin temppeliä ja leeviläistä papistoa, joten kenelläkään ei ole tämän lain nojalla velvollisuutta maksaa kymmenyksiä muille seurakunnille (4. Moos. 18:21-26). Harhaoppisille kirkkokunnille ei pitäisi muutenkaan antaa rahaa.
Johtopäätökset
Malakian kirja on Jumalan Pojan omakätisesti kirjoittama painava syytekirjelmä ja ajaton ilmoitus. Kirja kytkee saumattomasti yhteen Vanhassa ja Uudessa testamentissa ilmoitetun Jumalan tahdon: se riisuu klassisen kristinuskon vääristymät ja palauttaa uskon sen alkuperäisille, juutalaisille juurilleen. Malakian kirja vahvistaa, että Yeshua (Jeesus) on sama Vanhassa testamentissa toiminut Yehovan Enkeli ja Iankaikkinen Isä (Jes. 9:5). Hän ei tullut kumoamaan lakia vaan noudattamaan sitä, ja Hänen paluunsa myötä Jerusalemin temppeli ja sen säädökset palautetaan ennalleen.
Papiston ja seurakuntien lankeemus toisten mielistelyyn, uskonnon tekemiseen liiketoiminnaksi, halpaan uhraamiseen ja lain laiminlyöntiin ei ole vain menneisyyden synti, vaan se leimaa myös nykyajan kirkkokuntia. Ennen Herran vihan päivää lähetettävä Elia tekee todellisen uskonpuhdistuksen, jotta Jumalan kansa oppisi jälleen tekemään eron pyhän ja epäpyhän välillä.
Kristuksen tulevassa valtakunnassa vallitsee Jumalan vanhurskas järjestys. Laki kymmenyksistä ja temppelipalveluksesta kuuluu yksinomaan Jerusalemin temppelille ja sen asetetulle papistolle, ei ihmistekoisten kirkkojen tai megakirkkojen rikastuttamiseen. Ne, jotka kunnioittavat Jumalan nimeä, noudattavat Hänen käskyjään ja huolehtivat heikompiosaisista, saavat osakseen Luvatun maan siunauksen.
Malakian kirjan loppusanat haastavat jokaisen lukijan tutkimaan uskoaan ilman kirkollisten perinteiden luomia silmälaseja, jotka vääristävät kristinuskon opit. Se kutsuu valmistautumaan siihen päivään, jolloin Liiton Enkeli saapuu yllättäen temppeliinsä hallitsemaan Kuninkaana ja Ylipappina.
Mal. 4:4-6 (3:22-24 [2017]): "Muistakaa palvelijani Mooseksen laki, jonka säädin Hoorebilla hänelle koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten tulisi ja löisi maata kirouksella."
Sak. 14:9: "Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan."