Tehkää parannus ja ottakaa uskovien upotuskaste, niin saatte syntinne anteeksi

• Kaste ei pelasta, mutta ilman uskovien upotuskastetta ei ole myöskään syntien anteeksiantamusta
• Parannuksen teko on ehto, että Jumalan Poika armahtaa syntisen
• Suurin osa uskovista ei pelastu, koska he eivät tiedä, mistä tulee tehdä parannus
• Uuden testamentin mukaan lain rikkominen on aina syntiä 
• Raamatun tarkoittama kaste on uskovien upotuskaste Herran Yeshua HaMashiachin nimeen
• Vauvakaste on kirkon perinnäissääntö, joka ei kelpaa Jumalalle
• Upotuskasteen jälkeen alkaa elämä armon alla, jolloin tehdään päivittäin parannusta

Parannuksen teko laittomuudesta ja uskovien upotuskaste ovat pelastuksen ehtoja

Kaste Jordanjoella

Eräät luterilaiset papit opettavat, että vauvalle annettu kaste pelastaa ja eikä kastetun tarvitse tehdä itse mitään, koska pelastus on armosta saatu lahja. Tämä ei ole koko totuus asiasta. Kaste ei pelastanut Juudas Iskariotia (Joh. 17:12).

Jumala ei ole luvannut pelastusta Jeesukseen uskoville, jos he eivät tee parannusta ja ota uskovien upotuskastetta syntien anteeksisaamiseksi. Suun tunnustus ei riitä pelastukseen, jos ei täytä niitä muita Raamatussa säädettyjä ehtoja, mitä Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) on asettanut armon saamiselle. Yksi niistä on parannuksen teko laittomuudesta (vert. Room. 10:9-10 ja Matt. 7:21-23).

Matt. 7:21 (1933/38): "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Apt. 3:19-20, 26 (1933/38): "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen...    ..Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne."

Ps. 103:13 (RK): "Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät."

2. Moos. 20:6: "Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."

Kun Johannes Kastaja aloitti julkisen työnsä, hän kehotti kansaa lopettamaan synnin tekemisen, koska Taivasten Valtakunta oli tullut lähelle. Herra Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) oli tulossa kansan keskelle, joten kansan tuli tehdä parannus ja pyhittää itsensä.

Matt. 3:1-2 (1933/38): "Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Kun Herra Yeshua HaMashiach astui esille ja alkoi opettaa, niin Matteuksen evankeliumi kertoo ensimmäiseksi, miten Yeshua kehotti samoilla sanoilla kansaa lopettamaan synnin tekemisen. Herra oli ihmisten keskellä, joten oli syytä pyhittyä ja tehdä parannus (Hepr. 12:14).

Matt 4:17 (1933/38): "Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Yeshua opetti välttämättömyyttä tehdä parannus siihen asti, kun Hän nousi Taivaaseen. Luukkaan evankeliumin loppu kertoo, miten Yeshua käski opetuslapsiaan opettamaan, että jokaisen on tehtävä parannus synneistään, jotta he voivat saada synnit anteeksi Herran Yeshua HaMashiachin nimessä.

Luuk. 24:45-47 (1933/38): "Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Kun ihminen pyhittyy lopettamalla synnin tekemisen, niin hänen tulee vielä puhdistautua aiemmin tekemistään synneistään, jotta hän voi olla pyhä ja vanhurskas. Parannuksen teon lisäksi armon saamisen ehto on, että uskoon tulon jälkeen ottaa uskovien upotuskasteen syntien anteeksisaamiseksi (Apt. 2:38). Syntinen ihminen puhdistautuu pesemällä synnit Jumalan Karitsan Yeshua HaMashichin veressä, mitä kuvaa uskovien upotuskaste vedessä (Apt. 22:16, 1. Kor. 6:11, Ef. 5:24-27, Ilm. 7:14). 

Apt. 2:38 (1933/38): "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." 

Jer. 4:14: "Pese pahuus sydämestäsi, Jerusalem, jotta pelastuisit. Kuinka kauan annat väärien ajatusten hallita mieltäsi?"

Hepr. 10:22: "Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä."

On syytä kiinnittää huomiota, mitä Yeshua (Jeesus) tarkalleen ottaen sanoi kastekäskyssään. Kun on ensin kuullut evankeliumin ja uskonut sen, vasta sen jälkeen on aika mennä upotuskasteelle, mitä ilman ei voi pelastua (Mark. 16:15-16). Uskoon tuleminen ja sen jälkeen otettu upotuskaste liittyvät olennaisesti toisiinsa. Jos joku on saanut kasteen ilman uskoa ja omaa pyyntöä, hän ei ole saanut Raamatun tarkoittamaa uskovien upotuskastetta ollenkaan.

Mark. 1:14-15 (1933/38): ".. meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi."

Mark. 16:15-16 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Vauvalle tehty kasterituaali ei ole uskovien upotuskaste, koska vauva ei ole itse pyytänyt upotuskastetta syntiensä anteeksisaamiseksi uskossa Yeshua HaMashiachiin (Jeesukseen Kristukseen). Apostolit eivät kastaneet ketä tahansa vastaantulijaa vaan ainoastaan uskoon tulleita. Raamatun tarkoittama upotuskaste annetaan vain ja ainoastaan niille, jotka ovat kuulleet evankeliumin ja uskoneet sen (Apt. 8:36-37, 22:16).

Apt. 8:12 (1933/38): "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset."

Uudessa testamentissa ei ole mitään helppoa oikotietä armon saamiseksi, koska Raamattu loppujen lopuksi edellyttää Jumalan tahdon tekemistä uskossa Yeshua HaMashiachiin. Jos laiminlyö parannuksen teon tai uskovien upotuskasteen, niin ei voi pelastua, vaikka olisi tunnustanut uskonsa Jeesukseen Kristukseen. Jumala voi ottaa armonsa ja antamansa lahjat pois, jos ihminen ei pysy parannuksessa. Jumala voi jopa peruuttaa antamansa lupaukset, jos ihminen ei ole uskollinen Jumalalle (5. Moos. 11:16-17, Jer. 18:10).

Jer. 18:10: "Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut."

1. Sam. 2:30: "Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään."

Joh. 5:14: "Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."

Raamatussa on paljon säädöksiä, joihin on vähintään yksi sääntö toista täydentämään. Pääsääntöihin on myös poikkeussääntöjä, jotka koskevat jotain erityistä tilannetta. Sen takia Jumalan käskyt on otettava huomioon aina yhtenä kokonaisuutena mitään Raamatun käskyä pois ottamatta. Tästä teemasta kertoo lisää artikkeli: 'Puolitotuus ei ole koko totuus vaan valhe'.

2. Tim. 3:16: "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään."

Joh. 10:35: "..eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi."

Uskon tunnustaminen omalla suullaan ei vielä riitä pelastukseen, koska usko pitää osoittaa myös Jumalan tahdon mukaisilla teoilla, joissa näkyy parannuksen teko (Matt. 3:8-10, Jaak. 2:14-26). Tästä asiasta kertoo lisää artikkeli: 'Usko ilman tekoja on kuin kuollut ruumis haudassa'.

Apt. 26:20 (Paavali sanoo): "Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy."

Jaak. 2:26: "Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."

Ilm. 14:12: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen."

Paavali vertaa kristityn ihmisen elämää Israelin kansan vapautumiseen Egyptin orjuudesta ja vaellusta erämaan läpi kohti luvattua maata. Israelin kansa sai ensin kasteen kulkiessa Kaislameren läpi ja pilven johdattaessa sitä. Sen jälkeen kansa söi Jumalan antamaa leipää (mannaa) ja juomaa (vettä kalliosta), kuten kristityt nauttivat uskoon tulon jälkeen ehtoollisella leipää ja viiniä, jotka ovat yhteys Kristuksen ruumiiseen ja vereen (1. Kor. 10:16). Vaikka kansa oli tämän vertauskuvan mukaan kastettu ja söi hengellistä ruokaa, niin suuri osa heistä ei päässyt luvattuun maahan, koska he olivat tottelemattomia Jumalan käskyille ja lopulta tuhoutuivat erämaahan. Paavali opetti, että tässä on varoittava esimerkki, ettei Jumala pelasta niitä, jotka eivät tee parannusta.

Israelin kansa kulki Kaislameren läpi

1. Kor. 10:1-12 (1933/38): "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. 

Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään". Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea."

Parannuksen teko on syntien tunnustamista ja hylkäämistä

Mitä Raamattu tarkoittaa parannuksen tekemisellä ja kääntymisellä? Uusi testamentti käyttää eri asiayhteyksissä kahta kreikkalaista sanaa 'metanoia' ja 'epistrepho'. Sana 'metanoia' muodostuu kahdesta sanasta 'noeo', joka merkitsee ajatella, ja 'meta', joka merkitsee toisin, siis ajatella toisin. 'Metanoia' tarkoittaa "tehdä käännös, muuttua henkisesti". Sana 'epistrepho' tarkoittaa "kääntyä takaisin, palata" ja siihen sisältyy katumus (vert. Jes. 55:7, Hes. 33:11). Kummankin sanan kohdalla on kyse siitä, että ihminen ymmärtää elävänsä väärin ja tämä oivallus muuttaa hänet. Hän on alkanut katumaan, koska on alkanut ajattelemaan tekemisistään toisin. Katuminen saa aikaan synnin tuntoa, jonka johdosta ihmiselle tulee tarve tunnustaa tekemänsä vääryys ja pyytää anteeksi. Raamattu tarkoittaa parannuksen teolla ja kääntymisellä, että ihminen ymmärtää tehneensä väärin, mikä saa hänet muuttamaan käytöstään Jumalan Sanan vaatimalla tavalla (vert. Hes. 18:21). Toisin sanoen parannuksen teko on synnin tunnustamista ja sen hylkäämistä (Sananl. 28:13).

Hepr. 6:1: "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista..." (parannus = 'metanoia')

Apt. 3:26: "Teitä varten ennen muita Jumala on nostanut kuolleista palvelijansa. Hänet Jumala on lähettänyt siunaamaan teitä kaikkia, kun käännytte pois pahuudestanne." (kääntyä = 'epistrepho')

Hes. 33:11: "Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!"

Hes. 18:21: "Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole."

Jes. 55:7 (1933/38): "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta."

Sananl. 28:13-14: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä."

Parannuksen teolla ei tarkoiteta vain sellaista mielen muutosta tai kääntymistä, että ihminen alkaa pitämään Jeesuksen olemassaoloa totena ja tunnustaa sen muille ihmisille. Parannuksen teko edellyttää muutosta elämässä, jolloin lopettaa synnin tekemisen ja alkaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Rukoileva ja Jeesusta ylistävä uskova ei ole tehnyt vaadittavaa parannusta, jos hän ei ole hylännyt synnin tekemistä ja alkanut elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Jes. 1:16: "Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa."

Jer. 26:13: "Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne ja kuulkaa Herraa, Jumalaanne! Silloin Herra muuttaa mielensä ja säästää teidät onnettomuudelta, jolla hän teitä uhkaa."

Jos joku vetoaa Jeesuksen armoon oikeuttaakseen välipitämättömyytensä Jumalan käskyille, niin sellainen on Jumalan Pojan armon väärinkäyttämistä ja armon kääntämistä riettaudeksi. Laiminlyömällä parannuksen teon uskova todellisuudessa kieltää Jumalan Pojan. Sinun valtiaasi on se, jonka käskyjä noudatat. Usko ilman parannuksen tekoa on kuin kuollut ruumis haudassa.

Juud. 1:4: "Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen."

Tit. 1:16: "He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää."

Room. 6:16: "Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."

Jaak. 2:18, 26: "Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani...   ..Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."

Enkeli ilmoitti Johannes Kastajan vanhemmille heidän poikansa tehtävän, josta tulisi parannussaarnaaja. Pojan tehtävänä oli saada kansa lopettamaan synnin tekeminen, mikä valmistaisi kansan Messiaan tulemista varten. Enkelin ilmoituksesta ymmärrämme, mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa: Tottelemattomat kääntyvät ajattelemaan vanhurskaiden tavoin. Siis tottelemattomuus Jumalan käskyille loppuu ja he alkavat elämään Jumalan tahdon mukaista elämää.

Luuk. 1:17: "Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."

Paavali tiedosti myös tehtävänsä johdattaa kansa uskonkuuliaisuuteen. Kuuliaisuus tarkoittaa tottelevaisuutta. Uskonkuuliaisuus tarkoittaa sitä, että tottelee Jumalan Pojan Yeshua HaMashiachin käskyjä.

Room. 1:5: "..häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen."

1. Sam. 15:22 (1933/38): "..Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva."

Hab. 2:4: "Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena."

Parannus alkaa katumisesta

Kestävä parannuksen tekeminen edellyttää tervettä Jumalan pelkoa. Terve Jumalan pelko ei ole Jumalan pakenemista vaan sitä, ettei uskalla tehdä syntiä. Jos kuitenkin erehtyisi tekemään syntiä, niin terve Jumalan pelko aiheuttaa sen, ettei syntiä tehnyt voi lakaista tekoaan maton alle, koska omatunto kolkuttaa ja rauhaa ei saa. Terve Jumalan pelko vie syntiä tehneen Herran eteen pyytämään anteeksi.

Sananl. 9:10: "Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta."

Ps. 111:5: "Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, hän muistaa liittonsa ikuisesti."

Jumala mieltyy niihin uskoviin, jotka ovat nöyriä. Jumala tietää, että ihminen epäonnistuu silloin tällöin, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa. Syntejään katuvan mieli on murtunut. Hän häpeää, mitä on tehnyt, ja lähestyy aralla tunnolla Herraa. Jumala ei katkaise murtunutta ruokoa, vaan armahtaa nöyrän ihmisen. Kun ei salaa syntejään, vaan ottaa heti puheeksi rukouksessa tekemänsä synnin Taivaan Isän kanssa, niin synnit saa anteeksi.

1. Joh. 1:9: "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

Jes. 57:15: "Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."

Ps. 51:1, 17: "Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että hän oli koskenut Batsebaan. Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden...   ..Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala."

Ps. 34:17-19: "Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta, mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa."

Matt. 12:20: "Murtunutta ruokoa hän ei muserra..."

Joh. 8:10-11: "Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Mutta jos pakoilee vastuutaan, niin silloin on väärällä tiellä. Paratiisissa Eeva syytti käärmettä siitä, että hän lankesi tekemään syntiä. Aadam syytti vaimoaan, että hän houkutteli tekemään syntiä. Adam ja Eeva eivät tunnustaneet heti omaa vastuutaan Jumalan käskyn rikkomisesta, mikä oli suuri virhe. Heidät karkotettiin pois paratiisista (1. Moos. 3). Jos ei halua ottaa opikseen, vaan välinpitämättömänä Jumalan käskyille jatkaa aina samojen syntien tekemistä, niin se tie vie kadotukseen. Monet juuri uskoon tulleet ovat aluksi halukkaita noudattamaan Jumalan käskyjä, mutta ajan mittaan he kyllästyvät sääntöihin, koska he menettävät ensirakkautensa Jumalaan (1. Joh. 5:3). Kun heidän rakkautensa kylmenee, niin laiton synnin tekeminen pääsee heissä valtaan. Ilmestyskirja varoittaa, että jos luopuu ensirakkaudesta, niin Yeshua (Jeesus) työntää lampunjalan pois paikaltaan, jolloin öljylamppu sammuu ja kirkkaudesta tulee pimeyttä. Se on sama asia, kuin menettäisi pelastuksensa.

Ilm. 2:4-5 (1933/38): "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta."

Matt. 24:12 (1933/38): "Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." 

Sak. 7:11-12 (1933/38): "Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi. Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus."

1. Piet. 5:5: "..Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."

Parannuksen tekeminen edellyttää oikeaa ymmärrystä siitä, mitkä teot ovat syntiä

Seurakunnissa puhutaan paljon parannuksen teosta, mutta on paljon erilaisia oppeja siitä, mikä on uuden liiton aikana syntiä ja mikä ei. On hyvin tavallista, ettei juuri mikään nykyajan seurakunnista opeta suoraan Raamatusta sitä, mitä on synti. Sen sijaan pastorit saarnaavat tästä asiasta vain omia lihallisia mielipiteitään, eivätkä halua pitäytyä Raamatussa.

2. Tim. 4:3: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee."

Hyvin tavallinen syy siihen, miksei uskova pelastu, on se, ettei uskova koskaan halunnut ymmärtää, mikä on Uuden testamentin mukaan syntiä ja mikä on Jumalan tahdon tekemistä. Jos ei tätä asiaa ymmärrä oikein, niin ei pysty tekemään parannusta, ja saa lopulta tuomion kadotukseen laittomuuden tekijänä, kuten käy lähes kaikille uskoville Yeshuan sanojen mukaan.

Luuk. 13:23-28: "Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. "Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.' Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme. Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.' "Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos."

Matt. 7:21-23 (1933/38): "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."

Uusi testamentti kertoo selvästi, mikä on syntiä, mistä tulee tehdä parannus

Monet uskovat ajattelevat, että kun he tunnustavat uskonsa Jeesukseen, eivät varasta, eivätkä tee huorin, niin he ovat tehneet parannuksen ja ottaneet Jeesuksen sydämeensä. Todellisuudessa he voivat laiminlyödä paljonkin Jumalan käskyjä ja suoranaisesti rikkoa niitä vastaan noudattaessaan aiemmasta tottumuksesta sellaisia uskonnollisia tapoja, joita Raamatussa ei ole käsketty tekemään. 

Mikä sitten on syntiä? Mistä pitää tehdä parannus? On viisasta hylätä nyt kirkkojen perinnäissäännöt (traditio) ja omat ennakkoluulot. Uudessa testamentissa lukee selvästi, mikä on syntiä.

Room. 3:20: "..Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on."

1. Joh. 3:4, 7-8: "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista...

..Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. Joka tekee syntiä, on paholaisesta, sillä paholainen on tehnyt syntiä alusta asti..."

Hepr. 10:28 (1933/38): "Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:"

Sana synti tarkoittaa Jumalan tahdon vastaista tekoa tai laiminlyöntiä. Paavalin opetti, että Mooseksen laissa on Jumalan tahto. Jos rikkoo lakia, niin silloin ei tee Jumalan tahtoa. Lain rikkominen on sen takia syntiä. Raamattu kertoo, että Jumalan Poika ei koskaan tehnyt syntiä, mikä johtuu siitä, että Hän noudatti aina lakia, minkä itsekin totesi vuorisaarnassaan (Matt. 5:17-18, Joh. 8:46, 1. Piet. 2:22). Jumalan Poika vihaa Mooseksen lain rikkomista (Hepr. 1:9).

Room. 2:18: "Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää."

Hepr. 1:8-9 (1933/38): "mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta..."

Pelastuksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää uskoa apostoli Johanneksen sanat. Apostoli Johannes opettaa selvästi, että Mooseksen lain rikkominen on aina syntiä. Johanneksen käyttämä sana 'jokainen' tarkoittaa niin pakanoita (ei-juutalaisia) kuin juutalaisia, mikä koskee kaikkia uskovia uuden liiton aikana. Tämä periaate tulee esille Uudessa testamentissa johdonmukaisesti (Matt. 5:19-20, Room. 8:7-8, 1. Joh. 3:4, Hepr. 10:26-28). Uusi testamentti ei tarkoita lailla vain kymmentä käskyä vaan yleensä kaikkia Jumalan käskyjä. Laki tulee hepreankielisestä sanasta toora, joka merkitsee myös opetusta. Joissain asiayhteyksissä laki voi viitata viiteen Mooseksen kirjaan, mutta ei pienempään määrään sen käskyistä. Yeshua edellytti kaikkien käskyjen noudattamista laista ja profeetoista, mikä tarkoittaa koko Vanhaa testamenttia (Matt. 5:17-20, 23:1-3; Luuk. 16:17, 24:44; Joh. 10:34-35).

Luuk. 16:24, 27-29 (Jeesus opettaa): "Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'..     ..Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.'"

Laki käskee uskomaan Jumalaan ja Messiaaseen, joten uskon puutekin on lain rikkomista ja siten syntiä (2. Moos. 20:3-6, 5. Moos. 18:18-19, Gal. 1:6-9).

Joh. 5:46: (Jeesus sanoo): "Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut."

Yeshua (Jeesus) opetti, ettei voi olla uskoa, jos ei noudata Mooseksen lakia ja profeettoja. Lakikin on Kristuksen sanaa, joten ei ole sanan kuulemista, jos ei noudata lakia. Usko ilman lain tekoja on kuollut usko, joka ei pelasta (Jaak. 2:9, 26). Luukkaan evankeliumissa olevien Kristuksen sanojen mukaan parannuksen tekeminen edellyttää sitä, että alkaa noudattaa lakia.

Luuk. 16:30-31 (1933/38, Jeesus Kristus sanoo): "Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

Room. 10:17: "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana."

Apt. 24:14 (Paavali sanoo): "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,"

Mooseksen lain rikkominen on syntiä, mistä tulee tehdä parannus. Myös Paavali opetti, että lain rikkominen on syntiä. Paavali liittää synnin tekemisen ja Mooseksen lain rikkomisen yhteen. Paavali sanojen mukaan tuomion peruste on teot ja laki.

Room. 2:12-13: "Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia."

Kuten Paavali opettaa, niin lain noudattaminen on Pyhästä Hengestä. Lain rikkominen on aina lihasta, mikä on vihollisuutta Kristusta vastaan. Jos lopettaa lain rikkomisen Kristuksen Hengessä, niin silloin saa elää. Mutta jos kieltää Mooseksen lain, niin silloin tuomitaan kadotukseen.

Hepr. 10:26-28: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan..."

Room. 8:7-8, 13: "Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen...     ..Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää."

Jaakob opetti kirjeensä toisessa luvussa, että rikkaiden suosiminen seurakunnan kokouksessa on syntiä, koska se rikkoo Mooseksen lakia vastaan (Jaak. 2:1-9, 5. Moos. 1:17). Jaakob tekee luvun lopussa johtopäätöksen, että usko ilman lain tekoja on kuin kuollut ruumis haudassa (Jaak. 2:14-26). Tämä tarkoittaa sitä, että jos ei halua noudattaa lakia, niin ei ole uskoakaan. Jumalalle ei kelpaa sellainen usko, että sanoo uskovansa, mutta ei elä uskonsa mukaisesti.

5. Moos. 1:17: "Älkää tuomitessanne olko puolueellisia, vaan kuunnelkaa alhaista samoin kuin ylhäistäkin..."

Jaak. 2:1-6, 9, 24: "Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: "Istu tähän, tässä on hyvä paikka"? Köyhälle te sen sijaan sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän lattialle jalkojeni viereen." Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein? Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. Mutta te häpäisette köyhän...      ..mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia...      ..Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella."

Sananl. 14:31 (RK): "Joka sortaa vähäosaista, herjaa hänen Luojaansa, mutta Luojaa kunnioittaa se, joka armahtaa köyhää."

Paavali määritteli myös Mooseksen lain perusteella, mikä on vanhurskasta ja mikä on syntiä (Room. 2:13, Gal. 5:22-23). Paavali viittasi lakiin kirjoittaessaan, ettei nainen saa opettaa eikä puhua seurakunnassa (1. Tim. 2:12, 1. Moos. 3:16, 4. Moos. 3:3). Jos joku ei tunnusta tätä Jumalan käskyä, niin häntä ei Jumala tunnusta omaksi.

1. Kor. 14:33-34, 37-38: "sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo...   ..Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä." (1. Kor. 14:38 [RK]: "Jos joku ei tätä tunnusta, häntä itseään ei tunnusteta."; American Standard -käännöksen alaviitteessä huomautus samasta jakeesta: "Many ancient authorities read "But if any man knoweth not, he is not known". Compare 1 Co 8:3")

Paavali opetti, ettei Jumala tee eroa kansojen ja ihmisryhmien välillä. Sama laki koskee kaikkia kansoja. Pakanoilla ja juutalaisilla on samat säännöt, mikä on syntiä ja mikä ei. Ei ole olemassa kahta erilaista uuttaa liittoa, vaan yksi ja sama uusi liitto, joka koskee samalla tavalla sekä pakanoita että juutalaisia, mistä kertoo lisää artikkeli: 'Mitä Raamattu opettaa uudesta liitosta'.

1. Kor 7:19: "On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen."

Room. 2:9-12: "Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla."

4. Moos. 15:15: "Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te."

Room. 2:27 (1933/38): "Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja."

Ehkä yksi kaikkein hullunkurisimmista eksytyksistä on, että jotkut raamatunopettajat väittävät eräiden Mooseksen lain käskyjen noudattamisen olevan syntiä uuden liiton aikana. Uusi testamentti opettaa yksiselitteisesti, ettei yhdenkään Mooseksen lain käskyn noudattaminen ole syntiä. Lain käskyjen noudattamisesta ei tule ketään kirotuksi, mutta lain käskyjen rikkomisesta seuraa kirous.

Room. 7:7, 12: "..Onko laki syntiä? Ei toki...   ..Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä."

1. Tim. 1:8, 11: "Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti...   ..Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu."

Luuk. 16:17: "Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa."

Monet raamatunopettajat saarnaavat, ettei laki ole enää voimassa uuden liiton aikana tai siitä on voimassa vain kymmenen käskyä tai laki ei koske ollenkaan pakanuskovia. Nämä kaikki väitteet ovat väärää evankeliumia, mikä uppoaa helposti suurimpaan osaan uskovista, koska he haluavat Jeesukselta pelkkiä siunauksia, mutta eivät halua sitoutua Jumalan käskyjen noudattamiseen. Tyhmille morsiusneidoille lain noudattaminen on vastenmielistä, mutta viisaille morsiusneidoille lain noudattaminen on suuri ilo, koska he rakastavat Jumalaa (Matt. 25:1-13, 1. Joh. 5:3).

1. Joh. 5:3: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa."

Joh. 14:15: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni."

Room. 2:13: "Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia."

Jes. 11:1-3, 5: "Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. Hänen ylleen laskeutuu Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen Henki, taidon ja voiman Henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon Henki: hänen ilonsa on totella Herraa...   ..Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan."

Harhaoppiensa tueksi raamatunopettajat vääristelevät usein Paavalin käyttämiä termejä 'lainvanhurskaus', 'emme ole lain alla' ja 'kuollut pois laista' vastoin niiden alkuperäistä tarkoitusta. Nämä Paavalin käyttämät termit eivät kumoa lakia, vaan viittaavat vanhan liiton juutalaisiin, jotka eivät uskoneet Kristukseen. Paavali ei koskaan arvostellut lain noudattamista, mutta arvosteli uskon puutetta ja lain rikkomista. 

Room 3:31: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo."

Raamatunopettajat yrittävät myös määritellä Jumalan lain sisällön ihan muuksi vääristelemällä Paavalin käyttämää termiä 'Kristuksen laki' ja opettamalla väärin, mitä apostolien kokous tarkoitti pakanauskovien velvollisuudesta noudattaa lakia (Apt. 15). Kristus ei ollut lain loppu vaan lain päämäärä, kuten kreikkalainen sana 'telos' tulee kääntää suomeksi (Room. 10:4). Lain noudattaminen ei ole lihasta vaan Hengestä, ja vastaavasti lain rikkominen on aina lihasta (Room. 7:14; 8:6-9, 13; 1. Joh. 3:4-10). Näistä asioista kertoo lisää artikkeli: 'Miten käärme juonii ja valehtelee'. 

Room. 10:4 (Aapeli Saarisalo): "Sillä Kristus on lain päämäärä vanhurskaudeksi jokaiselle uskovalle."

Room. 7:14: "Me tiedämme, että laki on hengellinen..."

Room. 8:7-8: "Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen." (vert. Hepr. 10:28)

Paavali ei kumonnut lakia, vaan opetti noudattamaa sitä. Juutalaiset osasivat noudattaa lakia, mutta mm. Galatian seurakuntaan oli tullut halua luopua uskosta Kristukseen, joten Paavali varoitti myös, ettei vanhan liiton kautta voi enää pelastua ilman uskoa Yeshua HaMashiachiin (Gal. 1:6, 4:24). Raamatussa on vain yksi laki, jota Herramme Yeshua HaMashiach ja Paavali noudattivat kumpikin (Matt. 5:17-19; Apt. 25:8, 28:17). Kristuksen laki on Mooseksen laki, jonka Messias profetiat ovat täyttyneet Yeshua HaMashiachissa.

Apt. 21:24 (Paavalista): "..Siitä kaikki ymmärtävät, että sinusta levitetyissä puheissa ei ole mitään perää vaan sinäkin pidät kiinni laista ja elät sen mukaisesti."

Apt. 25:8 (1933/38): "sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan." 

Apt. 21:14 (Paavali sanoi): "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon,"

Matt. 5:17 (Jeesus sanoo): "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan."

Klassisella kristinuskolla tarkoitetaan niitä oppeja, jotka syntyivät Rooman valtakunnan aikana ensimmäisissä kirkolliskokouksissa 300-luvun jälkeen, joita noudattavat enemmän tai vähemmän mm. roomalaiskatolliset, ortodoksit, luterilaiset, vapaakirkko, helluntailaiset, baptistit, adventistit, metodistit jne. Kun arvioidaan, ovatko kristityt kirkkokunnat tehneet parannuksen synneistä Uuden testamentin vaatimalla tavalla, niin vastaus on, etteivät ole. Kirkkokunnat ovat kukin määritelleet sekä synnin käsitteen että parannuksen teon vaatimuksen usein toisistaan poikkeavalla tavalla, mutta kaikki ovat määritelleet ne Uuden testamentin opetuksen vastaisesti. Reformaatiot eivät ole puhdistaneet kristinuskoa, koska roomalaisten lakien tilalle on tullut toinen ääripää uskonto ilman lakia sekä muita uusia harhaoppeja.

Ilm. 2:20-21 (1933/38): "Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan."

Ilm. 17:5 (1933/38): "Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti."

Ilm. 17:5 (KJV): "And upon her forehead was a name written, Mystery, Babylon The Great, The Mother Of Harlots And Abominations Of The Earth."

Yeshua (Jeesus) arvosteli kirjanoppineita ankarasti siitä, että he olivat kumonneet lain käskyjä omilla perinnäissäännöillään, minkä takia heidät alennetaan pohjalle helvetin tuleen (mm. Mark. 7:5-13, Matt. 7:17-20). Yeshua myös sanoi, ettei muutkaan uskovat pelastu, jos he eivät noudata kirjanoppineita paremmin Jumalan lakia. Yeshuan sanat tarkoittavat yksiselitteisesti, että Mooseksen lain rikkominen on aina syntiä myös uuden liiton aikana. Joka ei tätä pysty hyväksymään, hän ei pelastu, vaikka hän sanoisi uskovansa Jeesukseen (Matt. 5:17-20, 7:21-23, 19:16-26, 23:1-3; Room. 2:6-13, 27; Hepr. 10:26-28)

Matt 5:19-20 (1933/38): "Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Sananl. 28:9: "Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus."

Apt. 17:30-31: "Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."

Ilm. 2:16 (1933/38): "Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla."

Jumalan Pojan seuraaminen on Hänen käskyjensä noudattamista ja elämistä samalla tavalla, miten Jumalan Poika antoi itse esimerkkiä. Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) ei ole vain Jumalan Poika, vaan Hän on myös juutalaisten Kuningas. Ei ole olemassa roomalaista Jeesusta eikä pakanallisia tapoja noudattavaa Jeesusta, vaan Yeshua (Jeesus) on syntynyt Israelissa, joka noudatti Mooseksen lakia (Matt. 5:17-19). Jumalan Pojan valtaistuimen sija ei ole Roomassa vaan Jerusalemissa (Hes. 43:7, Jes. 2:2-4).

Matt. 2:1-2: "..Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."

Joh. 19:19: "..Siinä oli sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas."

Matt. 5:17-18: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut."

1. Joh. 2:3-6: "Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli."

Oikea Kristus on juutalaisten Kuningas ja Israelin Jumalan Poika, kun taas antikristus yrittää tekeytyä roomalaiseksi Jeesukseksi muuttaakseen juhla-ajat ja lain (Dan. 7:25, artikkelissa lisää). Suurin osa kristityistä luulee seuraavansa Jeesusta ymmärtämättä, ettei heidän edessään kuljekaan Kristus vaan roomalainen antikristus, jota kutsutaan myös laittomuuden ihmiseksi (2. Tess. 2:3-4).

Laittomuuden ihminen on petturi

2. Kor. 11:3-4: "Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte."

Dan. 7:25-27: "Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. 

Mutta oikeus on istuva tuomitsemaan, ja hänen valtansa otetaan häneltä pois, se tuhotaan ja hävitetään lopullisesti. Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä."

Ps. 47:2: "Herra on Korkein, pelätkää häntä! Hän on suuri, koko maailman kuningas."

Uskovien upotuskasteen tarkoitus on pestä synnit pois Herran Yeshua HaMashiachin nimessä

Kirkkokunnat eroavat kasteoppien kohdalla hyvin paljon. Vaikka meillä on yksi Raamattu, yksi Jumalan Sana, yksi Jumala ja yksi oppi kasteesta, niin siitä huolimatta kristityt kirkot ovat hajaantuneet kasteopin ja synnin käsitteen kohdalla. Nämä asiat vaikuttavat keskeisesti siihen, armahtaako Herra Yeshua HaMashiach uskovan vai ei. Tämä vuoksi on syytä nyt tutkia tarkasti Raamatusta, mitä se opettaa näistä asioista, ettei kukaan eksy kadotukseen kirkollisten perinnäissääntöjen harhauttamana.

Kaste on upottamista veteen

Kasteessa upottaudutaan veteen. Vanha elämä hautautuu pois. Vesi pesee puhtaaksi. Vedestä noustaan uutena luomuksena. Kreikankielinen sana baptizō on käännetty suomenkieliseen Raamattuun kasteeksi, mitä se ei tarkalleen ottaen tarkoita. Sana ei tarkoita myöskään vedellä valelua tai pirskottamista. Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa käytetään kastamisesta verbiä baptizō, "upottaa", "painaa veden sisään", "pestä", "kastaa". Raamattu tarkoittaa kasteella alunperin upottautumista veden alle.

Kol. 2:12: "Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista."

Luterilaisessa kirkossa valellaan tilkka vettä kastettavan pään päälle, mikä ei vastaa Raamatun kastekäskyn alkuperäistä tarkoitusta. Vaikka Martti Lutherin kasteoppi ei perustu Raamattuun muutenkaan, niin hän kuitenkin ymmärsi sen oikein, että kasteessa upottaudutaan kokonaan veden alle, kuten hän kirjoitti Iso katekismuksessa (Neljäs osa, kaste): 

"Meidän on lopuksi tiedettävä, mitä kastaminen merkitsee ja miksi Jumala on määrännyt siihen sakramenttiin, jossa meidät aluksi otetaan kristikunnan yhteyteen, juuri tällaisen ulkonaisen merkin ja menettelyn. Kasteessa tehdään eli menetellään näin: meidät upotetaan veteen niin, että se peittää meidät kokonaan, ja sitten meidät nostetaan sieltä ylös. Nämä kaksi tilaa, veden alle uppoaminen ja sieltä ylösnouseminen, osoittavat, mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa. Juuri siinä vanha ihminen surmataan ja sen jälkeen nousee ylös uusi ihminen."

Johannes Kastaja kastoi, missä oli riittävän paljon vettä, jotta kastettava voi upottautua veteen. Raamattu kertoo, miten Yeshua (Jeesus) otettuaan upotuskasteen nousi veden alta ylös, mikä on ohje meille, miten tulee kastaa (Matt. 3:16). Paavali kuvasi upotuskasteen sanoilla hautautua ikään kuin veteen ja nousta vedestä ylös uudestisyntyneenä (Kol. 2:12, Room. 6:4). Raamatussa tulisi käyttää kasteen sijasta sanoja upottautuminen veteen. Sen takia Yeshuan opetus, että joka uskoo ja kastetaan, on pelastuva, tulisi kirjoittaa, joka uskoo ja upotetaan, on pelastuva (Mark. 16:16). On aiheellista esittää kullekin kysymys, onko sinut upotettu veteen Yeshua HaMashiachin nimessä (Apt. 2:38) eikä onko sinut kastettu.

Joh. 3:23 (1933/38): "Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä."

Matt. 3:16: "Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä..."

Upotuskaste ei ole uusia asia, koska Vanha testamentti käski eräissä tilanteissa puhdistautumaan vedessä, jotta saastaiseksi tullut tuli puhtaaksi menemään Jumalan temppeliin, mistä jopa Heprealaiskirje opettaa jakeessa 6:2 (oppi kasteista ja puhdistusmenoista). Juutalaisten upotuskastautuminen Mikve-altaassa on esikuva uuden liiton upotuskasteelle. Sen mukaan Syyrian sotapäällikkö Naaman sukelsi kokonaan veden alle (2. Kun. 5:10-14).

Mikve-allas synagogassa

2. Moos. 19:10-11: "Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä pestä viittansa. Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle."

3. Moos. 17:16 (1933/38): "Mutta jos hän ei pese vaatteitansa eikä pese ruumistansa, joutuu hän syynalaiseksi."

2. Kun. 5:10, 13-14 (1933/38): "Ja Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan ja käski sanoa: "Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entisellensä, ja sinä tulet puhtaaksi"...    ..Mutta hänen palvelijansa astuivat esiin ja puhuttelivat häntä ja sanoivat: "Isäni, jos profeetta olisi määrännyt sinulle jotakin erinomaista, etkö tekisi sitä? Saati sitten, kun hän sanoi sinulle ainoastaan: 'Peseydy, niin tulet puhtaaksi'." Niin hän meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa, niinkuin Jumalan mies oli sanonut; ja hänen lihansa tuli entisellensä, pienen pojan lihan kaltaiseksi, ja hän tuli puhtaaksi."

Jes. 1:16: "Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa."

Vanhassa testamentissa kerrotaan uudesta liitosta, jossa synnit pestään pois puhtaalla vedellä. Tämä on esikuva Jumalan Karitsan verestä, joka pesee synnit pois (1. Moos. 49:10-11; Sak. 3:8-9; Ilm. 5:6, 7:14).

Sak. 13:1: "Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta."

Hes. 36:25-27: "Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan."

1. Moos. 49:10-11: "Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat. Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa." (vert. Ilm. 19:13)

Tämän takia juutalaisille ei ollut mitenkään vierasta ottaa Johannes Kastajalta upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi.

Mark. 1:4: "..Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi."

Jokaisen kristityn tulee ymmärtää, miksi uskoon tulleen tulee ottaa upotuskaste? Kasteessa pestään uskoon tuleen synnit pois Herran Yeshua HaMashiachin nimessä. 'Herran Yeshua HaMashiachin nimessä' tarkoittaa keneen uskotaan ja keneltä pyydetään syntien anteeksiantoa. Upotuskasteen ottaminen on Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) käsky, minkä täyttäminen on Yeshuan sanojen mukaan pelastuksen ehto (Mark. 16:15-16, Apt. 2:38).

Mark. 16:15-16 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Luuk. 24:46-47 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Eräät raamatunopettajat väittävät näsäviisaasti, ettei kastevesi pese syntejä pois vaan Kristuksen veri. Upotuskastetta ja uskoa ei voi erottaa toisistaan, koska upotuskaste annetaan Yeshuan käskyn mukaisesti vain niille, jotka ovat kuulleet evankeliumin ja uskoneet sen (Mark. 16:15-16, Apt. 8:36-37). Ehkä joku on miettinyt, miksi Yeshua muutti Kaanaan häissä käsien- ja jalkojenpesuastioihin kaadettua vettä laadultaan parhaaksi viiniksi (Joh. 2:1-10). Kastevesi on Kristuksen uhriveren vertauskuva. Kastevesi pesee synnit pois, koska Raamatussa niin lukee. 

Apt. 22:16: "Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.'"

Puhtaaksi pesty vaate

4. Moos. 8:6-7: "Ota leeviläiset erilleen muista israelilaisista ja puhdista heidät. Heidän puhdistamisekseen sinun on pirskotettava heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä..."

Sak. 3:1, 3-5: "Sitten Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan...   ..Joosua seisoi enkelin edessä, likaiset vaatteet päällään. Enkeli sanoi palvelijoilleen: "Ottakaa likaiset vaatteet pois hänen päältään." Sitten enkeli sanoi Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin." Hän sanoi palvelijoille: "Pankaa puhdas päähine hänen päähänsä." Palvelijat panivat puhtaan päähineen Joosuan päähän ja pukivat hänet juhlavaatteisiin enkelin seisoessa heidän luonaan." (enkeli [malak] tarkoittaa tässä asiayhteydessä Kristusta, mistä lisää artikkelissa)

Ef. 5:25-27: "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä."

1. Kor. 6:11: "..nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta."

Yeshua opetti, ettei kukaan voi pelastua, jos ei synny uudesti vedestä ja Hengestä. Kastevesi ja Kristuksen veri todistavat yhtäpitävästi. Uskovien upotuskaste vedessä on myös Kristuksen haudan ja ylösnousemuksen vertauskuva. Upotuskasteessa ihmisen vanha lihallinen luonto kuolee pois ja haudasta nousee ylös uudestisyntynyt ihminen uutena luomuksena.

Joh. 3:5: "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan."

Room. 6:4: "Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista."

 

Ps. 30:2-4 (2017): "Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä vedit minut ylös vedestä etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Herra, Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut. Herra, sinä nostit sieluni haudasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta." (opetusvideo)

1. Joh. 5:6-8: "Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta -- ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi."

Kenelläkään ei voi olla hyvää omaatuntoa, jos ei ole rikkomuksia annettu anteeksi. Upotuskasteen tarkoitus ei ole pestä likaa pois iholta vaan pestä synnit pois, jotta kastetulla voisi olla hyvä omatunto. Eräät raamatunopettajat vääristelevät Pietarin sanoja selittämällä, ettei kaste tarkoita syntien pesemistä pois vaan ainoastaan hyvän omantunnon pyytämistä, mutta hyvää omaa tuntoa ei voi olla, jos ei ole saatu syntejä anteeksi upotuskasteessa Herran Yeshua HaMashiachin nimessä. Toiset väittävät, ettei kasteessa pestä syntejä pois, koska Pietari sanoo, ettei kaste ole lihan pesemistä pois. Pietari ei tarkoita tässä jakeessa ihmisen lihallisuutta (taipumusta tehdä syntiä) vaan lian pesemistä pois iholta, mikä lukee 2017-käännöksessä selkeästi ja oikein.

1. Piet. 3:20-21 (1933/38): "..Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,"

1. Piet. 3:21 (2017): "Tämän vertauskuvan mukaan vesi pelastaa meidätkin nyt kasteena – joka ei ole lian poistamista ruumiista, vaan hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,"

 

Eräät raamatunopettajat opettavat, ettei kaste ole välttämätön pelastuksen kannalta tai ei ole merkitystä, miten on kastettu, koska ristinryöväri pelastui siitä huolimatta, ettei häntä oltu kastettu. Upotuskaste liittyy Jumalan Karitsan, Yeshua HaMashiachin kuolemaan ja ylösnousemukseen, mitä ei ollut vielä tapahtunut, kun Yeshua armahti syntinsä ristillä tunnustaneen ja armoa anoneen ryövärin. Tämän vuoksi kastetta ei voinut vielä vaatia ryöväriltä. Yeshua antoi kastekäskyn vasta Golgatan tapahtumien jälkeen sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista ja oli kohta nousemassa ylös Taivaaseen (Mark. 16:15-16). Ristinryövärin aikana ei ollut kastekäsky vielä voimassa, mutta nyt se on ja ilman uskovien upotuskastetta ei voi pelastua. Sen takia upotuskasteen ottamista ei pidä viivytellä yhtään. Raamattu kehottaa ottamaan upotuskasteen viipymättä (Apt. 22:16).

Room. 6:3-9: "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen."

Raamatullinen kaste on uskovien upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi

Mikä on oikea oppi kasteesta? Raamatussa on riittävästi opetusta kasteesta, että asian voi ymmärtää oikein. Yeshua sanoi, että ensin tulee kuulla evankeliumi ja uskoa se (Mark. 16:15-16). Raamatullinen upotuskaste annetaan vain niille, jotka ovat ensin kuulleet evankeliumi ja uskoneet sen. Kasteelle ei voi mennä, jos ei tiedä evankeliumista mitään tai ei usko sitä. Kastetta ei voi antaa toiselle vasten tahtoaan. Kuten Raamattu ilmoittaa, niin apostolit kastoivat vain niitä, jotka olivat ottaneet evankeliumin vastaan ja uskoneet sen.

Mark. 16:15-16 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Apt. 2:41 (1933/38). "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin..."

Apt. 19:1-2, 4-6: "..Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?"...     ..Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat."

Filippos kertoi etiopialaiselle hoviherralle, että Jesajan kirjan 53.-luvussa kerrotaan Jumalan Pojasta, joka sovitti Golgatalla synnit. Hoviherra usko Filipposta ja pyysi, että Filippos antaa hänelle upotuskasteen. Tässä kohtaa Filippos teki hyvin huomionarvoisen asian kysymällä hoviherralta, että uskooko hän Yeshuan olevan Jumalan Poika. Hoviherra vastasi myöntävästi. Keskustelusta käy ilmi, että upotuskasteen antamisen edellytys on, että kastettava itse tunnustaa suullaan uskonsa Jumalan Poikaan. Hoviherra oli kuullut evankeliumin ja tunnusti uskovansa sen, jolloin hänet voitiin kastaa. Jos kastettava ei pysty omalla suullaan tunnustamaan uskoaan Jumalan Poikaan, niin se on Raamatun mukaan este kastamiselle.

Apt. 8:35-38: "Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet."

Jakeessa Apt. 8:37:ssä on sanat on käännetty suomalaiseen Raamattuun: "..Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista..." Käännös antaa selvästi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain silloin, jos uskoo koko sydämestä, muuten se on kielletty. Käsikirjoituksessa tämän kohdalla lukee kreikankielinen sana "exestin", jonka oikea käännös ei ole tässä asiayhteydessä "on mahdollista", vaan paras käännös on "on laillista" tai "on luvallista". Jae ilmoittaa selvästi, ettei ole laillista eikä ole lupaa kastaa ketään, joka ei koko sydämestään usko, että Yeshua HaMashiaich (Jeesus Kristus) on Jumalan Poika. Tämä tarkoittaa sitä, että Raamattu kieltää kastamasta vauvoja ja pieniä lapsia.

Toinen edellytys kasteen antamiselle on se, että kastettava haluaa tehdä parannuksen synneistä. Ilman parannuksen tekoa uskossa Yeshua HaMashiachiin ei kastevesi pese syntejä pois (Apt. 2:38, 3:19-20). 

Apt. 2:38 (1933/38): "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Jos seurakuntaan tulee uusi jäsen, joka ilmoittaa, ettei hänellä ole aikomustakaan noudattaa lakia, niin silloin hänellä ei ole aikomusta tehdä parannusta synnin tekemisestä. Johannes Kastaja ei kastanut niitä, jotka eivät tunnustaneet syntejään. Syntien tunnustaminen tarkoittaa, että katuu lain rikkomista. Jos joku ei halua noudattaa lakia, niin hän ei kadu syntejään, mikä on este upotuskasteen antamiselle.

Mark. 1:4-5 (1933/38): "niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä."

Sananl. 28:13: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon."

Hepr. 10:26-28: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana."

Sananl. 28:9: "Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus."

Johanneksen kasteelle tuli fariseuksia ja saddekeuksia, jotka olivat kirjanoppineita, mutta elivät synnissä, niin Johannes nuhteli heitä ankarasti parannuksen teon puutteesta. Yeshua opetti, että ensin tulee käydä sopimassa sen henkilön kanssa, jota on rikkonut, ja vasta sen jälkeen tuoda uhri temppeliin. Jumala ei ota vastaan uhria, jos ei ole tehnyt parannusta. Juutalaiset kirjanoppineet luulivat, että kaikki Abrahamin jälkeläiset pelastuvat, mutta Johannes vaati heiltä parannuksen tekoa sillä uhalla, että heidät tuomitaan kadotukseen. Uskovien upotuskaste ei myöskään takaa varmaa pelastusta, jos ei tee parannusta. Saman periaatteen mukaisesti Yeshua HaMashiach ei anna uhria niiden puolesta, jotka eivät tunnusta syntejään ja tee parannusta. Kaste ei pelasta, mutta ilman uskovien upotuskastetta ei voi saada syntejään anteeksi (Mark. 16:15-16; Apt. 2:38, 22:16).

Matt. 3:5-10 (1933/38): "Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, Älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."

Matt. 5:23-24: "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi."

Matt. 11:20-22 (1933/38): "Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta: "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän."

Luuk. 13:5 (1933/38): "..ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

Raamattu kieltää kastamasta vauvoja

Miten on, saako pientä vauvaa kastaa? Pieni vauva ei ole kuullut evankeliumia eikä tietenkään tunnustanut uskoaan Jumalan Poikaan, joten vauvaa ei saa kastaa. Raamattu kieltää kastamasta ketään, joka ei ole itse pyytänyt itselleen kastetta eikä tunnustanut uskoaan Jumalan Poikaan (Apt. 8:36-37, 22:16). Vauvalle annetulla kasteella ei ole mitään vaikutusta hänen syntiensä anteeksiantamukseen, koska vauva ei ole ollut uskossa saadessaan kasteen. Roomalaiskatolisessa, ortodoksisessa ja luterilaisessa kirkossa kastetaan tästä huolimatta vauvoja. Kastekäytäntö on omiaan eksyttämään lapsena kastettuja olla ottamatta uskoon tulonsa jälkeen upotuskastetta, mikä estää heidän pelastuksensa. Vauvakaste on raju kirkollinen eksytys, minkä todellinen tarkoitus on estää ihmisiä pelastumasta.

Matt. 23:13, 33: "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät...   ..Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte välttää kadotustuomion?" (vert. Matt. 18:6, Ilm. 18:21)

Kirkot ovat perustelleet sylivauvojen kastamista sillä, että Uudessa testamentissa on mainittu eräitä perhekuntia, jotka upotuskastettiin kuten esim. Corneliuksen, Lyydian ja Crispuksen perheet. Kun näitä tapauksia tutkii tarkkaan, niin huomaa Raamatun kertovan yksittäisistä perhekunnista, jotka ottivat vastaan heille julistetun evankeliumin ja uskoivat sen. Raamattu ei kerro, että perhekunnissa olisi ollut pieniä lapsia tai niitä olisi muuten kastettu. Raamattu ei myöskään kerro sellaista, että kun yksi perheen jäsen tuli uskoon, niin sitten muutkin kastettiin vastoin heidän tahtoaan ja uskoaan. Raamattu kertoo Filippoksen kastaneen miehiä ja naisia, mutta ei kerro lasten kastamisesta mitään, koska vauvoja ei kastettu (Apt. 8:12). Kaste annettiin aikuisille, jotka ymmärsivät heille puhutun evankeliumin ja jotka alkoivat uskoon tulon jälkeen puhumaan kielillä ja profetoimaan, mitä sylivauvat eivät osaa tehdä. Raamatusta käy selvästi ilmi, että perhekunnista kastettiin vain uskoon tulleet aikuiset (Apt. 10:44-48, 18:8). Upotuskastetta ei voi edes antaa turvallisesti vauvoille (IL 5.2.2021).

Apt. 16:14-15: "Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin..."

Apt. 2:41: "Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin..."

Apt. 18:8: "Kuitenkin synagogan esimies Crispus tuli uskoon, ja myös koko hänen perhekuntansa uskoi Herraan. Monet muutkin korinttilaiset, jotka kuuntelivat Paavalia, tulivat uskoon, ja heidät kastettiin."

Apt. 8:12: "Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset."

Apt. 10:44-48: "Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..."

Helluntailaisten keskuudessa on myös sellaista harhaoppia, ettei upotuskastetta vedessä tarvita, jos on saanut Pyhän Hengen, koska Yeshua kastaa myös Pyhällä Hengellä (Matt. 3:11). Henkikaste ei korvaa vesikastetta. Pietari käski Pyhällä Hengellä täyttyneitä Corneluksen perheenjäseniä menemään sen lisäksi upotuskasteelle veteen, mikä johtui siitä, ettei ilman upotuskastetta ole syntien anteeksiantamusta (Apt. 2:38, 22:16).

Apt. 10:44-48: "Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen."

Kirkot ovat keksineet perinnäissäännön, että vauvat perisivät esi-isiensä synnit ja olisivat niistä vastuussa. Raamatun mukaan lapset eivät peri syyllisyyttä vanhempien synneistä vaan taipumuksen tehdä syntiä, koska jokaisella ihmisellä on vapaa oma tahto, jolloin ihminen voi valita, joko Jumalan tahdon tekemisen tai synnin tekemisen väliltä. Lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa synneistä, mutta joskus voi joutua kärsimään heidän tekemiensä syntien takia, vaikka ei ole itse syyllinen vanhempiensa synteihin. Kastamaton vauva ei joudu kadotukseen sen perusteella, ettei häntä kastanut kirkon pappi. Vauvaa ei tarvitse kastaa, koska sellaista ei ole olemassa kuin perisynti.

Hes. 18:19-20: "Te kysytte: 'Miksi poikaa ei panna vastaamaan isänsä synneistä?' Siksi, että poika on tehnyt niin kuin oikein ja hyvin on! Hän on noudattanut kaikkia säädöksiäni, hän on ne pitänyt, ja siksi hän saa elää. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan."

5. Moos. 24:16: "Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan."

Jos joku on saanut kasteen vauvana tai kasteen väärällä nimellä, niin voiko asialle tehdä jotain? Vauvalle annettu kaste ei ole Raamatun tarkoittama kaste ollenkaan, joten ei ole mitään estettä käydä ottamassa uskovien upotuskastetta. Jos kaste on annettu väärällä nimellä, niin sekään ei ole esteenä korjaamasta asiaa ottamalla Raamatun mukainen upotuskaste. Paavalin aikana oli kristittyjä, jotka olivat ottaneet Johannes Kastajalta kasteen. Kristittyjen upotuskaste ei eroa Johanneksen kasteesta muuten kuin yhden asian suhteen, että kristittyjen kaste otetaan aina Herran Yeshua HaMashiachin nimeen. Jos joku ei ole ottanut Raamatullista uskovien upotuskastetta siihen nimeen, niin sen voi käydä ottamassa, kuten Paavali opetti.

Apt. 19:3-5: "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen,"

Kuten voimme huomata Paavalin sanoista, niin uuden liiton kasteen asetti Johannes Kastaja, joka käski ottamaan upotuskasteen Messiaan nimeen, joka tulee hänen jälkeensä. Yeshua vahvisti retorisella kysymyksellä Johanneksen kasteen, että se perustui Jumalan käskyyn. Yeshuan ei olisi viattomana tarvinnut ottaa Johannekselta kastetta syntien anteeksisaamiseksi, mutta Yeshua otti upotuskasteen näyttääkseen esimerkkiä, miten tulee muidenkin toimia. Yeshua ei upotuskastettu vauvana vaan ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, koska Hän kuului Abrahamin sukuun. Ympärileikkaus ei liity syntien pesemiseen, vaan se on miespuolisille tehtävä liiton merkki siitä, että hän kuuluu Abrahamin sukuun (1. Moos. 17:9-10).

Matt. 3:13-16: "Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen."

Matt. 7:21: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."

Matt. 21:24-27: "Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Jos te vastaatte siihen, minä puolestani sanon, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen. Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?" He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo meille: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', saamme pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." Niin he vastasivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen."

Vauvakasteen todellinen tarkoitus on estää ihmisiä ottamasta raamatullista uskovien upotuskastetta

Harhaoppiset vauvakastajat yrittävät estellä uskoon tulleita ottamasta vauvakasteen tilalle uskovien upotuskastetta pelottelemalla sillä, että se on väärää anabaptismia (kasteen uusimista) ja kasteen pilkkaamista. He vetoavat Efesolaiskirjeeseen sanomalla, että on vain yksi kaste. Ensinnäkin Paavali ei tarkoittanut yhdellä kasteella kastemäärien rajoittamista vaan sitä, ettei ole kuin yksi Jumala ja sen takia myös vain yksi oppi kasteesta (vert. 1. Kor. 8:4-6). Paavali kehotti efesolaisia olemaan yhtenäisiä oppien suhteen. Paavali oli turhautunut siitä, että Korintin seurakunnassa oli tullut hajaannusta, mihin nimeen piti kaste ottaa. Kirkkokuntien toisistaan eroavat kastekäytännöt eivät ole kaikki Jumalalle kelpaavia, vaan ainoastaan Raamatun opettama uskovien upotuskaste Herran Yeshua HaMashiachin nimeen. Toiseksi vauvana kastettu ei ole koskaan edes saanut Raamatun tarkoittamaa uskovien upotuskastetta, koska vauvalle annettu kirkollinen veden pirskotusrituaali ei ole pätevä upotuskaste.

Ef. 4:3-5: "Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!"

1. Kor. 8:4-6: "..Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät."

1. Kor. 1:10-15: "Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen", "Minä Kristuksen". Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu? Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen, joten kukaan ei voi sanoa, että teidät on kastettu minun nimeeni."

Kol. 3:17: "Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme."

Luterilaiset uskovat, että vauva saa varman pelastuksen kasteessa huolimatta hänen myöhemmistä teoista, koska pelastus on Jumalan teko ja vapaa lahja. Tämä kasteoppi romuttuu Yeshuan (Jeesuksen) sanoilla, että: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21).

Martti Lutherin uskonpuhdistuksen aikana nousi myös uskonnollisia liikkeitä, jotka halusivat luopua vauvojen kastamisesta. He upotuskastoivat ne, jotka olivat löytäneet omakohtaisen uskon, vaikka he olisivat saaneet vauvana kasteen. Luther piti uskovien kastamista vahingollisena, koska se tuhosi vauvan saaman kasteen armovälineluonteen (lähde: Olli-Pekka Vaino, Luther, 2016, s. 168). Uskovien upotuskaste perustuu kastettavan omaan uskontunnustukseen ja pyyntöön tulla upotuskastetuksi syntien anteeksisaamiseksi. Se on Lutherin mielestä ihmisen teko, mitä hän ei hyväksynyt, koska pelastus tulee Jumalalta lahjana ilman ihmisen tekoja. Lutherilla menee puurot ja vellit sekaisin, eikä hän ole looginen tässä asiassa. Jos papin antama kaste vauvalle antaa pelastuksen, kun taas kastamaton kuollut vauva joutuisi helvettiin, niin silloin kastetun vauvan pelastus perustuisi papin tekoon eikä Jumalan tekoon. Lutherin ajatuksissa oli vielä roomalaiskatolilaisuutta hänen luullessaan, että papin suorittama sakramentti vaikuttaisi vauva pelastukseen hänen uskostaan ja teoistaan huolimatta, mikä ei pidä paikkansa.

Raamattu opettaa, ettei kastetta anneta sellaiselle, joka ei pysty tunnustamaan Yeshua HaMashiachia Jumalan Pojaksi (Apt. 8:36-38), mikä edellyttää että on ensin kuullut ja uskonut evankeliumin (Mark. 16:15-16). Sen lisäksi jokaisen tulee itse pyytää vapaasta omasta tahdosta tulla upotuskastetuksi Herran Yeshua HaMashiachin nimeen syntien anteeksisaamiseksi (Apt. 2:38, 22:16). Kastetta ei anneta, vaan upotuskaste otetaan (Apt. 2:38, 19:5).

Upotuskasteen saa antaa niille, jotka pystyvät ymmärtämään evankeliumin ja itse pyytävät upotuskastetta itselleen

Bar mitsva -juhla Itkumuurilla

Joku voi nyt kysyä, minkä ikäiseltä ihmiseltä Jumala alkaa jo vaatia uskovien upotuskastetta. Juutalaisessa kulttuurissa lapselle opetetaan koko Vanhan testamentin sisältö, vasta kun hän on riittävän vanha ymmärtämään sen. 13-vuotias poika ja 12-vuotas tyttö katsotaan olevan riittävän vanhoja kyetäkseen ottamaan vastuuta lain noudattamisesta. Sitä ennen he ovat opiskelleet lakia synagogassa, joka on siellä luettu läpi vuoden aikana. Kun nuori on oppinut Raamatun, hän on uskonnollisesti täysikäinen ja vastuussa omista teoistaan. Se jälkeen hän saa synagogassa mm. lukea viikon lukukappaleet Tanakista (Vanhasta testamentista). Perheet juhlivat tätä saavutusta bar/bat mitsva -juhlassa.

Neh. 8:1-2: "Kansa kokoontui nyt yksissä tuumin Vesiportin aukiolle ja pyysi Esraa, lainopettajaa, tuomaan Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat."

Jes. 7:15: "Pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän."

Yeshua joutui opiskelemaan Raamatun samalla tavalla, miten muutkin lapset. Yeshua oli ihminen ja kasvoi kuten lapsi kasvaa. Tiedot ja taidot syntyvät opiskelemalla ja harjoittelemalla. Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, ettei vapaa oma tahto ole robotti, vaan sitä muokataan elämän kokemusten ja oppimisen kautta. Vapaa oma tahto kasvaa entistä paremmaksi ilman, että sitä täytyy rajoittaa, jolloin vapaa oma tahto kasvaa pois omasta lihasta tekemään Jumalan tahdon.

Yeshua menestyi hyvin opinnoissaan. Kun Yeshua oli 12-vuotias, Hän jäi Jerusalemin temppeliin keskustelemaan aikuisten raamatunopettajien kanssa. Yeshua esitti heille kysymyksiäkin, koska halusi oppia lisää. Raamatunopettajat olivat ihmeissään, miten hyvin Yeshua osasi Pyhät Kirjoitukset niin nuorena. Yeshua antoi myös muille lapsille hyvän esimerkin, että Hän oli isälleen ja äidilleen kuuliainen.

Luuk. 2:42, 46-47, 51-52: "Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli...       ..Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia...    ..Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä." 

Kun lapsi kasvaa murrosikään, hän on vastuussa kaikista synneistään ja tarvitsee kastetta, jotta hänen syntinsä pestäisiin pois (Apt. 2:38, 22:16). Vanhemmat ovat vastuussa siitä, että lapselle opetetaan ennen murrosikää evankeliumi ja lapsi on vastuussa siitä, että ennen murrosikää hän pyytää itse kasteen uskossa Yeshua HaMashaichiin (Jeesukseen Kristukseen). Vaikka lapsi ei olisi opiskellut evankeliumia ennen murrosikää, hän on sen jälkeen joka tapauksessa vastuussa kaikista synneistä osasi hän evankeliumin tai ei (Room. 2:12-16). Juutalaisten hengellisen täysikäisyyden sääntö 13-vuotta pojille ja 12-vuotta tytöille perustuu arvioon murrosiän alkamisesta, mitä voi pitää suuntaa antavana ohjeena myös sille, milloin viimeistään pitää tehdä ratkaisu kasteen ottamisesta. 

Opetusta kasteesta ja Taivaan Isän puhe 3.2.2017

Taivaan Isä on 3.2.2017 ottanut kantaa kasteeseen siten, että kastamattomat lapset ovat Herran suojassa, mutta nuorten ja aikuisten tulee ottaa upotuskaste. Herra ei hyväksy lapsikastetta ollenkaan, kuten tämän videon lopussa olevasta Taivaan Isän puheesta käy ilmi, jonka Hän puhuu Mikaelin suun kautta.




Käskeekö Raamattu kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimiin?

Raamattu opettaa, ettei ole muuta nimeä, joka pelastaa kuin Yeshua HaMashiach HaNotzri (Jeesus Kristus Nasaretilainen, vert. Matt. 2:23). 

Apt. 4:10-12: "niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Apt. 10:36, 38, 43 (1933/38): "Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra...    ..te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen...    ..Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

Paavali julisti kansalle, että Yeshua HaMashiach on Herra (Jehovah). Yeshua HaMashiach on yksi Jumalan nimistä.

2. Kor. 4:5 (1933/38): "Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra..."

Fil. 2:9-11 (1933/38): "Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra."

Raamattu kehottaa useissa jakeissa kastamaan Herran Yeshua HaMashiachin nimeen. On kiistatonta, että Jeesuksen opetuslapset, Paavali ja alkuseurakunnat kastoivat Herran Yeshua HaMashiachin nimeen.

Apt. 2:38 (1933/38): "..ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi..." 

Apt. 10:48: "Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..."

Apt. 19:4-5: "Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen..."

Gal. 3:27: "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne."

1. Kor. 6:11: "Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta."

Kol. 3:17: "Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme."

1. Joh. 3:23 (1933/38): "Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen..."

Joh. 16:23-24 (Jeesus sanoo): "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen."

Luuk. 24:46-47 (1933/38, Jeesus kehottaa): "Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä on tästä periaatteesta poikkeava yksittäinen jae, jossa puhutaan kastamisesta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28:19). Kun jaetta tutkitaan tarkasti, niin se käskee kastamaan nimeen, joka on yksikössä eikä monikossa, kuten nimet Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat. Asiayhteys huomioiden kaikkia kolmea nimeä ei voi luokitella yksinomaan erisnimiksi vaan myös virkanimikkeiksi. Jae ei itse asiassa käske kastamaan nimillä Isä, Poika ja Pyhä Henki vaan näiden kolmen yhteisellä erisnimellään. Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on vain yksi nimi, joka pelastaa ja se on Yeshua HaMashiach HaNotzri (Jeesus Kristus Nasaretilainen, Apt 4:10-12).

Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"

Jos jae olisi alun perin tarkoittanut kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimillä, niin Pietari, Paavali, Filippos ja muut apostolit olivat rikkoneet kastekäskyä vastaan kehottamalla upotuskastaa Herran Yeshua HaMashiachin nimeen, koska Raamatun mukaan on vain yksi oppi kasteesta (Ef. 4:5). Ei voi olla kahta eri kasteoppia, eikä kahta erilaista kastekaavaa. Ei voi olla kahta eri nimessä otettavaa kastetta, koska on vain yksi nimi joka pelastaa, joka on Yeshua HaMashiach (Apt. 4:10-12). Apostolit eivät tehneet mitään väärä, koska kastekäskyä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ei ole ollut alkuperäisessä Matteuksen evankeliumissa.

 

Raamatuntutkijat ovat havainneet, että roomalaiskatolinen kirkko on myöhemmin lisännyt nämä sanat lähetyskäskyyn tukemaan omia perinnäissääntöjään. Jakeen muuttamisen jäljet hävisivät melkein kokonaan vuonna 303 jKr, kun Keisari Diolectius määräsi kristittyjen kirjat poltettavaksi. Silloin tuhoutui paljon varhaisia Uuden testamentin käsikirjoituksia, mutta kirkkohistoriaa käsittelevät kirjoitukset säilyivät, joissa oli lainattu jaetta alkuperäisessä muodossa. Eusebios on lainannut varhaisissa historiankirjoituksissaan useita kertoja lähetyskäskyä, jossa Jeesus käski toimimaan "Minun nimeeni". Matteuksen evankeliumista on löytynyt hepreankielinen käsikirjoitus Shem Tov, joka eräiden tutkijoiden mukaan ei ole käännös kreikasta vaan perustuisi alkuperäiseen heprealaiseen tekstiin, missä ei ole kastekäskyä (lisää opetusvideossa). Shem Tovista kerrotaan enemmän artikkelissa: 'Elia on suuri ennusmerkki Messiaan Valtakunnan tulosta'.

 

Matt. 28:18-20 (Shem-Tov, Tuomas Leväsen käännös): "Ja Jeesus lähestyi heitä ja sanoi heille: "Minulle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä. Menkää ja opettakaa pitämään kaikkea, mitä minä olen puhunut teille, iankaikkisuuteen saakka."

 

Isän, Pojan ja Pyhä Hengen nimeä on yritetty myöhemmin lisätä myös jakeeseen 1. Joh. 5:7, mutta uusimmissa Raamatun käännöksissä virhe on korjattu (Biblia vs. 1933/38). Raamatun tekstit ovat jokin verran muuttuneet, kun niitä on käsin virheellisesti kopioitu ja käännetty lukuisia kertoja peräkkäin. Osa muutoksista on palautettavissa alkuperäiseksi, mistä kertoo yksityiskohtaisesti artikkeli: 'Jumalan Sana annetaan heille, jotka haluavat sitä noudattaa, mutta Sana otetaan pois niiltä, jotka eivät sitä noudat'.

Alkuseurakunnassa kysyttiin kastettavalta, että uskooko hän, että Yeshua HaMashiach (Jeesus Kristus) on Jumalan Poika (Apt. 8:35-38). Upotuskastekin annettiin myös Herran Yeshua HaMashiachin nimeen. Paavi Benedictus XVI (Josef Razinger) toimi aiemmin teologian professorina ja yliopiston vararehtorina Saksassa. Hän on kertonut kirjassaan 'Introduction to Christianity' (s. 83, v. 2004, lukulinkki), että Rooman kirkossa kastekäytäntö muuttui siten, että kastettavalta kysyttiin kolme kysymystä, joiden välissä kastettava upotettiin veteen eli hän sai kolme kastetta. Ensimmäiseksi kysyttiin kastettavalta, että uskooko hän Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen? Kun hän vastasi "uskon" (credo), niin hänet upotettiin veteen. Sen jälkeen häneltä kystiin, että uskooko hän Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan? Kun hän vastasi "uskon", niin hänen upotettiin toisen kerran veteen. Sama toistettiin kolmannen kerran kysymällä uskosta Pyhään Henkeen. Tämä käytäntö muuttui edelleen siten, että alettiin kastamaan suoraan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, minkä roomalaiskatolinen kirkko lisäsi jakeeseen Matt. 28:19. Myöhemmin kastekäytäntö on muuttunut edelleen niin, että alettiin kastamaan vauvoja, joita ei enää upotettu veteen, vaan heidän pää valeltiin vedellä, vaikka vauva ei pysty tunnustamaan uskoaan. Luterilainen kirkko on omaksunut kasteoppinsa suoraan Roomasta, minkä takia kirkot hyväksyvät keskenään toistensa antamat kasteet. Joku voi ihmetellä, miten roomalaiskatolinen kirkko voi tällä tavalla muuttaa Raamattua ja kasteoppia? Paavi Franciscus on ehdottanut jopa Isä meidän -rukouksen muuttamista. joten Raamatun muuttaminen on Vatikaanissa "maan tapa", mitä Jumala ei hyväksy ollenkaan. Papit ovat hyvin taitavia keksimään aina jonkun tekopyhän tekosyyn, miksi he poikkeavat Jumalan Sanasta (IS 8.12.2017, HS 7.6.2019).

5. Moos. 12:32: "Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään."

Gal. 1:7-8: "Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu."

Ilm. 22:18-19: "Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu."

Luukkaan evankeliumin lopussa kerrotaan myös Yeshuan viimeisistä hetkistä opetuslasten kanssa, jolloin Hän antaa heille lähetyskäskyn. Yeshua opettaa julistamaan evankeliumia kaikille kansoille Hänen eli Yeshua HaMashiachin (Jeesuksen Kristuksen) nimessä, mikä ei ole ristiriidassa sen kanssa, miten Raamatussa opetetaan monissa kohdin kastamaan Hänen nimeen. Tämä osoittaa, että Yeshua käski alun perin kastamaan Hänen nimeen. Johannes Kastaja käski samalla tavalla myös kastamaan Messiaan nimellä (Apt. 19:3-4, Matt. 3:11).

Luuk. 24:46-47 (1933/38): "Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

Apt. 19:4-5: "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen."

Oxfordin yliopiston teologian professori F. C. Conybeare on kirjoittanut tiedeartikkelissaan, että Yeshuan lähetyskäsky on alkuperäisessä muodossa jakeessa Luuk. 24:47 (Teologian professori F. C. Conybeare). Luukkaan evankeliumin lähetyskäskyssä Yeshua kehottaa toimimaan Hänen nimessään, mikä kertoo oikein, mihin nimeen Yeshua on alun perin käskenyt kastamaan (Luuk. 24:47, Joh. 16:23-24, Kol. 3:17). Apostolien tekojen kirja kertoo, että apostolit toteuttivat Yeshualta kuulemaansa kastekäskyä kastamalla Herran Yeshua HaMashiachin nimeen.

Apt. 10:42-44, 46-48: "Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa...    ..Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..."

Kaikesta huolimatta Raamatussa on kuitenkin yksi jae, jossa Jumalaa kuvataan Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä (2. Kor. 13:14). Raamatun Jumala on yksi Jumala, joka ilmoittaa itsestään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Tämä ei ole kuitenkaan se nimi, jolla Raamattu käskee antamaan uuden liiton upotuskasteen, vaikka se kuvaa Jumalan olemusta oikein.

2. Kor. 13:14: "Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!"

Jes. 11:1-2: "Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. Hänen ylleen laskeutuu Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen Henki, taidon ja voiman Henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon Henki:"

Jes. 9:6: "Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas."

Mal. 1:6: "..Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni?.."

Matt. 23:9-10: "Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus." (kenelläkään papilla ei ole oikeutta käyttää arvonimeä 'isä', koska se tarkoittaa tässä asiayhteydessä Jumalaa. Arvonimi paavi (papa) tarkoittaa suomeksi isää, joka on laittomuuden ihmisen käyttämä ja lain vastainen arvonimi)

Kirkko on yrittänyt myös poistaa alkuperäisestä Raamatusta jakeita. Yksi sellainen on Apt. 8:37, koska se estäisi kastamasta ihmistä (mm. vauvaa), joka ei pysty omalla suullaan tunnustamaan Yeshua HaMashiachia (Jeesusta Kristusta) Jumalan Pojaksi. Tämä ei ole kuitenkaan onnistunut. Suomalaisessa 1933/38-käännöksestä tämä jae puuttuu, vaikka se on ollut esim. jo King James Version -käännöksessä (v. 1611) ja Bibliassa (v. 1642). Vuoden 1992 käännöksessä jae on palautettu takaisin, koska se on ollut alun perin Raamatussa (lisää tutkielmassa). Raamatun käsikirjoitusten kopioinnissa ja kääntämisessä eri kielille on syntynyt eräitä ongelmia, mistä kertoo lisää artikkeli: 'Jumalan Sana annetaan heille, jotka haluavat sitä noudattaa, mutta Sana otetaan pois niiltä, jotka eivät sitä noudata'. 

Jumalan palvelija Ananias käski Paavalia pesemään synnit pois upotuskasteessa kutsuen Hänen (Yeshua HaMaschiahin) nimeä. King James Version -käännöksessä lause käännettään suomalaisia käännöksiä tarkemmin, joka kehottaa kastettavaa kutsumaan Herran Yeshua HaMashiachin nimeä upotuskasteen yhteydessä. Tätä ei pieni vauva osaa tehdä, joten kastetta ei voi vauvalle antaa. Kastetta ei saa antaa sellaiselle henkilölle, joka ei ole sitä itse pyytänyt.

Apt. 22:16 (1933/38): "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'"

Apt. 22:16 (KJV): "And now why tarriest thou? arise, and be baptized, and wash away thy sins, calling on the name of the Lord."

Kirkkojen perinnäissääntöjen hylkääminen on uskoville pelastuskysymys

Harhaoppi on kuin väärennetty raha

Pois oppiminen vanhasta on paljon vaikeampaa kuin uuden tiedon omaksuminen. Monet rakastavat enemmän kirkkonsa perinteitä kuin Jumalan Sanaa. Se estää heitä ymmärtämästä Jumalan tahtoa ja noudattamasta sitä, koska silloin joutuu tunnustamaan, että oma seurakunta on ollut koko ajan harhassa. Monet rakastavat enemmän omaa seurakuntaansa kuin Jumalan Poikaa. Se estää heitä lähtemästä ulos sellaisesta uskonnollisuudesta, joka ei pelasta. Harhaoppi on kuin väärennetty seteli. Se lupaa paljon, mutta lopulta pettää hänet, joka erehtyi ottamaan sen vastaan. Kirkollisten perinnäissääntöjen hylkääminen ja kääntyminen uskomaan totuudellista Jumalan Sanaa on kuitenkin jokaiselle uskovalle pelastuskysymys. Kuten Yeshua opetti, niin kilvoitelkaa, sillä tie Taivasten Valtakuntaan on kapea ja vain harva pääsee ahtaasta portista sisälle. 

Matt. 7:13-14: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!"

Ilm. 22:14-15 (Biblia): "Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät. Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorintekiät ja murhaajat, ja epäjumalan palveliat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekevät."

On paljon niitä, jotka eivät halua tehdä parannusta lain rikkomisesta eikä lapsikasteestaan ja ota uskovien upotuskastetta. Heitä voisi verrata niihin kirjanoppineisiin fariseuksiin ja lainopettajiin, jotka eivät suostuneet ottamaan Johannekselta upotuskastetta. Huorat ja korruptoituneet virkamiehet menivät heidän ohitse Taivasten valtakuntaan, koska he tekivät parannuksen ja ottivat Johannekselta upotuskasteen syntien anteeksisaamiseksi.

Matt. 21:23, 31-32: "Kun Jeesus oli mennyt temppeliin ja opetti siellä, sinne tuli ylipappeja ja kansan vanhimpia...   ..Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä."

Luuk. 7:29-30: "Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen. Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta."

Totuus tekee vapaaksi ne, jotka pystyvät hylkäämään oman seurakuntansa perinnäissäännöt. Abraham lähti ulos Babylonian maallisista mukavuuksista kulkemaan kohti luvattua maata. Pystytkö sinä lähtemään ulos Babyloniasta? Jos pystyt irtautumaan kaikesta väärästä, niin vasta sitten olet vapaa synnin orjuudesta.

Joh. 14:6: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."

Joh. 8:32: "Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."

Room. 6:18: "Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta"

Uskovien upotuskasteen jälkeen alkaa elämä armon alla

Jotkut Mooseksen lain vastustajat ottavat usein esille sen, ettei kukaan pysty noudattamaan erehtymättömästi lakia, joten sen noudattaminen on ihan turhaa, koska Jeesus kuulemma antaa kaikki synnit anteeksi. Tämä on täysin väärä käsitys siitä, mitä Raamattu opettaa velvollisuudesta tehdä parannus lain rikkomisesta. Yeshua on armollinen vain kuuliaisille. Lain käskyjen noudattaminen ei ole Raamatun mukaan edes raskas taakka.

1. Joh. 5:3: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa."

Hepr. 5:8-9: "Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia."

Joh. 15:13-14: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä."

Kun on ottanut upotuskasteen syntien anteeksisaamiseksi, niin sen jälkeen ihminen voi joskus tehdä virheitä. Armon alla eläminen tarkoittaa sitä, että jos joskus erehdymme, niin voimme mennä Herran eteen ja tunnustaa syntimme. Kun teemme parannuksen ja hylkäämme syntimme, niin Jumala antaa tunnustamamme synnin anteeksi. Pelastuminen ei edellytä virheetöntä suoritusta, mutta edellyttää rehellisyyttä synneistä ja synnin hylkäämistä. Jumalan suuresta armollisuudesta kertoo lisää artikkeli: 'Jumala on armollinen'.

Sananl. 28:13: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon."

Jes. 55:7 (1933/38): "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta."

Ps. 103:17-18: "Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan."

On tärkeää ymmärtää, mitä Paavali tarkoittaa käsitteillä 'lain alla' ja 'armon alla'. 'Lain alla' on juutalaisten käyttämä sanonta, mikä viittaa laissa oleviin kirouksiin ja tuomioihin, jotka tulevan niiden päälle, jotka eivät lakia noudata (5. Moos. 29:19). Lain tuomion alla eivät ole lain noudattajat vaan lain rikkojat. Laissa on myös käsky uskoa Kristusta, joten lain alla ovat mm. ne juutalaiset, jotka eivät usko Yeshua HaMashiachiin. Mooseksen lakia noudattavat kristityt eivät ole Paavalin terminologiassa lain alla vaan armon alla (2. Moos. 20:6, Room. 6:14-16). Paavali noudatti itse Mooseksen lakia, eikä hän ollut lain alla vaan armon alla (Apt. 25:8, 28:17). Tästä asiasta kertoo syvemmin artikkeli 'Juudan Leijona on Hallitsija, joka palauttaa oikeuden maailmaan'.

5. Moos. 29:19 (1933/38): "Herra ei tahdo antaa hänelle anteeksi, vaan silloin suitsuaa Herran viha ja kiivaus sitä miestä vastaan, ja kaikki se kirous, joka on kirjoitettu tähän kirjaan, laskeutuu hänen päällensä, ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta."

Dan. 9:11: "Koko Israel on rikkonut sinun lakisi ja poikennut sinun tieltäsi eikä ole totellut sinua. Ja niin meidän päällemme kaatui se kirous ja rangaistus, joka on kirjoitettu Mooseksen, Herran palvelijan, lakiin, sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan."

 

2. Moos. 20:6: "Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."

Dan. 9:4 "..Herra, sinä suuri ja pelättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi!"

 

Paavali opetti, ettei armon alla saa tahallaan rikkoa lakia vastaan. Yeshua ei armahda sellaista kristittyä, joka kieltää kokonaan Mooseksen lain ja elää laista piittaamatta (Room. 6:14-16, 1. Joh. 3:4, Hepr. 10:26-28). Tästä asiasta kertoo lisää artikkeli: 'Usko ilman tekoja on kuin kuollut ruumis haudassa'. Sen takia on tehtävä parannus laittomuudesta, jotta voi saada synnit anteeksi.

Room. 6:14-16: "Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."

Joh. 8:34: "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja."

1. Joh. 3:4, 7-10: "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista...   ..Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. Joka tekee syntiä, on paholaisesta, sillä paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi paholaisen teot. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään."

Isä meidän -rukouksessa me pyydämme Taivaan Isältä jokapäiväisen leipämme (Matt. 6:11). Kyse ei ole pelkästään siitä, että meidät ravitaan jokapäiväisellä leivällä ja ruokajuomaksi viinillä vaan myös siitä, että aina kun syömme leipää ja juomme viiniä, teemme sen Kristuksen sovitustyön muistoksi. Kristuksen ruumis ja veri ovat meidän syntiuhrejamme ja ehtoollisella nautittu leipä sekä viini ovat yhteys Kristuksen antamaan uhriin. Ehtoollisella jokaisen tulee tutkiskella itseään, onko jotain, joka tulisi rukouksessa tunnustaa Taivaan Isälle? Onko jotain, mitä tulisi pyytää anteeksi Yeshua HaMashiachin nimessä ja tehdä siitä parannus? Armon alla eläminen on jokapäiväistä parannuksen tekoa ja hengellistä kasvua (2. Kor. 4:16), mistä kertoo lisää artikkeli: 'Elämä on Jumalan koulu, joka on jatkuvaa opiskelua ja kasvua uskossa'.

Joh. 6:48-56: "Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä."

1. Kor. 10:16: "Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?"

1. Kor. 11:23-32: "Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. 

Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi."

Mitä on elää armon alla

Mikael opettaa, mitä on kristityn elämä armon alla. Videon käsikirjoituksen voi lukea myös PDF-dokumentista.